P: La Luna 2/3

Kas niin. (Tässä kirjoituksessa käytetään suuria käsitteitä ja kosketellaan valtavia ajatuksia: avatkaa ikkunat että ne mahtuvat huoneeseen.)

Eli…

Jos Kuu siis edustaa ”yöpuolta” ja Kuu on keinotekoinen, ihmisen ”yöpuoli” – tai ainakin se valo joka siellä vallitsee – on keinotekoinen: keinotekoisesti muodostettu, ja siksi myös helpommin hallittu ja manipuloitu (sillä kun hallitaan valonlähdettä, hallitaan sitä mitä ja miten sen avulla nähdään).

Max Spiers kertoo Kuusta haastattelussaan The 4:th Reich, Dulce and the Moon soul catching Machine (käyttäjän Porozmawiajmy TV:n YouTubessa 2.7.2016 julkaisema), ja lisää tarinaan kierroksia. Hän toteaa seuraavaa: “[The moon] is an amplification system”: Kuu kuulemma voimistaa Saturnuksesta lähtöisin olevaa värähtelytaajuutta, sitä, joka on vastuussa falskista todellisuudestamme (”false reality”).

 “Saturn used to be the life giving sun [‘black sun/ planet’]. [...] This consciousness that has taken over, whatever name you want to give it, took over Saturn. Saturn has the highest and densist, lowest, most difficult frequencies of all the planets. They bound it with a ring, that energy ring around it, and then they trapped the lowest frequencies they could possibly have, pushed the energy through to...There’s some form of amplicifation system on the Moon, so those frequencies are then amplified to the Earth and create the false reality that’s here. It’s a Saturn cult. [...] It’s keeping, it’s maintaining the false reality that’s here.” [Kohdasta 35:58]

Mitä ihmettä Spiers oikein tarkoittaa?

Tarttumapintaa sanottuun löytyy Adampantsin jo tutusta vertauskuvasta. Hänhän siis puhuu ”syöpätietoisuudesta” tai ”saatanatietoisuudesta”, joka ilmentää niin voimallista ja pakkomielteistä rakennekeskeisyyttä, että se on irrottanut suuren osan luomakuntaa (sis. ihmiskunta) luovuudesta, hengestä ja rakkaudesta - sanalla sanoen vapaudesta -, minkä seurauksena elämme jokseenkin irrallaan Luojatietoisuudesta (eli kaiken elämän alkulähteestä, joka on elämää luova ja ylläpitävä äly).

”What you call the Illuminati, and the energy they are serving is incredibly addicted to what it’s doing, and I won't get into it, right now. But obvious results, the mind is structure, so therefore math is structure. Mathematics, Geometry, Numerology. It's the result of creation. Now you have a disconnected part of that creation that tries to assess everything by looking at all of the results of the creation and not the creator. So it's a bunch of copying, reconfiguring, trying to use structure against structure. Math is not life. [...] See, what they are doing... it… math is not life and that's what they embrace… numerology, structure, geometry, mathematics, numbers. Quantitative elements. [...] You've got to understand, they're obsessed with numerology, zodiac, astrology, witchcraft... the whole thing is bound by structure. The pyramid, energy grids on the planet, they look and say, ‘OK, it appears here, and structurally we can say why’. Because they're refusing… they're scared to death of this [Creative Consciousness] energy saying you are part of me. And it [the Cancer Consciousness] is building up a wall of defense or has, against it.

 How does love then take command over structure? Well, you've got to... be connected to it. And if you're disconnected from it and don't seek it with its hand always extended out to you…”

Tämä puolestaan on syössyt koko Universumimme epätasapainoon [Adampantsin sanoin ”massiiviseen bipolaariseen psykoosiin”, jossa ”valo” ja ”pimeys” vuorottelevat] ja jättänyt Universumimme maskuliinisen prinsiipin – eli liiallisen rakennekeskeisyyden, Mustan Auringon – hallitsemaksi.

 Tässä on siis kyse dualismin harhasta, jonka synnyn Adampants kuvailee hienosti ”atomivertauksellaan”. (Olen viitannut ”atomivertaukseen” niin usein, että laitan siitä oman erillisen liitepostauksensa, siis pitkän sitaatin Adampantsin luennosta.)

Spiersin pointtina on sama ilmiö: ”Duality maintains the plane we’re on” [Max Spiers, Christine J Heart talks with Max Spiers Thursday 7:th July 2016] ja ”It’s a dualistic TRAP” [Max Spiers, Bases at the Barge part 2, kohdassa 1:18].

“It seems to me that Saturn is fundamentally part of this fake matrix that we call the world, and a part of what it does is act as a firewall from the original reality [radiating from the real Sun] so we don’t decode it. [...] There is an other esoteric consept called ring-pass-not. This is a point where, while you remain in the illusion of duality you can’t progress beyond it. [...] Within that reality is what we call “time”, the great controlling mechanism.” Näin hienosti samasta ilmiöstä toteaa puolestaan David Icke [eräässä luennossaan, josta on lohkaistu Saturnuksen symboliikkaa käsittelevä osio ”David Icke The Saturn Matrix & Saturn Symbolism…”, YouTube käyttäjältä Anthony Peck].

Saturnus liittyy siis näiden miesten käsityksissä keskeisesti dualismin harhan luomiseen ja ylläpitämiseen.

Sikäli, että Saturnus edustaa planeettana astrologiassa rakennetta ja järjestystä, väite käy ymmärrettäväksi ajatuksessa ylikorostuneesta ”maskuliinisesta prinsiipistä”, jonka kuvasin yllä Adampantsiin viitaten: maskuliininen prinsiippi dominoi alistamalla feminiinisen prinsiipin. Tästä pohjimmiltaan on kyse siinä, kun rakkaus eli korkein mahdollinen värähtelytaajuus irrotetaan informaatiotaajuudesta eli valosta (valo on informaatiota), ja tämä irrottaminen – ”building up a wall of defence”; ”act as a firewall” - tuottaa epätasapainon ja erillisyyden harhan, ”irrallisuuden [Luojatietoisuudesta, elämää luovasta ja ylläpitävästä harmonisesta älystä]”: dualismin. Siksi puhutaan, että Universumimme on epätasapainossa ja sairas. Tätä on ”syöpätietoisuus”. - Ja koska jumalinen maskuliininen prinsiippi (Aurinko) ei ikinä alistaisi jumalista feminiinisyyttä, maskuliinisen prinsiipin virkaa toimittaa tummempi energia: Saturnus, tuo Musta Aurinko.

 Siksi Kuu tulee kuvioon mukaan: virkaa toimittava maskuliininen prinsiippi tarvitsee virkaa toimittavan feminiinisen prinsiipin. [Aivan samoin kuin jokainen dualistinen ja siten keinotekoinen opponentti tarvitsee vastaavan dualistisen, keinotekoisen vastinparinsa: ”valo” tarvitsee ”pimeän”, ”hyvä” tarvitsee ”pahan”, ”yötietoisuus” tarvitsee ”päivätietoisuuden” – ja maskuliininen tarvitsee feminiinisen. Dualistisen harhan – tai Spiersin sanoin ansan – ylläpitäminen edellyttää tätä.] Toisin sanoen se, mitä Kuu edustaa, on syrjäyttänyt jumalisen feminiinisen. (Palaan tähän kolmannessa osiossa, sillä tämä on koko kirjoitukseni varsinainen pointti.)

Tällainen ajatus Saturnuksesta on puolestaan helppo siirtää psyyken analogiaan: ”päivätietoisuus” [eli rakenne ja järjestys: ”järki”] rakentuu kielisysteemin varassa ja torjuu sille käsitt(eellist)ämättömän psyyken elämän ja synnyttää ”yötietoisuuden”, jolloin tämä torjunta paitsi luo kaksi keskenään erilaista tietoisuuden tilaa, ylläpitää niiden välistä dualistista jännitettä.

 Tässä analogiassa Saturnus on kuitenkin asetettava siihen asemaan, johon aikaisemmin asetin Auringon, ja tämä on analogiselle tulkinnalleni suuri ja keskeinen korjausliike.

Saturnus ja Kuu ovat siis, nähtävästi, keskeisimmät komponentit niin psyyken ”virherakenteen” analogiassa kuin Maan ”matrix-ansassa”.

Niinpä Kuun symboliikasta puhuessaan on puhuttava myös Saturnuksesta. Paneudutaan siis hetkeksi siihen..

* * *

Ensin on tarkennettava värähtelytaajuuksiin.

David Ickella on niin mainiosti selvitettyä kompaktia tietoa symboleista ja värähtelytaajuuksista, että siteeraan häntä [Icken You Tube -kanavan videolta The Saturn Isn’t What You Think It Is Either]:

“[A] symbol [...] is just an information field carrying the information that it represents [...] We see it as a symbol, but [...] it’s actually a vibrating information field which enters the eyes. [...] I could be looking at a symbol and I don’t even know I’m looking at a symbol; I might be subconsciously looking at the symbol [...] and I’m not aware of it, but I’m taking in on a subconscious level that information field. [...]

So symbols, the information in symbols, is a gateway to the subconscious mind  [...]. When you focus on a symbol you are, through entrainment, syncing your enrgetic field with what the symbol represents. It doesn’t matter if you have a missguided idea of what you think it represents. What it actually represents dictates the frecuency. Therefore, when you sync with it there will be an energetic connection through the symbol to that which it represents, because the frequencies are the same. So when you’re focused on [the symbol], it’s taking you into a certain [...] vibrational frequency. [...] Energy flows where attention goes.

So, if you can get people involved in rituals or anything that involves symbols and you put their attention on it you are connecting them energetically, frequency-wise, to what that [symbol] represents. [...] [The energy] can be drawn [...] [when] there is a frequency connection. [...] When [you’re] [...] focusing on what [the symbol] represents [it] is creating a frequency connection through what that [symbol] represents to what that actually is. [...] And there are consquencies energetically for that.”

Kuten Adampants sen sanoi: “...And apply your energy to those symbols that you can’t see. Guess where it goes [...]. Yeah, it's absorbed by the cancer-energy. Just like cancer needs your life essence in your body to live – it can’t live outside of you – so it is this. [...]They attach themselves energetically to that symbol, and when you [...] emit that energy, it goes to that. [...] [Y]ou just happen to be inside of a tumor. And unfortunately that's what makes it grow.” (Luennosta Healing begins now)

Icke jatkaa: “Saturn is, I would say after my research over the years, a fundamental to understaning how this ‘bad copy’ became our fake reality, and continues to be so.

 First of all, Saturn was widely worshipped to the ancient world. The question is: why would it be? We can hardly freakin see it [from the Earth] [...] [The view to Saturn] in geologically very recent times wasn’t like [it is today]. [...] There was a catastrophic upheveal in the solar system [...] which could well sync with when this bad-copy-fake-reality was locked in. 

Icke käyttää luennoissaan lukuisia mainioita havaintokuvia ja luettelee asiantuntijoita ja kirjallisuutta. Tässä yhteydessä hän siteeraa esimerkiksi David Talbottia:  “The subject of the global creation legend is a spectacular cosmic event actually witnessed by the ancients; massive quantities of cosmic debris exploded from Saturn, clouding the heavens and eventually congealing into a vast band around the planet. - David Talbott, The Saturn Myth”

Toisin sanoen Icke viittaa tapahtumaan, jossa “Saturnuksen vyö” syntyi, ja on päätynyt samaan päätelmään kuin Spiers, joka kuvailee renkaan lukinneen aloilleen alhaisen värähtelytaajuuden.

Tämä puolestaan sopii analogiaan ”alitajunnan synnystä” ja sen olemassaolosta: ylikorostunut rakennekeskeisyys [eli Saturnus rakenteen ja järjestyksen planeettaenergiana, ja sen hyvin alhaiseksi säädetty värähtelytaajuus ja sen lukitseminen] mahdollisti kielisysteemin projisoimisen ihmisen mieleen, ja sen kautta psyyken rakenteen muodostamisen halutunlaiseksi.

Kuten plejadit sen sanovat: "The Anunnaki put language in your head. They sent language from the Sun. A language of light is transmitted on light to the Sun to the pineal gland, and you are controlled by inaudible sound, and this inaudible sound conducts your language foreward where you keep repeating  and saying the vowels and symbols of the Anunnaki [...]. Big something to think about." (Barbara Marciniak Pleiadians March 19/20, 2016 Sedona part 3 of 4, kohdasta 55:37)

Toisin sanoen, kun plejadilaiset (tai Marciniak) puhuvat sitaatissaan “Auringosta”, he viitannevat Saturnukseen.

Kuten Ickekin sen sanoo: ”The massive penny-drop for me – whoaah – when I started to realise that at least so many if not all the ancient Sun Gods were not gods of the Sun we know to day, but of the Saturn sun”.

Ja jossain vaiheessa taivaallemme on ilmaantunut myös - analogiaan sopivasti - Kuu, alitajunnan valo, ”yötietoisuus”.

*kuulee kuinka palaset loksahtelevat sijoilleen*

[Kielisysteemin luominen ja psyyken rakentaminen sen varassa on edellyttänyt myös DNA:lta ”kaksisäikeisyyden tilaa”: ”The energy from the Moon - [ja Kuuhan siis voimistaa taajuutta, joka on peräisin Saturnuksesta] - has been beaming elecromagnetic frequencies on the Earth for eons now to mantain the two-stranded DNA” [Marciniak]. (DNA –säikeet ja chakrakeskukset ovat kytköksissä toisiinsa ja edustavat toisiaan; tietty chakrakeskus ilmaisee tiettyä tietoisuuden (”kehityksen”) astetta. Niinpä “kaksisäikeisyyden tila” tarkoittaa kahden alimman chakrakeskuksen hallitsemaa tietoisuutta. Siihen sitominen tarkoittaa, ettei tietoisuus pääse niiden yläpuolelle eikä värähtelemään korkeammalla taajuudella. (Tämähän tekee jo pelkästäään seksielämästä tylsää verrattuna siihen, mitä se voisi olla…”The Moon [...] energies [...]  prevent you, as a species, from having free rein with your kundalini.”)) Myös “kaksisäikeisyyden tila” on siis eräs Saturnusenergian lukitsemisen seurauksista.]

(Jotakin tällaista [kts kaikki yllä] halusin ilmaista kirjoittaessani How to wake Aurora up –postauksessani seuraavaa:

"…Konstruktionismi on tämän perusteella oikeammilla jäljillä kuin konstruktionistit itsekään ymmärtävät (sillä heidän käsityksensä jää akateemiseksi ja teoreettiseksi - siis "pinnalliseksi" - eikä ota ontologiaan kantaa saati ymmärrä metafyysisiä perusteita) – ja toistavat paljon vanhempaa perua kuin tajuavatkaan: kerrotaanhan esimerkiksi jo Raamatun myyttisessä maailmansyntytarinassa, kuinka Alussa oli sana, ja Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman [Sanaa] (Johanneksen evankeliumista). Sanasta se kuulkaas on 3D -ihmisen todellisuus luotu*!

 [*Toisin sanoen ylikorostunut rakennekeskeisyys (joka siis vaikuttaa raskaan materian eli matalan värähtelytaajuuden, sillä rakennekeskeisyydessä liike, värähtely ja orgaanisuus hidastuvat ja luovuus jäykistyy - tämänhän voi päätellä jo sanasta itsestään: rakenne "formatoi") nyrjäytti Luojatietoisuuden ylläpitämän harmonian (sulkeistamalla Hengen). Tätäkin se maskuliininen prinsiippi tarkoittaa: maskuliinisuus ("rakenne ja järjestys") on ylikorostunut feminiinisen ("henki ja luovuus") kustannuksella, ja niinpä Universumissa vallitsee epätasapaino [jonka hallitsemiseksi Illuminati on luonut keinotekoisen tasapainon, jota Adampants valaisee sillä - jo useaan kertaan viittaamallani - atomivertauksellaan. Samasta syystä, siis keinotekoisuuden ja pseudotasapainon nimissä, on olemassa sekä "musta" että "valkoinen" Illuminati: "hyvikset" ja "pahikset"].

 Tämä epätasapaino on kirjoitettu kaikkialle vallitsevaan olemassaoloomme, aivojamme myöten. Tästä syystä maailmamme onkin ennemmin oikean aivopuoliskon kuin vasemman aivopuoliskon hallitsema, eli maskuliinisen ja rakennekeskeisen voiman dominoima feminiinisyyden ja luovuuden kustannuksella. Kielijärjestelmä - joka elää tietenkin vasemman aivopuoliskon varassa - edustaa ja ylläpitää tätä rakennekeskeisyyttä. Tämän rakennekeskeisyyden avulla - "Sanan voimalla" - nykyinen paradigmamme, todellisuutemme nykymuodossaan, pysyy olemassa.

 (Ei ihme, että Saturnus on Illuminatille erittäin tärkeä planeetta ja planeettaenergia, sillä Saturnus edustaa rakennetta ja järjestystä - kielteiseksi nyrjäytettyä, kuten Max Spiers kertoo; Spiersin mukaan Saturnuksen renkaat liittyvät Saturnuksen energian tarkoitukselliseen muuntamiseen kielteiseksi: energiaksi, joka ylläpitää esimerkiksi ihmiskuntaa dominoivaa rakennekeskeisyyttä, "maskuliinista prinsiippiä".)"

…vaikka palikat hakivatkin sijaansa (ja yhä hakevat).

Tämä La luna –kokonaisuus on suureksi osaksi ”selventävä alaviite”. )

Koska Saturnus siis on Se aurinko, tämähän tarkoittaa muun muassa sitä, että esimerkiksi Ra –jumalan [”Auringon jumalan”] palvonta on osa Saturnus –kulttia, satanistista tai lucifeerista. Toisin sanoen osa ihmiskuntaa orjuuttavaa agendaa.

* * *

Nämä jutut sopivat mainiosti siihen käsitykseen, johon olen vähitellen muissa pohdinnoissani päätynyt, etenkin siis Adampantsin luennoimien dualismia koskevien toteamusten myötä: että ihmisen psyykessä ei pitäisi olla alitajuntaa tai tiedostamatonta puolta; että psyyken dualistinen jako ”yö- ja päivätietoisuuteen”, tietoiseen ja tiedostamattomaan on yhtä keinotekoista ja manipulatiivista kuin todellisuuden rakenteellinen jako ”hyvään” ja ”pahaan”, ”tunnettuun” ja ”tuntemattomaan” [tai ”näkymättömään maailmaan”]; että tällainen dualistinen todellisuus on rakennekeskeisyyden voimin ylläpidettyä virhetodellisuutta, jossa kielisysteemillä on keskeinen osa.

Kertaan ja toistan hieman:

Analogisena vastineena tälle [edellä kuvatulle] kuviolle ”päivätietoisuus” - joka siis operoi kielisysteemin varassa, koska järjenkäyttö perustuu käsitteelliseen ajatteluun (joka itsessään tuottaa logiikkaa ja havaintoja, mistä syystä esimerkiksi Heidegger argumentoi, että eri kielillä ajateltuna todellisuus ja oleminen on erilaista) - tuottaa alitajunnan irrottaessaan psyyken välittömästä yhteydestä todellisuuteen, mikä siis luo psyykeen ”tuntemattoman” ja ”pimeän” alueen.

[Tämähän on psykoanalyytikko Alice Millerin pääteesi (tosin hän puhuu yhteyden kadottamisesta ihmisen emotionaaliseen puoleen, eli hän ei ota kantaa dualismin ongelmaan tai psyyken rakenteeseen sinällään).

 Ja tämä on myös konstruktionismissa ja sen kielitieteellisissä suuntauksissa ikuisuusongelma, semiotiikasta [eli merkkien merkitysopista] tai Lacanin psykoanalyysistä puhumattakaan: ’todellisuuden luokse ei ole pääsyä’: kun havainto tuodaan käsitteiden maailmaan, se objektivoituu tavalla, jossa välittömyys lakkaa. Ja oikeastaan jo havainnossa välitön yhteys todellisuuteen on lakannut silloin, kun havaintoa ohjaavat käsitemaailman jäsentämät ja ylläpitämät skeemat (eikä esimerkiksi valveutunut intuitio).]

Ja tämän dualistisen jaon ylläpitäminen on edellytys dualistisen jännitteen ylläpitämiselle, ja juuri tämä jännite on se ”virhetaajuus”, joka ylläpitää virhetodellisuutta, joka mahdollistaa hääräilyn ”verhon takana” (à la Wizard of Oz [kuten subliminaalin manipuloinnin, siis viattomimmillaan]). Toistan: dualistinen jännite ylläpitää virhetodellisuutta. Ja juuri dualistisen jännitteen ilmaisuna kaikki siis on jaettu ”yöpuoleen” ja ”päiväpuoleen”, ”pahaan” ja ”hyvään”, ”väärään” ja ”oikeaan” jne. (Juuri tämän ilmiön tajuaminen on ollut todellisuuskäsitykselleni se uusin mullistavuus, ja yhä sulattelen ja tarkastelen sitä – ja huomaan sen sopivan tismalleen ”analogiatestauksiini” –, ja nyt uusimmillaan kuultuani Spiersin esittämiä Kuuta koskevia tietoja.)

Tarkoitan sanoa, että olen häkeltynyt analogioiden sisältämistä tiedoista ja niiden sovellettavuuksista. Aivan kuin kaikki olisi jo kirjoitettu ja levitetty kenen tahansa nähtäville. Tarvitaan ainoastaan tulkinnan avaimia, symbolien tuntemusta…

Myös Icken eksplikoimassa ajatuksessa ”symboleista värähtelytaajuuksina” on analogista vastaavuutta arkisempaan ilmiömaailmaan. Ajatusta nimittäin sovelletaan myös ja esimerkiksi psykoanalyysissä, tosin vähemmän ”tiedostavalla”, ”vähemmän metafyysisellä” tavalla (ja voisit kait sanoa: ”pinnallisemmin”): se mielentila, jossa ihminen kulloinkin on, vaikuttaa siihen, millaisin sanoin hän tuntojaan ja mielenliikkeitään kuvailee. Vastaavasti ajatellaan – hieman syvemmällä tasolla – että se psyykkinen tila, jossa hän kulloinkin on, vaikuttaa siihen, millaisia unia hän näkee. Siksi sanat ja unikuvat paljastavat, kuvaavat, kertovat, sanalla sanoen informoivat.

 Toisin sanoen se taajuus, johon ihmisen psyyke kulloinkin on kytkeytynyt, vaikuttaa niihin symboleihin, joita hän kulloinkin ”kanavoi”.

 (Tämä ilmiö on oikeastaan vielä paljon hienosyisempää: se energia, jonka vallassa kirjoitat ja puhut, välittyy noissa kirjoitetuissa ja puhutuissa symboleissa (sanoissa ja kirjaimissa). Siksi on olemassa ihmisiä, lapsiakin, jotka voivat lukea tekstiä vain kuljettamalla kättään symbolien päällä (enkä tarkoita nyt braillea!)

 Hienoa tässä ilmiössä on se, että se toimii kaikkien kohdalla, sillä jokaisen ihmisen alitajunta koodaa näitä viestejä, jatkuvasti. Mitä tahansa luemmekaan, ”koodaamme” siitä myös energiasisällön, eli teksti herättää meissä jonkin ”tunnelman” tai ”tuntemuksia”. Mitä tiedostavampia olemme, sitä herkemmin rekisteröimme nämä vaibsit, ja parhaimmillaan myös ymmärrämme niitä. [Juuri tällä tavoinhan minäkin kiinnostuin BDSM –teeman tarkastelusta: bongasin romaanista Fifty Shades of Grey sen erikoisen vaibsin, ja kutsuin sitä ”aivan omaksi hengekseen”.] Vastaavasti myös koodaamme oman energiamme kaikkeen mitä puhumme ja kirjoitamme. Kaikkeen.)

[Tässä asiakokonaisuudessa on vielä paljon pohdittavaa…Mutta liitän uudet palat palapeliin joka tapauksessa, tai ainakin tuon ne lähemmäs rakennelmaa, sillä vielä en ole oivaltanut niiden kaikkien sijaintia.

Mitähän ”Kuutamoanalogian” merkityssisällöille tekevät esimerkiksi nämä Spiersin väitteet:

“There’s multiple nazi bases and draco bases on the moon. They seem to get along.”

“There’s the soul catching machine [causing amnesia when you go through the machine after death to get recycled].”

Niin paljon pohdittavaa, niin meditoitavaa...]

Nämä puheet Kuusta eivät ole mitään ”hörhöjen puhetta”. William Tompkins - jota Kerry Cassidy pitää ykkösluokan todistajana ja kiittää jo pelkän todistuksensa johdosta palveluksestaan ihmiskunnalle – myöntää: "Moon is a massive control center” [Projecet Camelotin haastattelussa William Tompkins: Selected by extraterrestrials – part one, kohdassa 1:12:39. Tompkins korostaa, ettei hän ole ”whistlerblower”, mutta hänen välityksellään halutaan kertoa edes jotain oleellista. (Motiivi näille paljastuksille selviää kyseisestä haastattelusta.)]

Tompkinsilla on muutakin asiaa:

”Listen to what I’m saying. Every PhD on this planet, whether they’re for sciece or for medicine, have been given incorrect information for thousands of years about the history of this...not just [...] Galaxy [but the whole] Universe. They have been given information which was controlled by draco reptilians and other extraterrestrials [in order] not to know what was really going on.

So every book and every university on this planet has misinformation about every field, every technical field you could come up with. [...] I’m saying people don’t understand or realise or guess...They don’t get what has happened. And I’m not trying to build a story here. All I’m trying to say is: hey people! hey you guys! everybody that’s listening to this program! You people have been told for a minimum of six thousand years total incorrect information to medical from science, from history, from astronomy, from mathematics, you name it! Everything you’re told! [It] is a lie!”

* * *

Takaisin Saturnukseen.

Kyse ei siis ole pelkästä Saturnuksesta. Max Spiers toteaa: “It’s a Saturn cult. [...] It’s keeping… it’s maintaining the false reality that’s here.”

Spiers ja haastattelija puhuvatkin myös siitä, kuinka Saturnus on edustettuna esimerkiksi vapaamuurareiden tunnuksen suorakulmassa, sillä myös kuutio edustaa Saturnusta planeetan pohjoispuolella sijaitsevan heksagonin takia. [Haastattelusta The 4:th Reich, Dulce an the Moon soul catching Machine]. (Tältä pohjalta tuleekin ymmärrettävämmäksi se, miksi feng shuissa karsastetaan teräviä kulmia, ja niin tekevät kuulemma myös monet humanoidit ynnä muut alienit: terävät kulmat häiritsevät energian virtaamista ja madaltavat vaibseja – puhumattakaan siis, ilmeisesti, terävän kulman ”symbolisesta kytköksestä”.)

Icke tietää tästäkin paljon:

“Another ancient symbol of Saturn is the black cube.]...}  [There’s a] permanent hexagon storm in the north pole of Saturn [..] and it rotates exactly in sync with Saturn’s radio emission.

 In geometry the hexagon is also the six-pointed star, and is also the cube. They are different expressions of the same energetic state. [Icke havainnollistaa luoennossaan tätä tietoa - siis heksagonin ja kuution symbolista vastaavuutta - näyttämällä kuvaa viljapeltokuviosta, jossa on kyseinen geometrinen symboli, ja toteaa, että heksagon muuttuu kuutoksi, kun tulkitsee sen kolmiulotteiseksi grafiikaksi neliöstä.] (Icke kertoo mainitun heksagonin kytköksistä luennossaan enemmän.)

Icke puhuu myös numerotaulukosta nimeltään “magiq square of Saturn”, josta muodostettu sigil on vapaamurareiden tunnuksen graafinen perusta.

Tässä yhteydessä Icke kertaa symbolin ja värähtelytaajuuuden (”frequency”) kytköstä:

”A symbol is an expression of a sound, and a sound is an expression of a symbol”. [Kuten Icke edellä selvitti, Saturnuksen pohjoispuolella pyörivällä, ikuisen heksagonin muodostavalla myrskyllä on siis oma radiotaajuutensa: symboli ja värähtelytaajuus “[are] exactly in sync”. ]

 “A sound wave creates a symbol, and a symbol generates a soundwave, although we won’t be able to hear it. […] A Saturn is therefore, I suggest, a major part of the broadcasting of this fake reality which we are decoding into a world we think is real [...] The moon is like an amplifier of the Saturn broadcast which then fired at the Earth in far greater power and thus influence on our reality.

“So all these symbols [...] are representations of the frequency of Satrun, and when they interact with our subconsciouss they’re locking us in to the frequency of Saturn [...]”

Spiers vahvistaa: “[T]he false reality is being amplified from the moon.”[1:06:41]

Icke esittelee luennollaan paljon kiinnostavia sitaatteja. Tässä niistä yksi:

“The moon is not a natural, heavenly body*. Night was better for humans before the Moon came. Moon forces control time** and manipulate the mood of humans. The Moon is there to control the Earth’s mood, emotion, and a big calm would come over the Earth without the Moon. – There would be only little storms, not big storms.

 (*Icke siteeraa myös teosta Who built the Moon?: “The Moon is bigger than it should be, apparently older and much lighter in mass than it should be. It occupies an unlikely orbit and is so extraordinary that all existing explanations for its presence are fraught with difficulties and none of them could be considered remotely watertight.”

  Icke siteeraa myös tiedemiehiä: “The best explanation for the Moon is observational error – the Moon doesn’t exist.” – Irwin Shapiro, from the Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics

“It seem easier to explain the non-existence of the Moon than it’s existence.” – NASA scientist Robin Brett 

Myös Icke on löytänyt Marciniakin kirjallisuuden. Icke siteeraa Earth –teosta: ”The Moon is a very powerful electromagnetic computer. The energy from the Moon has been beaming elecromagnetic frequencies on the Earth for eons now to mantain the two-stranded DNA.” [“Kaksisäikeisyyden tilahan” tarkoittaa siis alimpien chakrakeskuksien hallitsemaa tietoisuutta ja sitä, ettei tietoisuus pääse niiden yläpuolelle eikä värähtelemään korkeammalla taajuudella.]

 ”The Moon is a satellite that was consrtucted [...] It was [...] anchored outside Earth’s atmosphere as a mediating and monitoring device, a super computer or eye in the sky [...]

 Earth must be owned by those who dwell here; howerver it is not. You have outside gods, creator energies, who prevent you, as a species, from having free rein with your kundalini” [“That’s the energy of awakeing in effect”, selvittää Icke]. “[...] The Moon’s programs have for eaons been of great limitation toward human beings...There are repetitive cycles that the Moon creates, to which you respond. The tales about the full Moon and insanity, madness and heightened bleeding are all quite true.”

**Icke: ”Saturn is the god of space and time”, ja Kuu puolestaan vahvistaa Saturnuksen vaikutusta Maahan. [Juurikin aika-tila –ulottuvuus on rakennekeskeisyyden - maskuliinisen prinsiipin hallinnon - ytimessä, ja siten myös luo todellisuutemme keskeisimmän harhan. [Tämä ajatus interaktiosta aika-määreen kanssa löytyy myös Adampantsin ”atomivertauksesta”.] Kuten plejadit sanovat, aika on todellisuutemme harhoista suurin.

 Niinpä on pelkästään johdonmukaista, että - kuten Icke toteaa - ajalle on myös oma personifikaationsa (joka on vain eräs lukuisista ”back-up -ohjelmista” takaamaan ”aika-ohjelman pyörimistä”), Chronos, jonka symboleja palvomalla ajan harhaluomusta konfirmoidaan [sillä ”Energy flows where attention goes”, ja energiahan on kaiken luomisen materiaalia].)

“The old race captured the Moon from space and located it next to the Earth. Without the Moon people and animals would become calm and peaceful and anxiety and fear would dramatically decline. The oceans would be much calmer, heavy thunderstorms and lightning would be rare and the climate would be balanced with no extreme heat or cold.

[Kuu saa siis Maassa aikaan “bipolaarisen häiriötilan” – siis juuri sen tilan, josta Adampants kuvailee koko vallitsevan todellisuutemme kärsivän, ja joka on väistämätön seuraus dualismista, joka puolestaan on seuraus rakkaustaajuudesta irtaantumisesta eli irtaantumisesta siitä taajuudesta, jolta Saturnuksen taajuus Maata ”suojaa” [”…act as a firewall from the original reality”]. Analogiaansa selventääkseen ja konkretisoidakseen Adampants kuvailee myös psyyken bipolaarisen häiriötilan olevan juurikin ilmaus rakkaudettomuuden tilasta: being detached from love. (Tila liittyy perusturvattomuudentunteeseen, joka alkaa jo varhaislapsuudessa, kuten perusturvattomuuden tunteeseen liittyvät ongelmat ylipäätään alkavat: ilman varhaislapsuudessa koettua perusturvallisuuden puutetta kyseistä turvattomuudentunnetta ei pääse muodostumaan.)]

Sitaatti jatkuu: ”[Without the Moon] [t]elepathic and interdimensional communication would become widespread and people would be able to see new colours in an enhanced colour spectrum. There would be major changes to the human respiratory system as blood and breathing chemistry changed. Those born after the Moon’s demise would be able to hold their breath underwater for hours at a time.”

Icke toteaa: “That fits with the fact that this frequency, this matrix is supressing human expansion of awareness [and] keeping us in the box.”

Jos siis olen ymmärtänyt ja sovellan oikein, tässä todetaan se sama asia, jota itsekin olen miettinyt hieman eri kontekstissa: alitajunta poistuisi “yötietoisuuden” - jota Kuun valo siis edustaa - myötä. (Millähän kaikilla tavoilla edellä kuvaillut Kuun ominaisuudet ja merkitykset kääntyvät psyyken analogiaan… Noh, ainakin siten, että alitajunta on ihmistä hallinnassaan pitävä, ”tuntematonta voimaa” täynnä oleva tietoisuuden alue, ”a massive control center”... [Ei ihme, että subliminaalit käskyt syötetään suoraan tähän ”komentokeskukseen”.] Ja bipolaarisen häiriötilan tyyssijakin alitajunta on. Kiinnostava on myös väite siitä, että Kuu estää kundaliinienergian vapaan käyttelyn ja hallinnan.)

“Control the energy scene [and] you control the perception. We are in a band of frequency. The band of frequency is the matrix, the band of frequency of information. We are blinded by the light. [Light is decoded expression of an energetic frequency field.]”

 Kuten Icke huomauttaa, Raamatun Jumalan kerrotaan lausuvan: “Let there be light.” Tässä on Icken mukaan kyse siitä, että, että ”demiurge fake-god [is] building the matrix.” Yeah. ”The speed of light is the walls of the matrix. Beyond that is beyond its walls of supression.” Mietiskelläänpä tätä! Mahtavasti oivallettu ja sanottu. (Kuten Icke huomauttaa, on täysin asiaankuuluvaa, että tiede on kauan julistanut käsitystä siitä, että valoa nopeammin on mahdotonta kulkea. Toisin sanoen ”jumalan sanan” alaisuudesta ei voi karata…)

Icke jatkaa Saturnus-kultista:

“Freemasonry’s temples have the twin pillars worshipping the Sun, the Saturn sun. [...] They worshipped Saturn as the old sun, the dark sun, the dark lord and the lord of the rings. Satanismi is saturnism. It’s also symbolised as an eye.”

Niinpä Baphometin kauriinsarvetkin ovat peräisin juuri Saturnukselta, ”because this planet is enthroned in Capricorn, whose emblem is a goat”. [Tässä Icke siteeraa Manly P Hallin teosta Secret Teachings Of All Ages.]

Aikaisemmin mainittu musta kuutio on siis vain eräs Saturnuksen symboleista, mutta hyvin keskeinen: yllättäen - tai siis: ”yllättäen” - kuutio edustaa myös tekoälyä, mikä sitoo kuutiosymbolin entistä vahvemmin lucifeeriseen agendaan (johon siis tekoäly, transhumanistisine agendoineen, väistämättä kuuluu).

 David Icke kertaa myös tuttuja uskonnollisia symboleja, jotka ovat itse asiassa kuutioita, ja huomauttaa, millainen määrä energiaa niihin päivittäin kohdistetaan. [Myös Marciniakin kirjallisuudessa huomautetaan, että esimerkiksi kristinuskon risti on itse asiassa ”antenni”: se kerää energiaa vaatimalla huomion ja olemalla hyvin ladattu, emootioita provosoiva symboli, ja kohdentaa keräyksensä siihen, mitä risti symboloi. Myös risti eri muodoissaan löytyy Saturnuksen symboliikasta.] Kuvitellaanpa sitä energian määrää, jota näihin uskonnollisiin symboleihin päivittäin kohdistetaan…”That frequency can feed of it,” Icke jatkaa.

Icke lisää, uskonnoista puhuessaan, että ”EL” ylipäätään on mustan kuution symboli. Mikä ”sattuma” siis, että se - ”El”- tarkoittaa mytologioissamme jumaluutta tai sen edustajaa: Emmanuel, Elohim, Gabriel, Michael… Gospel, chapel, elders. Elevated. “Elections [are] where pawns are elected to serve the elite.”

“Is Ra El: all related to Saturn.”

Kiehtovaa. Samoilla linjoilla jatkaen, entäs tämä: Pyhä HENKI …Tai “Ra kastaa”. [Jotkut lähteet väittävät, että Suomen kansa kielineen on muinainen kuningaskunta… Se voisi selittää ”osuvat jäänteet” kielessä, kuten viittaukset Anunnaki –jumaluuksin (Enki) tai Saturnus kulttiin (Ra).

 

(Näiden väitteiden ja tämän logiikan perusteella ”rakastaminen” viittaa jonkinlaiseen initioimiseen Ra -kulttiin ottaen huomioon, millainen sakramentti ”kastaminen” on: Ra kastaa. Esimerkiksi uskonnollisissa yhteisöissähän ”kastetaan” jäseneksi, ja kasteessa myös ”syntyy uudelleen” ja on jonkin jumaluuden ”omaisuutta”.

 Ei olekaan ihme, että myös ”rakastamisen” semantiikka on yleensä seksiin liittyvää (eros), ja tätä kytköstä palvelee myös ”epäseksuaalinen” rakkaus (agape) irtaantuessaan seksuaalisuudesta (mikä on vain eräs dualismin ilmentymä ja siten häiriötila – aivan kuin seksuaalisuutta elämänenergiana ja rakkautta voisi kytkeä toisistaan erilleen ilman, että kyseessä on perversio). 

 Toisin sanoen ”rakastamalla [ilman agape -taajuutta]” palvelee Saturnus –kulttia: kontribuoi elämänenergiaansa sille värähtelytaajuudelle, jota ylläpidetään Saturnuksen välityksellä…)]

[Sivuraideajatuksena:

Tämä tällainen - ’Saturnuskultti on kaikkialla!’ - ei tietenkään tarkoita, että olisi vetäydyttävä ”todellisuudesta” tai ”konstruktionismista” (eli Saturnuksen avulla ylläpidetystä värähtelytaajuudesta, joka siis luo matriximme) sen enempää kuin kielisysteemistä tai egosta (joka siis on kielisysteemin luoma kokemus minuudesta, ja siksi ”virhetodellisuutta”) tai että sellainen edes olisi mahdollista. Sen sijaan on kyse luomisvoiman tajuamisesta.

 Selvennän. Raha [’moneytary system’] on tässä hyvä vertauskuva: vaikka tiedämme, että raha on nerokas ja läpitunkeva orjuutussysteemi (myös metafyysisesti, sillä, kuten esimerkiksi Simon Parkes toteaa, raha on ”loitsittu”), samalla ”raha on vain rahaa”, resurssi ja materiaalia, ”joka ei välitä siitä kuka sen omistaa” (kuten plejadit toteavat). Toisin sanoen raha on tämän todellisuusharhan realiteetti, ja tässä todellisuusharhassa on operoitava sen omien realiteettien kanssa. Tämä pätee myös kielisysteemin ja koko Matrixiin.

Toisin sanoen ihminen ei voi nykytilassaan vapautua tarpeesta ja vaatimuksesta esimerkiksi kieleen – mutta hän voi ottaa sen haltuunsa: pitää sitä oman magiansa resurssina ja materiaalina, pääomana ja välineenä. [Jopa plejadit – jotka hyvin ymmärtävät kielen alkuperän ja funktion ihmiskunnan alistamisen välineenä (mikä käy ilmi jo em. ”Aurinko-sitaatista”) – käyttävät kieltä hyödykseen: he kuulemma ”koodaavat” sanansa ja lauseensa tavalla, joka murtaa mielenhallintaa ylläpitäviä ohjelmointeja. - Ja tietysti he tukeutuvat kieleen tehdäkseen viestinsä helpommin ja laajemmin ymmärrettäväksi. (Marciniakin luentojen ja kirjallisuuden pohjalta olen saanut käsityksen, että itse he kuitenkin kommunikoivat energioita lukemalla, eli saavat tietonsa niistä, eivät sanoista – vaikka tokihan sanat symboleina välittävät energiaa, mutta viittaan tässä energioiden lukemisella välittömään yhteyteen todellisuuden kanssa, mihin symbolit eivät kykene. (Välittömyys ja orgaanisuus on Luojatietoisuuden elementti, elämää luovan ja ylläpitävän älyn elementti.))]

Mitä tulee Icken ”El –huomautukseen”: nyt voikin katsella kaikkea taas uusin silmin. Esimerkiksi Lars von Trier, kuten suuret ohjaajat yleensä, ei hänkään näytä olevan eilisen teeren poika. Esimerkiksi Nymphomanic -elokuvassa sankarittaren pojan nimi on Marcel, mikä on implisiittinen viittaus sodan jumalaan. Tähän liittyy jotain hyvin kiinnostavaa ja valaisevaa seksuaalienergiaan liittyen (josta, seksuaalienergiasta, von Trierin kyseinen elokuva siis kertoo). (Palaan tähän.)

Kuinka ollakaan, myös numero kuusi on Saturnuksen symboli: “Numbers are just digital expressions of frequency/weight form -informations fields. [...] Number six represents the energy frequency of Saturn”, Icke kertoo. Luennossaan The Saturn Isn’t What You Think It Is Either Icke täydentää, että numerologisesti luku kahdeksan edusta Saturnusta.

 Also, ”Saturn has long been symbolised as an eye.”

Kaikki tiet vievät Roomaan ja symbolit näköjään Saturnukseen.

Laajaa selvitystyötä tehnyt ja häkellyttävän oivalluskykyinen Icke viittaa myös perimätietoon Saturnuksen avulla ylläpidetystä vankilatilasta:

“Outermost planetary sphere [...] was Saturn. Beyond that was Leviathan, a snake swallowing its own tail (Ouroboros). Soul had to pass through this to reach paradise. ‘ [Mainittu käärme, häntänsä nielaissut, on tuttu symboli ympäristössämme. Esimerkiksi länsimainen lääketiede käyttää sitä – mitä voi pitää vinkkinä länsimaisen lääketieteen korostuneesta osallisuudesta ”todellisuusharhan” ja ”vankilatilan” ylläpitämiseen - mikä ei kuulosta lainkaan kaukaa haetulta pohtiessaan medikalisaatiota tai rangaistuksia sen kyseenalaistamisesta.]

”Ring-pass-not: ‘A profoundly mystical and suggestive term signifying the circle or bounds of frontiers within which is contained the consciousness of those who are still under the sway of the delusion of separateness – and this applies whether the Ring be large or small. It is a general term applicable to any state in which an entity, having reached certain stage of evolutionary growth of the unfolding of consciousness, finds itself unable to  pass into a still higher state because of some delusion under which the consciousness is labouring, be that delusion mental or spiritual.”

* * *

Max Spiers kuvailee: ”If there’s a way to break the ring, I wonder what would happen. If we could unbind Saturn. Or if we could get [it] heal itself. ‘Cause at the moment it’s not healed, it’s sick, as a planet. If Saturn could heal, the Earth would heal.”

Ja mikä olikaan sairastuttanut Saturnuksen? “This consciousness that has taken over, whatever name you want to give it, took over Saturn. Saturn has the highest and densist, lowest, most difficult frequencies of all the planets. They bound it with a ring, that energy ring around it, and then they trapped the lowest frequencies they could possibly have.” 

 “I say [it’s] consciousness. [...] It is so powerful that they work through thousands and thousands and thousands and thousands of different bodies at ones. So I can’t really call it he or she or it. It’s many. [...] Queen bee, hive mind.” 

[Max Spiers mainitussa haastattelussaan, kohdassa 5:43]

Adampantsin sanoin siis “cancer[ous]-consciousness”.

Your consciousness is not so much confined to the brain... only for your five senses, and that input and then other things, thinking, and what not, but… your thoughts occur throughout your entire body, and around your body, more specifically.

 Cancer is an insane energy, but it's not its fault. It is separate from this whole system that I'm talking about, this scalar reality of existence. And it doesn't understand that as it grows, it's going to destroy its own ability to live. So there's only one conclusion you can make... and that's absolute fear. A disconnection somehow from the love, the consciousness, the understanding, the knowing of why it exists, the beauty of its existence and everything.

 And the consciousness alters the DNA of the cell because it feels isolated, alone, and separate. If you damage a cell, and it's trying to resist the death... imagine the fear of how it's played out if a cell’s dreaming where it gets damaged by something. And it gets so damaged that it's traumatized… the consciousness is going like crazy, trying to repair it, and whatnot. And then it creates a resonance... Because of fear, it's so traumatized, this is just one instance, that it can’t remember anymore... it doesn't believe in the system: "How can this be happening?"

 And its defense with fears that tries to take control, anger... aggression...

 Suddenly, the consciousness is played out between cells, that... "Hey no, you're part of us" – "No I'm not!" – "I don't trust you – any of you!"

 It becomes immortal, it creates that gene, and starts to use more abilities than it should in relation to other cells. Starts to hurt them. And the consciousness grows in scalar relation from… and this starts at the atomic level, people, below... The next thing you know, it's tissue that it's focused on rather than the cell. And tries to take over the tissue, it doesn't care about the tissue, that's why you have a lesion. It's a war, it's killing other cells, otherwise, you wouldn't have a lesion, or an ulceration.

 And then the consciousness goes after other cells, try to make them cancerous to grow on the body. And it would have to seduce the cell to leave the system it's already part of, by traumatizing it, seducing it. "Look what I can do! Look, I'll scare you. Look, I could kill you right now, but look, do you want what I can do?” And the cell has no idea the cancer just wants to take it over so it can make another scalar jump so it can use it to see itself as "I," and that is it.

 That's what cancer is.

 The body tries to attack it, because it recognizes that it's a foreign resonance now.

 It’s just becomes an internal battle. [...]

And these people that have healed themselves from cancer all report, having... it didn't matter what their procedure was, they all report having this experience of infinity and an understanding of… and understanding of the scalar reality, whether they can say it in the same way I'm doing it doesn't matter... they know it. And they try to express it to people the best way they can "I just knew I was part of a whole loving system, a perfect system." And that, the whole body, you know, attached to that. And that was used to convince the energy animating the cancer cells, that, "Hey! You are part of me! I love you man, there's nothing wrong, there's nothing to be scared of. I'm sorry this happened, it was nobody's fault. Come back!" And finally, what happened, is that energy made that leap of faith within your body, came back to you, everything was fine, the cancerous cells are shed, and when this spontaneous remission thing happens, it happens... it can happen in 24 to 48 hours, it's like snowballs melting on a stove. Tumors just go... Sshww! No chemicals can do that, no medicine, no chemotherapy, no radiation treatment, no immune system.

This is something different, and cancer is something different. It's separation.

When the cancer recruits other cells, well how does it do it? Ultimately, it uses all the tactics to scare it, intimidate it, seduce it, entice it... What ultimately happens when it becomes a cancer cell is what? Well, remember, each cell has its own consciousness, and part of that consciousness sees itself as "I," and the other part is utilized by you, to see yourself as "I." Or the organ, to see itself as "I," that type of deal. Cancer disconnects it from that, and plugs into it. So, it still has its own individuality, but the other part of it is used by the cancer consciousness to see itself as "I." It unplugs you from the cell, from you, and plugs into the cell, to see itself as "I." And what's a tumor is. Now your cells, obviously are connected to you in more ways than just consciousness: there are other dimensions, other realms... When it becomes overwhelmed by cancer, it forgets that until people have this scalar... you know, this event of infinity, of understanding. That's the connection to the creator, the love, that which created everything. And your beacon of… a problem is responded to by the creator.

“To be violent is to not appreciate another creation, which is a guarantee that you're not connected to love, therefore the energy is usable by the cancer.”

* * *

Erillisyyden aikaansaamasta dualismista puhuttaessa on siis puhuttava sotatilasta, ymmärrettävä, mistä siinä on kyse.

Plejadilaiset (Marciniak) kertovat seuraavaa:

“Anu is the chief emperor god, who has two sons: Enlil (the legitmate son and an heir) and Enki (the illegitimate son). Anu sent both his sons to Earth. These two sons has become the God and the Devil and the whole mythology of religion on Earth. But they are simply beings and they fight - because they are half-brothers - over who will run the Earth. Each one [of the brothers] is the Devil or Satan or Lucifer in name-calling.”

Kyseessä on tietenkin kertomus Anunnakeista. Se on itselleni niin uusi, etten osaa siitä juuri nyt kummoistakaan kokonaiskuvaa esittää (ja myös väärinymmärryksen tai väärinyhdistelyn – jopa nimien väärinkirjoituksen - mahdollisuus on olemassa). Mutta pala palaltahan se palapeli juttuja kuunnellessa rakentuu.

Esimerkiksi nimimerkki Rose NuBlueprint4848 on koonnut YouTube -kanavalleen aiheesta näppärän katsauksen Barbara Marciniakin, Simon Parkesin ja Robert Stanleyn tiedoista. (Myös edeltävä sitaatti on ko. katsauksesta peräisin - vaikka muistan kyllä kuulleeni sen muistakin yhteyksistä Marciniakin luennoista, hänen kirjallisuudestaan puhumattakaan.)

Rose NuBlueprint4848:

Barb Marciniak on ENKI and ELIL and my comments after

Detailed info about ANUNNAKI from Barb Marciniak

Simon parkes on Enlil, Enki, Eden, Racism’s beginnings...

[Robert Stanley, joka siis on tutkinut tätäkin aihetta, kertoo, että Wes Penre on koonnut Anunnaki kertomuksesta kattavan esityksen. Koosteen kaikki viisi osaa on saatavilla ilmaiseksi netistä, esimerkiksi haulla Wes Penre papers full pdf.  Varsinkin Human origins and genetic engineering saattaa olla kiinnostavaa luettavaa, jos kertomus ihmisen alkuperästä kiinnostaa – tai haluaa ylipäätään tietää ”kuka kukin on” Anunnaki-kuvioissa. (Ainakaan minulla eivät ”Nephilim”, ”Nibiru”, ”Anu”, ”Marduk”, ”Ishtar” jne jne jne ole oikein asettuneet kartalle.) Tekoälyäkin käsitellään, totta kai, eihän Luciferin agendasta voi puhua ilman sitä.]

Plejadilaiset jatkavat (tai Barbara Marciniak jatkaa):

“Enlil became the Jehova/Jahve, who wants to be worshipped as one god. He became the religious head and ran things from space. He is the commander of air. He runs the spaceport from Earth and other empire colonies to Niburu.

Enki is the one that ran the genetic engineering with his sister. Enki became the founder of Atlantis [destroyed by the big flood]. Enki has run things for hundreds of thousands of years on Earth [and still does]. Enki had laboratories and various facilities all around the globe. [According to Simon Parkes, Enki was the one who created two sorts of Adamu, two sorts of humans.] Enki’s forst bon son is Marduk.

 The brothers are always after resources.” (Usein toistetaan, että ihmiskunta on juuri sitä: resurssi. Hence the enslavement in various ways, to serve the ”gods”. Ylipäätään voi miettiä, mitä “resurssilla” tarkoitetaan. Esimerkiksi pääomaa ja kauppatavaraa.)

Toisin sanoen Enki ja Enlil ovat Annunaki –jumaluuksia, ja niin kutsuttu ”lucifeerinen agenda” liittyy erityisesti Enki –olentoon, ja ”isä jumalan” leikkiminen puolestaan kuuluu Enlil –olennolle. Toisin sanoen Enliliä pidettäneen useimmiten tarinan ”hyviksenä” - samaan tapaan kuin ”valkoinen Illuminati” tai ”valkoinen veljeskunta” (tai Aabel Kainin veljenä) sitä on: omalla tavallaan suopea ihmiskuntaa kohtaan, mutta silti alamaisuutta ja palvontaa edellyttävä (eli pohjimmiltaan ihmiskuntaa orjuuttava).

[Plejadit, kuvatessaan suuria linjoja ja yleensä hyvin maanläheisesti, pysähtyvät toisinaan myös valaiseviin yksityiskohtiin. Eräs niistä on kuvaus siitä, mitä uskonnollisessa siunaamisessa tai voitelussa todella – siis “energeettisesti” - tapahtuu: “[The priests] put a cross - the Anunnaki corss - over your chackras and close them down: ‘Now you are blessed.’” Näin tehdään etenkin nk. viimeisessä voitelussa.   

 Adampants puhuu täsmälleen samasta ilmiöstä: siitä kuinka sielujen toistuva reinkarnaatiokierrätys varmistetaan, mutta keskittyy rituaalien sijasta enemmän ihmisen ”omaan” suostumukseen: ”syntien tunnustamisessa” ja ”pelastajan vastaanotossa” [josta esimerkiksi kirkon suorittamassa viimeisessä voitelussa juuri on kyse] ihminen sinetöi kohtalonsa tulla palautetuksi samaan vanhaan kiertoon, luuppiin, jossa kaikki vanha toistuu, koska kukaan ei muista saati tiedä mistään mitään. ”Guess where you end up [after death]?” plejadit kysyvätkin. ”The Anunnaki recycling center.” Uskonnot ovat pahimpia luupin vahvistajia.

 ”You are tricked. You need to have a plan. The best plan is to take your wit with you: ‘It’s my intention to reconnect with my higher self/oversoul and go my own home in the Cosmos [and not get caught by the “white light” (which Simon Parkes calls “a mouse trap”) or the guardians or the passed loved ones who’ll come and greet me]’.” (RoseNuBlueprint4848 videollaan Barbara Marciniak on Suicide and Reincarnation Cycle Breaking)]

Max Spiersin mukaan sekä Anu että Enlil ja Enki ovat kaikki tälläkin hetkellä Maassa, vieläpä fyysisesti inkarnoituneina (eli eksistoivat 3D olentoina), mutta tekevät varsinaista työtään neljännessä ulottuvuudessa (4D).

Enki - Enlil –kuvio kuulostaa siis kuviolta, joka heijastuu Ruusujen sodan mytologiaan: punaiset ruusut ja valkoiset ruusut...sisällissotaa ja valtaistuinpeliä. Pääpelurit ovat ”musta” ja ”valkoinen” (jotka edelleen jakautunevat toisiaan vastaan taisteleviin sektoreihin, siis eri ”mustiin” mustien sisällä, ja eri ”valkoisiin” valkoisten sisällä).

 Tässä temmellyksessä molemmat osapuolet - ”musta” ja ”valkoinen”, ”paha” ja ”hyvä” - ovat dualistisia opponentteja ja toistensa pelitovereita, eikä kumpikaan siksi edusta absoluuttista hyvää tai pahaa. Samasta syystä - dualismin takia - molemmat siis edustavat ”häiriintynyttä todellisuutta” (tai, kuten Adampants sen siis sanoo, massiivista bipolaarista häiriötilaa, psykoosia, jonka vallassa on koko se todellisuus, jonka alistamana ihmiskunta yhä on. [Käsittelin dualistisen hyvän ja pahan filosofiaa ja metafysiikkaa kirjoituksessa Darkness Beautified.]

 Entä mitä voi päätellä siitä, että Anu on näiden molempien isä?)

“The war keeps the duality alive. Without war the duality would singularize”, Max Speras toteaa [mainitun haastattelun kohdassa 32:50].

Tavallisilla ihmisillä, puhuessaan ”hyväveliverkostosta”, lienee yleensä hieman liian suppea käsitys Illuminatista - aivan kuin 3D:ssä voisi muka eksistoida olematta osallinen Illuminatin luomasta matrixista (ja aivan kuin se olisi jonkin poliittisen tai taloudellisen hallintavallan tai eliitin luoma organisaatiojohtoinen luomus, vaikka sellainen onkin keskeinen osa hallinnan mekanismia).   

 Ennemmin voisi sanoa, että Illuminati on virhetodellisuus, virhetodellisuutemme: kukaan meistä ei ole sen ulkopuolella tai tavoittamattomissa sen enempää kuin ”syöpätietoisuuden” koskettamattomissa. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki olisivat ”sisäpiiriläisiä” tai ”illuminoituja”.)

 Jo pelkkä alitajunnan olemassaolo todistaa tästä, sillä alitajunnan olemassaolo kertoo dualismin olemassaolosta, joka puolestaan todistaa virhetodellisuudesta, joka puolestaan todistaa sairaudentilasta, syöpätietoisuuden vaikutuksesta.

 Analogia ongelmankäsittelyyn löytyy, jälleen, psyykestä: alitajunta pimeyksineen on ihmisen oman tajunnan osa-alue, josta sen on tultava tietoiseksi ja jonka kanssa sen on yhdennyttävä. ”You are part of me”, Adampantsin vertauksessa Luojatietoisuus sanoo syöpään sairastuneelle tietoisuudelle. (”Päivätietoisuus” ei kuitenkaan paranna tai eheytä ”yötietoisuutta”, vaan Luojatietoisuuden korkeavärähteinen taajuus tekee sen.)

Yllä mainittu suppea katsanto aiheuttaa yleensä myös vääristyneen mielikuvan ”niistä” - siis ”eliitistä” tai ”Illuista” - ja niiden yhtenäisyydestä ja yhteistyöstä, ja varsinkin heidän kyvystään (so. kyvyttömyydestään) työskennellä hyvässä tiimihengessä. (Kuten Ruusujen Sodassa, tavis saattaa monesti olla paljon suuremmassa suojassa taisteluilta kuin sisäpiirin jäsen konsanaan.)

Kiinnostavana argumenttina tällaisesta mittelöstä voisi esittää Taylor Swiftin biisin Bad blood - tai paremminkin Kameran Failyn tulkinnan siitä ja siihen liittyvästä musiikkivideosta. Faily nimittäin lähetti taannoin dokumenttinsa, ”End of Illuminati”, Project Camelotille. (Kiinnostavaa Failyn analyysissä on myös, että se itsessään on ilmeinen toteamus siitä, että populaarikulttuuri on merkittävä eliitin kommunikaatiofoorumi ja sen tuotteet kommunikoinnin välineitä; viihde ei suinkaan ole pelkkää viihdettä (ja aivopesun lisäksi sille on muitakin funktioita). Ja mikäpä on kommunikoidessa: mikä voisi olla fiksumpi foorumi kuin sellainen, jota pidetään - on opetettu pitämään - ei-vakavastiotettavana humpuukina.

[Rinnastaakseni: tähän ehdollistumaanhan perustuu myös, esimerkiksi, ihmiskuvan hallinta: puhe vaikkapa ”energiakehoista” ja ”energian ihmeellisestä maailmasta” on hauskaa ja harmitonta kansanhuvia – ellei sitten oire mielisairaudesta. Tarkoitan sanoa, että menetelmä itsessään on tehokas ja sitä sovelletaan ahkerasti. Kuvaavaa tässä menetelmässä on sekin, että se mahdollistaa ”pelaamisen molemmissa joukkueissa”. Esimerkiksi ihmiskuvan suhteen kaikki yleisessä tiedossa olevat tavat jäsentää sitä ovat saman lähteen hallitusti alkuun panemia (ajatellaanpa uskonnollista -, luonnontieteellistä -, psykologista -, esoteerista – [à la teosofia ja vastaava okkultiikka], tai energeettistä [à la new age] ihmiskuvaa. Tästä syystä ne eivät mullista massojen ihmiskäsitystä - siis ihmiskäsitystä suuressa mittakaavassa - millään radikaalilla tavalla, sellaisella, joka siirtäisi kontrollin Anunnaki -isännän hyppysistä. Kuten Max Spiers toteaa, sillä ei ole mitään väliä, mikä ”control grid” ajatusmaailmaa hallitsee, kun jokin niistä kuitenkin hallitsee. Entrapment: done.]

Takaisin Failyyn. Hänellä on kyseisessä dokumentissaan kokonainen lista Swiftin biisejä, joiden hän tulkitsee kuuluvaksi kyseiseen, hmm, viestintäkokonaisuuteen. Eräs niistä on Blank Space. Faily tulkitsee siitä erityisen, kyseiseen viestintäkokonaisuuteen liittyvän sisällön, mutta biisi kuvannee ”tummaa tanssia” yleispätevämminkin:

Nice to meet you […]

I could show you incredible things,

Magic, madness, heaven, sin [...]

Love’s a game, want to play?

New money, suit and tie

I can read you like a magazine

Ain’t it funny, rumors fly

And I know you heard about me

So hey, let’s be friends

I’m dying to see how this one ends

Grab your passport, and my hand

I can make the bad guys good

for a weekend

So it’s gonna be forever

or it’s gonna go down in flames

You can tell me when it’s over

if the high was worth the pain

Got a long list of ex lovers

They’ll tell you I’m insane

‘Cause you know I love the players

And you love the game

‘Cause [...] we’re reckless, we’ll take this way

too far

It’ll leave you breathless

or with a nasty scar

Cherry lips, crystal skies

I could show you incredible things

Stolen kisses, pretty lies [...]

Wait, the worst is yet to come...

Screaming, crying, perfect

storms

I can make all the tables turn

Rose garden filled with thorns

keep you second guessing like

Oh my god, who is she?

I get drunk on jealousy

But you’ll come back

Each time you leave

‘Cause darling, I’m a nightmare

dressed like a daydream

Boys only want love if it’s torture

Don’t say I didn’t, say I didn’t warn you...

(Kiva biisi sinällään, kertosäkeessäkin on todella mukava melodia.)

Kyllä tämä, ainakin minusta, kuulostaa hyvin paljon juuri sellaiselta suhteelta, jollaista whistlerblower toisena jälkeen kuvailee kertoessaan sisäpiirikokemuksista liittyen joko omaan tai jonkun muun tanssiin Illuminati-eliitin, siis lucifeerisen eliitin kanssa. (Eräs kenties uusimmista esimerkeistä on Ronald Bernardin tarina.) Mukana on myös vihjauksia eliitin mieltymyksiksi tiedetyistä taipumuksista.

Oletettavasti populaarimusiikki vilisee ”viestintää”. Nähtävästi sisältö on useimmiten näppärintä kääriä harmittoman rakkauslaulun muotoon.

Bad Blood –biisissä osapuolet ovat kuitenkin selkeästi tasavertaisemmat. ”Let the battle begin”, Faily tulkitsee kappaleesta tehdyn musiikkivideon loppuhuipennusta.

Did you have to do this

I was thinking that you could

be trusted

Did you have to ruin what was

shiny

Now it’s all rusted

Did you have to hit me

where I’m weak, baby [...]

Oh, it’s so sad to

think about the good times

you and I...

‘Cause baby now we got bad blood

You know, it used to be mad love

So take a look at what you’ve done

‘Cause baby now we got bad blood

Now we got problems

And I don’t think we can solve them [...]

Did you think we’d be fine [...]

You say sorry just for show [...]

If you love like that, blood

runs cold...

[Mainittakoon myös, että Simon Parkes puhuu samasta tapahtumasta, johon Failyn tulkinnan mukaan Bad blood biisissä viitataan (vaikka Parkes ei liitäkään uutisiaan millään tavoin Swiftin tuotantoon tai Failyn tulkintaan): Rothschildin pankkiirit poistettiin Venäjän kaikista pankeista.]

Kun kuvioon liitetään mm. Fritz Springmeierin käsitys siitä, että Illuminati on jakautunut ”satanistisiin” ja ”lucifeerisiin” eli ”pimeään” ja ”valkeaan” Illuminatiin, tätä kaikkea voi kait tulkita niin, että viime kädessä on kyse Anunnaki -jumaluuden, Anun, poikien Enkin ja Enlilin tiimeistä. Varsinainen ruusujen sota.

[Toisaalta voidaan myös ajatella, että sekä Saatana että Lucifer edustavat Enkiä. Plejadithan nimittäin kertoivat, että Enlil tunnetaan Raamatun Jehova/Jahve -jumalana. (Tosin he myös huomauttavat, että kumpi tahansa, Enki tai Enlil, voivat saada nimittelyssä Saatanan tai Paholaisen tittelin.) Joka tapauksessa, kun ajatellaan Paholainen-Jumala –akselilla, ajatellaan laajemmassa kontekstissa. Silloin Paholainen ei jakaudu ”valoon” ja ”pimeään”, vaan Paholainen kokonaisuudessaan on ”pimeä” ja Jumala puolestaan ”valo”. Ja koko setti siis on dualismia, ja dualismin avulla ylläpidettyä keinotekoisuutta: virheellistä ”valoa” ja tämän virheellisen valon synnyttämää ”pahuutta” (sillä ei ole kyse absoluuttisesta Jumalasta eli Valosta).

– Ja ihmisen psyykessä ilmaantuvaa jakoa ”yö- ja päivätietoisuuteen” voidaan pitää eräänä analogiana tälle ”todellisuuden vääristymälle” ja seurauksena siitä. ”It’s just becomes an internal battle”, Adampants toteaa ”syöpätietoisuuden” vaikutuksesta.

 Kukaan täällä ei jää veljesten sodan tavoittamattomiin.]

Ruusutarhassa taitaa siis tapahtua.

* * *

Niinpä on pelkästään johdonmukaista, että Saturnuksen symboli on erittäin keskeinen, ja sitä käytetään useissa suurkorporaatioiden logoissa, esimerkiksi – kuten Spears huomauttaa – Niken logossa. Siinä Saturnukseen viitataan pelkällä Saturnuksen renkaalla (ja siten viitataan implisiittisesti ”frequency controlliin”).

Seuraavaksi varsinaiseen asiaan: Kuun symboleihin ja niiden merkitykseen feminiiniselle.

(to be continued)

P: La Luna (1/3)

Kuusta puhuminen on kuin unesta puhumista: on selvitettävä asiaansa pitkästi tehdäkseen ymmärrettäväksi jotakin lyhyttä ja ytimekästä. (Sellaista se symboleista puhuminen on.) 

Aloitan alusta.

Tehdessäni tulkintoja - esimerkiksi teksteistä, kuvista tai unista - ajattelen asioita usein analogioina, sillä analogian logiikka on syvällisesti johdonmukainen (toisin kuin teorioiden, aikakausittain tai kulttuuripiireittäin tai koulukunnittain vaihtuvien). Analogian täsmällisyys johtuu yleensä siitä, että sen johdonmukaisuus haetaan fyysisestä havaintotodellisuudesta, luonnosta. Kukaan ei voi väittää, etteivät esimerkiksi puut kasvaisi ylöspäin suhteessa juuriinsa, mutta taiteellisfilosofiset teoriat voidaan helposti kyseenalaistaa.

[Tässä tulee nyt hieman vaikea selittävä kappale, mutta kirjoitan sen silti:

Jostain syystä mieli ymmärtää tällaiset ”luonnonlakeihin” perustuvat analogiat erinomaisesti: mieli on - melkein huomaamatta - siirtänyt ”luonnonlait” ajattelunsa ja alitajuisten kuviensa logiikaksi; todellisuuden luonteesta on tullut ikään kuin intuitiivisen logiikan rakenne tai mekanismi: tietynlainen todellisuustaju, joka tekee havaintoja ja systematisoi tietoja - siis tuottaa logiikkaa - omaksumiensa johdonmukaisuusperiaatteiden varassa.

Voisikin sanoa, että juuri analogiat ovat alitajunnan kieltä. Analogioiden välityksellähän myös keho viestii (siis niitä alitajuisia totuuksia, joita muuten ei tiedosteta [eikä niitä yleensä tiedosteta edes kehollisina manifestaatioina, niin irrallaan ihminen on todemmasta todellisuudestaan]). Samalla tavoin myös koti ja ympäristökin ”puhuvat”: niihin heijastuu niitä asuttavien ihmisten näkymätön dynamiikka ja kätketty mielen sisältö. Monet vanhat opit tunnustavatkin analogioiden merkittävyyden, ajatellaanpa vaikka kiinalaisten feng shuita tai vaihtoehtohoitomuotoja kuten akupunktiota tai refleksologiaa. Länsimaisessakin ajattelussa käsitystä psykosomatiikasta voi pitää tästä esimerkkinä: oletusta, jossa tunne-elämän komplikaatiot tai muut psyykkiset, tukahdutetut ja käsittelemättömät ristiriidat manifestoituvat fyysisesti. Koko ihmiselämä on yhtä suurta analogiaa.]

Analogia on siitäkin suloinen, että se mahdollistaa eräänlaisen työalustan, jossa tarkasteltavia komponentteja on mahdollista liikutella reunaehtojensa puitteissa ja tehdä niistä uusia oivalluksia.

* * *

Otetaanpa esimerkki, eli havainnollistan (ja samalla pohjustan).

[Huomautettakoon, etten ole koskaan ennen selittänyt tätä eksplisiittisesti: tämän tietäminen - kuten ”analogioilla ajattelu” yleensä - on ollut minulle kuin ”unen tajuamista”: välitön ja moniulotteinen ymmärtämys, jollaista on yleensä vaikeaa taivuttaa kieleksi ja kronologisesti johdonmukaiseksi ajatelmaksi.]

No niin. 

Kun tiedät, että ihminen voi fyysisessä todellisuudessa olla tajunnantilaltaan valveilla tai unessa, ja että hän on valveilla yleensä päivisin, tiedät, mitä tarkoitetaan ”päivätietoisuudella”: sillä tarkoitetaan tiedostavien havaintojen tekemistä (vastakohtana unitilalle tai muulle tiedostamattomuudelle ja vaistonvaraiselle reagoinnille). Toisin sanoen ”päivätietoisuus” tarkoittaa järjen hallitsemaa mieltä ja siihen kuuluvaa tahdonalaista ajattelua. (Ja koska on kyse analogiasta, ”päivätietoisuudella” ei tietenkään ole mitään kirjaimellista tekemistä vuorokaudenajan kanssa. Elät päivätietoisuudessa aina, kun olet tolkuissasi ja ajattelet järjellä.)

Ja kun tiedät, että Aurinko valaisee päivisin, ymmärrät, että Aurinko edustaa päivätietoisuutta eli järkiperäistä havainnointia ja tiedostamista: järkeä ja sen käyttöä. Kun tiedät myös sen, että luonnossa näkee päivänvalossa selkeämmin kuin öisin, tiedät, että tiedostavia havaintoja on helpompi tehdä järjellä kuin vaistoilla.

[Kun tiedät, että näkeminen liittyy tietämiseen – sillä silmät auki näkee sen mitä silmät kiinni ei näe, ja että valossa näkee sen mitä pimeässä ei näe – ymmärrät, että näkeminen on tietämisen vertauskuva. (Siksi kuva silmästä symboloi esimerkiksi kontrollia, sillä kontrolli edellyttää tietämistä. ”All seeing eye” näkee eli tietää kaiken, ja on siten "jumaluuden silmä", sillä vain jumala tietää ”kaiken”.) Ja koska valolla on suuri vaikutus näkemiseen, valo edustaa aina tietoisuutta ja tiedostamista. Valonlähteestä puolestaan riippuu, millaista valo on: tiedostamisen tapa ja -aste vaikuttavat siihen, mitä nähdään ja miten nähdään. 

Kun siis tiedät, että valaistuksen laatu vaikuttaa näkemiseen, ymmärrät, että valonlähde määrittää sen, miltä pohjalta tiedetään, ja millaisesta tietämisestä on kyse:

Esimerkiksi ”öisessä valossa” näkeminen eli ”yötietoisuudella” tietäminen on toisenlaista tietämistä kuin "päivätietoisuudella" tietäminen, ja siten yötietoisuuden tieto myös perustuu toisin tavoin hankittuun ja systematisoituun tietoon - eli erilaisiin johdonmukaisuusperusteisiin eli erilaiseen logiikkaan - kuin ”päivätietoisuuden” tietäminen. Yötietoisuuden tietäminen on vaistojen, viettien ja unien logiikkaa.]

Ja kun tiedät, että Aurinko ja Kuu ovat symbolisesti toistensa oppositiossa ja keskenään erilaiset valonlähteet, tiedät, että ne edustavat paitsi vastakohtaisia tajunnantiloja ja siten erilaisia tietoisuuksia, myös erilaista tietämistä ja eri tavoin systematisoitua tietoa (eri "valaistuksessa" suoritetun ”näkemisen” pohjalta).

Näitä Auringon ja Kuun edustamia tajunnantiloja ja keskenään erilaisia tietämisen tapoja voi tarkastella luomalla analogioita Auringon ja Kuun ominaisuuksista, etenkin valonlähteinä:

Kun tiedät, että Auringon valo on aktiivista ja aggressiivista, ulospäin suuntautuvaa räjähtelyä, jonka ympärille koko Aurinkokuntamme on jäsentynyt [ja että Aurinko vaikuttaa koko painovoimilmiön] - siinä missä Kuun valo on reaktiivista ja passiivista, Auringon valon heijastelua, ja että Kuu kulkee passiivisesti mukana [ja että ”kuukävelykin” on termi painovoimaa uhmaavalle leijumiselle] - tiedät, että Aurinko edustaa maskuliinisuutta (ja Kuu puolestaan feminiinisyyttä).

Ja kun tiedät, että maskuliinisuus edustaa rakennetta ja järjestystä, järkeä ja tahtoa, voimaa ja hallintaa, tiedät, millaisen valon - tiedon ja tietämisen - varassa päivätietoisuus operoi, ja millaisten ominaisuuksien tai kriteerien perusteella se tekee pätevinä pitämiään havaintoja ja millä perusteilla niitä systematisoi. ”Päivätietoisuuden” tapa tietää on siis hallitulle rakenteelle ja järjestykselle perustuvaa tahdonalaista päättelyä.

(Tästä voi päätellä myös sen, kuinka luovaa se on - tai ei ole -, etenkin, kun luovuus liitetään pehmeytensä, joustavuutensa, sopeutuvuutensa ja orgaanisuutensa takia feminiinisiin ominaisuuksiin, ja on siten Kuun edustamaa – mistä voi päätellä myös sen, että luovuus edellyttää vaistonvaraisuutta ja intuitiota, ja että järki asettaa niille hidasteita tai esteitä.

Ja kun tiedät, että Kuu edustaa feminiinisyyttä, tiedät, että Kuu edustaa myös tunteita ja tunne-elämää, etenkin vaisto- ja viettipohjaisia. – Onhan tunne (emootio) asetettu järjen ja tahdon oppositioon (samoin kuin Kuu symbolisesti Auringon oppositioon), ja järki ja tahto liitetty maskuliinisiksi ominaisuuksiksi. Tässä yhteydessä voit tehdä oivaltavia päätelmiä sen tiedon pohjalta, että luonnossa Kuu liikuttelee vuorovesiä – kun tiedät, että vesi edustaa tunne-energioita, etenkin vietti- ja vaistoperäisiä, seksuaaliseen peruselämänenergiaan pohjaavia eli syvimpiä mahdollisia. (Omalla tavallaan Kuu ei siis olekaan niin passiivinen kuin helposti luulisi - ja tämä on vinkki, palaan siihen.)

Tästä voi puolestaan päätellä sen, kuinka Auringon edustama tiedostavuus suhtautuu Kuun edustamaan tiedostavuuteen. ”Järkiperäisellä päättelyllä” tai ”maskuliinisella ajattelulla” onkin pitkät perinteet tunteiden ja viettien torjunnassa ja niiden suoranaisessa tukahduttamisessa, sillä niiden väitetään häiritsevän ”maskuliinista tiedostamista”. Niin sanotut ”kovat tieteet” perustuvatkin aina Auringon edustamalle tiedostavuudelle, maskuliiniselle järkevyydelle.)

Tämän kaiken perusteella voit puolestaan päätellä, että maskuliininen, järkiperäinen ajattelu hallitsee havaintojen tekemistä, ja että vain maskuliinisen ajattelun hallitsemia havaintoja pidetään tiedostavina. (Maskuliinisesta ajattelusta on tullut käsitteiden ”tieto” ja ”logiikka” synonyymi, vaikka on olemassa muitakin logiikoita, muitakin tietämisen tapoja ja tietosysteemejä.) Samoin tiedät, että arkielämämme ja arvojärjestelmämme pyörivät ”päivätietoisuuden” varassa ja ensisijaistavat sen – ainakin yleisesti ja virallisesti.

(Mutta maailmassa on myös yhteisöjä, joissa ”feminiininen tiedostaminen” on ensisijaista, tai sen halutaan vähintään tasapainottavan maskuliinista tiedostamista. Näissä yhteisöissä unilla ja intuitiolla - ja siten myös symboliikalla  - on suuri merkitys. Ajatellaanpa vaikka muinaisia intiaanikansoja ja shamaaniperinnettä – tai, yllättävää kyllä, Illuminatia. [Sanon "yllättävää" syystä, että Illuminati elää maskuliinisen prinsiipin varassa. Tosin Illuminatin vaalima feminiinisyys on luonteeltaan dualistista - aivan samoin kuin päivä- ja yötietoisuus, tietoinen ja tiedostamaton on asetettu toistensa oppositioon - minkä vuoksi ko. feminiinisyys on samalla tavoin ”häiriintynyttä” kuin käsitys ”pyhyydestä” tai ”hyvyydestä” tai ”valkeudesta” (mitä aihetta olen käsitellyt jo aikaisemmin, etenkin kirjoituksessa Darkness beautified). Palaan tähän, sillä juuri tätä aihetta kirjoitukseni käsittelee.])

Tällaisen ymmärryksen - siis "analogisen ajattelun" - perusteella voidaan ”tuottaa tietoa” runsaasti lisää, eli tehdä uusia havaintoja, oivalluksia ja päätelmiä. Analogiset päätelmäthän ovat yleensä haarautuvia [esimerkiksi haarat ”A” ja ”B” jakautuvat molemmat haaroihin ”A” ja ”B”, tyyliin: ”A: A ja B” sekä ”B: A ja B], ja yhtä haaraa [A] seurattuaan [”A: A ja B”; ”A: A: A ja B”] voi myöhemmin palata takaisin tarkastelemaan toisen haaran [”B”] havaintoja. Luonnollisesti yksi haara voi käsittää paljon enemmän haaroja [”A”,”B”,”D”,”C”,”E”…], mutta minä pelkistän. 

 On aina yhtä jännittävää huomata, kuinka kaikki haarat sopivat samaan puuhun.

Tässä vielä muutamia esimerkkejä siitä, millaisia päätelmiä voidaan myös tehdä:

Kun tiedät, että Kuu on yön valo, joka valaisee vasta sen jälkeen, kun Aurinko on näkymättömissä, ymmärrät, että Kuu edustaa sellaista tietoa ja tietämistä, joka voi ilmetä vasta sen jälkeen, kun ”järjestä on luovuttu”. Tosin sanoen ”yötietoisuuden” tieto ulottuu järjen yli (eikä järki ylety sinne asti).

Tästä voi päätellä esimerkiksi sen, että luovuus kuten ”orgaanisuus” tai soveltaminen voi alkaa vasta, kun valmiista, ehdottomasta rakenteesta luovutaan (sillä aurinko eli päivätietoisuus eli järki eli maskuliinisuus eli järjestynyt ja joustamaton rakenne on luovuuden este, varsinkin vaaliessaan oman järjestyksensä loukkaamattomuutta [ja tähänhän sen käynnistämät valtataistelut aina perustuvat]).

Tässä analogiassa kuvaavaa on, että samassa määrin kuin Auringon valo dominoi, haalistuu Kuun kyky toimia valonlähteenä; mitä enemmän käytetään järkeä, sitä vähemmän on tilaa luovemmille ”ajattelutavoille”, tunne-elämälle ja intuitiolle, vaistoille.

Samalla tiedät, että yönvalossa ei voida tiedostaa, tietää ja ymmärtää samalla tavoin kuin päivätietoisuudessa tiedostetaan, tiedetään ja ymmärretään.

Kuvaavaa Kuun valossa on myös se, että Aurinko on aina Kuun valossa läsnä, heijastuksena: Kuu heijastaa Auringon valoa. Kuu ei siis menetä yhteyttään Aurinkoon eikä kykene itsenäisesti valaisemaan. Toisin sanoen Kuu tarvitsee Auringon olemassaolon ja vaikutuksen, mistä voi tehdä ainakin kaksi päätelmää. Yksi: emme voi elää pelkän ”yötietoisuuden” tai feminiinisten ominaisuuksien varassa. Kaksi: luovuus tarvitsee rakennetta ja järjestystä (mutta ne eivät saa dominoida luomisvaiheessa. Sitten, kun luomus on tehty, se voidaan ”vakauttaa rakenteeseen”: Auringon valo ilmaantukoon…Onkin kuvaavaa, että esimerkiksi unista saa suurimman hyödyn vasta, kun ymmärtää niitä myös järjellä, ja että tunneperäiset asiat selkiytyvät, kun niistä puhuu tai kirjoittaa (eli tuo ne kielen ja konfirmaation piiriin, "vakauttaa" ne "tosiasioiksi"): tiedostamisen täyteys edellyttää yö- ja päiväpuolta, sitä, että ne toimivat yhteistyössä.)

[Tästä huolimatta Kuu ei aina valaise yötä; Kuu on kyllä olemassa, mutta se voi olla vetäytyneenä paksun pilvimassan taakse. (Päivänvalo puolestaan on aina päivisin läsnä, ellei kyse ole suoranaisesta auringonpimennyksestä.) Toisin sanoen yötietoisuus voi olla läpitunkematonta pimeyttä, täysin tiedostamatonta pimeyttä: edes intuitio tai vaisto eivät välttämättä kykene luomaan yhteyttä päivä- ja yötietoisuuden välille (koska esteenä on paksu ”pilviharso”, toisin sanoen tajunnan kirkkautta hämärtävää höttöä, joka estää näkemästä eli tiedostamasta. Kuvaavaa on, että pilvet ovat vettä kaasumuodossa: este on aina tunneperäinen luomus, Auringon valon synnyttämä, sillä Auringon lämpöhän se saa veden kaasuuntumaan ja nousemaan taivaalle pilviksi... Elleivät tuulet hajota pilveä, pilvestä tulee raskas, ja kun se on riittävän tiivis, se sataa pois tieltä ja voila, taivas on kirkastunut. [Pilvissä on kuitenkin eroja: ohut harso saattaa jopa levittää Kuun valoa ja valaista entistä paremmin.])

Tämä - säkkipimeys - lienee silti melko harvinaista tai ainakin lyhytaikaista. (Onkohan tässä ennemmin kyse yön olemassaolon ongelmasta, vain Kuun olemassaolosta yössä...? Psyyken analogian mukaan ensisijainen ongelma on yössä itsessään, sikäli, että se edustaa alitajuntaa ja tiedostamtonta, jollaisia ei ehyessä psyykessä pitäisi siis olla lainkaan. Mutta yön mentyä Kuukin muuttuu täysin tarpeettomaksi: tarvitaan yö, jotta Kuu voisi olla asemassaan ja merkityksessään. Kuu dominoi yötä.)]

Et cetera, et cetera…

* * *

Olen usein kirjoittanut Auringosta ja Kuusta vertauskuvina: Auringosta maskuliinisuuden ja Kuusta feminiinisyyden vertauskuvana (mikä ei millään muotoa ole omaa keksintöäni, vaan kyse on vanhasta kulttuurisesta kuvastosta). Tässä vertauskuvassa on siis oleellista myös niiden, Auringon ja Kuun, ominaisuus valonlähteinä. Silloin ne ovat, kuten edellä kuvasin, vertauskuvia myös tiedosta ja tiedostamisesta (sillä valo on tiedon ja tiedostamisen vertauskuva). Vertauskuviensa mukaan nekin - tieto ja tiedostaminen - jakautuvat siis maskuliiniseen ja feminiiniseen, kuten edellä kuvasin.

Tämä analogia – Auringon ja Kuun symboliset ja metaforiset merkitykset, etenkin myyttisissä ja mytologisissa kuvastoissa – on usein siirretty kuvaamaan psyyken rakennetta: ihmisen mielellä on maskuliininen puolensa ja feminiininen puolensa, tietoinen ja tiedostamaton puolensa - siis ”päiväpuoli” ja ”yöpuoli” (sillä Auringon valoa nähdään vain päivisin ja Kuu puolestaan on yön valoa. [Toki Kuun voi nähdä myös päivällä, mutta kukaan ei väitä sen valaisevan päivää. Lisäksi, myös jako maskuliiniseen ja feminiiniseen tehdään myös "päivätietoisuuden puolella", käsityksessä vasemman ja oikean aivopuoliskon erilaisuuksista, jotka vaikuttavat myös "päivätietoisuudessa". Mutta tämä ei liity tämänkertaiseen teemaan Kuusta.)

Selvyyden vuoksi tarkennan, oheislukemistona, muutamaan peruskäsitteeseen:

Metafora tarkoittaa merkityslainaa: analogisesti toisiinsa rinnastettavissa olevat ”kuvastot” lainaavat toisiltaan käsitteitä - tai ”kuvia” - syventääkseen tai monipuolistaakseen omien käsitteidensä merkitystä. Esimerkiksi psyyken kuvasto voi lainata rakennuskuvastosta. Tällöin persoonaa verrataan rakennukseen, ja persoonan kehittymisestä voidaan puhua talonrakennuksena. (And vice versa: talonrakennuksesta voidaan puhua psyyken rakentamisena, ja esimerkiksi feng shui perustuu tällaiseen oletukseen. Silloin talo ja sen rakentaminen saavat symbolisia ulottuvuuksia, eli ne alkavat merkitä jotakin vertauskuvallista ja alitajuista. Silloin oletuksena on, että ulkoistamme – projisoimme – sisäisiä tilojamme ulkoiseen todellisuuteemme, ja että voimme vaikuttaa sisäiseen todellisuuteemme manipuloimalla ulkoista miljöötämme.)

Arjessa metaforiset lainat ovat erittäin suosittuja, suorastaan kliseitä. Ajatellaanpa vaikka seksiä koskevaa kuvastoa (tai kuvastolainoja): äkkiä ruokailu, autoilu tai timpurintyöt saavat seksuaalisia merkityksiä. ”Kokataan”, ja tietenkin ”kurkuilla” ja ”porkkanoilla”, ”meloneilla” ja ”persikoilla”, jotka on sitä ennen tietenkin ”kylvetty”. ”Pullatkin” saattavat olla ”uunissa”. Tai sitten ”sahataan” ja ”porataan”, ”naulataan” ja muutenkin rassataan. Sitä ennen tehdään suunnitelmia, ja otetaan ”kynä” ”penaalista” ja ”teroitetaan” sitä. Jossain vaiheessa lähdetään ehkä ”ajelulle”, kosketellaan ”vaihdekeppiä” ja ”ajetaan kovaa”, ehkä ”kesärenkaat” alla.  

Symboli tarkoittaa merkitystihentymää: jokin yleisesti sovittu merkki edustaa laajaa kokonaisuutta, ja tekee sitä hyvin yleisesti tunnetulla ja tunnustetulla tavalla. Uskonnolliset symbolit ovat klassinen ja helposti ymmärrettävä esimerkki.

 Koska symboliksi määrittyminen edellyttää hyvin laajaa kokonaisuutta ja hyvin yleistä, hyvin pitkään jatkunutta tunnistettavuutta, symboliksi muodostuminen vie kauan aikaa. Siksi myös niiden mahdollinen purkaminen on hyvin hidasta.

Symbolit ovat merkityksiltään moniulotteisia, jolloin niiden välittämä viesti saattaa siis muuntua, tarkentua tai syventyä käyttöyhteydestä riippuen. Symboli itsessään ei kuitenkaan muutu vain käyttöyhteyttä vaihtamalla: symboli kantaa kaikkia merkityksiään samanaikaisesti (vaikka suuri osa niistä pysyisi piilevinä eli latentteina).

Symbolilla on aina hitaasti ja nopeasti muuttuvat – tai paremminkin: hitaasti ja vielä hitaammin muuttuvat - merkityskerrostumansa. Esimerkiksi ristin merkitys metafyysisenä risteysalueena ja sadistisena kidutusvälineenä ei muutu ristin saamista uskonnollisista merkityksistä huolimatta, ja vastaavasti ristin uskonnolliset merkitykset eivät muutu huolimatta siitä, että ristiä käytellään populaarikulttuurissa koruna muiden korujen joukossa. (Myös ristin kääntäminen ylösalaisin on eräs hyvä esimerkki ”kontekstin muuttamisesta” – ja saman symbolin moniulotteisen merkityksen osoittamisesta.)

Mitä syvempi ja vanhempi symbolin merkitys on, sitä vahvempi – ja mahdollisesti myös tiedostamattomampi – se on. Vapauden patsas on tästä eräs hyvä esimerkki: pintatasollaan [eli syvärakenteeseen nähden nopeammin muuttuvan merkityskerrostumansa tasolla] se edustaa vapautta ja tasa-arvoa (jota soihtua kantava nainen on tullut yleisesti tarkoittamaan, ajatellaanpa vaikka Delacroixin tunnettua maalausta Ranskan vallankumouksesta ["Vapaus barrikaideilla" tai "Vapaus johtaa kansaa"; "Liberty Leading the People"; "La Liberté guidant le peuple", valmistui vuonna 1830, ja on "yllättäen" taiteilijan kuuluisin työ]. Tämän kuvan käyttelyssä - siis kuvan, jossa nainen edustaa vapautta - on varmuudella kylvetty myös feminismin siemen myöhempiä aikoja ja tarkoitusperiä varten.) 

 Mutta syvemmällä ja vanhemmalla merkitysulottuvuudellaan patsas kuitenkin symboloi lucifeerisuutta ja muinaisen jumaluuden palvontaa: kyse on illuminoitujen symbolista (ja tätä patsaan soihtu symboloi: lucifeerista tiedostamista. [Tästä voi helposti päätellä, että myös feminismi sijoittuu lucifeeriseen agendaan, onhan se sijoitettu saman symbolin alle. "Institutionaalisesti" ajatellen - symbolit voidaan ymmärtää myös instituutioiden laajuisina - feminismi siis symboloi lucifeerista agendaa, ja kytkee, kuten symbolit tekevät, kaikki symboliinsa yhdistyvät edustamaansa värähtelytaajuuteen. (Palaan tähän ajatukseen, siis ajatukseen symbolista värähtelytaajuutena.) Toisin sanoen ja tässä tapauksessa on siis kyse feminiinisen kytkemisestä lucifeeriseen  "värähtelytaajuuteen", minkä seurauksena feminiinisyydestä tulee negatiivinen feminiinisyys, jota Kuu edustaa. Mutta nyt menen asioiden edelle. Palaan tähän.] 

 Samalla Vapauden patsas toteuttaa patsaiden yleistä symbolista funktiota: se on kunniamerkki ja aluevaltausjulistus. (Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, että samassa symbolissa saattavat majailla useat eri symbolit, toisiinsa ”kaatuvat”, sovittuine alistussuhteineen. Joka ikinen patsas, esimerkiksi, jäsentyy kategorisesti patsaan symbolin alle, ja joka ikinen koru, toisen esimerkin mainitakseni, jäsentyy kategorisesti korun symbolin alle, jne jne.)

[Symboleista puheen ollen pysähdyn tässä hetkeksi kieleen, kaiken symboliikan (lucifeeriseen) äitiin. (Onkin kuvaavaa, että puhumme äidinkielestä.)

Ihmisen kognitiiviset toiminnot - eli tiedonkäsittelyyn liittyvät toiminnot kuten muisti - operoivat symbolien varassa. Jokainen ajattelun väline on symboli: jokainen äänne, jokainen kirjain, jokainen numero. Jokainen sana ja jokainen kuva. (Ja jokaisella symbolilla on oma värähtelytaajuutensa. Siihenhän se ”symbolien magia” perustuu, mikä mahdollistaa ”energiatodellisuuden manipuloinnin”. Sitähän se okkultiikka on. Palaan tähän.) Psyyken elämämme - ja siten koko havaintotodellisuutemme - on symbolien rakentamaa ja hallinnoimaa.

Tästä voi helposti päätellä sen, että jokainen ajattelun väline on tunnettu ja yhteisesti jaettu. Näin on: ihmisellä ei ole ainuttakaan ”yksilöllistä” saat ”yksityistä” ajatusta. Kenelläkään ei ole. ("Yksityisyyden" illuusio perustuu siihen faktaan, ettei kaikilla ole pääsyä kaikkiin symboleihin eikä symbolien ”kaikkiin taajuuksiin”. Ajatellaanpa selvyyden vuoksi hieman metafyysisemmin: jo mytologioissamme kerrotaan, esimerkiksi, ettei ’kukaan [tavis] tiedä Jumalan nimeä’. (Salaisuus on siis symboleissa ja kyvyttömydessä ymmärtää niitä,) DNA –koodikin on symboli [joka siten myös lähettää omaa värähtelytaajuuttaan] - miksipä ei olisi - ja kuten Max Spiers kommentoi, sen tuntiessaan ja hallitessaan voisi käden käänteessä muuttaa olomuotoaan ihan miksi tahansa, kuten esimerkiksi Pindar –niminen olento kuulemma tekee. Mutta kuten Spidermanissa sanotaan: ”With great power comes great responsibility.” Lukitukset - esimerkiksi kyvyttömyys tuntea symboleja omaa kypsyysastettaan korkeammissa sfääreissä - ovat joskus ihan kiva juttu, tarpeellisia. Kypsyyden myötä - siis tietoisuusasteen suurentuessa - lukitukset napsahtavat auki automaattisesti. [Mielenhallinta puolestaan perustuu siihen, että tietoisuusastetta pidetään keinotekoisesti alhaisella tasolla, jolloin mikään lukko ei vahingossakaan napsahtaisi auki. Sitähän se "frequency control" on. - Ja siksi meillä on Kuu. Mutta nyt menen taas asioiden edelle. [Tosiaan, mielenhallinnassa kaikkein tärkeintä on "alhainen värähtelytaajuus" (minkä voi todeta jo omassa ajattelussaan: juurikin väsyneenä tai harmistuneena on altteimillaan typerille ajatustottumuksille ja ehdollistumille, kaikille huonoille "istutuksille"). Tästä voi päätellä, että vapautumisessa tärkeintä on mahdollisimman korkea värähtelytaajuus - ja siksi "love is the answer"... Ehkä tähän perustuu myös huomautus siitä, että ihminen voi "vapautua" juurikin seksuaalichakransa välityksellä: sehän mahdollistaa valtavan korkeita taajuuksia, etenkin rakkaustaajuuteen kytkeytyessään. ])

Mutta vielä siitä yksityisyydestä (koska en malta olla spekuloimatta):

Vaikka pitäisi olla päivänselvästi pääteltävissä, ettei ”yksityisyyttä” ja sen vaatimaa ”erillisyyttä” ole - jo kielisysteemimme ja minuutemme kietoutuminen siihen tekee erillisyyden mahdottomaksi [vaikka samalla juuri kielisysteemi, paradoksaalisesti, luo erillisyyden kokemuksen ja ylläpitäää sitä] -, jostain syystä ajatus yksityisyydestä on modernille ihmiselle rakas, kuten elintärkeä illuusio yleensä on. (Jostain syystä tämä illuusio "yksityisyydestä" liitetään kokemukseen ”elämänhallinnasta”, kenties kaikuina ”paljastumisen pelosta”, sillä ”paljastettu” ihminenhän on aina ”syyllinen” ja ”häpeissään”…Ehkä tarve ”yksityisyyteen” – ja yksityisyyden harha – heräsi jo silloin, kun Aatami ja Eeva söivät tiedon puusta ja ”häpesivät alastomuuttaan” ja väistelivät ”Jumalan katsetta”. Sellainen valvotuksitulemisen tunnehan saattaa häiritä kokemusta omasta elämänhallinnasta ja "itsenäisyydestä". No joo.) Niin tai näin, moderni ihminen on rakastunut ajatukseen ”ainutlaatuisuudestaan”, vaikka ahdistuukin sen aiheuttamaa kokemusta ”yksinäisyydestä”. (Ehkä erillisyyden harha on syötetty ihmiselle egon hivelyn kautta [sillä juuri egon tarpeet altistavat ihmisen manipuloiduksi ja alistetuksi tulemiselle]: kuinka ihanaa olla "ainutlaatuinen"...[Tokihan ihminen on ainutlaatuinen, mutta ei millään sellaisella tavalla, jolla hän kuvittelee sitä olevansa. Ihminen on ainutlaatuinen sillä olemustasollaan, jota hän ei edes tunne. Kuinka hän silloin voisi ilmentää ainutlaatuisuuttaan?])

Psykologia ja psykiatria osallistuvat tähän "yksityisyyden" hekumaan väittämällä, ettei kukaan voi todella tietää, mitä jonkun muun päässä liikkuu, tai ettei ihmistä voi koskaan tuntea perin pohjin (ja jos kukaan koskaan saa harha-aistimuksia siitä, että tuntee toisen ihmisen tunteita tai kuulee hänen ajatuksiaan - tai koko kollektiivin ajatuksia -, tai kuvittelee tuntevansa toisen, on parasta konsultoida asiantuntijoita...) 

Ihminen tunnetaan perin pohjin, mutta koska hän ei itse sitä tiedä (eikä esimerkiksi tunne yhteyttään kollektiivitietoisuuteen), hänen päänsä menoksi voidaan helposti ylläpitää kuvitelmaa ”yksityisyydestä”, ihmisen tai ihmisyyden ”perimmäisestä tuntemattomuudesta” – ja manipuloida symbolien hallitsemaa todellisuuskokemusta ja -konsensusta kaikessa hiljaisuudessa.

Yksityisyyden illuusiossa elävä ihminen on yksityinen vain toiselle yhtä syvällä samassa illuusiossa elävälle – ja sehän tekee kaiken entistä hauskemmaksi, siis niiden silmissä, jotka tietävät paremmin ja ylläpitävät aktiivisesti kuvitelmaa. 

(Joskus suututtaa tietää, kuinka huonosti ihminen tuntee itsensä, ja kuinka laiska hän on itsensä tuntemaan opettelussa, ja kuinka helposti hän turvautuu helpottavaan ei-voi-tietää -argumenttiinsa.)]

No niin, takaisin käsitteisiin.

Mytologian kerrotaan usein tarkoittavan ”jumaltarustoa” (à la Antiikin mytologia), mutta se tarkoittaa kaikkia tarinoita, joiden juoni ja rakenne, sisältö ja teemat, motiivit ja henkilögalleria ovat toistuneet niin usein ja niin kauan, että ne ovat saaneet symbolista vakautta ja arkkityyppisiä ulottuvuuksia. – Tai vaihtoehtoisesti voimme ajatella, että jokaisessa tarinankerronnassa toistuu jumaltarustoista tuttu kaava sisältöineen ja elementteineen.

[Onhan nimittäin niin, ettei ihminen kykene tuottamaan mytologioiden ulkopuolisia tarinoita sen enempää kuin puhumaan ilman kielisysteemiä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että ”myytit ajattelevat meissä”, kuten eräs konstruktionismin oppi-isistä, Claude Lévi-Strauss, sen muotoili. (Toisaalta hän oli, Wikipedian mukaan, ”strukturalistisen paradigman perustaja”, mikä tarkoittaa niin vankkaa rakennekeskeisyyttä, että siihen tekee mieli puhaltaa hieman, hmm, ”ontologian mysteeriä” ja huomauttaa, että laatikoiden ulkopuolelle voi päästä...)

Koska mytologiaksi muotoutuminen on yhtä hidas ja pitkä prosessi kuin symboliksi muodostuminen, kyse on hyvin vanhoista ja perustavanlaatuisista tarinamallieista. Sikäli, että ne hallitsevat ihmisen alitajuntaa - ja näin ainakin mainosteollisuus ajattelee puhutellessaan kuluttajan alitajuntaa jatkuvasti myyttien kautta -, voidaan puhua ”myyttisestä tietoisuudesta” eli myyttien hallitsemasta psyyken elämästä, kuten esimerkiksi kulttuuriantropologiassa tehdään.

Voidaan sanoa, että nämä käsitteet ovat alitajuntamme käyttämän kielen peruskäsitteitä ja peruskielioppia, ja alitajuntamme hallitsee ne täydellisesti. Se lukee tätä kieltä sujuvasti ja salamannopeasti, ja myös puhuu sitä virheettömästi. Tämä kieli on kytkeytynyt suoraan emootioihin, vaistoihin ja intuitioon, ja puhuttelee ihmismielen perimmäisiä ja vaistonvaraisimpia osia, myyttien ja unien kieltä ymmärtävää tajuntaa. (Tästä syystä intuitio voi, alitajuisten virhe-ehdollistumiensa takia, olla myös epäluotettava, puhumattakaan emootioista ja tunne-elämän dynamiikasta. Näin on etenkin tapauksessa, jossa oletamme, että ihmisiä hallitaan ja manipuloidaan symbolien välityksellä.) 

 Toisin sanoen unien, uskontojen ja taiteen kuvastot ovat alitajunnan kieltä, ”unohdettu kieli”, kuten Erich Fromm muotoilee.

Luonnollisesti tämä kieli, symbolien kieli, on myös mielenhallinnan kieli, sillä keskeisin mielenhallinta tapahtuu aina näkymättömissä – alitajunnassa. Mielenhallinta alkaa siitä mistä tiedostamattomuus alkaa ja päättyy tiedostamiseen.

* * *

No niin, eli analogiassamme Aurinko siis on valo, joka hallitsee päivää: se ymmärrys (järki), joka hallitsee valvetodellisuutta. Kuu puolestaan on valo, joka hallitsee yötä: se ymmärrys (vaisto- ja viettielämä sekä intuitio) joka hallitsee alitajunnan tiedostamattomassa (ja tiedostamattomasta).

Tällä tiedolla mennä porskutin pitkän aikaa tyytyväisenä. Ja miksipä en olisi porskuttanut: tämähän on se tietämys, jota myös taiteessa, uskonnossa ja ylipäätään vanhassa kulttuurisessa kuvastossa toistellaan.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin tykönäni pohtia sitä, miksi Kuu on sekä feminiinisen että alitajunan symboli, jos kerran tiedetään, että alitajunta - eli ”yötietoisuus” - myös ohjaa (jopa dominoi) päivätietotiusuutta, ja on siten sitä voimakkaampi.

Jokin analogian sujuvuudessa – tai lähinnä analogian tulkinnassa ja soveltamisessa – ei siis täsmännyt.

Tämä valmisti minua kuuntelemaan lisää tarinoita Kuusta. Niissä väitetään, että Kuu onkin keinotekoinen, eikä ainakaan luonnollisesti kulkeutunut Maata kiertävälle radalleen. Esimerkiksi Max Spiers kertoo seuraavaa: "[The moon] is an unnatural object. [...] It was then moved into this specific spot now to be used for number of different reasons. The moon is the false light.”

Kiehtovaa…. Kuinka tällaiset väitteet vaikuttaisivat Kuun symboliikkaan ja sen analogiaan todellisuuden kuvaajana? Olen mietiskellyt tätä kiinnostuneena.

(to be continued)