Ennen kuin kirjoitan Kuusta ja feminiinisyydestä eräänlaisen syventävän jälkikirjoituksen edeltävään kirjoitukseeni - nämähän ovat tällaisia jälkikirjoituksen jälkikirjoituksen jälkikirjoituksia -, katsellaan hetki kuvaa. (Sen yhteisenä nimittäjänä tulevaan tekstiini voi pitää ympyrän muotoa...)
* * *
Jälleen olemme bussikatoksessa. Odottamassa havahtumista. Ihmettelemme nimittäin Mitä kuva viestii?
Kuva lienee bravuuriesimerkki siitä, mitä voimme kutsua kognitiiviseksi dissonanssiksi. Rationaalinen ajattelu nimittäin ohjaa - kaupallisen ilmoituksen selkeästä kehotuksesta - kuvan tulkintaa aivan toiseen suuntaan kuin kuvan syvemmät, emootioita ja alitajuisia ehdollistumia puhuttelevat viestit.
Keskeisin ristiriita kuvassa syntyy siitä, että samalla kun kuva näennäisesti ehdottaa syömistä, lautanen kuitenkin muodostaa kieltomerkin. Toisin sanoen kuva kehottaa olemaan syömättä!
Saat kuitenkin kuvitella lempiruokasi (vaikka sekin on hieman kiellettyä) - mutta älä missään tapauksessa oikeasti asettele sitä "tähän [lautaselle]" (eli syötäväksi). Punaiset reunat suojaavat pyhää, valkeaa tilaa, joka on pidettävä puhtaana eli tyhjänä, ja varoittavat vaarallisesta rajanylityksestä, jolloin ruoka on lipumassa ruokailualustalle. Huomaammehan nimittäin, että "tähän" on kirjoitettu punaisella värillä, joka tarkoittaa kieltoa tai suoranaista virhettä, ja etenkin ilmeiseen kieltomerkkiin yhdistyessään on myös vaaran ja tabun - joskin ehkä kiihottavan sellaisen - väri. Niin että nälkä toki olisi, mutta koeta nyt silti olla syömäti.
Pieneksi kannustukseksi subliminaalille kehotukselle ruoka, joka on aseteltu lautasen ympärille, ei herättele ruokahalua - ainakaan omaani. Liha näyttää ylikypsältä, suorastaan palaneelta, ja muodotkin ovat epämääräisiä (mitä lie aivonkappaletta ja jotain torakanväristä ja oloista). Harvinaisen luotaantyöntävä ruokamainokseksi siis.
Lautanen näyttää myös levitoivan haarukan ja veitsen sijoittelun vaikutuksesta; lautanen ei istu reaalisesti samaan kokonaisuuteen, eikä sille ole oikeaa, todellista paikkaa samalla pöydällä ruoan keskellä. Jos siis erehdyt laittamaan ruokaa lautasellesi - sillä kaikkihan me teemme virheitä -, se ei luojan kiitos sijaitse samassa todellisuudessa kuin ruoka tai välineet syödä sitä. Ja puhutaanhan mainoksessa muutenkin pelkästä ruoan kuvittelusta - mitä voi pitää hieman sadistisena kehotuksena nälkäiselle ihmiselle.
(Samalla lautasen "levitoiminen" saa lautasen näyttämään päälle lätkäistyltä, siis mainittu kieltomerkki kaiken yllä, kaiken yläpuolella.)
Veitsi ja haarukka ovat lisäksi asennossa, joka kertoo, että ruokailu on keskeytetty (vaikka tämäkin asento on pitänyt asentaa käänteisenä). Nyt on siis paastoamisen aika - ilmeisesti kesää ja rantakuntoa varten. (Tässä puhutellaan siis - stereotyypitellen ja mainoksen varsinaisessa aiheessa eli ruokailussa pysyen - ennemmin naisia kuin miehiä, sillä miesten rantakuntoon laittautuminen edellyttää punttisalia ja proteiinia - lihaa, sitä, jota ei siis saa syödä, ja jota kuvassa on hieman liikaakin, suorastaan ravintoympyrän epätasapainottavalla tavalla. [Miksihän maitotuotteet puuttuvat kokonaan? Vilja on kuitenkin check ja kasvikset myös.]) On siis näytettävä hyvältä kesämekossa.
Subliminaalia lukemista ohjaa myös pieni lasinen "kissimirri" kuvan vasemmalla laidalla. Esineen - pieni jälkiruokakulho? - tulkitsee kissaksi pienistä korvista. Sen sisällä on pieni vihreä omena (tai ainakin hedelmä, jonka assosioi omenaksi), joka, mikäli kyseessä todella on omena, on lisäksi suhteettoman pieni.
Vihreähän - punaiseen kiellon väriin rinnastuessaan - yhdistyy siihen, mikä on sallittua. Toisin sanoen omenan - tai sellaisen mikä on "pientä ja vihreää" - siis voi syödä (ja "pieni vihreä" onkin kuvassa ainoa syötävä, jota herättää minkäänlaista ruokahalua, ja sitä suurempaa, mitä etovammalta muu syötävä kuvassa näyttää: kuvassa rinnastuvat raikkaus ja tunkkaisuus, keveys ja raskaus. Ei ole vaikeaa päätellä, kumpi puhuttelee keväistä ulkonaliikkujaa talven jälkeen enemmän.) Muu kasvikunnan tuotos sen sijaan on punaista ja näyttää muutenkin kitkerältä tai happamalta ja vähän kuivahtaneelta. Siispä kohti sallittua syötävää!
[Sinällään on paradoksaalista, että sallittu syötävä on omena, jonka mytologisena painolastina on olla "kielletty hedelmä" paratiisin puutarhasta. Toisin sanoen tässä leikitellään myös sallitun ja kielletyn käänteisyydellä: kielletystä tehdään sallittua. Tämä puolestaan syventää subliminaalin viestin sisältöä: 'Voisi luulla, että kunnolla syöminen on sallittua, mutta sepä onkin kiellettyä, ja kituuttaminen sen sijaan suositeltavaa'.
Luonnollisesti "kielletty hedelmä" puhuttelee muitakin tabuja, joita tässä käännellään ylösalaisin kielletyistä sallituiksi (sillä omena on vihreä). (Tabut ylipäätään ovat mainospsykologian vakiokamaa. Mitä tukahdutetumpi ja tiedostamattomampi tabu on kyseessä, sitä tehokkaampi on mainonnan kyky manipuloida, ja ajaa kuluttajaa tabun rikkomisen pelossa tai halussa kohti myytävää tuotetta tai ideaa.) Tällä tasolla kuva puhuttelee myös mieskuntaa.]
Ehdottelevaa on myös sallitun ruoka-aineksen sisältävän astian koko: ei ole edes mahdollista kerätä siihen paljon ruokaa. Myös kätkeminen ja piilottelu on mahdotonta, sillä lasi kuultaa armottomasti läpi. Näemme mitä olet lautasellesi kerännyt!
Lasi on haurasta materiaalia, ja assosioituessaan kissaan se assosioituu entistä vahvemmin feminiiniseen ja naisiin - ja "hahmona" myös niin kutsuttuun "kissa-alteriin";
Jos minulta kysytään, tässä puhutellaan "kisumirrejä", hauraita keijuneitoja, joiden ohjelmointia tietenkin leimaa laihuuden vaatimus. (Beta programming.) Lasin läpikuultavan ominaisuuden voi puolestaan tulkita samoin kuin "timanttiohjelmoidulla" timantin kirkkaan läpikuultavuuden: läpikuultavaa on avoin ja helppo lukea, eikä se voi tai osaa kätkeä mitään.
Vasemmalla häämöttävä leivän palanenkin (sen isomman patonginpalasen alla) muodostaa - ainakin oman mielikuvitukseni silmin - pantterin (tai ehkä jopa gargoilin) naaman, joka lipoo pitkää kieltään. Muitakin subliminaaleja hahmoja voi olla hauska etsiä. Esimerkiksi vasemmalla ylänurkassa on joku chick(en) söpösti selällään, tosin kypsennettynä ja ilman päätä. (Tämän päättömyyden voi tulkita myös vertauskuvalliseksi ilmaukseksi siitä, ettei "chick" -tyypeissä tarvita sitä, mitä pää edustaa, eli persoonallisuutta ja tahtoa, näkemyksiä ja mielipiteitä.)
- Tai sitten voi vaikka leikkiä anagrammileikkejä. Esimerkiksi "tähän" muodostaa myös persoonapronominin objektimuodon "häntä". Kuvaavaa, että se on sijoitettu ruokalautaselle, kielletylle ruokalautaselle. ("Lempiruoka"...)
* * *
Anagrammeista taas puheen ollen mieleeni tulee jälleen Max Spiersin osoittama eräskin anagrammi: namaste. Sehän on hengellinen toivotus, jota newage -piireissä paljon viljellään. Spiers toteaa sen kuitenkin tarkoittavan: me satan. Että sellaiset toivotukset. Kylläpä pientä ihmistä huijataan.
Oi! Ja näistä tällaisista tulisi mieleeni myös monia, piirretyistä kevään aikana bongaamiani huomioita... (Suora assosiaatio "namastesta", jota toistellaan...oliko se nyt Ice Age:n viides elokuva vai Trolls -filkka, kun niissä molemissa on newage -heppuli.) Angry Birds -elokuvassa (2016, ohj. Fergal Reilly ja Clay Kaytis) esimerkiksi on monia kivoja - sen lisäksi, että filkka on harvinaisen täynnä anaaliseksin innuendoja, yleisen pyllistelyn ja pyllyn läpsyttelyn lisäksi. ("Bum, you can handle two", tai kuva vaikkapa kohdassa 1:12:15.)
Angry Birds saa ymmärtämään myös Selena Gomezin biisin Kill em with kindness kirjaimellisesti: "We have tried to kill them with kindness", lintusia metsästävä ja popsiva vihreä sika julistaa [kohdassa 1:11:11; vihreä sika joukkoineen on soluttautunut höpläytettäviksi valitsemiensa lintusten sekaan, ja varastaa koko yhteisön jälkikasvun, siis munat, herkutellakseen niillä omassa tukikohdassaan]. Muutenkin suoranainen kannibaali -teema on ollut useassa uusimmista piirretystä häkellyttävän keskeisesti mukana, esimerkiksi myös Trolls -elokuvassa [2016] (vaikka ainahan voidaan sanoa, että Ne linnut ja peikot ovat eläinkuntaa, ja ihmiset ovat aina syöneet eläimiä... Ja sitä paitsi niissä tarinoissa lintuja ja peikkoja syövät olennot eivät itsekään ole ihmisiä. Ehkä niin, mutta satujen hahmot ovat aina olentoja, jotka personoivat ihmisiä, ja joihin ihmiset - kuulijakunta - samaistuvat. Angry Birdskin antaa hahmon nyky-yhteiskuntamme erilaisille persoonallisuustyypeille, ja Trollsit taitavat edustaa kaiken pahan kieltävää menninkäismentaliteettia, for "They love to sing and dance and hug. And sing and dance and hug and sing and dance and hug...")
Niihin tunnelmiin.
Selena Gomez: Me & the rhythm
Taylor Swift: Shake it off
