Kas niin. Se jalkanuotti (footnote, alaviite).
[Varoitus 1.
Tämä on se niin kutsuttu pakollinen teoriaosuus - tai "mytologinen osuus" tai "diipadaapa osuus", riippuu näkökulmasta -, jonka yleensä tykkään kirjoituksiini sisällyttää. Pidän teorioista ja pohdiskelusta; pidän väitteiden esittämisestä ja asiantilojen kuvauksista, myös keskeneräisinä (siis väitteinä myös itselleni), osana yhtälöä, alttiina opponoinnille ja uusien, myöhemmin ilmaantuvien muuttujien aikaansaamille muutoksille tai uudelleen arvioinneille. Kuten kielitieteessä viisaasti sanotaan: merkitykset ovat jatkuvassa käymistilassa.
Varoitus 2.
Käytän suuria käsitteitä. Silloin ne tarkoittavat paljon tai eivät paljon mitään. (Esimerkiksi käsite "aika-avaruus". Tai "jumalinen". Sen epätarkkuus ja kuluneisuus harmittavat, mutta toisaalta ei ole mielekästä syventyä määrittelemään sitä tällaisessa kirjoituksessa.) Samaan varoitukseen sisältyy aihepiirien yleinen valtavuus; 'kaikki, ja siksi ei mitään'. (Mutta tämä on valtavuuksien ongelma. Siitä huolimatta ihmisen on hyvä hahmotella The Big Picturea. On ylellistä, että itsessä ja elämässä aina toisinaan on tilaa pyöritellä isoja palikoita eli meditoida suuria ajatuksia. (Suuressa taikinassa on monta kohtaa, joita vääntää ja kääntää. Kerrallaan vääntelen vain maitohapotukseen asti, ymmärtäen, kuinka paljon jäi vielä
kääntämättä, vääntämisestä puhumattakaan. Mutta tällainen nyt pulla tuli.)
Varoitus 3.
Saattaa sisältää pähkinänkuoria, suoria mutkia ja kumin käryä. Koska pikakelaus.
Varoitus 4.
Mielekkyys. Päästyäni tämän kirjoituksen viimeisen virkkeen loppuun, en enää viitsi kyseenalaistaa aikomustani selventää. (Lilith on niin syvällä pimeydessä, että häntä on hankalaa läpivalaista ilman sitä verkostoa, johon hän on punoutunut ja joka hänet on punonut.)
Varoitus 6 (jo, koska sensuroin varoituksen numero viisi).
Dexterin galleria jatkuu seuraavassa kirjoituksessa.]
Noin. Nyt kun olen asettanut kyseiset ennakkoluulot tulevaa tekstiäni kohtaan - olisinhan vain voinut todeta, että Tämä on ihan älyttömän kiinostavaa!! Odotas vaan kun kuulet! -, let's get started.
* * *
Lila-nimi on siis eräs johdannainen Litith-arkkityypin nimestä. Edellisessä kirjoituksessani ehdin jo todeta, että Lilith on negatiivisen feminiinisyyden arkkityyppi, luonteeltaan dualistinen ja siten lusifeerinen (erotuksena jumalisesta, jakautumattomasta).
Katsotaanpa tarkemmin.
Dualistinen feminiinisyys on aina oppositiossa maskuliiniseen (joka sekin on siinä tapauksessa negatiivinen ja dualistinen). Nämä vastavoimat ovat ikuisessa sodassa keskenään (siis oman eksistenssinsä kannalta ikuisessa). Tämä asiantila on ollut "uusi normaali" siitä asti, kun aika-avaruus ilmaantui, joten tavanomainen havaintokykymme ei välttämättä riitä tämän asiantilan - häiriötilan - toteamiseen (ainakaan siinä laajudessa jossa se tapahtuu).
Mutta asiasta kerrotaan meille esimerkiksi symboleissa. Katsotaanpa entistä tarkemmin.
Heksagram: kyljellää seisova kolmio (maskuliininen prinsiippi) ja kärjellään seisova kolmio (feminiininen prinsiippi) muodostavat toistensa kanssa päällekkäin aseteltuina heksagramin, symbolin, jonka keskelle muodostuu heksagon. Heksagon on kuution kaksiulotteinen geometrinen vastine (kuutiohan on kolmiulotteinen), ja kuutio puolestaan on Saturnuksen ja tekoälyn tunnus.
[Hmm, miksi juuri kuution muoto? Onko se anarkiaa ympyrää kohtaan? (Ympyrä symboloi täydellisyyttä ja eheyttä, ikuisuutta ja jumalisuutta. Ja tietoisuutta - sellaista tietoisuutta, johon edellä mainitut määreet voidaan liittää.) Se ainakin on selvää, että kuutio ja pallo eivät pelaa hyvin yhteen edes palikkatestissä. Tästä huolimatta ne joskus ympätään samaan symboliin, ja silloin toinen nielaisee toisen.]
Heksagon on muutakin kuin symboli, kuten symbolit yleensä ovat: se on taajuus (värähtelytaajuus, frequency). Todellisuus - havaintomaailma - on kerrostunut eri taajuuksiin; todellisuus ilmenee (tai kätkeytyy) taajuuksien välityksellä.
[On esimerkiksi värejä joita emme näe ja ääniä joita emme kuule, emme ainakaan tietoisesti taikka fyysisen kehomme - siis fyysiseen todellisuuteen rajoittuneen kehomme - välityksellä. (Ihmisellähän on useita sisäkkäisiä kehoja [tai "olemuksensa ulottuuvuuspuolia" tavanomaisemmin sanottuna], joita kukin chakrakeskus edustaa. Hienosyisempien todellisuuskerrostumien eli korkeampien värähtelytaajuuksien kehoilla voidaan aistia ja kokea tavalla, johon fyysinen ja materiaan rajoittunut kehomme ei pysty, mutta jonka mielemme, tuo usealla eri taajuudella (todellisuuden kerrostumalla) sijaitseva instrumentti, kykenee aistimaan ja havaitsemaan, mistä syystä "yliaistillisista" asioista ja ilmiöistä voidaan tulla tietoisiksi. Tätä on esimerkiksi selvänäköisyys ja -kuuloisuus.)
Taajuuksilla luodaan todellisuuksia ja muokataan esimerkiksi molekyylirakenteita. Materialisoidaan ja immaterialisoidaan. (Tätä on oikea magia; tämän oikeat maagit hallitsevat. Tätä sillä alkemiallakin tarkoitetaan: muuttaa yksi aine toiseksi.)
Toinen edellyttää toisen: taajuudet muodostavat symboleja ja symbolit puolestaan taajuuksia. (Voisi kai sanoa, että metafyysisestä näkökulmasta symboli on rakenteeseen manifestoitu, muodon saanut taajuus - paitsi että symboli myös generoi taajuutta [saadessaan "polttoainetta" eli siihen kohdistunutta energiaa; pelkkä alitajuisen huomion kohdistaminen riittää symbolille energialataukseksi, ja toisena ääripäänä on tietoinen, valtavan emootiopitoinen huomionkohdistus].) Tästä syystä erilaiset ääni- ja elektromagneettiset taajuudet (jollainen ajatuskin on, kuten kaikki aivojen sähkömagneettinen toiminta) muodostavat erilaisia geometrisia kuvioita - symboleja - kyseistä resonointia ilmentämään. Tästä löytyy paljon esimerkkejä netistä, vaikkapa siitä kuinka vesi tai hiekka reagoivat eri taajuuksiin. Tai jos painaa silmänsä kiinni, saattaa nähdä geomterisia kuvioita, ainakin kuumeisena.]
Heksagon ei ole mikä tahansa taajuus. Se on varsinainen kuningastaajuus. Tämä johtuu osittain siitä, että kyseisellä taajuudella (tai signaalilla tai "lähetyksellä") on myös oma "radioasemansa", Saturnus. Sen pohjoisnavalla on nimittäin ikuinen heksagonin muodostelmassa pauhaava
myrsky: taajuuslähetys, jonka vahvistin (amplifier) Kuu on.
[Olen astrologeilta ymmärtänyt, että Saturnus on aurinkokuntamme
vahvimmin ja matalimmin eli raskaimmin värähtelevä planeetta, vaikka astronomisesti sen keskitiheys onkin pieni. Esimerkiksi Max Spiers puolestaan on syventänyt esoteerista tietämystä kertomalla, että Saturnuksen vyö
pitää
tuon matalan taajuuden aloillaan, ja että se on tarkoituksella säädetty
mahdollisimman matalaksi. Mutta nämä ovat näitä... kun ei voi käydä tarkistamassa. :)
Pitäisi varmaan treenata OBE:tä. Siihen asti meillä on tarinat ja mytologiat joita meditoida.
Saturnus tunnetaan myös nimellä Musta Aurinko, mikä sopii sen ominaisuuksiin: se säteilee enemmän kuin vastaanottaa (Auringolta). Musta Aurinko on Mustan Kuun symbolinen vastapari (negatiivinen maskuliinisuus ja negatiivinen feminiinisyys). Mustana Aurinkona, jolla on matala taajuus, Saturnus, tuo kuudes kivi Auringosta, edustaa vahvaa rakennekeskeisyyttä (erotuksena vaikkapa luovuudelle tai vapaudelle). Sen varassa Saturnus-kultin palvoma tietoisuus (lusifeerinen tietoisuus) operoi. [Siksi Illuminati tykkää kaikesta mitä voi hallinnoida laskemalla ja laskelmoimalla, ja pyrkii saattamaan kaiken tilaa, jossa hallita laskelmin. Siksi on olemassa agendoja kuten NWO ja transhumanismi - jälkimmäinen tietysti sisältyy ensin mainittuun.]
Antiikissa Saturnus ja Khronos osuvasti rinnastettiin, ja Saturnus kuvataan myös viikatemiehenä (The Reaper). Taiteilija Goya on kuvannut Saturnuksen vaikutusta tätäkin karkeammin teoksessaan Saturnus syö poikansa. Koska heksagontaajuus edellyttää aika-avaruuden, Saturnus-kultti on kuoleman ja katoavaisuuden kultti. "Maaksi olet sinä jälleen tuleman", kuten kuuluisassa kirouksessa lausutaan. (Melkoiset saatesanat vainajan matkalle.)
Ja niin, edellä kirjoitin, että 'heksagontaajuuden asema kuningastaajuutena johtuu osittain radioasemasta' (sen voimasta ja soveltuvuudesta). Toisekseen se johtuu silkasta esiintyvyydestä (frekvenssi sekin). Heksagon nimittäin sisältyy useaan keskeiseen kollektiivisymboliin, voisi kai sanoa alkusymboliin, sellaisiin, joista 'aine ja ajatus on punottu', mystisimmillään Jahven nimeen. (Stewart Swerdlow tietää, että kun hepreankielisen Raamatun tiivistää symboliksi, näkyviin pelkistyy 'Jumalan nimi': Sana, jonka kautta maailmamme on luotu. Palaan tähän kohta.) Sinällään Saturnuksen symbolit - Saturnus-okkultiikka - ovat hyvin arkipäiväisiä: ne on viritetty kaikkialle generoimaan ja vastaanottamaan energiaa, vahvistamaan symbolinsa mukaista taajuutta. Hyvänä havaintoesimerkkinä arkisuudesta on vaikkapa Niken logo, jossa esiintyy Saturnuksen vyö. Ja entäpä kaikki kuutiot? Neliö, tuo kuution pohja, on meille niin perin juurin keskeinen symboli, että se edustaa perustaa [myös persoonallisuuden perustaa (siinä missä ympyrä puolestaan edustaa tietoisuutta); mitä tämä kertoo persoonan ja egon luonteesta?].]
Sitten mutkat entistä suoremmiksi. Tuntemamme arkitodellisuus (tai pitäisi varmaan sannoa archontodellisuus) on tämän taajuuden - "hekasgontaajuuden" (666) - kontrollissa. "Heksagontaajuus" ylläpitää fysikaalista, raskaasti ja matalalla värähtelevää todellisuuttamme: se on atomit - varsinkin ihmisen atomit - koossapitävä taajuus.
Yleistiedon mukaan hiiliatomi koostuu kuudesta protonista, kuudesta neutronista ja kuudesta elektronista. Ihminen puolestaan koostuu hiiliatomeista. Numero 666 on siten "ihmisen luku"; "maasta sinä olet tullut." (Niin, se "kirottu" versio ihmisestä.)
"Carbon-12; one of 5 elements in the human DNA is composed of 6 protons, 6 electrons and 6 neutrons, which equates to 666. Carbon-12 is the most abundant of the two stable isotopes of the element carbon, accounting for 98,89% of carbon. Its abundance is due to the Triple-alpha process by which it is created in stars, and as Carl Sagan had once said, 'we're made of star stuff'.
When the 666 of Carbon is combined with the elements above and mixed with Lucifer, AKA Phosp-Horus, we get a combination or reaction of chemical elemenets that forms DNA and RNA. This magical god given chemical-code carrier is the very code of a man." (Pour Ali 10.5.2016, DNA RE-programming 666 to 616.)
Tämä on se "syntiinlankeemus", "taivaista putoaminen", aistikehoon
sukeltaminen (jonka "omenan nauttiminen" aiheutti): värähtelytaajuuden
madaltaminen, materialisoituminen; astuminen dualistiseen aika-avaruuteen, joka siis on jakautunut "valoon" ja "pimeään", "hyvään" ja "pahaan" ("Hyvän-ja-pahan-tiedon puusta syöminen". Tarkennan tähän ihan kohta.)
Heksagonissa
ei siis ole kyse symbolista oppikirjan sivulla eikä subliminaalista
aivopesukomponentista. Toki niistäkin, mutta haaste on paljon suurempi:
on kyse kyvystä havaita, kokea ja ymmärtää; it's about frequency control. (Pelin haaste: Think outside The Box.) Yksikään ajallinen olento ei ole heksagonin vaikutuspiirin ulkopuolella. Jokaisen ihmisen atomit sisältävät "ihmisen luvun".
* * *
No niin, tämähän ei vielä kovin selkeästi kerro, kuinka tämä kaikki liittyy "negatiiviseen feminiinisyyteen". Joten peruutetaan ja tarkennetaan lisää. (Pikakelausta eteen ja taakse....)
Mistä dualistinen feminiinisyys on tupsahtanut? Miksi se on negatiivinen? Nyt mennään kauemmas kuin muinaisiin roomalaisiin.
* * *
Niin sanottu alkuräjähdys ei ole kaiken alku, ainoastaan aika-avaruuden alku. Toisin sanoen "big bang" on jumalisesta, jakamattomasta ja ikuisesta erkaantuminen (ei kuitenkaan irtaantuminen), sillä ilmaantuu niin sanottu erillisyyden harha: aika-avaruuden seurauksena asiat ja ilmiöt asettuvat toisistaan erilliseen ja kronologiseen (Khronos) eksistenssiin. Ykseys ei enää ole niiden luonne.
(Ja, pysyäkseni loogisena ajatukselle Saturnus-kultista ja "heksagontaajuudesta", lisään: tämä mahdollistaa sen pelin, jonka kentäksi aika-avaruus rakennettiin. Pelinrakentajat itse tietysti osaavat liikkua sulavasti aika-avaruuden toiselle puolen ja tarkastella kaikkea sillä kokonaisnäkemyksellä, jolla niin sanotut 3D ihmiset voivat tarkastella 2D asioita. Adampants (nimimerkillä kirjoittava äärimmäisen oivalluskykyinen mies, jonka esoteerinen tietämys hakee vertaistaan, ja jonka ajatuksiin olen taannoin viitannut) nimittää tätä peliä "syöpätietoisuudeksi" syystä, että se perustuu erillisyyteen - erillisyyden tilaan houkutteluun ja erillisyyden tilassa pitämiseen; rakkaudesta ja ykseydestä luopumiseen; "syntiinlankeemukseen" -, jonka riskinä on näivettyä irti jumalisesta. Mutta se ei pelaa joka pelkää.)
Jo luomiskertomus viittaa aika-avaruuden ilmaantumiseen: kun "valkeus tuli" (erotukseksi "pimeydestä"; tila),
ilmaantuivat "yö" ja "päivä" (aika). Tämän analogian kautta ymmärrettynä dualismin suhde aika-avaruuteen on siis elimellinen: ne edellyttävät toisensa. (Tästä voi päätellä jotain siitä keinotekoisuudesta, johon kaikki pyrkimykset "dualismin häiviytämäiseen" jäävät aika-avaruudessa.) Vastaavasti dualismi lakkaa aika-avaruuden ulkopuolella. (Tästä voi päätellä kaiken tarvittavan esimerkiksi "Helvetistä" "kuoleman" jälkeisenä sijaintina, sikäli, että se ymmärretään paikkana jossa "pahuus" palkitaan.)
Dualistinen jako on kuitenkin keinotekoinen: "Jumalan luona ei ole yötä eikä
päivää". Jako tapahtui "Sanan kautta", joten aika-avaruus on matemaattinen rakennelma. ["Sana" viittaa symboliin (symbolit edustavat kaikkea käsitteellisen piiriin tuotua), ja matematiikka on absoluuttisinta symbolismia. Siten se on myös todemmasta todellisuudesta eli jumalisesta todellisuudesta vieraantunutta ja siitä erillään pitävää; matematiikka ei opeta mitään elämänvoimasta, mutta kaiken aika-avaruuden periaatteista, toiminnasta ja rakenteesta (joista suurinta osaa ei voi ymmärtää ihmisaivoilla).]
Kun
luomiskertomuksen jumala luo aika-avaruuden, samalla ilmaistaan, että kyse on toisenlaisesta
todellisuudesta kuin se todellisuus, jossa tuo luoja itse sijaitsee (sillä aika-avaruutta ei ollut, vaikka luoja itse oli). Aika-avaruudessa ei siten ole kyse jumalisesta
todellisuudesta, sillä olemassaoloa ei "oikeasti" voi eritellä "yöksi ja
päiväksi" (eikä tietoisuutta "tietoiseen ja tiedostamattomaan");
"Jumalan luona ei ole yötä eikä
päivää".
[Pyhiin kirjoituksiin on aina kätketty totuuden jyviä. Niistä seuraa jännitystä ja pelidynamiikkaa. Kuka löytää jyvän, ja minne asti hän saa sen kuljetettua tai kasvamaan? Onnistuuko hän läpäisemään pelin? Mutta mikä on pelin nimi? "Etsi ulospääsy"? "Auta
kaveria"? Eevan ehdotus pelin nimeksi on: "Hanki kokemuksia" (sillä
'tämä omena on niin herkullinen...') No joo. Nyt kumi käryää paikallaan sutien.
Mutta kärytetään vielä vähän:
Niin, aika
on dualistiseksi jakatuneen todellisuuden eksistenssin ehto. Kuten
ehdin todeta,
luomiskertomus viittaa ajan ilmaantumiseen: tuli "yö" ja tuli "päivä" - ja näitä sitten seitsemän sarjan putki. Viittaako tämä siihen, kuinka luoja viritteli todellisuusulottuvuuden kerrallaan (nykyihmisen charkakeskuksiakin on seitsemän)? Eikö tämän siinä tapauksessa pitäisi tarkoittaa, että aika-avaruus hallitsee kaikkia seitsemää ulottuvuutta....? Tällöin aika ei ole ainoastaan fyysisen todellisuuden määre tai ulottuvuus, vaan myös hienosyisempien todellisuuksien entiteetit kärsivät erillisyyden harhasta ja esimerkiksi ikääntyvät.
(Olen ymmärtänyt, että chakrajärjestelmämme kokonaisuudessaan kuuluu
"aistilliseen, langenneeseen eksistenssiimme", siihen lusifeeriseen, ja on olemukseltaan "distorted" - ja siksi poikkileikkaukseltaan omenan mallinen. Tätä mukaillen: Lucifer on tällaisen eksistenssin mitta, sillä hän on seitsemännen dimension
olento; se täydellisyys, jota langennut Adam tavoittelee ja johon hän voi yltää. (Seitsemän on, muuten, myös esimerkiksi Lilithin numerologinen arvo.) Edeltävään yhdistellen tämän puolestaan tarkoittaa, että myös Lucifer - tuo kuoleva tähti, Red Star - on katoavainen. Ehkä tekoäly on Luciferin plan B?)]
Takaisin alkuräjähdykseen. Tässä yhteydessä sanat, "Tulkoon valkeus", eivät enää kuulosta niin
jumalisilta: niillä luodaan dualistinen harha (tai häiriötila), erkaantuminen siitä mikä
on ehyttä.
"Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä." (Joh 1:1-3)
Tätä voisi nimittää metafyysiseksi konstruktionismiksi... Todellakin lähemmän tarkastelun arvoinen tekstinpätkä.
Käsitteet luovat rajallisen havaintomaailman ja alitajunnan (erottelevat "päivän" ja jättävät "pimeyden"), ja siten irrottavat
yhteydestä välittömään todellisuuteen (siis muuhun kuin niiden itsensä
kautta luotuun). Käsitteellisen pariin - sanojen piiriin - tuotu ei siten kykene
tavoittamaan totuutta tai todellisuutta per se.
[Mitä tämä kertoo todellisuuden
perimmäisestä luonteesta? Pyhiin kirjoituksiin lienee tämänkin suhteen kätketty jyvänen siinä ilmoituksessa, ettei 'kukaan voi tietää jumalan
nimeä'; elämän alkulähdettä ei voi palauttaa yhteenkään sanaan tai
symboliin; materiaan rajoittunut ei koskaan voi
'ymmärtää jumalaa'.
Tätä kysymystä voi pitää ontologisena. Länsimainen tiede (positivismi; looginen empirismi) ei tietenkään ole kiinnostunut ontologiasta, ja harva filosofian lajikaan ylettyy kovin pitkälle, ymmärrettävästi. (Filosofian mittana ovat sen käyttämät käsitteet, niitä pidemmälle se ei ylety. "You can't solve a problem on the same level it was created," Einstein hoksasi. Länsimainen filosofia puolestaan ei ole hoksannut, kuinka laajalle "leveli" ulottuu.) Millaisilla välineillä käsitteiden takaista voi havaita saati tarkastella? Ja voiko sellaisesta puhua?]
Hyvänä mikrotason havaintoesimerkkinä tästä erkaantumisesta on
edellä mainittu psyyken rakenne (jakatuminen tietoiseen ja tiedostamattomaan) sekä
ajattelu yleensä. Mitä välittömämpää ja ehyempää ajattelu on, sitä
simultaanisempaa ja kerrostuneempaa se on (menemättä kaaokseen): kronologiset viipaloinnit ja binaariset oppositiot
ovat ajattelulle keinotekoisia ja epäluonnollisia; on ahdasta ja hidasta
mahduttaa ajatuksia epätarkkoihin ja typistäviin sanoihin, jotka repivät tarkoituksen alkuperää. (Muistin toimintaa voi pitää tästä luonnollisuudesta jäänteenä. Samoin telepaattista vuorovaikutusta.)
Mutta voisi kai sanoa, että sanojen piiriin tuominen on tietoisuuden mukauttamista aika-avaruuteen; ihminen ei voi tässä todellisuudessa eksistoida mielekkäästi (pun intended) ilman sanoja.
[Probleemi on silti kiehtova. Akateemisesti tarkastellen: esimerkiksi Alice Miller argumentoi psykoanalyysin näkökulmasta, kuinka yhteys autenttiseen kokemukseen (todellisuuteen) kadotetaan; kuinka alitajunta muodostuu.
Tämä on Millerin mukaan tuhoisaa itsetuntemuksen ja siten myös arvostelukyvyn kehitykselle, sillä hyvän arvostelukyvyn kehittäminen edellyttää henkilökohtaista auktoriteettia (kyky luottaa omaan kokemukseen todellisuudesta ja tehdä siihen pohjaavia johtopäätelmiä ja valintoja), joka puolestaan edellyttää itsetuntemusta, joka puolestaan edellyttää rehellisyyttä: kykyä totuudellisuuteen. Toisin sanoen: kun kajotaan kykyyn olla totuudellinen, kajotaan kykyyn omistaa henkilökohtainen auktoriteetti, mikä johtaa muiden ohjailtavaksi jäämiseen. (Tätä perimmiltään on "sosiaalistaminen".) Joten: mitä heikompi arvostelukyky, siitä suurempi auktoriteettiusko eli ulkoistettu toiminnanohjaus.)
Filosofi Heidegger puolestaan syventyy tarkastelemaan sitä, kuinka sanat itsessään luovat todellisuutta: eri kielillä ja kieliopeilla rakentuu keskenään täysin toisenlaisia kokemusmaailmoja, ajattelutapoja ja havaitsemisen reunaehtoja.]
* * *
No niin. Tulivat siis aika ja avaruus. Ja niiden mahdollistamana tuli materia. "Big bangia" voidaan pitää myös atomin alkuna, "Adamin luomishetkenä" - vaikka materian
eksistenssi edellyttää ajan ja tilan (luomiskertomuksen analogiaa seuratakseni), eli ne eivät syntyneet samalla hetkellä. Mutta tavallaan "big bang" ei koskaan loppunut, sillä universumi laajenee reunoistaan kaiken aikaa. Kuulemma. (En ole käynyt katsomassa.)
Toisin sanoen,
aika-avaruus dualismeineen oli olemassa ennen materiaa; "hyvän ja pahan
tiedon puu" oli olemassa ennen "syntiinlankeemusta"; materian
synnyttäminen edellytti aika-avaruuden ja siihen kuuluvan dualismin. (Tai: aika-avaruuden ilmaantuminen johti materian ilmaantumiseen - heti kun sielu saatiin houkuteltua materialisaatioon.)
Tarkastellaanpa taas hetki analogian kautta: Adam on siis olemassa ennen syntiinlankeemusta. Ja Aadam on olemassa myös ennen Eevaa. Sikäli, että Adam edustaa atomin luomishetkeä [astrologi-symbologi Santos Bonacci argumentoi erinomaisesti Adamista atomin vertauskuvana],
tässä ilmaistaan, että atomilla on aineeton ulottuvuutensa, sillä "Eevaa" (dualismia) ja "syntiinlankeemusta" (laskeutumista mataliin taajuuksiin; materialisoitumista) ei vielä ollut. [Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Adampantsin toteamus: "There's no neutrons in an atom. [...] I don't even like to call it 'electron', because that implies it's a particle. [...] It's a fluid consciousness."]
Siksi on kysyttävä: kenen
luomus Adam on? (Mikä on "Jahven" asema suhteessa Luojatietoisuuteen?) Sillä jos Adam ymmärretään tuntemamme todellisuuden
ja ihmiskunnan alkupisteenä (sen mytologisena analogiana, toki), joka ei
kuitenkaan ole olemassaolomme alkupiste, Adam joko ilmaisee erillisyysharhaisen todellisuutemme rajapinnan tai sen, milloin "atomitodellisuudesta" on tullut "heksagontaajuuden" kontrolloima. (Tai molemmat.)
Joka
tapauksessa: mytologian analogian mukaan aika-avaruus - ja
siten dualismi - oli olemassa ennen ihmisen jumalisuuden
alennustilaa. Ennen "lankeemusta" ihminen nimittäin vielä tepasteli "Paratiisissa". Merkillepantavaa on, että Adam oli tässä vaiheessa jo jakautunut Eevaksi.
Joten: kuinka dualismi oli mahdollinen ennen "syntiinlankeemusta", jos vasta Eeva tarjosi "Hyvän-ja-pahan-tiedon puusta"?
Tarkoittaako tämä, että dualistiset vastinparit
saivat vasta silloin, "lankeemuksessa", positiivisen ja negatiivisen
varauksensa; syntyi tieto "hyvästä" ja "pahasta" (eli "pahuus" ja sitä tasapainottava dualistinen
"hyvyys", millä pyritään imitoimaan alkuperäistä tasapainoa). Ja siksi on sekä Aurinko ja Kuu että Musta Aurinko ja Musta Kuu (dualismin pimeä versio - kopio).
[Tätä ajatusta mukaillen: dualismin "korkeavärähteisempi tila" - dualismi paluumatkallaan kohti Ykseyttä -
luopuu ensin luonteesta tai olemuksesta "hyvänä" ja "pahana", tämän
jälkeen luonteesta "maskuliinina" ja "feminiininä"; mitä lähemmäs
Ykseyttä palataan, sitä enemmän dualismi haalistuu ja menettää
merkitystään...]
Joten: ehkä dualismi itsessään ei liity alennustilaan, vaan on se "koe", jossa luojatietoisuus haluaa tutkia itseään - kuten niin usein kuulee kerrottavan perusteluksi sille, 'miksi olemme täällä'. Mutta "syntiinlankeemus" turmeli kokeen ja työnsi kauemmas erillisyyteen, ja samalla lyhensi ja viipaloi ajan, rajasi sen käyttäytymistä oppimisen kannalta epämielekkäällä tavalla (siksi reinkarnaatioloukku).
Voiko tästä kaikesta johtaa ainakin sen päätelmän, että "atomitodellisuus", myös aineettomassa ulottuvuudessaan, on kaikesta huolimatta "seitsemän ulottuvuuden malli" eli "lusifeerinen malli", jolloin atomitodellisuus on aina erillisyysharhan todellisuutta? (Siinä tapauksessa täytynee myös päätellä, että Luciferkin on negatiivinen olento vain "lankeemuksen maailmassa". Muistetaanpa nimittäin, että käärmeelläkin oli pääsy Paratiisiin; jumalinen eksistenssi koski myös sitä, ja se on ollut mukana "kokeessa" - mahdollistamalla "vapaan tahdon": tuomalla valinnanmahdollisuuden.)
Hei, mä vaan meditoin tällaisia. :) Tämä on kiinnostava, keskeneärinen ajatus. (Tässä yhteydessä suosittelen myös luettavaa: Ashayana Deane: Voyager 1. ja 2.)
Kun aika-avaruus ilmaantui, kaikesta sen piirissä tuli binaarista. (Matrix.) Muu ei ole dualistisessa todellisuudessa mahdollista. Muistakaamme jälleen, että kuutio on paitsi Saturnuksen myös tekoälyn tunnus: tekoäly operoi binaarisuuden varassa ja tarvitsee sitä ollakseen olemassa.
[Ihmisen osalta on tässä yhteydessä muistettava, että ihminen kykenee eksistoimaan myös aika-avaruuden ulkopuolella (tai ainakin olemaan yhteydessä tuohon ulkopuoliseen), siis myös ollessaan inkarnoitunut. (Tämä on sielun säilymisen ehto.) Halusin jatkaa:"Jos ei muualla niin unissaan - enkä tarkoita fantasiaa vaan astraalikehoa. Myös mieli, psyykkiset toiminnot, operoivat osittain aika-avaruuden ulkopuolella." Mutta edellä mainittu kysymys siitä, mikä suhde chakrajärjestelmällä on aika-avaruuteen, säilyy avoimena. Kronologisesta ajasta toki voi vapautua (esimerkiksi nukkuessaan), mutta tarkoittaako se kaikesta ajan ulottuvuudesta vapautumista? (Luomiskertomuksen analogia ehdottaa, että ei.) Ajan kerrostumien välillä kulkeminen on edelleen ajan sisällä kulkemista, vaikka aika käyttäytyykin toisin: voidaan kulkea eteen ja taakse ja simultaanisti, pysäyttää ja loikkia. No joo.]
* * *
No niin. Maskuliininen ja feminiininen. "Syntiin langetessaan" - "big bang" - jumalinen ihminen räjäytti erilleen täydellisyytensä ja jakautui maskuliiniksi ja feminiiniksi. [Otan tässä lyhennelmässä siis mutkat suoriksi ja sisällytän "syntiinlankeemuksen", tuon tapahtumaketjussa vasta paljon myöhemmin seuraavan episodin, samaan prosessiin ("big bang"), ja unohdan problematiikan siitä, milloin dualismi tavoitti Adamin ja milloin dualismista tuli negatiivista.]
Nämä olemuspuolet ovat siis vastaparit siltä osin kuin ne työntyvät aika-avaruuteen: ajallisessa tilassaan ne ovat omasta alkuperästään
ja keskinäisestä yhteydestään erkaantuneita, dualistiset maskuliini ja
feminiini, ja "heksagontaajuuden" hallitsemina lisäksi negatiiviset. Mutta sen ulkopuolella ne ovat automaattisesti
jumaliset; sen yhdentyneempiä, mitä lähempänä Ykseyttä.
[Tästä syystä...
1. ...myös "jumalinen ihminen" on sekä maskuliininen että feminiininen ja samalla "sukupuoleton". (Enkä tarkoita tällä "muunsukupuolisuutta" tai mitään vastaavaa; sellainen on aika-avaruuden ehtoihin rajoittunut lättänä kopio jumalisesta asiantilasta, ja vähän sama kuin ymmärtäisi pyhät kirjoitukset kirjaimellisesti.)
Seksuaalinen varaus on ilmaus kaipuusta tai tarpeesta siihen ykseyteen, jonka ihminen "jumalisuudessa" saavuttaa. Tämä "saavutus" ei tarkoita "neutralisoitumista" vaan "orgastista tilaa", jossa maskuliininen ja feminiininen varaus yhdentyvät kaiken aikaa, ja generoivat elinvoimaa ja luomisvoimaa sekä ylläpitävät yhteyttä elämän alkulähteeseen (luojatietoisuuteen). (Voisi siis sanoa, että "libidonsa" kadottanut ihminen on kadottanut kykynsä kokea edes kaipaustaan ykseyteen, ykseydestä puhumattakaan. Hence, Love will make you come alive. Mutta kuten vaikkapa Celine Dion ja Haddaway ihmettelevät, Where is the Love and What is Love.)
Ja siis: tämä on äärimmäisen teoreettinen ja pelkistetty rautalanka.
2. ...seksuaalienergian kultivoiminen "heksagontaajuuden" ulkopuolelle - eli matalataajuisen värähtelyn toiselle puolen - palauttaa seksuaalienergian jumalisuuden ja tekee siitä elinvoiman lähteen.
[Kun ihmiselle uskotellaan, että seksi ja seksuaalisuus ovat jotakin "eläimellistä" ja "animalistista", tai että seksin funktio on lisääntyminen ja seksuaalienergian purkaminen verrattavissa mihin tahansa keholliseen tarpeeseen, esimerkiksi vessassa käymiseen, pyritään varmistamaan seksuaalienergian rajoittuminen "heksagontaajuuden" sisään (jossa seksuaalienergian tehtävä on generoida sille virtaa). Potensseja tälle prosessille saadaan yhdistämällä seksuaalienergia mahdollisimman mataliin taajuuksiin (mihinkään elämää ja luomisvoimaa edes symbolisesti alentavaan tai tuhoavaan tai rajoittavaan). Lisäksi, asennot ovat osa okkulttista rituaalia; jokainen asento on symboli.]
Tämä maskuliinisen ja feminiinisen yhdentymisessä tuotetun energian olellisuus kerrotaan jo virtanapin symbolissa - vaikka onkin kuvaavaa, että siinä yhteydessä tuo energia on liitetty teknologiaan ja koneisiin. (Transhumanistinen agenda, "plan B".)
* * *
Sotatila, vastakkain asettaminen, ylläpitää dualistista harhaa vankilatilana. Heksagram ilmaisee tämän: kun maskuliininen ja feminiininen prisniippi ovat vastakkain ja toisiinsa nähden ylösalaisin, synnytetään heksagontaajuus.
Tästä syystä maskuliini ja feminiini on dualistisessa todellisuudessa asetettu kilpailemaan keskenään, tukahduttamaan, hyväksikäyttämään, alentamaan ja vihaamaan toisiaan (niin psyykessä kuin kollektiivissa; ylipäätään maskuliinisen ja feminiinisen keskinäisvoiman asiantilana. Tästä voi päätellä, että esimerkiksi itseinho perustuu mainittuun sotatilaan.)
Koska maskuliininen ja feminiininen prinsiippi ovat heksagram-symbolin peruselementit, kyse on perustavanlaatuisesta asiantilasta "heksagontodellisuuden" ylläpitämisessä. Näiden vastakohtien varassa toteutuu kaikki muu vastakkainaseteltu: valo ja pimeä, päivä ja yö, hyvä ja paha, oikea ja väärä, sininen ja punainen, järki ja tunne, oikea ja vasen, musta ja valkoinen, ulospäin ja sisäänpäin, ylöspäin ja alaspäin, kova ja pehmeä, kylmä ja kuuma, vahva ja heikko, ekstrovertti ja introvertti, aktiivinen ja passiivinen, hallitseminen ja alistuminen, isä ja äiti, aikuinen ja lapsi, positiivinen ja negatiivinen.
Ja koska tämä dualismi on sekä kollektiivin että psyyken tila, tätä jakoa koskeva vertauskuvasto ja mytologia ovat universaaleja. Aurinko on maskuliini ja Kuu on feminiini. Valkeus on hyvä ja pimeys on huono (edustipa se pahuuttaa tai tietämättömyyttä - kiintymyksen kanssa tällä ei ole tekemistä; joku voi pitää pimeydestä ja arvostaa siitä, ja inhota ja vähätellä valkeutta, tai toisinpäin, tai olla kokonaan välinpitämätön, mutta tämä ei muuta pimeyden ja valkeuden määreitä).
[Analogiaa voi jatkaa. Valonlähteet symboloivat tietoisuutta. Aurinko valaisee päivällä, Kuu
yöllä; päivätietoisuuden ominaisuudet ovat maskuliinisia (järki, logiikka, säännöt, rajat,
taipumattomuus, sanat) ja yötietoisuuden ominaisuudet
feminiinisiä (emootiot, vaisto, intuitio, villiys, joustavuus, kuvat).
Musta Aurinko ja Musta Kuu tuovat twistin Auringon ja Kuun analogiaan ja niiden edustamaan dualismiin: negatiivisuuden. Heksagontaajuuden. (Peilimaailma. Ylösalainen maailma. As above, so below.)]
* * *
Entä Lilith?
Palataanpa vielä Adamiin ja hänen jakatumiseensa Eevaksi, feminiiniksi; atomin dualismin syntymiseen.
Lilithin kerrotaan olleen Adamin ensimmäinen vaimo. Mutta Lilith ei halunnut "alistua" Adamille. Tarinan mukaan Lilith vihastui ja katkeroitui luojalle, joka oli pakottanut hänet sellaiseen asemaan: olemaan riippuvainen Adamista. Lilith halusi olla kokonainen ilman Adamia, täydellinen pelkkänä feminiinivoimana.
Koska Paratiisitilassa vallitsi vapaa tahto, Lilith poistui ihmisen luomiskertomuksesta. Niinpä hän ei myöskään houkutellut Adamia "syntiinlankeemukseen" (materialisaatioon). Toisin sanoen Lilith ei seurannut Adamia materialisaatioon. Ja kuitenkin Lilith on negatiivinen. Mitä ihmettä?
Koska Lilith erkaantui Adamista, hän ilmeisesti "varautui negatiivisesti"; hän oli haluton tai kyvytön muodostamaan symboosin Adamin kanssa. Siitä, mistä tämä johtui, sensuroitu luomiskertomus ei kerro - tai siitä, oliko negatiivinen varautuminen syy vai seuraus. (Itseasiassa Raamatun luomiskertomus ei kerro Lilithistä ollenkaan. Vatikaanin kirjastosta varmaan löytisi tarina tästäkin mytologiasta.) Ehkä Lilithiä ei tehty Adamin kylkiluusta; ehkä Lilith yritettiin parittaa Adamin kanssa, mutta he olivat yhteensopimattomat.
[Kokiko Lilith
jonkinaisen "henkilökohtaisen valaistumisen"? Vai oliko hän jo alunperin esimerkiksi käärmeen kumppani? Mitä Paratiisin
varjoissa oikein tapahtui? Ja niin: jo Paratiisissa oli varjomaailma, olihan jo silloin kyse dualismista. Kertoiko käärme Lilithille, että tämä voisi elää myös ilman Adamia - ja että hän tietää paljon parempiakin jätkiä, joita Lilith voisi käydä tsekkaamassa.
Tästä kaikesta voi tehdä ainakin yhden päätelmän: negatiivinen dualismi ilmenee myös muualla kuin tuntemassamme fysikaalisessa todellisuudessa. (Edellä mainittu ajatus Luciferista seitsemännen ulottuvuuden olentona, jonka negatiivisuus rajatuisi vain tuntemaamme aika-avaruuteen, täytyisi tämän perusteella suhteuttaa toisin, ajatella kokonaan uusiksi. Mutta tähän pullataikinaan se ei ehdi, takina alkaa jo hapantua.)]
Jotakin voi päätellä taivaankappaleiden ilmaisemasta analogiasta.
Musta Kuu on Lilithin symboli ja edustaa negatiivista feminiinisyyttä. Kuitenkin meillä on
vain yksi Kuu. Sillä on silti toinenkin puoli, pimeä puoli, jota emme
koskaan näe. Tämä on Lilithin valtakuntaa.
Kuu on alitajunnan
ja ihmisluonnon yöpuolen symboli; Kuun ominaisuudet ja käyttäytyminen ovat analogia siitä, kuinka yötietoisuus hallitsee ihmisluontoa ja psyykeä. Edeltävään soveltaen: tämä kuvaa niitä alitajunnan ominaisuuksia, joista voimme tulla tietoisiksi ja joihin voimme saada yhteyden. (Intuitio, vaistot.)
Mutta Kuun pimeä puoli edustaa kätkeytyvää psyyken varjopuolta. Mitä laajempi se on, sitä suurempi on Lilithin valtakunta.
Niin kauan kuin ihmisen tietoisuus on jakautunut
tietoiseen ja tiedostamattomaan, elämme dualismissa. Ja niin pitkään kuin ihmisen tiedostamaton on hänelle käsittämätön, Lilith hallitsee varjoissa ja
työskentelee heksagonin hyväksi.
(Sivuhuomautus, jolle en keksi tämän parempaa sijaintia: negatiivisen feminiinienergian tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi numerologinen O-kirjain (The Story of O, hmm) ja type O negative.)
Kuten (Mustan) Kuun, myös Lilithin tehtävä on voimistaa Mustan Auringon valoa, lusifeerista valoa. (Tätä tekee mieli verrata ajatukseen Vapauden patsaasta soihtu kädessään.) Alitajunnan varjo-olentona hän yhdistää kollektiivista pimeyttä mahdollisimman suureksi ja laajaksi voimaksi, ja tekee tätä työtään siellä minne ihminen ei näe. [Vertaa Adampantsin puheeseen ilmiöstä scalar jump.]
* * *
Minusta nämä asiantilat ja mytologiat ovat valtavan kiinnostavia analogioina; niiden valossa voi tehdä kiinnostavia päätelmiä esimerkiksi dualistisesti jakautuneesta maskuliinista ja feminiinistä.
Disclaimer. Mikään tästä ei tietenkään tarkoita, että kaikki mitä tavallisina ihmisinä koemme, olisi "harhaa" tai "turhaa". Dualistinen harha (tai illuusio) on tietysti hyvin todellinen kokemus aika-avaruudessa, koska fysikaalinen todellisuutemme rakentuu ajasta ja tilasta sekä materiasta. (Kun koskaan käytän sanaa "materialisti", tarkoitan henkilöä, joka on rajoittunut kyseiseen todellisuusulottuvuuteen, en siis esimerkiksi tavaroiden keräilyä tai hedonismia.)
Sen sijaan tämä tarkoittaa, ettei kaikki - tai mikään - ole sitä miltä näyttää. :)
* * *
Entä niin sanottu jumalinen feminiinisyys?
Jumalisuus on täydellisyyttä, jossa maskuliinisuus ja feminiinisyys synnyttävät jatkuvaa luomisenergiaa. Silloin ne ovat ennemmin reaktio kuin mitään, mistä voitaisiin puhua rajallisina tai erillisinä ilmiöinä.
Jos ihminen haluaa voimistaa yhteyttään tuohon jumaliseen elämänenergiaan, hän voi antautua kokonaisvaltaiseen, fyysisen kehon rajallisuudesta irtaannuttavaan orgasmiin (jossa euforisin vaihe koetaan vasta fyysisen orgasmin jälkeen; jossa jäädään leijumaan korkeavärähteisiin taajuksiin, niiden hoitamiksi ja puhdistamiksi ja eheyttämiksi. [It's beyond lust, way beyond. It has a strong sense of holiness to it. Such is love.] Niin sanotun "normaalin" (fyysiseen rajoittuneen) orgasmin haaste on se, ettei se kykene ylläpitämään korkeavärähteistä tilaa tai yleensä edes generoimaan sitä energiaa, jota tuon tilan tavoittamiseen tarvitaan, siis edes siellä piipahtamiseksi. Mutta jo pelkkä emootioiden läsnäolo tehostaa orgasmia.
[Tämä "korkeavärähteinen kokemus" edellyttää energiakehollisesti tietoista läsnäoloa ja sitä yhteyttä, jonka keho/kehot voi(vat) luoda korkeavärähteisessä taajuudessa (rakkaudessa). Fyysiset kikkailut eivät ylety työntämään sellaiseen tilaan. Ylipäätään ei tarvita kikkailuja. Tässä ei ole mitään minkä voisi ulkoisesti oppia, vaan kaikkea mikä tulee oivaltaa. Tarvitaan state of being. Värähtelytaajuus. Lähtökohtaisesti kundaliinienergian tulisi olla aktivoitunut ja toiminnassa.
Mikä lähempänä Ykseyttä - ja mitä kauempana aika-avaruuden rajoitteesta - maskuliininen ja feminiininen energia ovat, sitä harmonisemman yhteyden ne voivat muodostaa ja sitä voimakkaampaa luomisenergaa synnyttää.
(Luojatietoisuuden voinee ymmärtää ikuisena orgasmina, jolla on valtava luomisenergia.)]
Kuulemma. :)
Tämä seksuaalienergian kultivoiminen on sitä, mitä ihmistä on estetty ja kielletty tekemästä, ankarasti pelotellen, rangaisten ja toisaalle houkutellen. Ja samalla tämä on juuri se energia, mikä tuon kiellon ja tukahduttamisen kautta on otettu "lusifeerisesti haltuun": tarkoitus ja merkitys ovat "seksuaalisessa itsensä hyväksymisessä" on kadonneet peilimaailmaan (dualised and reversed state). Se johtaa yhteyden luomisen sijasta irrallisuuden tilan voimistamiseen, siis "väärään suuntaan".
Sen tien risteyksessä Lilith hymyilee keimaillen.
* * *
666 by Kiki
Ascension by Wojciech Kilar [Dracula OST]
* * *
As It Was - Harry Styles
