tiistai 18. tammikuuta 2011

Astrofantasia

Iltapuhteilla alkoi lapsettaa, iski leikkimielisyys ja iltasatuhetki-inspiraatio. Silloin minä joskus kiertelen astrosivuilla, siis astrologisia näkökulmapalveluja tarjoavilla sivuilla - en mitään myymässä enkä ostamassa, kunhan poimin maistiaisia. Yksi mukavimmista on henkilökemioita tulkitsevat karttaohjelmat. (Niihinhän voi soveltaa muitakin ihmissuhteita kuin rakkaussuhteita, etenkin jos mielikuvitusta riittää. Planeettaenergiat ovat aina planeettaenergioita...) Ja luontevaa tietysti on, että huvitan itseäni täällä kertomusaiheisessa blogissani ihmisillä juurikin kertomuksista - kuten näyttelijöillä, ja heistä tietysti niillä, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömimmän vaikutuksen. (Onhan se mielenkiintoista tietää, olenko se vain minä ja päälleliimatut ylitulkintani tai fiilistelyt joidenkin roolien pohjalta, vai onko se sen tyypin oman habituksen säteilyä ja tähtiin kirjoitettua, hih!)

Viimeaikoina katselemistani näyttelijöistä kiehtovin lienee ollut Ben Whishaw - myös muutaman mieleenjääneen roolinsa ulkopuolella -, joten en malttanut olla tirkistelemättä. Ja kun minä hänet nyt jo muutenkin tulin maininneeksi kirjoituksessani Kuvaavaa 4, aloitetaan hänestä (ja kenties myös lopetetaan, sikäli että tämä on ainoa laadussaan, tämä, kun vietän täällä iltasatuhetkiäni astrofantasioiden parissa. No, kertomuksia nekin: sopivat blogin teemaan.)

Voilá! Tällaista yhteisellä kartallamme näkyy, siinä pienessä pilkahduksessa jonka maistiainen antoi - tietysti vain houkutellakseen enempään. Mutta minulle riittää tämäkin, sokerin makuun on hyvä jättää *kihertää yhä*.

"What Brings You Together
You (siis minä, moi) are very drawn to Ben's imagination and emotional complexity, and are likely to feel a deep need of his presence in your life because of the sense of emotional security and belonging [...]

The worldly and self-contained qualities of your personality have a way of making Ben genuinely like you. You inspire great tolerance and generosity in him [...]

You are deeply attracted by Ben's looks and sexual style, particularly his harmony with his body and with the physical world. But your responses to this attraction are not at all simple.

The Essence of Your Relationship
The keynote of your relationship with Ben is enchantment. This quality of dreamlike beauty and bewitchment embraces many dimensions of reality, from the erotic to the spiritual.[...]
This relationship is not only full of enchantment and idealism; it also has a warm and safe quality which is much more human in nature, and which can offer both of you a sense of real belonging [...]

Your Relationship and Yourself
The romantic and erotic dimensions of this relationship may well bring you into confrontation with all that has been hurt within you since early childhood.[...]

Your Relationship and Your Partner
This bond will probably have a profound effect on Ben's emotional life, for its creative energy fulfils his deepest emotional needs and gives him a sense of coming home.[...]"

Jos ei muuta, niin - sikäli että tunnustan paikkansapitäviksi yllä esitetyt väittämät siitä mistä olen viehättynyt - ainakin tulkinta ilmaissee jotakin maskuliiniseen tai mieheen kohdistamastani ihailusta tai mieltymyksestä. (Ja jos sellainen on oikein suurta, kai se on silloín jopa kaipuuta - eihän mikään ihailu voi kasvaa suureksi ilman sitä; jatkuvasti tyydytetty mieltymys ei herätä kaipuuta, korkeintaan asettaa odotuksen tai ehdon.) Että jos on mies - and wants to trigger - kannattaa olla Ben Whishawn oloinen. *Miettii suu auki, mikä se on se juttu joka Whishaw'ssa vetoaa... Ei mikään ilmeinen juttu - kuten hänen komea ulkonäkönsä (lukemattomat miehet ovat poikkeuksellisen komeita, joten miksi heistä kaikista juuri herra Whishaw on se joka vetoaa?) - ja kuitenkin jokin hyvin substantiaalinen, olemuksellinen juttu, sellainen, jota ei voi esittää, mikä täytyy vain olla, jonka täytyy vain tapahtua, tulla esiin olemisen ja tekemisen tavoissa. Kai se on se samanaikainen läpikuultavuus ja läsnäolon intensiteetti. Ylipäätään intensiivinen läsnäolo tekee aina tehtävänsä. Kokeilkaa vaikka.*

On itse kullekin hyödyllistä pohtia tällaisia asioita, vetovoimia ja laukaisijoita. Eivät ne ole pinnallisia asioita, ja kertovat voi niin paljon omasta sisimmästä. Esimerkiksi herra Whishaw viehättänee minua siksi, että jokin minussa tunnistaa halun löytää itsestäni ne piirteet, ne ominaisuudet, jotka hänessä vetoavina koen, ja houkutella ne minusta esiin, liittää ne (paremmin) itseeni ja elämääni. Tätä se puhe Toisen itseä täydentävästä vaikutuksesta tarkoittaa. Siksi jokainen mies, jonka kanssa nainen on suhteessa, ja jokainen nainen, jonka kanssa mies on suhteessa, kertoo pohjimmiltaan näiden naisten ja miesten omasta sisäisestä miehestä tai naisesta sekä siitä vaiheesta, jossa se on. Niinpä tiedämmekin seksuaalisuhteitamme ja mies- tai naisihanteitamme seuraamalla omasta Animastamme tai Animuksestamme paljon, esimerkiksi sen, kuinka syvällä varjomaailmassa se kenties vaeltaa, kuinka haavoittunut tai epätasapainossa se on, tai kuinka hyvässä ja tukea-antavassa yhteydessä siihen olemme; kuinka integroituneita me persoonina olemme, kuinka hyvin voimme itsemme hyväksyä. (Anteeksi jos kuulostan vaikeaselkoiselta. Tämähän on oikeastaan yksinkertainen asia.) Seksuaalisuhteitamme ja mies- tai naisihanteitamme seuraamalla huomaamme myös, mitä muutoksia meissä tapahtuu tai on tapahtunut: ne tulevat esiin ihmissuhteissamme sekä mies- tai naismaussamme.

Mutta halu täydentyä Toisen avulla ilmenee arjessa usein kielteisesti: haluna omistaa (mikä puolestaan ilmenee haluna hallita). Halua täydentyä kaikki omistushalu pohjimmiltaan implikoinee. (Etenkin mainosteollisuushan rohkaisee meitä tässä, kannustaa ajattelemaan, että jonkin asian tai esineen omistamalla liitämme sen ominaisuudet itseemme ja elämäämme - ja alamme rakentaa itseämme ja elämäämme ostelemalla. Blaah, tämä on niin valtava aihe, että pikkuisen jo kaduttaa kun edes sohaisin sitä.) Luonnollisesti omistushalu ja itseensä esineellisesti liittämisen momentti on hyväksytympää esineiden tai asioiden suhteen - tavaroiden, tuoksujen, vaatetuksen, musiikin - kuin ihmisten suhteen. Mutta kyllä se omistamisen ja itseensäliittämisen halu on yhä vahvasti mukana myös tavallisissa ihmissuhteissamme - sillä toinen ihminen, yhtä paljon kuin hän on peilimme, hän on objektisuhde omaan itseemme. Emme vain helposti tiedosta, ettei meidän tarvitse omistaa toista ihmistä, varsinkaan ketään tiettyä ihmistä, eikä edes muodostaa tähän riippuvuussuhdetta saadaksemme sen, mistä tuo ihminen meitä muistuttaa, mitä puolia hän omasta itsestämme paljastaa ja mitä hyvää hän elämäämme tuo. Eikä tätä tule ymmärtää väärin, ei esimerkiksi väitteenä ihmisten esineellistämisestä tai väitteenä siitä, etteivät ihmiset olisi ainutlaatuisia tai tarvitsisi toisiaan - tottakai on helpompaa rakentaa persoonaansa ja oppia ymmärtämään itseään (mikä pohjimmiltaan tarkoittaa ihmisyyden ymmärtämistä yleensä) kun muut ihmiset siinä auttavat, muistuttavat meitä, keitä olemme ja mitä kaipaamme ja kuinka tärkeitä, rakkaita ovat lähellä olevat. (Jokaisella aikakaudella on toki omat narsistiset orjamarkkinansa, mutta siitä ei nyt ole kyse.)

Nöjöö.

Laitanpa tähän kyseiseltä sivulta vielä jotain astrofantasiaakin vakavammin otettavaa myös, nimittäin sitaatin - tai paremminkin aforismin - idoliltani Carl Jungilta:

"The meeting of two people is like the meeting of two chemical substances. If anything happens, both are changed."
- C. G. Jung

Hyvin sanottu. - Mistä tuleekin mieleeni: tosimaailmassa, tositilanteessa minä varmaankin katselisin herra Whishawn kaltaista vain etäältä, kenties salaa, liikkumatta, melkein hengittämättä, varoen häiritsemästä hänen lumoavaa eksistenssiään. Ja jos minä joutuisin mihinkään kanssakäymiseen hänen kanssaan, se lienisi täynnä pelkkää, hmm, "kemiallisen tasapainon varjelua" - edeltävää Jungin lohkaisua soveltaakseni -, täynnä hänen erityisestä olemassaolon tavastaan nauttimista pyrkimättä muuttamaan sitä, pyrkimättä vaikuttamaan siihen millään manipuloivalla tavalla. (Intervaktiivinen kanssakäyminen, etenkin sellainen, johon tarkoituksella tai varomattomasti tuomme oman persoonamme mukaan, on aina jonkinasteista manipulointia. Tämä ei ole sarkastinen tai muullakaan tavoin kielteinen toteamus huolimatta siitä, kuinka kielteisesti kyseinen käsite - "manipulaatio" - on latautunut; jos olemme rehellisiä ja pohdimme kanssakäymistä ilmiönä, sen luonnetta ja merkityksiä, manipulaation mukanaolo on pakko myöntää.)

No kuitenkin. Pidän kyseisen sivuston tavasta tulkita "astrologisia voimia" ikään kuin vertauskuvina ihmisen mielensisäisistä liikuttajista, vähintään potentiaalisista. Silloin astrologia rinnastuu mytologiaan - ja mytologiset voimathan liikuttelevat meistä jokaista, jos nyt eivät aivan itseään toteuttavina ennusteina, niin kollektiivisen tajunnan verkostossa kuitenkin, siinä ihmiskunnan alkumeressä, josta jokainen tietoisuus on syntynyt ja jonka aaltoilussa me yhä keinumme. Äh, nyt minä heittäydyin jo runolliseksi.

Ad astra.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti