P: Kuva kuvalta (version 3.0)

Kas niin. Ne havaintokuvat.

Otsikoin ”havaintokuvapostaukseni” viittaamalla anagrammeihin ja muihin leikkeihin. On huomautettava, että ne ”muut leikit” - sanaleikit - ovat tässä anagrammeja oleellisempia (mutta sana ”anagrammi” kuulosti otsikossa soinnikkaalta…) Ei anagramminkaan käsite täysin turha ole - etenkään sen johdosta, että se viittaa luovaan ja osallistuvaan (l. tulkitsevaan) tarkasteluun.

Sanaleikkeihin liittyvä tulkinta on vähän kuin ristikon ratkomista tai puuttuvien kohtien täyttelyä käytettävissä olevan tulkintakompetenssin avulla (eli käytettävissä olevia tulkintamalleja ja vastausvaihtoehtoja sovitellen). Tällöin se, millä puuttuvat kohdat täytetään, millä perusteella ne täytetään tai "kuinka pisteet yhdistellään", kertoo enemmän tulkinnassa käytetystä tulkintakompetenssista kuin tulkinnan kohteesta. (Tilanne on siis vähän kuten mustetahratesteissä.)

Oleellista tässä on

a)     se, millaista tulkintakompetenssia kirjainten ja kirjainyhdistelmien tiedetään puhuttelevan, eli millaista mielen sisältöä kuvantekijät - pelkistän tulkinnan kohteen tässä "kuvaksi" - tarkoituksella triggeröivät ja yhdistelevät, ja

b)     että ne tekevät sen subliminaalisti, siis että triggeröityminen on tiedostamatonta ja tulkinnat useimmiten alitajuisia. [Subliminaalista viestinnästä voidaan puhua mm. syystä, että viestintä tapahtuu teaserissä suurelta osin hyvin epäsuorasti ja hyvin nopeasti, siis tietoista tiedostamista nopeammin. Saadakseen teaserista näkyville ne kuvat, jotka olen poiminut, se on käytävä läpi kuva kuvalta.]

* * *

Olisi ihanaa, jos käytettävissäni olisi runsaasti lähdekirjallisuutta. Valitettavasti 1970-luvulla Yhdysvalloissa lupaavasti alkanut subliminaalin viestinnän akateeminen tutkimus tukahdutettiin ja marginalisoitiin kuitenkin alkuunsa. Se ei siis päässyt kehittymään omaksi tieteenalakseen, joka tähän päivään tultaessa olisi jo edistynyt huimasti. Näin ollen "tavallisten ihmisten" käytettävissä oleva yleinen ja julkinen tieto subliminaalista viestinnästä ja subliminaaleista tekniikoista on monella tavalla yhä alkutekijöissään, ja sen status pätevänä tietona on kiistetty, jopa kielletty.

Subliminaalien sisältöjen tulkitseminen ilman yleisesti tunnustettuja tieteellisiä teorioita ja tieteen päteviksi kvalifioimia menetelmiä edellyttää niin "vapaata ja luovaa" tulkintaa, että ”kova tiede” nauraa sellaiselle, eikä hyväksy tuloksia muuna kuin huvittavana viihteenä tai naurettavana hölynpölynä, jopa suoranaisena hulluutena – ellei kyse ole subjektiiviseksi leimatusta tutkimuksesta, kuten taiteentutkimuksesta, jossa on tarkoituskin kartoittaa kokijan omia yksityisiä havaintoja, sellaisia, joista ei millään muotoa voi syyttää tulkinnan kohdetta. ("It's not in the picture; it's in your own head...")

[Olisi nimittäin katastrofi, jos voitaisiin todistetusti ja vakavasti otettavasti - legitiimisti - väittää, että media manipuloi vastaanottajiaan tarkoituksella subliminaalisti, ja osoittaa, millaisin menetelmin, motiivein ja sisällöin tämä tehdään ja mikä vaikutus tai päämäärä sillä on. Mutta ”vakavasti otettavuus” merkitsee länsimaisessa sivistyksessä aina ”tieteellistä pätevyyttä”. Sitä subliminaalien tutkimuksella ei ole; on erittäin keskeistä kontrolloida sitä, mitä ”tieteen” piiriin hyväksytään. Tieteellisenä pidetystä tulee yleisesti tiedettyä ja tunnustettua, sellaista tietoa, johon voi perustaa pätevinä pidettyjä argumentteja ja jolla "muuttaa maailmaa"... (Tästä olisi helppoa liukua foucaultlaiseen diskurssien problematiikkaan: kiistelyyn ja taisteluun siitä, kenen tieto on "pätevintä"... BTW, mitä tulee em. kontrolloimiseen - 'mikä on tiedettä ja mikä ei' -, sehän siis tapahtuu ennen kaikkea tieteenfilosofian kautta: sen kautta, millainen tieteenfilosofia/millaiset tieteenfilosofiat tieteentekemistä hallitsevat. Kyse ei siis ole siitä, että kukaan valtavirtatieteilijä välttämättä jättäisi tahallaan huomioimatta "tieteellisesti relevantin" - vaikka toki tiedepoliittisiin taisteluihin varmasti mahtuu tapauksia moneen lähtöön. Sublminilaajea tutkinut tohtori Wilson Bryan Keykin vainottiin ulos tiedeyhteisöstään.) Tieteellisen pätevyyden vaatimus on tietenkin itsessään hyvä asia, ja se olisi itsestäänselvyys, ellei ”tieteellisyydellä” olisi enemmän tekemistä vallan ja politiikan kuin totuuden tavoittelun kanssa. Se, mitä ihmisille tarjoillaan tieteenä, on yleensä valtavirtatiedettä - jonka suhde tieteeseen on siis samanlaatuinen kuin populaarikulttuurin suhde korkeakulttuuriin tai kulttuuriin yleensä -, ja osa siitä varsin huteraa huttua. Toisin sanoen asioista tiedetään huomattavasti enemmän ja paremmin kuin maallikoille kerrotaan – ajatellaanpa vaikka subliminaalia viestintää.]

Ei siis riitä, ettei henkilöllä ole käytettävissään kunnollisia tutkimusvälineitä: teorioita ja menetelmiä. Tämän lisäksi myös hänen rohkeutensa tai kyvykkyytensä tarkastella "kätkettyä" on lamaannutettu; perussettiä lienee, että subliminaaleja vakavissaan tarkasteleva saatetaan epäilemään omaa havaintokykyään, vähintään älyllistä kyvykkyyttään mutta todennäköisesti myös mielenterveyttään. Tämän sai tuta edellä mainittu tohtori Wilson Bryan Key, alan pioneeri, joka pääsi subliminaalien jäljille vahingossa (aivan kuten esimerkiksi Jonathan Adampants).

Tästä, subliminaalien tekniikoiden (aka perceptual tricks) käyttämisestä, voi päätellä, että subliminaalista viestinnästä on olemassa pätevää tutkimustietoa. Se on vain salaista.

Tästä huolimatta se, mitä subliminaalin vaikuttamisen suhteen ei voida salata, on kokijan oma havainto-/kokemustodellisuus*. Sitä Bryan Keykin suosittelee tarkastelemaan ja käyttämään.

Try to relax. How does [e.g the picture] make you feel?

Now become critical. Check every detail. In any serious study of media, it is vital to accept nothing at face value. Whenever reason tells you something is unimportant, look or listen even more critically [sillä ihminen on ehdollistettu olemaan huomaamatta, minkä "back-up -ohjelmointina" hänet on opetettu vähättelemään havaintojaan]. In human perception, the content of the unimportant often becomes of greatest significance. The apparently important is often mere decoration. [Wilson Bryan Key 1980, 11.]

(Tätä menetelmää voinee kuvailla myös niin, että ensin assosioidaan ja tunnelmoidaan vapaasti, minkä jälkeen tarkastellaan "löydöksiä" ja niiden mahdollisia yhteyksiä assosioinnin kohteeseen [sillä mielihän myös projisoi, ei ainoastaan triggeröidy. (Vaikka toki: myös projisoimista käytetään osana triggeröinnillä manipuloimista. Tämä kuitenkin "lisää kierroksia" käsiteltävään teemaan, eli nostaa tarkasteltavan aihepiirin laadullisesti toiselle, hieman hienovaraisemmalle ja mutkikkaammalle tasolle, joten jätämme sen pohtimisen tässä toistaiseksi rauhaan.)])

[*Se, mitä ihmisen kokemustodellisuudelle - hänen kyvylleen tarkastella havaintojaan ja luottamukselleen havaintojensa paikkansapitävyydestä - kuitenkin voidaan tehdä, on sabotoida sitä: häiritä ja manipuloida. Siksi peliin kuuluu, ettei maallikolle saisi alun alkaenkaan kehittyä luottamusta omaan havaintotodellisuuteensa saati arvostelukykyynsä (mikä - siis luottamus havaintotodellisuuteensa ja arvostelukyvyn kehittyminen - edellyttää henkilökohtaista auktoriteettia, mistä syystä myös sen sabotoiminen on oleellista- Tästä Alice Miller kirjoittaa paljon.)

Tavat, joilla tätä sabotointia harjoitetaan, tiivistynevät lopulta yhden käsitteen alle: mielenhallinta. Se on siinä määrin kehittynyttä ja läpitunkevaa, että nekin ihmiset, jotka kuvittelevat luottavansa omaan järkeensä, luottavatkin oikeastaan vain omaksumaansa sapluunaan [l. omaksumaansa "logiikkaan" eli tapoihin tehdä johtopäätelmiä, puhumattakaan niistä premisseistä, joille johtopäätelmät on opetettu perustamaan. Tavallaan jo edellä mainittu tohtori Key toteaa tämän muistuttaessaan: "[w]henever reason tells you something is unimportant, look or listen even more critically". Ajatuksenkulku  ja ajattelun sisällöt kertovat yleensä enemmän siitä tulkintakompetenssista, joka ihmiselle on "syötetty", kuin ihmisen "omasta" saati "persoonallisesta" ajatus- tai kokemusmaailmasta. Skeemat ovat kaiken havainnoimisen ja kognitiivisen työstämisen perusta, ja jos ne - skeemat - ovat manipuloituja, koko havaintomaailmamme on.] Mielenhallinasta vapautuminen tapahtuu aste asteelta, ja edellyttää paradigman - paradigmojen - ylittämistä ja vaihtamista. Tarkasteluperspektiivin - sen suhteen mitä mielenhalllinta on - tulisi siis olla huikeasti laajempi kuin edes salaliittoteoreetikkojen keskuudessa on totuttu ajattelemaan; koko ihmiskunnan historian ylittävä ja ohittava...

Niin kauan kuin ihmisellä on sellainen pikkujutska kuin alitajunta, hän elää sellaisen mielenhallinnan alaisuudessa, joka häiritsee hänen käsitystään ja kokemustaan todellisuudesta: siitä, mikä on totta ja todellista. (Tästä voi päätellä jotain siitä, kuinka kaukana jopa "tiedostavat ihmiset" ovat oikeasta tiedostavuudesta, ja kuinka mahdotonta ihmiselle on nykytilassaan tulla tietoiseksi muutoin kuin hyvin vähäisin askelin [siksi Adampantskin toteaa: "You can't be told [about what's real]", ja kuvailee, että vaikka maallikko pääsisi keskustelemaan esimerkiksi valaistuneen Illuminati-mestarin kanssa, jolta saisi vastaukset kaikkeen mitä ikinä keksisi kysyä, keskustelu ei lisäisi maallikon ymmärrystä piirun vertaa.] Tiedostaminen voi siis kehittyä niin vähäisin askelin, että oleellisempaa ihmiselle on saada muutettua tilaansa kuin tiedostamisen astettaan; tiedostavuus tulee olemaan luonnollinen seuraus tilassa tapahtuvasta muutoksesta.

* * *

[Pieni hengästynyt pähkinä kuoressaan; pureskelkoon ken voi:

"Alan ihmiset" puhuvat tietoisuuden kehittymisen yhteydessä DNA:n aktivoitumisesta: DNA ja chkarajärjestelmä ovat kytköksissä toisiinsa, ja kukin DNA-säie vastaa kutakin "chkaratietoisuutta". Kaksisäikeinen DNA kertoo siis siitä, että perusihminen toimii nykytilassaan kahden ensimmäisen chakrakeskuksen eli chakratietoisuuden kautta, niiden hallitsemana ja ohjaamana. Siksi hän on niin materialistinen ja primitiivinen ajattelussaan, kokemisessaan ja havaitsemisessaan (myös koskien kaikkea henkevyyttä ja hengellisyyttä; ns. new age -liikehdinnällä on hyvin vähän tekemistä oikean tiedostamisen kanssa. It's a hijacked way to express "human spirituality" in order to control it.) Suuri salaisuus on ollut, että ns. "junk DNA" on tarkoituksella rikottua DNA:ta, joka aikoinaan - silloin kun ihmisen genetiikkaa manipuloitiin, mikä tietämys kuuluu ihmiskunnan salattuna pidettyyn historiaan - "tyhmensi" ihmisen - ihmiskunnan (mistä myös mytologioiden tuntema tarina "lankeemuksesta" kertoo).

Näin ollen tiedostaminen - tietoisuuden kehittyminen - tarkoittaa DNA-rakenteen asteittaista eheytymistä. Toisin sanoen  mikään määrä "älyllistä tiedostamista" ei vie yhtään lähemmäs valaistumista. Paradigman vaihdos on välttämättömyys.

(Tässä prosessissa auttaa Maan värähtelytaajuuden kohoaminen, mikä kuulemma on väistämätön evoluutio: värähtelytaajuus tulee kohoamaan.  "Family of Darkness" on kuitenkin tehnyt parhaansa yrittääkseen hidastaa tätä prosessia tai jopa estääkseen sen kokonaan - mm. manipuloimalla aikajanoja luomalla esim. paralleelitodellisuuksia... [Esimerkiksi TV -sarja Fringe käsittelee tätäkin teemaa, tai itseasiassa juuri tämä on sarjan keskeisin juoni: "Family of Darknesin" kannalta epäedulliset aikajanat halutaan häivyttää, ja "romahduttaa janat" yhdeksi, helposti hallittavaksi aikalinjaksi... Mielenkiintoista on, että Project Camelotin haastattelema musta maagi - Richard joku - kertoi, että tätä todella yritetään...] - sillä matala värähtelytaajuus, ihmisen "alhainen chkaratietoisuus", on ehto Illuminatin hallintavallalle. Tiedostavaa ihmistä ei nimittäin voi hallita, koska häntä ei voida manipuloida eikä kontrolloida, ja koska hän tuntee itsensä: ihminen on alkuperäisesti olento, jolla on 12-säikeinen DNA. (Wow!)

Tämä potentia on tehnyt ihmisestä ihanteellisen "omistuskohteen" ja "käyttöesineen"; mitä pattereita ja "kirjastokortteja"! (myös geeniperimänsä takia; kerrotaan, että ihminen on kokeilu, johon monet ekstraterrestriaalirodut ovat antaneet geneettisen panoksensa, ikään kuin "pankkitalletuksena"). "Kontrolli-isäntiemme" kannalta on kuitenkin kinkkistä, ettei ihmisen potentiaalisiin resursseihin voi päästä käsiksi ilman korkeavärähteistä tilaa, "rakkaustaajuutta". Vastaa se "avaa koodilukitukset". Siksi ihmiset ja Maa -planeetta ovat ikään kuin karanteenissa ("control grid" on keskeinen käsite [johon viitataan myös Matrix -elokuvassa; Simon Parkes huomauttaa, että Maan energiakenttiä kontrolloiva verkosto vilautetaan keskimmäisessä Matrix -elokuvassa, tilanteessa,  jossa Neo vierailee avaimentekijän luona]), tyyliin: 'jos emme me saa hyötyä niin sitä ei taatusti saa kukaan muukaan!'. "Alennetun ihmiskunnan" historian voinee tiivistää kontrolli-isäntien yrityksiksi "avata koodilukko" ja päästä käsiksi mittaamattoman arvokkaisiin energia- ja tietovarantoihin... (Kenties legenda Pyhästä Graalin maljasta kertoo juuri tästä...) Koska yritys on tuomittu epäonnistumaan jo "koodilukon" luonteen takia, on kiertoteiden kehittelypaja sauhunnut kuumana.

Näin siis kerrotaan.

[Mitä tulee "kehittelypajaan ja kiertoteihin": Arizona Wilder kuvailee, että väistämätön värähtelytaajuuden kohoaminen on luonut kontrolli-isännille ongelman ja avannut ihmiskunnalle ikkunan - mutta että kontrolli-isännät oppivat tulemaan toimeen kohonneen värähtelytaajuuden kanssa. Olen alkanut pitää BDSM -suuntausta osana tätä "toimeentulemista", mm. syystä, että se käyttää "vapaan tahdon" porsaanreikää: orja haluaa olla alistettu ja "rakastaa" isäntäänsä; BDSM-orja on ihminen, jonka seksuaalinen psykodynamiikka - ja siten intensiivinen seksuaalienergia - on valjastettu isännän käyttöön, eikä orja kykene edes haluamaan muutosta tilanteeseen. (Tämän lisäksi BDSM on ymmärrettävä laajemmin: kulttuureja lävistävänä psykodynamiikkana, jonka tunnusmerkkinä on hierarkkinen alistussuhdejärjestelmä. rankaisu- ja palkitsemisjärjestelmineen.) Vasta "suurempi euforia" voinee vaikuttaa orjan haluun: se, että orja saa kokea jotain vieläkin mullistavampaa ja tyydyttävämpää: rakkauden, ja ennen kaikkea sen, miltä tuntuu kytkeä seksuaalienergia siihen "korkeavärähteiseen multidimensionaaliseen virtaan", johon se tosiasiassa kuuluu ja jota se tosiasiassa ilmentää.

Marciniakin kirjat ovat kuitenkin optimistisia: ihmiskunta tulee, kuulemma, opastamaan kontrolli-isäntiään siinä, mitä Rakkaus ja rakastaminen ovat, samalla, kun korkeavärähteinen tila pakottaa kontrolli-isännät lopulta "muuttamaan ruokailutottumuksiaan", ja pakottaa heidät ottamaan hyötynsä rakkaustaajuudesta. Tällainen hyötysuhde ei, kuulemma, vahingoita ihmiskuntaa, mitä nykyinen "energialypsy" tekee, pahasti. (Ne isännät, jotka eivät tähän muutokseen kykene tai ole vielä valmiita/halukkaita, jättävät Maan.)]

Mutta olin sanomassa: "kaksisäikeisyyden tilassa pitäminen" on keskeisin syy siihen, miksi ihmisen seksuaalienergia halutaan pitää "matalataajuisena", ja ihminen ehdollistetaan toteuttamaan seksuaalisuuttaan 'through low vibrational acts'. (Tähän sisältyy myös hyvin viattomia seksin harjoittamisen muotoja, kuten seksin harjoittaminen pelkässä lisääntymistarkoituksessa, mikä on erittäin materialistinen harjoitusmuoto.)

Tästä väitteestä voi päätellä erään toisen väitteen: "korkeavärähteisemmät" seksuaalisuuden harjoittamistavat eheyttävät ihmisen DNA:ta... Seksi voi todellakin olla "portti taivaaseen" ja tietoisuuden kehittymiseen...=)  Marciniakin kirjallisuuden mukaan "seksi-chakra" on alkuperäiseen tilaansa jätetty chakra, ja juuri siksi sitä voi ja pitää käyttää "porttina".

[Tämäkin asia on kontrolli-isännille hyvin tyypillisellä tavalla otettu haltuun new age -liikkeessä. Kuuntelin kerran erään naisen luentoa henkisestä kehittymisestä ja ihmisen yhteydestä henkisiin ulottuvuuksiin. Nainen oli vakuuttunut siitä, että seksuaalienergia on alhaista energiaa (ja siten liitti siihen, implisiittisesti, epäpyhän ja likaisen käsitteet). Niinpä naisen periaatteellinen teesi oli, että mikäli "henkiset mestarit" tai "henkinen yhteys" stimuloi seksuaalisia tuntemuksia, se on merkki "väärästä mestarista" tai "vääristyneestä yhteydestä". No, voihan se olla ("mestareita" kun on moneen lähtöön, ja esimerkiksi Illuminati on hyvin kiinnostunut seksuaalienergiasta, sen haltuunotosta ja manipuloinnista) - mutta ei missään tapauksessa per se.  Tähän juuri tabuilla pyritään; ne saavat ihmiset välttelemään perustavanlaatuisia totuuksia, ja yleensä vain siksi, että oikea asia on väännetty kieroon. Sen seurauksena sitten heitetään lapsi pesuveden mukana pois. (Vaihtoehtoisesti - mitä siis tulee new age -liikkeen tapaan suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen - saatetaan käsitellä kundaliinienergiaa, yleensä joogan tai vastaavan meditaation harjoittamisen yhteydessä, tai rajata seksuaalisuus parisuhdelokeroon ja puhua siitä, kuinka kaunista seksuaalinen kanssakäyminen voi olla... Mutta ottaen huomioon, kuinka keskeisestä energiasta - ilmiömaailmoineen - on kyse, aihepiiriä ei käytännössä käsitellä juuri lainkaan, eikä todellakaan sen ansaitsemalla ja vaatimalla tavalla. Tästäkin syystä "kontrolli-isäntien" on hyvin helppoa käyttää ihmisen seksuaalienergiaa hyväkseen, "without you realizing it", kuten Marciniak kirjallisuudessaan toteaa.)]

Näin olen, tähän mennessä, näitä puheita ja käsityksiä ymmärtänyt.)

Tiedostaminen todellakin edellyttää, kuten niin usein hoetaan, tietoisuuden kehittymistä - vaikka sitä ei yhtä usein ymmärretäkään, mitä tämä oikeastaan tarkoittaa. Uusimmassa Indiana Jonesissa kuvataan mainiosti se, mitä todellinen tiedostaminen on ja mitä se aiheuttaa nykytilassaan olevalle ihmiselle: tiedonhaluinen tutkija, joka tarinan lopussa saa lopultakin tietää "kaiken", tuhoutuu kyvyttömyydessään vastaanottaa. (Informaatiotulva kuvataan aivan oikein valona.) Barbara Marciniakin kirjat puhuvat, kiinnostavaa kyllä, täsmälleen samasta asiasta: ihmisen nykyinen psykofyysinen olemuspuoli ei kestä sellaista valoa eli informaatiota, puhdasta tietämystä. Mikäli sitä halutaan lainkaan välittää ihmiselle  aiheuttamatta vakavia vahinkoja, it should be heavily tampered with love(frequency)... Se muuttaa paradigman - ja sen mukana vastaanottokyvyn - heti.)

We suffer from serious disability to perceive reality. Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa; paradigma paradigmalta…

* * *

Onneksi lähteitä kuitenkin on. Parhaimmat tällä hetkellä tiedossani olevista ovat Wilson Bryan Keyn tuotanto, blogi nimeltä Subliminal manipulation, sekä osia Adampantsin luennoinneista, joita löytyy otsikoilla kuten The media using mind control and NLP on the unsuspecting contributor (erittäin hyvä: selkeä ja syvä), Sublimnal messages and Bono sekä Sexual subliminal programming. Myös Neil Sanders on hyvä nimi mainita: Your thoughts are not your own.

[Huomasin, muuten, Adampantsin luentoja etsiessäni, että niitä on myös otsikoitu tyyliin ”Luficerian Anti-Christ Cancerous Consciousness”. *facepalm* Ei ei ei, ei mitään ”antia”, eikä ”kristusta”…Ellei otsikoija ole triggeriä (”anti-christ”) hyödyntävä disinformaatikko, hän ei näytä vielä sisäistäneen Adampantsin näkemystä antikristuksen vastapoolista osana mainittua ”syöpätietoisuutta”, jolloin otsikko kutsuu esille juuri sitä rakennekeskeisyyttä, jota Adampants purkaa ja joka hänen mukaansa pitää ihmisen erossa "Luojatietoisuudesta" - jolloin otsikko siis häiritsee otsikoinnillaan sisällön ymmärrettävyyttä asettamalla sen virheelliseen kontekstiin.]

* * *

Aloitetaan. 

Edeltävään viitaten ei liene yhtään liioittelevaa tai vähättelevää sanoa, että heitän kaiken ”omasta päästäni”, eli tarkastelen sitä, mitä teaseri triggeröi.

Viittaan kuviin numeroilla, ja numerot annan kuvien esiintymisjärjestyksen perusteella.

Yleisluonnehdintana:

Kuvissa numeroilla 1.-6. on siis pelkkiä kirjaimia tai sanoja. (Emme kiinnitä huomiota mahdollisiin heijastuksiin.) Kuvassa numero 7. näemme miehen: Jamie Dornan Herra Greyn roolissa. Kuvissa 8.-14. on jälleen pelkkiä kirjaimia. (Emme edelleenkään kiinnitä huomiota mahdollisiin heijastuksiin.) Kuvissa 15.-17. em. mies pukeutuu naamioon. Kuvassa 18. on yksi sana.

Teaseri - jota edellä nimitin virheellisesti traileriksi - koostuu virkkeestä, jota limittävät kaksi tilannekuvausta: ruudelle muotoutuu ”Are you ready”, ennen kuin näemme kuvan miehestä. minkä jälkeen virke jatkuu: ”for something”, kunnes taas näemme miehen. Miehen jälleen kadottua näkyviltä esillä seisoo sana ”darker?”

* * *

”Are you ready” muotoutuu näkyville vaiheittain - vaikkakin hyvin nopeasti - kuvien 1.-6. aikana. 

Teaserin taktiikkana on leikitellä jokaisen ”kirjainruudun” suhteen korostamalla ja häivyttämällä kirjaimia siten, että ne muodostavat eri sisältöjä.

[Adampantsin  mukaan meidät on opetettu - alitajuisesti ohjelmoitu - tulkitsemaan tällaisia sisältöjä mm. sanaristikkoharrastuksen tai sarjakuvakerronnan kautta: tiedämme, että sanojen tai kuvien merkitykset voivat muodostua etu- ja takaperin, ylhäältä alas tai alhaalta ylös tai diagonaalisena sommitelmana tai vaikka ylösalaisin. Oleellista "sanaleikittelijöiden" kannalta on se tieto, että aivot välttelevät infokaaosta; ne pyrkivät muodostamaan merkityksiä kaikesta havaitusta.

Siksi kirjaimet ja sanat - esimerkiksi kirjaimet ja sanat - voidaan viskoa vaikka sikin sokin (ja usein subliminaali viesti muodostuukin näennäisesti epäloogisesta ja keskenään yhteenkuulumattomasta aineksesta, mikä on sen tapa kätkeytyä - katsokaapa tarkemmin vaikkapa aikakauslehtien kansia tai valtavirtamedian uutisointia: tapaa järestellä, yhdistellä ja esittää). Tietoinen mielemme ei välttämättä huomaa viestiä - etenkään, jos viestin sisältö on psykopatologisesti torjuttu, minkä varassa suuri osa subliminaalista viestinnästä lepää - mutta alitajuinen mielemme ymmärtää salamannopeasti (etenkin, kun subliminaalia lukemista yleensä ohjataan, esimerkiksi korostuksin, jotka, kuten todettua, alitajuinen mielemme kyllä huomaa ja ymmärtää mutta tietoinen mielemme ei).

Tässä "tajuamisessa" auttaa se, että kaukaa fiksuina "sanaleikittelijämme" ovat nimittäin jo ennakolta manipuloineet "merkitystenmuodostamiskykyämme ja -logiikkaamme" - eli ehdollistaneet tavan, jolla mielemme, etenkin tiedostamaton mielemme, "yhdistelee pisteet" -, jota sitten vain näppäilevät. Mitä hienovaraisempaa tämä on, sen huomaamattomammin kaikki tapahtuu. (Ja turha kuvitella, että epämääräisesti ja hämärästi jotakin tajuava osaisi kuvailla saati pätevästi perustella tapahtuneen: sen, mitä hänssä juuri tapahtui; sen, mitä hänelle juuri tehtiin.]

Kuvassa numero 1. näemme kirjaimet E, O, E ja Y. Kirjaimista jälkimmäinen E korostuu vahvimmin, O puolestaan heikoimmin.

Kuvassa numero 2. ensimmäinen E ja Y ovat korostuneet yhtä vahvoiksi, ja O tullut näkyvämmin esiin. Pimeydestä on ilmaantunut myös kirjain R, joka toistaiseksi on kaikkein himmein.

Nyt kirjaimet jo muodostavat selkeän sanan (tai ainakin liitteen): RE. 

Viesti siis on, että jotain tapahtuu uudelleen tai uudistettuna, mitä englannin etuliite, re, ilmaisee. [Re on toisaalta myös toinen sävel asteikossa do, re, mi, fa, so, la, ti, do. Tämän voi tulkita viittaavaan esimerkiksi seuraavaan vaiheeseen: "re" heti "do":n jälkeen.]

Kun yhteydeksi on ennakolta asetettu BDSM, mitä kirjainyhdistelmä O, E ja Y tuo mieleen? Mikä kirjain puuttuu välistä? Ja mistä välistä se puuttuu; mikä kirjainväli on pisin? 

Pisin väli on kirjainten O ja E välissä. Niinpä ”veikkaus”: B-kirjain, ei liene kovin kaukaa haettu. 

Siispä OBEY, RE OBEY.

('Tottele'; 'Tottele uudelleen ja uudelleen; tee siitä tapa, addiktio'; 'Jos olet unohtanut totella, palaa ruotuun'...)

Tässä on huomattava sekin, että "obey" on hyvin yleinen ja pitkään käytetty subliminaali käskysana, mikä tarkoittaa sitä, että vastaanottajan mieli on jo ehdollistettu reagoimaan siihen voimakkaasti. Voimakas triggeri siis.

Kuvassa numero 3. mukaan ilmaantuu A-kirjain. R- ja O-kirjaimet ovat nyt yhtä vahvoja, vaikka eivät vielä aivan yhtä vahvoja E-kirjainten ja Y:n kansa.

Ruudulla lukee nyt selkeästi ”ARE”. Sitä seuraavat kirjaimet O, B ja Y, jotka edeltävän perusteella muodostavat edelleen implisiittisesti ”OBEY”. Siispä ”ARE OBEY” (Kuinka tämän voisi täydentää: ’You are to obey’? ’They are to obey’? 'Are you to obey?')

O-kirjain saa ARE:n yhteydessä itsenäisen merkityksen: ”ARE O”. [BDSM –yhteydessä O-kirjain on orjan tunnuskirjain tai tunnussymboli.] Ruudulla siis tiedustellaan orjaa tai orjasta. (Kuinka kirjaimia E ja Y voisi tässä yhteydessä tulkita, jos ne liitetään samaan yhteyteen?)

Kuvassa numero 4. Mukaan ilmaantuvat kirjaimet U ja D.

Nyt kuvasta voi tulkita jopa minikeskustelun:

- Are

- Ou

[-”Ovat.” - ”Missä?”; oú on ranskaa ja merkitsee sijainnin tiedustelua. Näin tulkiten - että kirjainpari on ranskaa - ranskalaisuus vedetään implisiittisesti mukaan. Ranskalaisilla on maine seksuaalisesti estottomina ja kokeilunhaluisina, ja O:n tarinassa, joka on ranskalaista tuotantoa, tehdään estetiikkaa BDSM:stä ja orjuuden tilasta. Ranskalaisuus on konnotaatioltaan myös jotakin hyvin feminiinistä. Lisäksi, jos OU:n perään lisätään I-kirjain, saadan myöntyminen: oui, kyllä! ['Vastaan kyllä, jo ennen kuin on kysytty olenko valmis!', jo ennen kuin kirjaimet ennättävät muodostaa Are you readyn.]]

Kiinnostava on myös yhdistelmä ”DY”, joka äännetään samoin kuin ”die” (”kuolla”) tai dye (”väri, värjätä”; "a colored substance that has an affinity to the substrate to which it is being applied"; "Chemical affinity can also refer to the tendency of an atom or compound to combine by chemical reaction with atoms or compounds of unlike composition" [Wikipedia]). 

Kiinnostavana voi pitää sitäkin, että juuri tämä yhdistelmä kasvaa yhdistelmäksi ”EADY”, syötävä, syötävää - joka varmasti viittaa ennen kaikkea suuseksiin [joskaan ei kovin kieliopillisin säännöin, mutta sellaisten sääntöjen täyttäminen ei koskaan ole välttämätöntä tai oleellista subliminaalissa viestinnässä. (Oikeastaan on jopa niin, että mitä "hassummin" tai "virheellisemmin" jotakin on sanottu, sitä vahvemmin aktivoidaan mielen tarve luoda hämmentävään epäselkeyteen tai vaillinaisuuteen selkeyttä ja järjestystä, merkitystä - ja triggeröidään mielen käytössä olevia järjestelyn logiikoita ja tulkintamalleja]): ”ARE YOU EADY”, tiedustellaan kuvassa numero 5. (Also, "eady" rhymes with "needy"; 'lisää puuttuvat kirjaimet'... Are you needy? Maybe re needy?)

Kuvassa numero 6. ruudulle muotoutuu viimeinkin Are you ready. Nyt ainoastaan R-kirjain jää muita himmeämmäksi – mikä samalla kiinnittää huomion juuri siihen ja antaa sille erityismerkityksen.

Kun elokuvan yhteydessä puhutaan R-kirjaimesta, mitä tulee mieleen? Rated. Rated tarkoittaa alaikäisiltä kiellettyä – mikä on omiaan toisaalta triggeröimään hyvin nuorta yleisöä, toisaalta valmistamaan aikuisväestöä johonkin ”lapsilta kiellettyyn”. Samalla R-kirjain voi yhtä hyvin viitata kiellettyyn ylipäänsä. (Mitä kaikkea tämä voisi tarkoittaa, kun se on sanan ”EADY” edellä?)

Seuraavassa kuvassa [kuva 7.] näemme ensimmäisen varsinaisen kuvan. Se on tilannekuva, jossa Herra Grey – jonka siis jo tunnistamme elokuvan ensimmäisen osan perusteella – on peilin ääressä, sillä hän näyttää katselevan omaa heijastustaan.

Peili on silti pelkkä oletus (vaikka olisikin johdonmukainen ja perustuu käsityksiimme realiteeteista).

Tosiasiassa - siis pelkkää kuvan esittämää tarkastellen - kuvassa on kaksi miestä: toinen etupuolelta, toinen selkäpuolelta kuvattuna. ”Toinen” miehistä on pimeydessä, "toinen" valossa.

Viittaus dualismiin on ilmeinen ja hyvin selkeä.

Entä mitä kuvassa tapahtuu?

Kuvaa edeltänyt Are you ready ilmaisee, että kuvan mies valmistautuu johonkin – johonkin sellaiseen, mihin katsojaa pyydetään osallistumaan (sillä kysymys on suunnattu ensisijaisesti katsojalle eikä kuvan miehelle. Sitäpaitsi, mies on pukeutumisesta päätellen jo valmis.)

Katsojalle on samanaikaisesti sekä käännetty selkä että paljastettu kasvot – mutta katsojaan ei tästä paljastuksesta huolimatta kiinnitetä huomiota. (Kuvan mies on siis keskittynyt itseensä.) Merkityksellisenä voi pitää sitä, että katsoja näkee valossa seisovan miehen kasvot samalla, kun pimeässä seisovan kasvot pysyvät edelleen kätkettyinä. Tässä on kuitenkin eräs mutta:

Kiinnostavaa on, että valo lankeaa "peilissä" olevaan mieheen. Tämän voi tulkita tarkoittavan ainakin kahta asiaa:
1. "Päivätietoisuus" on pelkkä heijastus, projektio. "Todellisempi" mies on se, joka on pimeydessä. Tämän voi edelleen tulkita tarkoittavan ainakin kahta asiaa: valossa oleskeleva mies [jonka voi tulkita edustavan "päivätietoisuutta"] on pelkkä projektio: se, mitä miehestä toistaiseksi tiedostetaan, on "pelkkää pintaa". Varsinainen totuus on pimeämpi. (Tähän viittaa myös Are you ready for something darker?) Toisaalta ja samalla kuitenkin kerrotaan, että todempi todellisuus on vielä pimeydessä ja tuntematonta, mitä voi pitää jopa vihjeenä totuudentavoittelijoille, sillä
2. sikäli, että "peilin takainen" viittaa yleensä pinnan alaiseen ('sub liminal'...) eli alitajuiseen, on kiinnostavaa, että "päiväpuoli" on sijoitettu sinne, siis peilin toiselle puolen, siinä missä "yöpuoli" seisoskelee peilin tällä puolen. (Yleensähän yöpuoli on sijoitettu peiliin.) Tämän voi tulkita viittaavan toisaalta asetelmien muutteluun (mikä edelleen vahvistaa viestiä dualismista ja sillä leikittelystä mm. rajojen ja tabujen rikkomisen kautta), toisaalta siihen, että "päiväpuoli" viedään "vierailulle peilin takaiseen". Toisin sanoen raotetaan verhoa kulissien taakse, pimeyteen: ihminen saatetaan tietoiseksi tai tietoisemmaksi jostakin. Mies kuitenkin pukeutuu naamioon; totuutta ei paljasteta sellaisenaan.

Entä kuvan mies itse? Koska kuvan "kaksi miestä" ovat kääntyneet kohti "toisiaan", he ovat sulkeutuneet omaan maailmaansa. Tämä merkitsee kahta asiaa: "he" ovat kääntäneet selkänsä ulkopuolisille ja muulle maailmalle, ja he tiedostavat toisensa. [Lisäksi "oma maailma" - jota "miesten" keskittyminen ainoastaan"toisiinsa" kuvastaa - saa BDSM -kontekstissa viittaussuhteen myös alakulttuuriin (jota voidaan pitää kollektiivin "pimeänä puolena", joskaan ei siis tiedostamattomana).]

Sikäli, että nämä "kaksi miestä" edustavat tietoisuuden päivä- ja yöpuolta, on poikkeuksellista, että nämä puolet esitetään toisensa tiedostavina osapuolina. [Usein tapauksissa, joissa asetelman voidaan tulkita esittävän ihmisen tietoisuuden päivä- ja yöpuolta, ne - nämä puolet - eivät näe tai katso toisiaan, eli toisin sanoen ne eivät tiedosta tai tunnusta toistensa läsnä- tai olemassaoloa,] Tämä viestii omasta pimeydestään tietoiseksi tulemisesta ja  pimeyden hyväksymisestä.

Viestiä "pinnan alaiseen kulkemisesta" vahvistaa peilin läsnäolo; "behind the mirror". Tiedostavuutensa takia miehen ei siis  tarvitse käyttää alter-egoa kulkiessaan "pimeydessä". Kuvan viitekehyksessä tätä voi tulkita myös niin, ettei häntä (enää) tarvitse manipuloida osallistumaan, vaan valinta on tietoinen ja oma. (Tässäkin yhteydessä on kiinnostavaa, että mies kuitenkin pukeutuu naamioon; salailtavaa tai kätkettävää on.)

Kuvassa numero 8. aikaisemmat kirjaimet on pyyhitty ja jatketaan puhtaalta pöydältä. Tällä kertaa ruudulle ilmaantuvat kirjaimet R, M, H ja G. Kirjaimista korostunein on H. Seuraavaksi vahvin on G. Etäämmällä niistä, himmeämpänä, häämöttää R-kirjain. M on vielä hämärän peitossa, mutta erottuu silti.

R on jo ”koodattu” – etenkin, kun se esiintyy H-kirjaimen kera: ”rated age” [H-kirjain äännetään samoin kuin ”age”, ikä].

Entäpä G? Seksualisoidussa viitekehyksessä? Kyse on naisen nautinnosta, suorastaan sen ydinpisteestä, sekä käymisestä itse asiaan.

Mutta kenen G-pisteestä on kyse, jos ”age” is ”rated”? Vai onko G-piste tässä ”aikuisten juttu”? Molemmat kohderyhmät tulevat puhutelluiksi.

Lisäksi G on myös vapaamuurarien symboli. (Muistellaanpa sitä harppikuviota.)

Kuvassa numero 9. M-kirjain vahvistuu, ja mukaan ilmaantuvat myös kirjaimet F ja O.

F? Mitähän siitä voisi tulla mieleen… 

Entä F O? BDSM –yhteydessä? 

And O is R, vahvasti R (koska R-kirjain on huomattavasti tummempi kuin O-kirjain)...

”FOR M”…? Tai ”FOR MHG” 

(Mitähän kaikkea kirjainyhdistelmä MHG edustaa, siis jollakin tunnetulla, laajalla tai keskeisellä tavalla [jotta voidaan väittää, että puhutellaan potentiaalisen katsojan tulkintakompetenssia] MHG Systems.., a heating system....? (Heh.))

[M-kirjain puolestaan viittaa Illuminati-kultille keskeiseen entiteettiin, muistaakseni, jolloin sen - siis M-kirjaimen - voi tulkita saavan jopa okkulttisen ja ritualististen merkityksen. (Kun sen yhdistää ajatukseen ”lämmityssysteemistä”, tulee mieleen Jay Parkerin tarina Moloch –nimisestä jumaluudesta, jonka hyväksi poltettiin uhreja...)

Jos oletetaan, että katsoja triggeröityy subliminaalisti viittauksesta Molochiin, viittaus lienee ahdistava - mikä (siis äärimmäisen ahdistuksen subliminaali koskettelu) on yleinen taktiikka esimerkiksi mainosteollisuudessa, jossa kuulemma käytetään ns. helvettikuvastoa. (Aiheesta tarkemmin blogissa Subliminal manipulation, etenkin sen linkittämässä YouTube -videossa: The great subliminal message deception, alkaen noin kohdasta 16 min.)

Ja tokihan M edustaa myös sanaa Masonic, mikäli tulkitsemme sitä edältävällä "G-linjalla". Moloch owl on keskeinen vapaamuurarien tunnus. (Kyseisen pöllön kuvahan löytyy, kenties tunnetuimmillaan, dollarin setelistä.)]

And, of course, the letter M stands for masochism. (To state the obvious. Jännä juttu, että kaikkein ilmeisimmät itsestäänselvyydet jäävät usein sanomatta, tai, mikä pahempaa, jopa huomaamatta.)

Kuvassa numero 10. mukaan ilmaantuvat kirjaimet E ja N.

”FOR ME”; ”ARE YOU READY…FOR ME” (tai ”FOR M”).

Kuvassa numero 11. puolestaan on ilmaantumaisillaan kirjaimet S (sopivasti M-kirjaimen edelle) ja I.

Kuvassa numero 12. ”FOR S METHING”, jossa T on hyvin haalea ja kerää siten huomion: ”THING”.

Are you ready….FOR THING….

…FOR SM THING…

[ME, THING (as in: ‘I’m a thing (not a person)’ or, ‘me and thing; me and you; you’re not a person’…?)Viittaan tässä siis dehumanisointiin, joka on BDSM -tematiikassa vakio.]

Kuvassa numero 13. T-kirjain voimistuu: “METHING”: METH + ING (vrt. dance + ing);  “Are you ready for mething”? – mikä voi kuvainnollisesti tulkiten tarkoittaa narkkaamista, eli vahvan ja vahingollisen addiktion mukaan toimimista, ja sellaista narkkaamista, joka on mahdollista sosioekonomiseen ryhmään katsomatta (päätellen siitä, minkälaatuista ainetta “meth”) on.

Kuvassa numero 14. näkyville on muodostunut ”FOR SOMETHING”, jossa O-kirjain on edelleen muita haaleampi, ja saa siksi korostuneen merkityksen (sillä sen poikkeuslaadun takia (alitajuinen) huomio kiinnittyy siihen). 

Voidaan siis tulkita, että tässä puhutellaan orjaa tai puhutaan heistä; ’orjat, oletteko valmiit; isännät, oletteko valmiit’. 

(Haaleus voi viitata myös kuvainnollisesti O:n asemaan; ’muita vähäpätöisempi’.)

Kuvat numeroilla 15.-17. Edeltävään nähden sopivasti näemme, kuinka mies asettelee kasvoilleen naamion (vahva Eyes Wide Shut –assosiaatio, etenkin taustalla kuuluvan hyytävän kilkutuksen takia).

Jo edelllisessä tilannekuvassa viittaus dualismiin oli vahva. Nyt kuva vaihtuu asteittain ja kirjaimellisesti mustavalkoiseksi; mies vie meidät korostuneen dualismin maailmaan, peilintakamaahan: sinne, missä vallitsee pimeys.

Kuva numero 18. ”DARKER?”

('Mutta onko dualistinen pimeys oikeastaan pimeämpää kuin tuntemamme ”valo”, onko todella?')

* * *

Noinniinku esikatselmuksena.

P: The first stage

[Ennen jatko-osan teaseria silmäys elokuvan ensimmäiseen osaan.]

Fifty Shades of Grey –tarinan samanniminen elokuvasovitus sai maailmanlaajuisen ensi-iltansa noin vuosi sitten, ystävänpäivänä 14. helmikuuta 2015. (Kuten miljoonat varmasti tietävät.) Elokuva on Universal Pictures –yhtiön tuotantoa, ja sen on ohjannut Sam Taylor-Johnson. Myös tarinan luoja, E.L. James (toiselta ammatiltaan tuottaja), osallistui tiivisti elokuvan tekemiseen ja vaikutti mm. näyttelijävalintoihin. Kuulemma.

Koska tarina itsessään on jo tuttu, seuraavassa pelkkä kokoelma huomioita, toisiinsa enemmän tai vähemmän sulavasti kytkettyjä.

* * *

Elokuvasovitus on kirjan tarinaa huomattavasti pehmeämpi. 

Ensimmäinen tilanne, jossa Herra Grey käyttää väkivaltaa kurituksen eikä nautinnon muotona, on muunnettu elokuvassa hyvin vaarattomaksi ja Anastasialle eroottiseksi kokemukseksi. Mikään tapauksessa ei uhkaa Anastasian henkistä eheyttä tai edes loukkaa hänen ylpeyttään [mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei Herra Grey vielä ole kaivautunut Anastasian ihon alle; Anastasian ja Herra Greyn välillä on ”muuri”, jonka toisella puolella Anastasia pysyttelee, minkä hänen toistaiseksi koskematon omanarvontuntonsa hänelle mahdollistaa. Hän ei ole ”antautunut”, vielä, eikä todellakaan ymmärrä, mitä ”antautuminen” tarkoittaa.]

[Arvontunto Anastasialla toki saa ja pitää olla - ei omanarvontunto, vaan se arvontunto, jonka Herra Grey hänelle myöntää. Anne Rice kuvailee tätä - siis perustavanlaatuista alistavan ja alistuvan osapuolen välistä psykodynamiikkaa - fiktiossaan seuraavasti:

"I want more of you than I've had before [- -] My darling, you have a dignity about you that shields you from me [...] Now I want you to surrender to me. You'll see, and you'll be surprised that you wept when I first suggested it. [...] I want that dignity peeled away from you as if it were so many skins of onion. I don't mean that you should ever be graceless. I mean that you should surrender to me. [...] [P]unishment will come whenever I desire to give it. You need not be disobedient to merit it. I will punish when it pleases me. Sometimes that will be the only reason for it." (The Claiming of Sleeping Beauty by Anne Rice 2012; 1:st edt.1983, 12-13, 24-26)
"- 'I'm so afraid of you.'
- 'You'll find me more reasonable than you expect, he said" (10).
"- 'I think you realize that firmness in the beginning is a mercy to the slave, especially when the slave is such a proud and spoilt Princess'" (60).

Rice julkaisi sadomasokistisen tarinatrilogiansa alun perin nimellä A.N.Roquelaure. "I didn't know whether that many other people had the fantasies. After all, we didn't talk about them. Only a small elite knew about the mysterious Story of O. But I knew I had these fantasies, and I wanted to share them, and I felt an overwhelming desire to do them 'right'. I didn't want to compromise, water them down, or shrink from the most humiliating detail", Rice kuvailee kirjasarjansa esipuheessa, vuoden 2012 painoksessa.

Mutta FSOG:n elokuvasovitus on häveliäämpi.]

Toisin sanoen pysytellään niin pitkään kuin mahdollista nautinnon kategoriassa; kurituksen kategoriaa - sadismia - on kylmiltään vaikea ymmärtää, mikä helposti johtaa koko suuntauksen torjumiseen.

Elokuvan Anastasia kuvaakin mainiosti sitä, kuinka ”tavallinen ihminen” BDSM –suuntauksen yleisimmin käsittää tai kokee: se on jotakin ”kinkyä”.  Koko elokuvan aikana Anastasia ei käsitä BDSM-suuntausta kurituksen muotona, mikä lopulta johtaa hänen haluunsa erota Herra Greystä. [Herra Greyllehän BDSM ei ole pelkkä - jos mikään - ”kinkyleikki”, mikä lienee osasyy siihen, ettei Shadesin tarinan välttämättä koeta tai katsota kertovan ”oikeasta” BDSM –alakulttuurista (jossa kuulemma ei "varsinaisesti alisteta" ketään, ja kaikki on "sane, safe and consensual". Kun Herra Grey hallitsee, hän hallitsee kaikkea, tosissaan.]

Kirjan tarinassa Anastasiaa sen sijaan sattuu jo tässä ensimmäisessä kuritustilanteessa, oikeasti, ja Herra Greyn lähdettyä häntä alkaa itkettää ja ahdistaa. Anastasian reaktio sekä tapa, jolla Herra Grey myöhemmin sitä käsittelee, olisi ollut hyvin keskeistä kuvattavaa. Nähtävästi tuotantotiimi on kuitenkin pitänyt tilannetta siinä vaiheessa vielä liian ”syvällisenä” ja ”problemaattisena”. Niinpä he ovat siivonneet sen käsittelyn myöhempään vaiheeseen juonellisen eheyden ja tapahtumien kronologisen etenemisen nimissä: totuus lyö kasvoille vasta tarinan lopussa. Vasta siellä Anastasia nähdään kyynelehtimässä Herra Greyn käsittelyn jäljiltä.

Rehellisyydessään ja kuvaavuudessaan vaikuttavin kohtaus onkin tilanne, jossa Herra Grey antaa Anastasialle toistaiseksi viimeisen kurituksensa: Herra Greyn kuvataan huumaantuvan antamistaan iskuista, niistä, joita Anastasia inhoaa, ja jotka sattuvat ankarasti ja murtavat häntä. Kohoilevista sieraimista ja intensiivisestä katseesta näkee, että Herra Grey tuntee olevansa elementissään. Hetkeksi hän jopa seisahtuu aivan kuin antaisi jonkin voiman virrata lävitseen ja elvyttää häntä. Silloin hän myös näyttää olevan lähellä transsia tai jo muuntuneessa tietoisuuden tilassa. ["When the door closes [in the Red Room] he becomes something else and this sort of animalistic thirst [is] unearthed", selventää Herra Greylle kasvot antanut Jamie Dornan elokuvan blu-ray -version ekstroissa.] Toki mukana on myös helpotusta; siitä lienee pitkä aika, kun Herra Grey on viimeksi päässyt kurittamaan ketään.

”But why?” Anastasia ei ymmärrä.

”This is what I am.”

Elokuvassa ei selitetä Herra Greyn suuntautumista ja mieltymyksiä lopulta millään muulla tavalla. Keskusteluissa Anastasian ja Herra Greyn välillä annetaan kuitenkin ymmärtää, ettei kyse ole valinnasta per se; tarpeen ja sen ohjaaman toiminnan välillä on eronsa: kyllä, Herra Grey voisi olla tekemättä "mitään", mutta ei, tarve ei poistuisi.

[Ehkä tämän tarkoitus on provosoida katsojan uteliaisuutta ja kehottaa häntä ottamaan selvää. – Tai mikä parempaa: ’hyväksymään Herra Grey juuri sellaisena kuin hän on’ (sen enempää kyselemättä).

Niinpä Anastasiakin ahertaa nettilähteidensä varassa selvittääkseen Herra Greyn salaisuutta, ilmiötä, joka miestä riivaa – onnistumatta kuitenkaan lähentymään miestä minkään muun kuin ehdottoman hyväksyntänsä ja kiintymyksensä kautta. – Tosin sekin menee ennemmin saveen kuin syteen: elokuvan lopussa Herra Grey toteaa, ettei halua Anastasian rakastavan häntä. Aivan muut syyt vetävät häntä tytön puoleen ja ylläpitävät heidän suhdettaan.]

* * *

Aihepiirin hienovaraisesta ja hienotunteisesta käsittelystä voi päätellä, että huomioon on otettu erityisesti ihmiset, joille BDSM on entuudestaan melko tuntematonta, erityisesti ns. kotirouvat (ne hieman konservatiivisemmat äidit) ja teiniyleisö. Suurin paino on, kaikesta päätellen, laitettu kuitenkin teiniyleisön puhutteluun.

On sinnikkäästi väitetty, että FSOG on suunnattu (turhautuneille) kotirouville. On toki selvää, että kirjallisena tyylilajina FSOG edustaa niin sanottua ”kotirouvien pehmopornoa”, kategoriaa, joka keksittiin vuosikymmeniä sitten (mitä ei välttämättä voi päätellä tavasta, jolla käsitteeseen on FSOG –trilogian yhteydessä viitattu). Tästä huolimatta - kuten sanotaan - ”uudet totuudet syrjäyttävät vanhat”: FSOG on osa uudempien sukupolvien seksualisoimiskampanjaa. Mielestäni tämä on niin ilmeistä, että tarinan luokittelu kotirouvien ajanvietteeksi on tarinan vaikutusvallan vähättelyä. - Mutta kaikella on näin suuressa operaatiossa merkityksensä: saattaa olla, että kotirouvat kenties ovat se sopivasti paikkansa vakiinnuttanut kuluttajaryhmä, jonka varjolla voi kaupustella hieman ”rajumpaakin tavaraa” harmittomana viihteenä ja sallittuna pikkutuhmuutena kotirouviakin suuremmalle ja kiinnostavammalle kohderyhmälle. Kotirouvat ovat se väistöliike, johon keskittymällä voidaan jättää väliin kysymys ensisijaisesta kohderyhmästä, siitä, jota todella yritetään ”iskeä”. [Tämä teoria esitettiin jo Nashin peliteoriassa: jos tavoittelet ”ykköspalkintoa”, kohdista näennäinen huomiosi toissijaiseen palkintoon. Näinhän Lolitan tuleva isäpuolikin toimii iloisen leskensä kanssa.] Mikäli ei luota tässä maalaisjärkeensä ja päättelykykyynsä, viimeistään soundtrack paljastaa tosiasiat. (Kotirouvat eivät kuuntele Ellie Gouldingia.)

Pehmennykset lienevät siis erityisesti teinejä varten. Tämä ei tarkoita sitä, että teiniyleisö tarvitsisi saati vaatisi erityisen ”pehmeitä” elokuvia, vaan sitä, että ”pehmennyksillä” otetaan huomioon ”vastuu nuorista”. Samalla taataan se, että mahdollisimman nuori yleisö pääsisi elokuvan äärelle. Kuvitelkaa, kuinka monta tuhatta teiniä jättäisi tunnelmointinsa suuren kankaan äärellä, mikäli ikäraja olisi kahdeksantoista nykyisen kuudentoista sijaan.

* * *

The biggert (the audience) the better:

Huomasin myös, että Herra Greyn habitus on aavistuksen feminiininen, ja että tätä feminiinisyyttä on korostettu tavassa, jolla hänet kuvissa esitetään: lantiossa on kaarta, kehossa notkeutta, kaulassa siroutta eivätkä hartiat, vaikka sopivasti kulmikkaat ovatkin, ole rotevat. Toki voidaan sanoa, että ripaus feminiinisyyttä inhimillistää Herra Greyn tai tekee hänestä myös vetoavamman sulhaskandidaatin (olettaen, että poikamainen mies vetoaa nuoriin naisiin). Tästä huolimatta on muistettava se, mistä tarina kertoo: dominantista. Feminiiniset attribuutit eivät ole ihanteellisia silloin, kun tarkoitus on kertoa ylivoimaisesta ja alistavasta isäntähahmosta, ehdottoman maskuliinisesta osapuolesta. Viesti jää siis ristiriitaiseksi. Se on tarkoituskin – tosin vain subliminaali tarkoitus; se mikä ei vaikuta ihanteelliselta, on kuitenkin tarkoin harkittua.

Toisin sanoen Herra Greyn hahmolla halutaan sekä puhutella homoseksuaalisesti suuntautuneita että vedota torjuttuun mutta potentiaaliseen (eli latenttiin) homo- tai biseksuaalisuuteen [minkä pitäisi, mainospsykologian mukaan, lobata heteromiesten kokemuksissa tehokkaammin sitä mitä Herra Grey edustaa. Toisin sanoen latentti homo- tai biseksuaalisuus, silloin kun se on torjuttua, yllyttää provosoituna yhä vahvempaan torjuntaan - ja avuksi tarjotaan BDSM -kulttuuria, joka - mainospsykologian mukaan siis - "pelastaa" mainitun latentin potentian vaikutukselta.]

* * *

”Himpuloiden” herra Valo totesi aikoinaan yhtyeensä musiikista, että se on ”liian poppia rokkareille ja liian rokkia poppareille”. Tästä huolimatta bändistä [H.I.M.] tuli jymymenestys.

Sama ”ongelma” kalvaa Fifty Shades of Grey –tarinaa, erityisesti sen elokuvasovitusta: alan ihmiset - BDSM –suuntausta elämässään toteuttavat - ovat kuulemma kävelleet närkästyneinä ulos elokuvasaleista. Kaikki on liian pliisua, eikä vaikuttavia triggereitä saati samaistuttavaa tapaa esittää BDSM –kulttuuria ole nähtävillä. Piiskalla kutittelu ei kuulemma käy BDSM:stä

But what starts soft will soon go hard. (This is how addictions are formed.)

* * *

Varsinaisen asian ääreen päästään siis, kuten edellä kuvattu, vasta loppumetreillä. Pidän tällaista kerronnallista ratkaisua elokuvan eheyden kannalta fiksuna ratkaisuna.

[Tarkemmin ottaen: kirjassa Anastasia saa ensimmäisen kurituksensa samassa tilanteessa kuin ensimmäisen "eroottisen pahoinpitelynsä". Elokuvassa tämä tarinan kannalta keskeinen kohtaus on kyllä otettu mukaan - onhan kyse Anastasian ensimmäisestä sadomasokistisesta kokemuksesta -, mutta kuritus on jätetty siitä kokonaan pois. Kun kuritus viimein tapahtuu, Anastasia kokee sen, kuten edellä kuvattu, ainoastaan eroottisena. Vakavampaa siitä tulee, kuten todettu, vasta elokuvan viimeisessä BDSM -kohtauksessa. Toisin sanoen kuritus tuodaan mukaan varovasti ja asteittan, valmistaen ja sopeuttaen.] 

Ratkaisu on myös ovela: koska tapaus - "oikeaoppisen kurituksen demonstraatio" - kuitenkin johtaa elokuvassa pariskunnan eroon, annetaan tämän erontempauksen - siis vetäytymisen ja ehdottoman ”kieltäymyksen” - virittää katsojassa se halu, joka todennäköisesti vetää hänet takaisin. Toisin sanoen katsoja ei saa rauhassa käsitellä tapauksen - Anastasian kokeman väkivallan - herättämää närkästystä tai hämmennystä (jota "tavallinen katsoja" mitä todennäköisimmin kokee), vaan hänet viedään sellaisen joko-tai –konseptin ääreen, jossa hänen on joko hyväksyttävä närkästystä aiheuttava tapaus tai unohdettava koko tarina. (Tällainen on hyvin hienovaraista psykodynamiikan virittelyä ja viettitasolla tasolla tapahtuvaa manipulointia.)

Elokuvan lopussa – elokuva kattaa kirjasarjan trilogian ensimmäisen osan – Anastasia siis poistuu Herra Greyn asunnosta ja elämästä. Tyttö laskee mieheltä saamansa puhelimen ja tietokoneen tämän pöydälle ja kävelee hissiin. Kun Herra Grey yrittää juosta Anastasian perään, Anastasia torjuu miehen. ”Stop. No.” Sitten Anastasia kääntää miehelle selkänsä tehostaakseen viestiään ja kävelläkseen peremmälle hissiin. Kun Anastasia painaa nappia, hissin ovet sulkeutuvat, kuva pimenee ja lopputekstit liukuvat ruudulle.

[Hissiä, kuten todettua, voidaan pitää vertauskuvana liikkumisesta eri tajunnantilojen välillä, ja hissiä käytetäänkin myös eräänä mentaalisena vertauskuvana liikuttaessa mielen ”ylempiin” ja ”alempiin” kerroksiin. Niinpä on vertauskuvallista, että Anastasia poistuu ”Herra Greyn (Anastasialle luomasta) tilasta” juurikin hissin välityksellä – ja hissin välityksellä hän tarinan alussa sinne myös saapuu.]

Luulitteko että tarina päättyisi tähän?

Levyjakelu näyttää elokuvasta ”ennennäkemättömän version”. Siinä näemme Anastasian läpikäyvän erosuruaan – samalla kun Herra Grey pohtii ankarasti tilannetta, ja nousee lopulta kesken kokouksen pöytänsä äärestä ryhtyäkseen, mitä ilmeisimmin, tositoimiin. ”Are you ready for something darker?”, jatko-osan teaseri kiusoittelee, retorisesti (’Of course you are…Once you’ve realized you want some more…’)

* * *

Muutamat naistenlehdet ovat pitäneet Anastasian ratkaisua nasevana lausuntona, osoituksena siitä kuinka Anastasian onnistuu asettaa omat rajansa ja kieltäytyä vahingollisesta ihmissuhteesta (eli huonona pidetystä kohtelusta). Monia katsojista tyydyttänee tai rauhoittaa myös se, ettei Herra Greyllä näytä elokuvan lopussa olevan muuta mahdollisuutta kuin totella Anastasiaa, joka kieltää miestä enää lähestymästä itseään. (Tämän ele kait alleviivaa BDSM –alakulttuurissa tunnettua käsitystä siitä, että ’suurin sananvalta on alistetulla’.)

Mutta entä, kun isäntä on orjaa ovelampi? Silloin orjan ”tahdon totteleminen”, tämän tarpeiden täyttäminen tai muu miellyttäminen on isännältä vain osa peliä, manipulointia, jonka päämääränä on valloittaa orja ja saada hänet yhä intensiivisempään ja antautuneempaan hallintaan. (Isäntä tuntee orjansa perin pohjin, ja aina paremmin kuin orja itse tuntee itseään.) Tärkeää on luoda illuusio siitä, että orjan valinnat ovat hänen omiaan. (Sitähän se mielenhallinta on. ”The Phantom of the Opera is inside your mind.”)

[Kun Herra Grey siis puhuu siitä, kuinka Anastasia ”muuttaa häntä”, hän viitannee omaan tapaansa pelata; hän joutuu ottamaan käyttöönsä toisenlaisen taktiikan ja toisenlaiset menetelmät: hänen on osattava suostutella Anastasia, saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että kyse on Anastasian omasta halusta ja tahdosta.

Anastasiat ovat nimittäin aivan toisentyyppinen kohderyhmä kuin BDSM –alakulttuurin harrastajat ja edustajat. ”Group activity is not my thing”, Anastasia toteaa elokuvan kohtauksessa, jossa Herra Grey on tullut tapaamaan häntä rautakauppaan. Anastasiat on siis vieteltävä toisella tavalla; heidän todellisuustajunsa on ensin muutettava. (Huomasittekos, että elokuvassa Anastasia syö tabletin, joka tunnetaan Matrix -elokuvassa nimellä ”blue pill”? Itse asiassa Anastasia ottaa pillereitä tupla-annoksen. Palaan tähän.)

Mutta miksi ihmeessä vaivautua juuri Anastasian tähden? Jamie Dornan avaa hahmonsa sielunmaisemaa elokuvan blu ray -version ekstroissa seuraavasti: “I think there’s an element of awkwardness to her and clumsiness to her that he would take a huge pleasure in [pahoittelut, mutta en saanut sanasta selvää; päätelkäämme asiayhteydestä] on it and sort of fixing. She has a lot of qualities that are great for someone being submissive and to control.”

Entä miksi Anastasia, jota BDSM ei sinällään voisi vähemmän kiinnostaa, on kuitenkin mahdollista houkutella mukaan? “I think it’s the way he sees her [--], the way he looks at her [--] and the way he understands her”, luonnehtii Anastasiaa näyttelevä Dakota Johnson Herra Greyn vaikutusta (samaisissa ekstroissa). Kuten todettua, isäntä tuntee orjansa hyvin, jo ennen ensimmäistäkään peliliikettä. Herra Greykin aloittaa suhteensa Anastasiaan profiloimalla tytön salaa. Vasta tämän jälkeen hän ilmaantuu ”sattumalta” tytön elinpiiriin tunnustelemaan, kuinka kala syö.]

Tällaista peliä ei elokuvan lopussa ole vielä pelattu loppuun. Onhan elokuva vasta trilogian ensimmäinen osa.

Loppukohtauksessa luodaan siis vaikutelma siitä, että Anastasia hallitsisi tilannetta tai että Herra Grey tottelisi häntä. Tosiasiassa – ja kuten kirjasarjan tarinasta voi päätellä – Herra Grey ainoastaan vetäytyy odottamaan. Hän odottaa tapahtuvaksi sitä, mitä tuleman pitää: sitä, että ”vieroitusoireet” alkavat ja tekisivät tehtävänsä ja orja noudattaisi sisäistä kutsuaan, ja hän odottaa tilannetta, jossa hän isäntänä saa sopivan tilaisuuden. Aikaa ja etäisyyttä – pitkää siimaa – tarvitaan, jotta Anastasialle syntyisi illuusio ”omasta tahdosta”, ”omasta halusta” ja ”omasta päätöksestä”. Herra Grey on viisas kalastaja ja kärsivällinen saalistaja. Hän jaksaa odottaa.

Sama temppu halutaan tehdä myös katsojalle. (Siksi elokuvaa ei ole mainostettu trilogiana – vielä.) Antaa siis ajan kulua ja ajatusten kehittyä, tunteiden mukautua ja kultin muotoutua…

[Tämä elokuva panostaa elämäntavan mainostamiseen jo alkumetreillä, autoista ja vaginavoiteista alusvaatemallistoon, joiden mainoksia valkokankaalle vyöryi ennen elokuvan alkua  – ”leikkivälinevalikoimasta” puhumattakaan: on rautakauppavalikoimaa ja seksikauppavalikoimaa. (Rautakauppavalikoimasta tulee mieleen Nymphomaniac –elokuvan  It’s not a  masquerade; esineet eivät ole leluja per se, minkä vaivihkainen viesti on, että BDSM –suuntaus on enemmän kuin leikkimistä.)]

Kyse lienee myös ”löysästä BDSM -solmusta” (jota ei tarvitse kiristää, jos saalis on jo antautunut, solmusta, joka ei tule kiristymäänkään, ellei saalis haraa vastaan). Silloin isäntä voi keskittyä muiden proseduurien edistämiseen kuin ”saaliinsa taltuttamiseen”.

[Tässä mielessä, elokuvan vastaanoton kannalta, lieneekin kuvaavaa, keskittyykö yleisö elokuvan kritisoimiseen vai sen esittelemään kulttiin osallistumiseen, tavalla tai toisella. Ensimmäinen vaihtoehto johtaisi varmasti väsyttävään seipääntaittoon, toinen puolestaan vähittäiseen suostutteluun ja ”tahdonalaiseen” alistamiseen. Isäntä haluaa - tarvitsee - orjansa, ja mikä häntä estää, jos hän on voimakkaampi osapuoli?]

* * *

Hienovarisuus tarkoittaa tässä elokuvassa myös sellaista vaivihkaisuutta, jossa vahvin viesti välitetään katsojalle “viettitasolla”.

Esimerkkinä tästä on kohtaus, jossa soi Beyoncén Haunted (mutta ilman laulua). Kohtauksen äänimaisemaa hallitsevat syvät, voimakkaat bassot, kuin muinaiset riittirummut. Herra Grey on sitonut Anastasian kädet rautoihin tämän pään yläpuolelle, ja kiertää hitaasti tytön taakse, kuin metsästäjä. Tämän selkeämmin tuskin voisi viestiä siitä, että ilmassa on jotakin hyvin primitiivistä ja hyvin tummaa, melkein vaarallista – mutta kiihottavaa. [EDIT. Biisi onkin Crazy in loven elokuvaa varten sovitettu versio. Toki myös Haunted löytyy soundtrackilta. Sama biitti hämäsi.]

Juju on siinä, että se, mitä kohtauksessa - ja katsojalle tämän kohtauksen aikana - tapahtuu, tapahtuu tavalla, jolla vain ”sisäinen vaisto- ja viettimaailma” tulee puhutelluksi; mitään tummaa tai primitiivistä ei nosteta yhtään tämän lähemmäs pintaa.

[Beyoncén biisit, muuten, ilmaantuvat keskeisimpien ”initiaatiotilanteiden” yhteydessä. Kuvaavaa. Mutta sitä kait se ”haunted” tässä tarkoittaa. Sehän tarkoittaa ”kummittelua” tai jopa ”riivaamista” sekä, hieman maallisemmin, ”to cause repeated suffering or anxiety” [Cambridge Dictonaries]; ed-pääte tekee tästä asiantilan, adjektiiviattribuutin – ja ilmaissee addiktion.]

* * *

Elokuva on aina mahdollisuus uusien, massoille kaavailtujen ilmiöiden promoamiseen, ja tällaisen elokuvan kohdalla nasta on takuuvarmasti laudassa. (”The Illuminati inspects every Hollywood script”, kuten Aspen kirjoittaa.)

Niinpä esimerkiksi Audi on sekä kirjasarjan että elokuvan the car. Herra Grey esimerkiksi antaa Anastasialle valmistujaislahjaksi Audin tulevan – todellisuudessa tulevan – vuosimallin. Mutta esinemaailma ei ole lainkaan niin kiinnostavaa havainnoitavaa kuin mentaalinen maailma.

Muun ohella myös massoille tarkoitettua BDSM –suuntausta päästään kuljettamaan vaivihkaa eteenpäin: ensin oli suuseksi, sitten oli anaaliseksi. Seuraavaksi tulee - nähtävästi - fisting. [Toisin kuin kirjasarjassa, elokuvassa tämä nostetaan eksoottisista seksiakteista selkeästi esille. Kirjasarjassa vielä anaaliseksi on se iso juttu, rajoja rikkova tempaus, joka erottaa seksin ”tylsästä vaniljaseksistä” ja riittää pitämään Herra Greyn tyytyväisenä.]

Fistingiä promotaan myös elokuvan julisteessa, siinä versiossa, jossa Herra Grey seisoo puku päällään ja kravatti nyrkkinsä ympärille kiedottuna (- tai oletettavasti hän on kuvassa, sillä emme näe käden omistajan kasvoja; kenties puku päällään seisova edustaa pukumiehiä yleensä). Tämä promoaminen on kuitenkin subliminaalia:

Kuvassa kravatti muodostaa nyrkin ympärille ”häpyhuulet”. Ja mikäs niiden ”sisältä” pilkistääkään”? Nyrkki rystysineen. [Kuvakulmakin on osa viestintää; katselemme nyrkkiä ikään kuin ”kohdun sisältä”; Herra Grey tunkeutuu katsojaan, hänen tilaansa. Keitä tässä siis puhutellaan? Sekä naisia että Herra Greyn vallankäytölle alistuvia osapuolia yleensä. Tällä viestillä on myös vertauskuvallinen ulottuvuutensa.]

Toisekseen ja ilmeisimmillään nyrkki tässä tapauksessa edustaa tietenkin väkivaltaa [eli pakottamista, koska mukana on tunkeutuminen], toisin sanoen väkivallan ja seksin yhdistämistä. Tällä, ilmeisemmällä tasollaan, kuva siis viestii - lyhyesti, ytimekkäästi ja nokkelasti, se on myönnettävä - että elokuva käsittelee BDSM –suuntausta.

Eksplisiittisesti fisting on käsittelyssä silloin, kun Herra Grey ja Anastasia istuutuvat neuvottelupöydän ääreen puhmaan Sopimuksesta (kokoushuoneessa, joka on vähitellen muuttanut väriään punertavaksi, ja lähentyy siten tilana ”red roomia”, Herra Greyn leikkihuonetta).

* * *

Lopuksi – melko lopuksi – vielä muutama keskeinen poiminta.

Elokuvan alkupuolella on kohtaus, jossa Anastasian yöpöydälle on jätetty lappu. Siinä lukee: “Eat me, drink me”. Lapun vieressä on kaksi tablettia ja lasi tuoremehua. Anastasia on juuri viettänyt ensimmäisen yönsä Herra Greyn hoteissa ja herää krapulassa; pillerit ovat särkylääkkeitä. (Herra Greyllä ei kuitenkaan ole mitään suoraa tekemistä Anastasian krapulan kanssa. Koska Anastasia ei vielä ole Herra Greyn maailmassa tai hänen omaisuuttaan, Anastasia on toistaiseksi koskematon.)

Lapun teksti on selkeä viittaus Alice in Wonderland –tarinaan ja teemaan, jotka ”sininen pilleri” yhdistää Matrix –tarinaan; Wonderland is the Matrix.

”The red pill and its opposite, the  blue pill, are popular culture symbols representing the choice between embracing the sometimes painful truth of reality (red pill) and the blissful ignorance of illusion (blue pill).”

[“The terms, popularized in science fiction culture, are derived from the 1999 film The Matrix. In the film, the main character Neo is offered the choice between a red pill and a blue pill. The blue pill would allow him to remain in the fabricated reality of the Matrix, therefore living the "ignorance of illusion", while the red pill would lead to his escape from the Matrix and into the real world, therefore living the "truth of reality" even though it is a harsher, more difficult life.”]

- “‘You take the red pill – you stay in Wonderland, and I show you how deep the rabbit hole goes’

[…Morpheus kuvailee Neolle, ja jatkaa kuvailemalla, että…] Matrix is an illusory world created to prevent humans from discovering that they are slaves to an external influence. […] [T]he habits and routines of people inside the Matrix are merely people dosing themselves with the blue pill. While he describes the blue pill as a common thing, he states that the red pill is one of a kind, and something someone may not even find. […]

Once one chooses the red or blue pill, the choice is irrevocable. ’After this, there is no turning back. You take the blue pill—the story ends, you wake up in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill—you stay in Wonderland, and I show you how deep the rabbit hole goes. Remember: all I'm offering is the truth. Nothing more.’”

Näin Wikipedia selvittää sinisen ja punaisen pillerin tarinaa artikkelissaan Red pill and blue pill [viitattu 16.6.2015 ja 18.1.2016; artikkelin tekstiä on em. aikavälillä muokattu].

* * *

Anastasialla on siis yöpöydällään kaksi pilleriä: sininen – ja sininen. Toisin sanoen Anastasialle ei tarjota edes mahdollisuutta totuuteen.

[On kuvaavaa, että Anastasia on valmis ottamaan sinisen pillerin "särkylääkkeeksi" "krapulaansa", ja että tämä krapula seuraa tilannetta, jossa Anastasia on juuri saanut varoituksen Herra Greyn todellisesta luonteesta ja vaikutuksesta elämäänsä - Thomas Hardyn romaanin ja siitä poimitun klassisen sitaatin muodossa. [Toki krapula on ilmeisimmillään seurausta juhlinnasta valmistumisen kunniaksi, mutta ehkä Anastasia juo - ja juo enemmän kuin on tarkoitus - juurikin Herra Greyn aiheuttaman torjunnan ja hämmennyksen takia. Mutta selitysmalleja ja spekulointeja on moneen lähtöön. Subliminaalin kerronnan tasolla niillä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä. Ainoastaan sillä on, millaista tilannetta sinisen pillerin ottaminen seuraa - kronologisesti ja konkreettisesti - ja millaisissa olosuhteissa se tehdään.] Ehkä tuo sitaatti on ollut se "väläys punaista pilleriä" tai mahdollisuus punaiseen pilleriin: "painful truth of reality". Siksi krapula - jonka Herra Grey on valmis hoitamaan sinisin pillerein heti saatuaan signaalin Anastasialta [Anastasiahan ottaa itse yhteyttä varoituksen jälkeen].

Tavallaan Herra Grey on tässä siis Morpheuksen asemassa sikäli, että juuri hän tarjoaa sekä sinistä että punaista pilleriä.]

”Enlighten me then”, Anastasia pyytää. But she doesn’t get enlightened at all. She only gets blindfolded instead. Therefore she never really understand (anything but her own pleasure). All he is telling her is: “That’s just the way I am”. BDSM is a distraction from the real issues. Tämän voinee ymmärtää myös siten, että BDSM pitää Anastasian erossa totuuksista - saahan Anastasia siteen silmilleen juuri BDSM:n takia.

Se, että Anastasia pysyy pimennossa, lienee väistämätön seuraus sinisen pillerin nauttimisesta.

Elokuvassa Herra Grey avautuu Anastasialle ja puhelee tälle totuuksia vain tytön nukkuessa. Tätä voi tulkita siten, ettei Anastasia saa kuulla tosiasioista suoraan tai täysin läsnä ja tietoisena ollessaan. Vain hänen alitajuntansa kuulee (jos kuulee; Anastasian unitila voi olla vertauskuva. Siinä tapauksessa kohtaus viestii, että Herra Greyn on turvallista puhua suunsa puhtaaksi, sillä Anastasia ei kuitenkaan kuule eikä tajua).

Anastasian unitilaa ja tajunnantilaa kuitenkin kontrolloidaan. Tästä kertoo symboli hänen vuoteensa yläpuolella: huoneessa Herra Greyn luona on kuva häkkilinnusta. Tämä on voimakas viittaus mielenhallintaan (ja monien lähteiden mukaan ns. ”beta-ohjelmointiin” liittyvää kuvastoa). Lintu nimittäin symboloi sielua, ja vangittu sielu ilmaisee kahlittua ja kontrolloitua sielunelämää. Häkkilintu ei lennä, vaikka se juuri on linnun luonto. (”Love is a bird, she needs to fly”, tunnelmoi Madonnakin metafyysisimmän albuminsa hittibiisillä Frozen. [Tästä tuleekin mieleeni Disneyn uusin rakkaustarina animaatiossa Frozen, jonka prinsessa on persoonaltaan, analogian perusteella, potentiaalinen seksuaalisadisti. Oleellista Disneyn prinsessa-katalogissa on juurikin subliminaali viestintä, joka puhuttelee ja valmistelee pieniä katsojia alitajuisella - ja tunnetasolla.])

Lisäksi Anastasian huonetta kutsutaan nimellä ”white room”, mikä on viittaus tabula rasaan; ”puhtaaseen tilaan”, joka on dekonstruoitu ja voidaan rekonstruoida. Esimerkiksi tv-sarjassa Dollhouse ”nuket” palautuivat alter egoistaan rauhallisessa, seesteisessä ympäristössä pidentääkseen ”käyttöikäänsä”. [Sarja on Joss Whedonin luomus vuodelta 2009. Imdb -sivusto kuvailee sitä näin: "A futuristic laboratory assigns different tasks to its various residents who then have their memories erased upon the completion of their assignments". (Kuulostaa muun ohessa myös ihan reinkarnaatiolta...)]

Anastasian unitilaan liittyy vielä eräs kuriositeetti: eräänä yönä Anastasia herää siihen, että Herra Grey suutelee häntä - mutta huoneessa ei ole ketään.

Kun tähän liitetään edellä kuvailemani ajatus Herra Greystä "Morpheuksena", seuraava sitaatti kuulostaa sangen osuvalta: "The name Morpheus [--] implies sleep, dream state, and hypnosis. Morpheus was the god of dreams in Greek mythology" [em. Wikisivu].

(Maybe they want the audience to dream about Mr. Grey...)

* * *

Monet näistä tapahtumista Anastasian vuoteen äärellä on tuotantotiimin jälkikäteen lisäämiä. Kirjasarjasta ei esimerkiksi löydy sinistä pilleriä, häkkilintua tai sellaista Herra Greytä, joka puhelisi Anastasialle tämän nukkuessa tai suutelisi häntä kuin astraaliolento. [Mitä tulee "beta-ohjelmointiin": sudenkorenoto on kuulemma "astraalitason" versio sille, mitä perhonen symboloi fysikaalisella tasolla.]

* * *

Yllätyin myös näkyvyydestä, jolla alkoholi on elokuvassa mukana. Anastasia siemailee ryyppyjä tämän tästä: hän kippailee milloin viiniä, milloin samppanjaa, milloin tequilaa tai cocktailia. (Heh;’Bongaa elokuvasta alkoholijuomat ja voita matka kosteaan Seattleen!’) En muista, että kirjasarjan kohdalla olisi ollut näin.

Tämä saattaa kertoa jotain siitä, millaiselle nuorisolle elokuvan elämäntapaa ja aatemaailmaa ensisijaisesti tarjoillaan: helposti humaltuvalle ja humalahakuiselle (sillä sellainen ilmaisee muita ihmisiä herkemmän alttiuden addiktoitumiselle - mikä lienee ihanteellinen ominaisuus BDSM -orjassa).  Tämän humalaherkkyyden voi ymmärtää sekä metaforana että konkreettisena, fyysiseen todellisuuteen viittaavana asiana: humaltunut on helpommin hyväksikäytettävissä (niin rumalta ja kaukaiselta kuin tämä monista katsojista ehkä kuulostaakin. Subliminaalina viestinä se on silti vahvasti läsnä.)

[Tästä johtuu mieleeni eräs päätelmä (joka tosin kuuluu pelkkään hypoteesien kokeilevaan sarjaan, jossa kaikkia mahdollisuuksia on tuumiskeltava):

Saattaa olla, että kirjasarja on enemmän ”anastasioille” ja elokuvaversio puolestaan ”melkein anastasioille” eli heille, jotka mieluummin katselevat elokuvia kuin lukevat kirjoja (mutta kuitenkin samastuvat mielellään anastasioihin, vähän kuin ihanneverisoina tai idealisoituina versioina omasta itsestään; ’Minäkin haluaisin lukea kirjallisuutta ja olla herkkä yliopisto-opiskelija’…)

Oikeastaan tästä elokuvakerronnan valinnasta ohi kirjallisuuden vihjataan jo kirjasarjassa, jossa Tessin tarinan Alexander on typistetty pelkäksi Aleciksi (joksi Alexander on filmiversiossa nimetty) – minkä kuka tahansa oikeasti kirjan lukenut tietää väännösversioksi hahmon alkuperäisestä nimestä [mikä samalla ilmaisee myös hahmon itsensä lyhennettyä ja simppelöidympää versiota ja kuvastaa sitä eroa, joka elokuvan katsomisella on omaan lukemiseen ja mielikuvituksen käyttöön verrattuna]

(Samalla tämä kaikki saattaa toki kertoa myös siitä, etteivät anastasiat lue FSOG:n kaltaista kirjallisuutta...But then again, Anastasia rakastaa romanttisia kertomuksia, ja sellaisena FSOG:tä ilman muuta markkinoidan.)

Mitä vielä tulee kirjan ja elokuvakerronnan eroon (erääseen niistä): naistenlehdissä elokuvan on kuvailtu olevan romaaniversiotaan humoristisempi. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, vaan kertoo siitä, ettei kirjasarjaa ole luettu kokonaan tai perushuolellisesti. Itse ainakin tunnistin elokuvassa saman huumorin kuin kirjojen sivuilla, ja jopa sillä erotuksella, että kirjasarja on humoristisempi. Kirjan huumori sai minut silloin tällöin hymyilemään. (Jos oikein kovasti pinnistelen muistiani, saatoin jopa naurahtaa kerran ääneen. Ehkä kahdestikin.)

Lisäksi elokuvan huumori on paikoin huomattavasti karkeampaa ja vihjailevampaa. Kun Anastasia herää Herra Greyn hotellihuoneessa, hän yrittää varovasti tiedustella, "Did we...?" -"No", Herra Grey vastaa. "Necrofilia is not my thing." (So it is "a thing".)]

* * *

Elokuvan blu ray –version ekstroissa näyttelijät ja tekijät kuvailevat näkemyksiään.

David Wasco [production designer] puhuu suoraan subliminaalista vaikuttamisesta, tosin - tietenkin - vain huolettomassa yhteydessä. Mutta pääasia tässä kait on se, että subliminaalin viestinnän taso myönnetään.

Esimerkiksi rautakauppa [warehouse] ja Red Room [Herra Greyn leikkihuone] kuulemma rinnastetaan tarkoituksella, ja katsojaa totutellaan vähitellen siihen mitä tuleman pitää näyttämällä rautakaupan ristikkoa ja köysivalikoimaa. [Implisiittinen viesti lienee myös edellä mainittu ”It’s not a  masquerade”; ’tässä on tavalla tai toisella hyvinkin tosi kyseessä’, aivan kuten Nymphomaniac –elokuvan K antoi ymmärtää puhuessaan inhostaan leluihin…]

Puhuessaan Anastasian roolivaatetuksesta Mark Bridges [costume designer] kuvailee: ”You see outwardly that she’s taking on the influence of Christian and is forever changed”. Herra Greyn kulloisistakin asuista hän puolestaan toteaa: “It all count’s and sends a message”. (Tekee mieli todeta, että ”ylitulkinta” on käsite, jota materialistiset pragmaatikot käyttelevät väärin…)

“Who’s Christian Grey is very difficult question to answer ‘cause I think to everyone he’s something different”, luonnehtii ohjaaja. Herra Greytä tulkitaan eri tavoin, sillä hän näyttää eri puoliaan eri tilanteissa eri ihmisille.

Marcus Vescidi [executive producer]: ”Christian Grey has a James Bond quality to him”

(Apparently I’m not the only one making the comparision!)

* * *

Fifty Shades of Greyn pyrkimyksiä vaikuttaa katsojaansa voisi kuvailla samoilla sanoilla, joilla Lana Wachowski kuvailee, Matrix –trilogian pyrkimyksiä vaikuttaa [Wikipedian em. artikkelin mukaan, lähteessä Movie City News, October 13, 2012].

”Well, can the audience go through the three movies and experience something similar to what the main character experiences?'

So the first movie is sort of typical in its approach.

The second movie is deconstructionist, and it assaults all of the things that you thought to be true in the first movie, and so people get very upset, and they're like 'Stop attacking me!' in the same way that people get upset with deconstructionist philosophy. I mean, Derrida and Foucault, these people upset us.

And then the third movie is the most ambiguous, because it asks you to actually participate in the construction of meaning.”

Tarkoitus on siis saada katsojassa jonkinlainen muutos aikaan.

Jatko-osa on trilogian keskimmäinen ja siten myös "prosessin" keskimmäinen vaihe, "the second stage". ”Are you ready for something darker”, teaseri vihjailee. Saattaa olla - Wachowskin edeltävää kommenttia soveltaen - että “[i]t assaults all of the things that you thought to be true in the first movie, and so people get very upset.”

So…Are you ready for something darker?

P: Anagrammeja ja muita leikkejä

Havaintokuvat! (On huomattavasti helpompaa pohtia puheena olevaa kuvaa, kun ei ole sen suhteen pelkän sanallisen kuvailunsa varassa…)

Ohessa siis muutama pysäytyskuva Fifty Shades of Greyn jatko-osan trailerista, jota hieman myöhemmin tarkastelen, lyhyehkösti, esimerkkinä mm. kirjaimilla leikittelystä, jokseenkin subliminaalista.