Listat

Aloin näpertää päivityksiä profiiliini mielimusiikki-sarakkeeseen.

Kuinka vaikeaa! Listat kun aina riippuvat siitä mistä roikkuvat ja ne voivat roikkua mistä tai missä tahansa. Lempiasioiden kohdalla kaikki riippuu fiiliksestä: vallitsevasta tunnetilasta ja muistoista. Ja tunteita ja muistojahan riittää. (Mikään ei talleta muistoja paremmin kuin musiikkikappale tai tuoksu. Levyhyllyn selaaminen tai tuoksukokoelman haistelemainen on kuin kaitafilmien katselu - mutta parempaa. Tästä tuleekin mieleeni mainita: kun elätte elämässänne jotakin onnellista vaihetta, haistelkaa ihmeessä jotakin uutta tuoksua! - ja sitten sinetöikää se ajalla; palatkaa siihen kuukausien, ehkä vasta vuosienkin kuluttua.)

Vaikka kuuntelenkin tiheästi kappaleita joihin tykästyn, (monen kuukauden aikana, helposti!) päädyin listallani jonkinlaiseen kestoratkaisuun: vuosien aikaisia lemppareita monivuotiselta lempiartistiltani. (Kutakin kappaletta lienen kuunnellut yhteensä tuntikausia, eivätkä kappaleet ole menettäneet vielä mitään vaikutusvoimastaan.) Tarttuvia biisejä on maailma tulvillaan, ne tulevat ja menevät, ovat hetken parempia kuin muut, mutta kestosuosikit nousevat aina lopulta niiden yläpuolelle (sikäli että ovat alunperinkään jääneet varjoon). Toisekseen en pidä päivitysvelvollisuuksista vapaa-ajallani, ja nopeammin vaihtuvia suosikkeja olisi päiviteltävä useammin. =) Että siitäkin syystä.

Listojen laatiminen vie helposti mennessään. Se on vähän kuin valokuvaamista: halua järjestellä (maailmaansa) ja tallentaa, jähmettää tunnelmakokonaisuuksia ja kaikkea nopeasti (muistista) katoavaa.

(Oikeastaan on melko kamalaa kokea ja hahmottaa asiat kameran läpi: silloin uhraa meneillään olevan hetken tulevan muiston hyväksi. Eikä kamera silti koskaan tallenna sitä meneillään olevaa kokonaisvaltaisuutta ja ulotteisuutta, jonka voisi paljon täydemmin tallentaa mieleensä tai jonnekin olemuksensa ytimiin keskittymällä hetkeen.)

No joo, olin sanomassa että. Innostuin esimerkiksi ajatuksesta laatia lista parhaimmista koskaan tunnelmoimistani kappaleista, sellaisista, joita olen kuunnellut uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja joista on tullut melkeinpä osa oman elämäni ääniraitaa. (Tai ehkä osa vain tietyn elämänvaiheen ääniraitaa; voisi esimerkiksi laatia teinixlistan, tai siis teinixvaiheen ääniraidan.) Ja kokonaisista albumeista samaten, sellaisista albumeista, jotka osaa ulkoa ja jotka ovat niin täynnä hyvää, ettei niistä halua irrotella erillistä palasta (eikä sellaista välttämättä joukosta edes erottuisi). Ja innostuin myös ajatuksesta koota lista parhaimmista elokuvasoundtrackeista. Tässä vaiheessa siirryin pois profiilisivulta. Tarkoitus olisi tehdä tänään jotain muutakin.

Huomasin siis, kuinka pitkään ja kauas ja moniin paikkoihin on mielessään kuljeskeltava sellaiset listat kartoittaakseen. Se vie aikaa! Niin että jätin vaiheeseen. Mutustelen rauhassa. Kiire on harhaa. Tärkeimmän ennättää aina.

Juuri nyt ihquja ovat Kaija Koon Irti-albumin trackit 1, 2, 3, 4, 7 ja 8. Mutta jos olisi aikaa kuunella vain kaksi kappaletta, ne olisivat 2 ja 3.