P: Eksoottinen konsepti

On typerryttävää tajuta se, kuinka vähän tajuaa, ja se, kuinka kauan kestää tajuta edes se vähä minkä lopulta tajuaa.

Oletteko huomanneet…

…että Lana on toisin päin anaL. (Miltä tunnettu taiteilijanimi nyt kuulostaa: Anal del Rey [’rey’ = ’kuningas’])

…että Lady Gagan Heavy Metal Lover ei puhukaan heviäijistä vaan transhumanistisesta agendasta.

[Tämä tuli mieleeni Tanith Leen romaanista Metallic Love, jonka äärelle päädyin romaanin Dark Dance myötä. 

(Siinäpä tumma romaani, The Blood Opera -trilogian avauskertomus. Kerron joskus lisää. Enpä ollut sitäkään hoksannut, kuinka vallitsevia teemoja esimerkiksi pedofilia ja insesti ovat kaunokirjallisuudessa (jollaiseksi uskallan viime vuonna edesmenneen rouva Leen tuotannon luokitella. Siinä määrin poeettista ja teemoiltaan syvällistä hänen tekstinsä on – ainakin osa.) Esimerkiksi Dark Dance –romaanissa Lee ihan pokkana erotisoi isän ja tyttären suhteen. (Tosin nämä perheenjäsenet kuuluvat mystiseen Scarabaen sukuun, joka ei ole kuten muut suvut, vaan koostuu "omituisista yöolennoista". ) 

Lyhyt katkelma:

’- - I’m the nearest to you in blood.’

‘In blood,’ she [Rachaela, the daughter] said. ’ The blood of the tribe.’ [...] 

She felt him [Adamus, the father] gather himself like a beast on the powerful springs of its limbs. He said at last, ‘Come back and see.’

 She said, ‘You want to sleep with me. That’s what it is. You say I’m your daughter [--] but you want to fuck me.’

From the corner of her eye she saw his face turning towards her. As if moved by a key, her own head turned until she confronted him. His face was like a blow. She could hardly breathe.

 ‘Yes, I want to fuck you. Come back and be fucked by me.’

 ‘Now you’re speaking the truth, you bastard.’

 ‘ Now I’m speaking the truth. What’s the problem? The family will be thrilled. They’ll revel in it. It’s happened over and over, mother with son, father with daughter. Brother and sister. Two thirds of them are inbreedings of one kind or another, several twice over. A charming little intimate orgy has been going on for centuries. Secret pleasures of the house. And what other values hold you pack? The criterion of the church, of morality and the world? It’s nothing to you. Come to me and let me give you what you want.’” 

[Tanith Lee 1992, kappaleesta kahdeksan]

Vampyyritematiikka - kauhuromantiikan genre ylipäätään - on aina olllut turvallinen areena käsitellä vaikeita seksuaalitabuja. (Ajatellaanpa vaikka American Horror Storyn viidettä tuotantokautta.) Lisäksi, tarinan lopussa, ilmeisesti jonkinlaisena ”moraalisena sovintona” [siis lukijoiden mahdollisesti järkkynyttä maailmankuvaa ajatellen; "paha" saa palkkansa ja maailma on jälleen kohdillaan] isä Adamus hirttäytyy.

[Huomaa kohdassa, “From the corner of her eye she saw his face turning towards her. As if moved by a key, her own head turned until she confrnted him. His face was like a blow. She could hardly breathe.”, triggerisanat/-fraasit:

“face”, “blow”, “hard(ly), “she could hardly breathe”, sekä

“As if moved by a key, her [...] head turned”

‘Turn one’s head’ on fraasi, jota - sanakirjan mukaan - käytetään vertauskuvana sekä viehättymisestä että mielenmuutoksesta: ”to cause to become infatuated”; ”cause to become conceited”. ‘Avain’ puolestaan on perinteinen symboli ajattelutavalle ja sen kyvylle ratkaista ongelmia tai tutkia salattua, ”päästä lukittuihin paikkoihin” (vrt. metafora avaimesta ja lukosta); Rachaelan päässä “avain kääntyy”, eli a) tapahtuu äkillinen ajattelutavan muutos ja b) ”lukko aukeaa”. Ja voilá: isä saa houkuteltua tyttären mukaansa. Triggerien hallitsijaa verrataan usein ”avaimenhaltijaan”.

Samalla tämä tällainen - edellä kuvatun kaltainen triggerisanojen käyttäminen - on hyvä esimerkki subliminaalista viestinnästä ja vaikuttamisesta, jota tapahtuu kaikkialla kaiken aikaa. Otetaanpa esimerkiksi vaikka uusin Me Naiset –lehti [nro 29.], jonka kannesta löytyy - taivutusmuodoistaan palautettuina ja ilmeisimmästä asiayhteydestään irrotettuina - triggerisanoja kuten seksi, nahka, uudet herkut - jotka saavat aivan omanlaisensa vivahteen, kun kannessa esiintyvät myös muotoilut ”vain alistettuna voi tuntea olevansa nainen”,”joko tunnet”, ”45 –vuotias nainen testasi” (jossa numero neljä näyttää kauempaa katsottuna numerolta yksi: siis ’15-vuotias nainen [krhm] testasi’). Ja entäpä triggeriyhdistelmä: sohva, 69, klassikko. Tai tämä: tinder, kolmikko [vrt. ”threesome”], nuoret kuninkaalliset, mahdotonta. [Sanan, ”mahdotonta”, voi siis ”luovasti tulkiten” liittää tabuihin kuten alaikäisyys, kolmen kimppa, kunnianarvoisten ja muodollisten salaisuudet (”kuninkaalliset”) sekä mahdottoman tekeminen mahdolliseksi ja kaiken ylipäätään helpoksi (”tinder”, josta löytynee seuraa joka lähtöön)]. Mukana myös ”hoida & helli”.  

Triggerit ja subliminaali vaikuttaminen pelaavat sen varassa, että manipuloinnin kohde itse yhdistelee ”oikein", pelkkien "vihjeiden" varassa. Tulkintani mukaan esimerkiksi "seksi", "69" ja "sohva" virittävät siis seksuaalisen vihjeen, "nahka" ja "alistettuna-voi-tuntea-olevansa-nainen" puolestaan BDSM -tematiikan, jolloin "lukuohjeiksi" riittävät yhä hienovaraisemmat vihjeet: sanasta, "haalistuneet", alitajunta löytää helposti sanan "alistuneet", etenkin, kun sanan yläpuolella on suuri A-kirjain ohjaamassa lukemista, tyylin, 'aloita sanan lukeminen a:sta; ota mukaan vain yksi a-kirjain'. Tällainen lukutavan subliminaali ohjailu käy leikiten sen jälkeen, kun  ajatusmaailma ja tunne-elämän on ehdollistettu - ja mukana on sopivasti torjuntaa (eli potentiaalinen lukija ei halua myöntää esimerkiksi alistumis- tai pettämisfantasioitaan, eikä missään tapauksessa "ylitulkita" kannesta "subliminaalia viestintää". Sen sijaan lehdessä on vain "outoa vetovoimaa" "kiinnostavia juttuja" kohtaan. Ja tämä siis vain hyvin arkisena esimerkkinä.)]]

Gagan lobbaaman - tai Gagan kautta lobatun - transhumaistisen agendan olisi toki voinut päätellä jo Born this way -albumin kansista. Jos siis olisi hieman nopeammin hoksannut. (Tätä menoa on ihan pakko alkaa ajatella, ettei sikari ole koskaan pelkkä sikari.)

Entä oletteko huomanneet...

…että Taylor Swiftin albumien kansiteksteissä on kätkettyä viestintää. Huomasin asian sattumalta silmäillessani yksittäisen biisin sanoitusta. Tajusin, että tekstin seasta erottuu epäsäännöllisesti isoja kirjaimia (capitals), joita ei käytetä kieliopin mukaan. Kirjaimet muodostivat sanoja, sanat lauseita. Ajattelin, että kyse on siitä yhdestä biisistä. Mutta sitten huomasin, että ilmiö koski albumin kaikkia biisejä. Ja sitten huomasin, että se koski kaikkien albumien kaikkia biisejä. Jokaisen kappaleen sanoituksista erottuu kirjaimia: isoja kirjaimia pienten seassa tai päinvastoin. Uusimmassa albumissa kirjain kerrallaan köhäistyt sanat ja lauseet muodostavat tarinan.

…että Grey’s Anatomy –sarjan voi tulkita flirttailevan mm. kannibalismin kanssa:

Seitsemännen tuotantokauden jaksossa 20 (kohdasta 37:29) alkaa jakson loppukaneetti, se sarjalle tunnusomainen kokoava puheenvuoro.

“The length of your recovery, is determined by the extent of your injuries,” kertojan ääni aloittaa. "And i’s not always successful. No matter how hard we work at it some wounds might never fully heal. You might have to adjust to a whole new way of living. Things may have changed too radically to ever go back to what they were. You might not even recognize yourself. It’s like you haven’t recovered anything at all. You’re a whole new person with a whole new life.”

Näennäisesti on kyse auto-onnettomuuteen joutuneen lääkärin, Callien, toipumisesta, ja kertojan sanoista on luettavissa myös ihmisen elämää laajemmin kuvaavaa viisautta. Kuvauksen lomassa seurataan, kuinka Callien kollegat ihastelevat hänen keskosena syntynyttä esikoistaan ja selvittävät, josko se olisi riittävän vahva päästäkseen kotiin. (Callien ”uusi minuus” liittyy siten sekä elämään vakavan onnettomuuden jälkeen että äitiyteen, ja vauva itse on konkreettisesti ”a whole new person”. Mikään ei siis enää ole täysin samoin kuin ennen – ellei sitten siinä pitkän perinteen ketjussa, jossa ihmisille tapahtuu kurjia asioita joista he selviytyvät, ja naisista tulee äitejä ja vauvat ovat aina uusia ihmisiä.)

Kohtauksessa kaikki näyttää olevan mitä parhaimmin. Tästä huolimatta kertoja kylvää epäilyksen siemeniä: ”It’s not always succesful… Some wounds might never fully heal”. Ehkä tällä viitataan Callien traumaperäiseen stressireaktioon, josta hän kärsii onnettomuuden seurauksena. Tai ehkä sillä viitataan Callien äitiyteen. Kollega ei nimittäin näe Callien hätää PTSD:nä, vaan juuri heränneenä äidinvaistona: Callie hermoilee koska haluaa suojella lastaan. (Siinä tapauksessa ihmetyttää, miksi vauvaa tai sen menettämisen pelkoa pitäisi verrata ”haavaan joka ei ehkä koskaan parane”.)

Mutta kohtauksen editointi kertoo toistenlaista tarinaa:

“The length of your recovery is determined by the extent of your injuries,” kertojan ääni siis aloittaa.

Christina ja Owen katselevat Callien pienokaista. “Yeah, she’s cute isn’t she?” Owen myhäilee. Christina suhtautuu tapansa mukaan sosiopaattisuutta lähenevällä tavalla ja toteaa kylmästi faktat: “Its small features and oversized eyes trigger a hormonial response in humans. It’s autonomic. [näemme kuvassa Baileyn, yleensä ankaran esimiehen mutta nyt vauvan täysin hellyttämän] It’s what keeps us from eating them."

Nyt – ja ajoitus on kaikessa vihjailevassa ja subliminaalissa viestinnässä merkittävää (sillä ajoitus asettaa kontekstiin ja luo siten merkityksen, mikä puolestaan triggeröi tulkintakompetenssia, tietoista tai tiedostamatonta; voilà: viesti välitetty) – kertojan ääni jatkaa:

"And it’s not always succesful."

Kohtauksessa yhdistetään siis kaksi lausetta: ”It’s what keeps us from eating them” ja ”And i’s not always succesful.”  (Isolla rahalla ja suurella ammattiaidolla tehty tuotanto ei sisällä suuria kömmähdyksiä.)

Tämän jälkeen näemmekin käsimerkin, klassisen ja ansaitusti kulttimaineeseen nousseen tunnussymbolin “666”. [Lisäkuorrutteen käsimerkille tuo sen pinnallinen merkitys (sillä jotainhan maallikoille on pitänyt symbolin merkityksestä sepittää, kun merkkiä niin ahkerasti vilautellaan): ”ok”.] Symbolin vilauttaa viettelijän maineessa oleva ”Mc Steamy”, eräs sarjan keskushahmoista. 

Carolyn Hamlett kertoo kommunikoineensa mm. mainitun käsimerkin avulla muiden ”organisaatioon kuuluvien” kesken: hänellä on - netissäkin nähtävillä oleva - kuva itsestään nuorena juhlassa (?): juuri ennen kuvan ottamishetkeä hän oli kuulemma väläyttänyt klassikot tunnusmerkiksi.

Kun kertojan ääni jatkaa, se tuntuu nyt kommentoivan jotain muuta kuin tavallisen ihmisen tavallisen elämän kolhujen jättämiä jälkiä. Äkkiä kyse onkin syvemmistä jäljistä, sellaisista traumoista, jotka vääntävät ihmisen joksikin muuksi.

“No matter how hard we work at it some wounds might never fully heal. You might have to adjust to a whole new way of living. Things may have changed too radically to ever go back to what they were. You might not even recognize yourself. It’s like you haven’t recovered anything at all. You’re a whole new person with a whole new life.”

Tuskin olisi tullut mieleeni tulkita näkemääni edellä kuvatulla tavalla ilman tarinoita, joita esimerkiksi Simon Parkes, Alex Collier, Inelia Benz , Kerry Cassidy ja Fiona Barnett kertovat. Myös Hampstead cover up ruokkii, hmm, tulkintakompetenssia. Kenties mieleenpainuvin on kuitenkin ollut Kerth Barkerin kertomus, etenkin kirjassaan Cannibalism, Blood Drinking and High-Adept Satanism (Kerth Barker 2014). Myös Healing the unimaginable (Alison Miller 2010) sekä Ritual abuse and mind control. Manipulation the attachment needs, Epstein et al. 2011) sanovat oman sanottavansa vaikuttaakseen ymmärrykseen.

[Eihän kannibalismi mikään täysin tuntematon asia tai hissuteltu puheenaihe ole, ja kaukaisessa historiassa, vieraiden kulttuurien kohdalla siitä puhutaan jopa ”ymmärtäväisesti”: 'azteekkien kulttuuri oli sellainen, se oli heidän tapansa'. Mutta nykypäivän länsimaisen elämäntavan tulkinnassa ilmiö tuskin tulee tavalliselle ihmiselle automaattisesti mieleen - muutoin kuin ”kannibaalihuumorin” tai ”kannibaalimetaforien” merkeissä.
 Niinpä Christinan brutaali kommentti tavallaan "pelastaa tilanteen" - Christinahan on hauska ollessaaan yksioikoinen ja kylmä ja suorasanainen - mutta koska flirttailu tabun kanssa jatkuu, sitä ei voi pian enää selittää kannibaalihuumorilla. Tabujen loukkaamisen humoristinen tai metaforinen arvo perustuu brutaaliin, suoraan ääneensanomiseen (ajatellaanpa vaikka seksuaalisessa kontekstissa lausuttua ’eat me’), mutta kertojan jatkaessa loppukaneettiaan on siirryttyy vihjailevaan epäsuoruuteen: rinnastetuiksi joutuvat näennäisesti eri asiayhteyksiin liittyvät toteamukset. 

Tällöin viittaus kannibalismiin jää "sattumaksi" ja tulkinnanvaraiseksi, ja aiheuttaa keskivertokatsojassa pelkän torjunnan: mieli ei hyväksy viestin sisältöä, niin järkyttävä ja absurdi se on. En minäkään huomannut ensimmäisellä katselukerralla mitään vihjailua, vaihtoehtoista tulkinnanmahdollisuutta. Mitä huumoria se sellainen on? (Sellaistako, jonka huvittavuus perustuu siihen, ettei ulkopuolinen ymmärrä vaikka kaikki kerrotaan selkeästi, tavallaan?)]

Ei kestä kauan ennen kuin ”McSteamy” yhdistetään jälleen mainittuun käsimerkkiin. (Tämä tapahtuu heti seuraavassa hänet sisällyttävässä kohtauksessa.)

(Entä onko sillä merkitystä, millä korkeudella käsimerkki viitotaan? Baileyn vilauttamana merkki on kirjaimellisesti "over her head". [Tämä fraasihan tarkoittaa, ettei ymmärrä jonkin merkitystä, tai sitä, että osallistuu johonkin omaa tasoaan edistyneempään tai suurempaan. Tässä tapauksessa - näin tulkiten - Bailey ei siis ymmärrä käsimerkkinsä merkitystä tai tarkoitusta - ehkä siksi, että se kuuluu peliin, jonka pelaajaksi hän ei sovellu. Korkeushan voi symboloida myös sitä, että se kaikki, mitä symboli edustaa, on hänen "yläpuolellaan".])

Entäs tämä:

”Toisin tulkitsemalla” tilanteessa voi olla näkevinään vihjauksen eräästä toisesta tabusta, ymmärrykselle yhtä torjutusta (joskin ritual abuse –teeman yhteydessä useammin esille nostetusta).

* * *

Miksi emme huomaa tällaisia, ainakaan helposti?

Vastaan itse omaan kysymykseeni: Emme huomaa, koska havaintokykyämme kontrolloidaan ja manipuloidaan – tietämättämme. Tätähän se mielenhallinta pelkistetyimmillään on: ”perception control”.

Se on niin arkipäiväistä ja tuiki tavallista, että yleensä se jää näkymättömiin ja oivaltamatta. Se on tarkoituskin. Tähän kokonaisuuteen kuuluu, että - mikäli hyväksymme lainkaan ajatusta "mielenhallinnasta" (sillä meitä kannustetaan olemaan ajattelematta ja olettamatta "liikaa")  - muodostamme mielenhallinnan käsitteestä mystisen ja eksoottisen konseptin, jotakin sellaista, mikä tapahtuu vain harvoille ja valituille, jollakin tavoin poikkeaville yksilöille, monimutkaisin erityismenetelmin ja ehkä vain kokeellisesti ('sillä eiväthän mielenhallintamenetelmät oikeasti toimi, eikä ketään voi saada elämään omien, tosimpien arvojensa vastaisesti'...) Mielenhallinta on jotain mitä tapahtuuu ’muille kuin minulle’. Se, että ihminen ajattelee ja kokee näin, on jo itsessään merkki onnistuneesta mielenhallinnasta.

Mielenhallinnan arkipäiväisyys ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö mielenhallinnan konsepti olisi myös monimutkainen, mystinen ja eksoottinen: ilmiöllä on muitakin ulottuvuuksia kuin arkitodellisuutemme.

On typerryttävää tajuta se, kuinka vähän tajuaa, ja se, kuinka vähän edes voi tajuta vallitsevalla ’mindsetillä’. Ajatellaanpa vaikka alitajuntaa tai unitilaa. Tai energiakehoa. Kuinka moni muistaa edes uniaan? Kuinka moni osaa lukea edes tunne-energioita, hienosyisemmistä energioista puhumattakaan? Ja kuitenkin juuri nuo hienosyisemmät tasot kannattelevat todellisuuttamme, olipa kyse abstraktioista (kuten ideoista ja ideologioista) tai metafysiikasta.

Ja vaikka kapasiteettia olisikin, kuinka moni haluaa tajuta edes sitä mikä olisi jopa nykyisen ”tajuamiskapasiteetin” puitteissa?  Ihminenhän kieltäytyy ymmärtämästä sellaista, minkä tiedostaminen on liian epämukavaa tai uhkaavaa; ihminen ei yksinkertaisesti suostu uskomaan eikä hyväksymään sellaista, mikä tuntuu liian pahalta tai pelottavalta tai olisi vaarassa järisyttää minäkuvaa tai maailmankuvaa niiden perusteita myöten (sillä sellainen implikoi hänelle tuhoutumista – ehdollistuma sekin, ehdollistuma, johon esimerkiksi kuolemanpelko perustuu). Ajatellaanpa jo pelkästään ihmisen omaa psyykeä: torjuntareaktioon ei tarvita kummoistakaan yllykettä.  Jos ei suostu syventämään itsetuntemustaan ja todellisuuskäsitystään edes tässä suhteessa, kuinka voisi kuvitella ymmärtävänsä muuta todellisuutta yhtään sen syvemmin? (Ihminen on hyvin kekseliäs ja ahkera projisoidessaan ja uskoessaaan muiden projisointeja.)

Näin ollen ihminen ei kykene – ei halua tai ei osaa – ”yhdistää oikein”. Siksi hän ei näe tai ymmärrä sitä mikä olisi nähtävissä tai ymmärrettävissä. ”Oikein yhdistelyn” sijasta hän yhdistää tavalla, johon hänet on ehdollistettu. Ja ellei ihmettä tapahdu, vaatii paljon aikaa ja vaivaa päästä ehdollistumistaan eroon.

[Grey’s Anatomy -jakson sitaatin merkitys syvenee entisestään:

“No matter how hard we work at it some wounds might never fully heal. You might have to adjust to a whole new way of living. Things may have changed too radically to ever go back to what they were. You might not even recognise yourself.”]

* * *

Entäpä se mystinen ja eksoottinen konsepti mielenhallinasta, se subliminaalia viestintää ja alitajunnan vaikutusta monimutkaisempi ja perustavanlaatuisempi tapa hallita? Siitä tehdään sci-fi –viihdettä.

Esimerkiksi Carolyn Hamlett puhuu mielenhallinnasta, jota suoritetaan kohteen ollessa ”ruumiinsa ulkopuolella”. Elisa E. puhuukin ”neljännestä ulottuvuudesta” [eli fysikaalista todellisuutta, ”kolmatta ulottuvuutta”, seuraavaksi hienojakoisemmasta todellisuudesta], joka ehdottomasti on otettava huomioon käsiteltäessä mielenhallintaa. Nuori nainen nimeltä Sarah Stanga kuvailee kerran todistaneensa tilannetta, jossa tv:n ääressä istuskelevan henkilön energiakehollinen ulottuvuus abduktoitiin ilman, että henkilö itse oli tapahtumasta edes tietoinen (vaikka abduktoitu energiakeho - siis ilmeisesti se ulottuvuus henkilössä, johon tämä ei ollut missään tiedostavassa yhteydessä tietoisuuden ”unitilan” takia - kuitenkin oli tietoinen sekä itsestään että fyysisestä kehostaan tv:n äärellä, ja ”käsittelyn” jälkeen sen annettiin palata traumatisoituneena takaisin fyysiseen kehoonsa). Simon Parkes kertoo varjohallituksen nappailevan ihmisiä juurikin näiden energiakehoissa, otollisimmillaan fyysisen kehon ollessa levolla. Surrealistisimmat tarinat kuulee Donald Marshallilta (jonka jutuissa Shane a.k.a. ”The Ruiner” kertoo olevan enemmän perää kuin mistä Marshall on saanut tunnustusta).

James Rink puolestaan kuvailee jopa koko todellisuutensa – siis aika-tila -ulottuvuuteen sidotun tietoisuutensa – tulleen toisinaan ”pysäytetyksi” siksi aikaa, kun varjohallituksen edustajat käyvät tekemässä hänelle sen mitä ovat tulleet tekemään. Niinpä Rink saattaa omien sanojensa mukaan huomata kesken kaiken, että esimerkiksi hänen kehoonsa on ilmestynyt äkisti ja ”tyhjästä” merkillisiä jälkiä (Rink ei nimittäin tiedosta, milloin ”aika on pysäytetty”; hänen kokemuksessaan aika on yhtä ja samaa jatkumoa – paitsi että erään kerran hän havahtui tietoisuuteensa kesken kaiken ja huomasi työasuunsa pukeutuneen henkilön vierellään. [Tästä tulee mieleen Aspenin tarina siitä, kuinka hänen kotiinsa erään kerran ilmestyi kuin tyhjästä kolme henkilöä, ja myöhemmin hän heräsi kivulloisessa tilassa.]) Rink kertoo olevansa MILAB (= military abductee), ja on julkaissut lukuisia MILABien haastatteluja, sillä haluaa, käsittääkseni, olla vertaistukihenkilö. Haastatteluista eräässä Rinkin otsaan ilmestyy yht’ äkkiä kesken haastattelun punainen paukama. (Rink haastatteli tuolloin Erin Rothschildia. Haastattelu on sittemmin poistettu.) Rink ja kumppanit kertovat tulevansa unitilassaan abduktoiduiksi eri kehoihin - omiin klooneihinsa - joita käytetään eri tarkoituksiin. [Muutama keho on ”super soldier”, ja ainakin yksi klooneista kuulemma homoseksiä varten. Rink myös kuvailee, ettei hän kykene arkielämässään ja ”normaalissa kehollisuudessaan” saamaan orgasmia, sillä - jos muistan hänen kertomuksensa oikein - se laukaisee hänessä voimakkaan kipu- ja paniikkitilan, mikä on Rinkin mukaan osa hänen ohjelmointiaan. [Rink ei spekuloi asialla, mutta jos ajatellaan seksuaalienergian hallintamenetelmiä ja tulkitaan Rinkin kertomusta niitä vasten, on johdonmukaista olettaa, että siinä tilanteessa, jossa Rink kuvailee olevansa, henkilöä estetään ”tuhlaamasta” ja ”kohdentamasta ei-toivotulla tavalla” seksuaalienergiaansa, sillä se halutaan hyödyntää toisin, kuten muiden kehollisuuksien kautta. (Esimerkkiin verratakseni ja siten asiaa valaistakseni: sadistiseen mentaliteettiin ja siten myös BDSM –suhteeseenhan kuuluu, että isäntä yksin päättää resurssien hyötykäytöstä.)] Rinkin kertomus puhaltaa keskeisiltä osiltaan yhteen hiileen Elisa E:n ja Donald Marshallin tarinoiden kanssa – ja Aspenkin kertoo olleensa unitilassa varsin militaristisessa koulutuksessa. 

Elisa E:n tarina on silti kaikkein ”hard corein” MK-tarina, jonka koskaan olen kuullut. Elisa kertookin olevansa ”high-level bloodline ritually abused trauma-based total mind kontrolled slave”, kaiken lisäksi hybridi ja yksi viidestä kloonistaan. (Jos olen ymmärtänyt oikein, häneen on kuitenkin "istutettu" osa hänen alkuperäisestä sielustaan, minkä vuoksi hän on ”aito” huolimatta kehonsa klooniluonteesta. 

[Adampantsin mukaanhan jokaisen ihmisen sielua fragmentoidaan, ja nämä ”sielun palaset” eksistoivat ympäri 3- ja 4D todellisuutta. Adampants kuvailee, että koska sielu on hologrammi, yhdessä ”sielun palasessa” on kaikki henkilöä koskeva tieto: palanen on itsessään ”tietokanta” koko sielusta. (Adampantsin mukaan ihmisen sielu fragmentoituu jokaisessa ikävässä kokemuksessa, traumaattisista tilanteista puhumattakaan. Nämä ”sielun sirpaleet” edustavat niitä tapahtumia, niitä osia henkilöstä itsestään, joita tämä ei halua tai voi hyväksyä, eikä siten integroida osaksi itseään. Esimerkiksi alkuperäisamerikkalaiset ovat jo kauan tunteneet menetelmän, jota kutsutaan ”sielunhakumatkaksi”: prosessin aikana henkilö käy ”keräämässä” itsestään ”unohtuneet” tai ”kadonneet” versiot ja osaset, tullakseen ehyemmäksi ja voimaantuakseen.

“See, there are things I haven’t told you yet.

They take...every time...See, what you don’t understand is this: Every time you have those moments, those salient negative events in your life, you kick that part out of your body. There’s a part of your soul that is of all time. That slice you move out of your body, and that’s a quantum of energy that could be available to you, that is no longer available to you because it can’t back in. There are fragments of you all around. Some being tortured by this energy, connected to you and your body now, so that you act out in response to that torture, and then they force that part of you to watch you act out on this plane against what that part of you knows you shouldn’t be doing. Ask any shaman this, they’ll tell you that. They know. Your soul is holographic, just like a hologram. You can cut it to pieces, and you see the whole image on every piece. Same thing, you take a part of your soul energy out, it will manifest as the whole of you. I’ve had parts of my soul tortured since I was 5 years old, a shaman told me. ‘Cause they [the Illuminati] knew what I was doing here [being "a lightworker"], they knew – they had to keep me from connecting to love, that was their strategy. They have been torturing me in the most worst ways of a different plane. And I forgive them. That’s ...that was then. I’m not looking at them as a warrior or else I contribute to the destruction. I’m looking at them as if I were a cosmic, universal physican, that has come in here to fix the problem.” [Luennosta Healing Begins Now.])]

Kuten jo edellä ennätin kuvailla, Adampants syventää selvitystä mielenhallinnasta kaikkein metafyysisimmäksi: ihmisen sielu on rakenteeltaan hologrammi, jolloin sen jokainen ”palanen” sisältää tiedon kokonaisuudesta, ja traumatisoivassa tilanteessa – jollaisia jokainen ihminen kohtaa elämässään runsaasti – kurjuuden kokenut ”sielunpalanen” irtaantuu kokonaisuudesta. Adampants kuvailee, että taho, jota kutsumme Illuminatiksi, nappailee näitä ”sielunpalasia” ja – nätisti sanottuna – manipuloi niitä saadakseen hallintaansa sen kokonaisuuden (henkilön), jonka osa se on. Eräänlaista trauma-based-mind-kontrollia  ”etätyönä” siis. [Tämä ei kuitenkaan ole suoraan verrattavissa monipersoonallisuushäiriöön [MPD/DID], sillä "sielunsirpaleissa" on kyse energiakehosta, ei mielestä. Yhteys sielun- ja mielensirpaleiden välillä on tietysti olemassa: jos olen ymmärtänyt oikein, voisi sanoa, että sielun tasolla "voimaannutetaan" se, mitä mielen tasolla tapahtuu. Esimerkiksi MPD henkilön ”persoonallisuudet” on yhdistetty erilaisiin ”sielunvoimiin” (tai ”sielunpalasiin” tai psyykkisiin resursseihin [joku alter saattaa kantaa itsessään vain yhtä tunnetilaa tai tietynlaisia muistoja, yhtä traumaa tai kaikkea koettua tuskaa]), joita mahdollisesti on tuettu myös muilla "voimilla": entiteeteillä kuten ”demoneilla”. (Elisa E. kirjoittaa tästä melko seikkaperäisesti kuvatessaan omaa MPD –tilaansa ja ”4D:n” isäntiään, etenkin entiteettejä, jotka ihmiskunta tuntee mytologioissaan nimillä Cain ja Lilith. Elisan ote on huomattavasti ”energiasensitiivimpi” ja okkulttiseen puoleen syvemmin perehtyvä kuin MK-tarinoissa yleensä. Elisa mm. kertoo omakohtaisen esimerkkitapauksen siitä, kuinka hänen tatuointinsa toimi interdimensionaaliselle entiteetille ”portaalina” - tämä perustunee symbolien yleiseen kykyyn manipuloida energiaa ja siten vaikuttaa ”värähtelytaajuuksiin” -, tai kuinka – kuten Marciniakin kirjallisuus väittää – genitaalit todellakin toimivat myös portaaleina interdimensionaalisille olennoille.)]

Robert Duncan - jonka kirjaa Project: Soul Catcher Elisa E. vahvasti suosittelee - puolestaan tuo mekaanisemman ja materialistisemman perspektiivin mielenhallinan tematiikkaan ja jättää Edward Snowdenin puheet kärpäsen surinaksi. Synteettinen telepatia on vain yksi monista aiheista, joita Duncan maallikolle yrittää selvittää. (Koko hänen tittelinsä kuuluu seuraavasti: ”Dr Robert P. Duncan A.B., S.M.;M.P.A.,Ph.D.: Government warfare and surveillance system architect [who worked with] the Department of Defence, Central Intelligence Agency, DARPA, US Department of Justice, NASA, Navy, and NATO architecting key components and systems for surveillance, and warfare.” Drrobertduncan.com -sivu kertoo Duncanin nykyisistä toimista tarkemmin.“My [Duncan’s] current research involves finding a cure for the mind control directed energy weapons fiasco,” sivulla kirjoitetaan. Teksteissä on myös hänen sähköpostivastineitaan, joista eräässä hän kirjoittaa: “I don’t get involved in individual cases at all. The problem has always been a sound strategy to stop the abuse. Antoher problem is that these people operate above any laws and there are few skilled enough to decipher the signal intelligece impinding upon the victim. Evidence is difficult to come-by and certainly not understood by the common man that you find in court setting. Courts do not have power to stop this. Public understanding and opinion could sway things but this is a long journey of education.”)

* * *

Mielenhallinta on vaativa ja uskalias pohdiskelun aihe: Mitä kaikkea se tarkoittaa ja voikaan tarkoittaa!

Kaikkea edeltävää vasten pelkkä arkitodellisuuden hallinta (ja valvetilassa "itsensä tunteminen") alkaa tuntua – ei sentään täysin yhdentekevältä, mutta niin kovin vähäiseltä. Melkein höpölöpöltä.