Vieläkään ei ole aikaa kirjoitella tänne pitkästi ja pohdiskellen kuten haluaisin. Joten tässä jotain lyhyempää ja randomimpaa.
Halusin joulukuussa 2018 (kirjoituksessa "Scratch") kertoa tuolloisista unistani enemmän, mutta tekniikka teki sen sillä kertaa vaikeaksi. Niinpä voin jakaa erään silloisista unikohtauksistani nyt, etenkin, kun se sopii ajankohtaiseen teeman. :)
Unessani istuin Ameriikkojen Diilistä tutun herra T:n kanssa pöydän ääressä. (En tiedostanut kenenkään muun olevan läsnä.) Herra T. istui pöydän päädyssä ja minä pöydän sivulla, pöydän kulma välissämme. Tartuin herra T:n käteen - se oli jäntevä, hieman pullea ja hieman viileä käsi - ja lausuin sydämeni pohjasta: Thank You.
Tilanne oli minua niin suuresti liikuttava - se syvä kiitollisuus jota tunsin -, että tunne valui vahvana unen läpi. Jossakin unen rajamailla tunsin, kuinka aloin oikeasti, fyysisessä todellisuudessani, itkeä. Syvän tunneliikutukseni takia muistan unen kohtauksen hyvin. (Sitä en kuitenkaan tiedä, mikä tilanne tarkemmin ottaen oli tai mistä kiitin.)
* * *
Vuoden 2020 joululaulujen helmeksi valikoitui
Jonna Jintonin laulamana Light in the darkness (Löytyy hänen omaa nimeään kantavalta YouTube-kanavaltaan).
* * *
Project Camelotin verkkosivustolla - ainakin videon, "Kerry Cassidy. Video blog. 01.20.2021...", alla - on jaettu linkki, jonka alta tällä hetkellä saa ladattua ilmaiseksi Ashayana Deanin kirjallisuutta. Kannattaa tarttua tilaisuuteen! Etenkin Voyagerit ovat suuresti suositeltuja.
