lauantai 30. syyskuuta 2017

(La Luna - interlude pt. 2)


Joudun vielä hetken tyytymään taukomusiikkiin. (Olin aikeissa kirjoittaa että ”valitettavasti”, mutta turha sitä on valitella. Sitäpaitsi taukomusiikki on mukavaa.)

Nämä kappaleet ovat viimeaikoina takertuneet luuppitoistolle.

Surrender by Eivør

When moonlight shimmers under sea
call of night* shines like swirling galaxies
in your eyes
I surrender myself to the tender ways
I hold my breath and dive
in to the serenity
of loving you

I forget that I am drowning
There is beauty all around me

Moonlight” mainittu. (Check!) Sopii siis teemaan…

[*Ihmiset ovat kuulleet tämän - siis tämän kohdan jonka minä kuulen muodossa call of night - myös ilmaisuina “cold out breeze” tai “coral reefs”.]

* * *

Toinen on
...Ready for it? by Taylor Swift (aka ”Tay-Tay”. Opin elokuvasta Fast and Furious 8 (ohj. F.Gary Gray 2017). Yllättävän hauska filkka btw.)

Island breeze and lights down low
No one has to know

In the middle of the night, in my dreams
you should see the things we do, baby
In the middle of the night, in my dreams
I know I’m gonna be with you
so I take my time
Are you ready for it?

[Tästä tulee aivan mieleen Donald Marshallin tarinat kloonikeskuksista. Puhumattakaan James Bartleyn valistuksesta.

(Olen pohtinut sitä, miksi reptilianurokset - voidaanko heitä kutsua ”miehiksi” mikäli he eivät ole rodultaan ”ihmisiä”? - ovat, kuulemma, kovin kiinnostuneita seksistä ihmisten kanssa (ja ihmisillä tarkoitan naisia). Sekin mietityttää, että miksi, huolimatta siitä että reptilianit ovat BDSM –suuntauksen is(änt)iä, he näkevät, esimerkiksi Bartleyn kuvausten perusteella, ainakin eräässä harjoittamassaan ”seksuaalikohtelun kategoriassa”, erityistä vaivaa viehättääkseen naisia - tosin petollisesti mutta kuitenkin: he haluavat saada naiset haluamaan seksiä kanssaan.

Yksi selitysmalli voisi olla se, että ihmisen seksuaalienergia on potentiaalisesti ”korkeavärähteisempää”, elinvoimaisempaa tai ”energeettisesti orgaanisempaa”, ”multidimensionaalisempaa”…tai jotain. Ehkä reptilianit toivovat voivansa aktivoida omia chakrojaan ja tietoisuuden tilojaan korkeampiin sfääreihin? Tai tavoittaa korkeampia portaaleja kuin mihin heillä muutoin olisi mahdollisuus? Onhan heiltä, esimerkiksi Jason Quittin mukaan (kirjassaan Forbidden Knowledge), evätty pääsy neljättä ulottuvuutta korkeavärähteisemmälle dimensiolle (syistä joita mm. em. teos käsittelee), ja toisaalta, kuten Emanuel Svedenborgkin huomauttaa, juurikin naisen seksuaalienergia aktivoi miehen chakra- eli tietoisuuskeskuksia (edellyttäen toki, että nainen on itse ”aktivoitunut”).

Mutta jos ihmisen seksuaalisuus ja seksuaalienergia ovat jotenkin ”kehittyneempiä” - tai edes potentiaalisesti multidimensionaalisempia - kuin reptilianin, miksi, siinä tapauksessa, seksi reptilianin kanssa kuulemma aktivoi voimakkaasti kundaliinienergiaa ja erilaisia yliaistillisia kykyjä – siis aivan kuin se olisi henkisesti kehittävää?

Niin paljon pohdittavaa…Mutta kai se vastaus jälleen jostakin ilmaantuu kun kysymys on esitetty.)


Valistuksesta vielä puheen ollen, tämä on aika vaikuttava tietopaketti: Dialogue with ”Hidden Hand”. Teksti löytyy useasta verkko-osoitteesta, esimerkiksi Biblioteca Pleyadesin valtavasta arkistosta. Dialogi on alunperin (?) Wes Penren tallentama ja saatesanoittama.
 Tekstin hienoudesta huolimatta minulla on pienoinen ongelma sen kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. (Joskus. Ehkä. Kyseisessä tekstissä mainitaan myös Saturnus. Siellä kuulemma toimii vanhimmiston (”the Council of Elders) päämaja (”head quartes”).)
 Yhtä kaikki, teksti hohtaa syvänmeren helmiä – eivätkä ne kaikki ole aivan niin tarjottimella ojennettuja kuin äkkiseltään luulisi. (Juuri tämä liittyy, osaltaan, ongelmaani ko. tekstin suhteen. Jotakin jätetään, tietenkin, sanomatta, ja pisteitä on itse kyettävä yhdistelemään oivallusten synnyttämiseksi – ja kaikki tärkeä ymmärtäminen muutenkin jää ja jätetään oman oivaltamisen varaan. Sehän on ainoa tapa tajuta.)

Mutta siis: tavallaan tämäkin sopii teemaan, onhan lucifeerinen valo keskeinen osa negatiivista feminiinisyyttä – päätellen esimerkiksi siitä, että ”Vapauden patsas” pitelee lucifeerisen valon soihtua.]

* * *

Tay-Tayn peesiin sopii Selena Gomezin I don’t need nobody. Siis: no body...“to make me feel good.” (Onpa henkistä. Ei siis perinteisellä tavalla aistillista...) “You used to be somebody. Now you are just a nobody.” 

[Gomezin kohdalla tunnen houkutusta kirjaimellisempaan tulkintaan. Minusta, nimittäin, biisin nimi Kill’em with kindness on hieman häiritsevä sen jälkeen, kun ymmärtää mitään tavasta, jolla alitajunta koodaa fraaseja, subliminaaleja tai implisiittisiä merkityksiä. Lisäksi on muistettava, että kirjaimellisuus on myös eräänlaista psykopaattista huumoria, mikä tuo oman twistinsä populaarikulttuuriin.  
 Joten sanoituksen voi tulkita myös tyyliin: ‘You used to have a body. Now you don’t’. “But if he’s a ghost, then I can be a phantom”, laula Tay-Tay edellä mainitussa biisissään. (Mitä siellä Swiftin saarella oikein tapahtuu! Tai ehkä he laulavat astraalitodellisuudesta…)]

…Ja oikeastaan Selena Gomezin The heart wants what it wants kappaleen voisi - tarinallisen efektin nimissä - sijoittaa Eivørin ja Swiftin kappaleiden väliin.

You got me sipping on something
I can compare to nothing I’ve ever known,
I’m hoping
that after this fever I’ll  survive

I know I’m acting a bit crazy, strung out
a little bit hazy.
Hand over heart, I’m praying
that I’m gonna make it out alive

[...]
The future that we hold is so unclear
but I’m not alive until you call
and I’ll bet the odds against it all
Save your advice ‘cause I wont hear
you might be right but I don’t care
There’s a million reasons why I should give you up

But the heart wants what it wants

You got me scattered in pieces
shining like stars and screaming
lighting me up like Venus
But then you disappear and make me wait
and every second’s like a torture
hell over trip, no more so
finding a way to let go
Baby, baby, no I can’t escape

[...]

This is a modern fairy tale
No happy endings
no wind in our sails
But I can’t imagine a life without
breathless moments
breaking me down, down, down

[...] But the heart wants what it wants.

(Sanoituksista wasta Walt Disney Music Company.)

Sweet.

[Tuleepa mieleeni, muun muassa, nimimerkki Hidden Handin vinkki: “What is another name that Venus is called by?” Googlaa.]



Minusta tämä kaikki kuvaa mainiosti ”negatiivista feminiinisyyttä”, sen erästä aspektia. Joten täysin La Luna -teeman mukaista jopa tämä taukomusiikki. =)

[Takertumisista vielä, että myös San Francisco (Scott McKenzie) on yllättänyt - tämä on näitä ihmeellisyyksiä, kun jokin biisi on ensin vuosikaudet ollut täysin yhdentekevää  hissimuzakkia, mutta alkaakin äkkiä ja varoittamatta kuulostaa todella hyvältä - mutta jääköön liittämättä teemamusiikkiin. - Ellei Golden Gaten alla virtaa Moon River...]

* * *

(La Lunan kolmas osio ilmestyy - jossain vaiheessa - elokuun toistaiseksi tyhjään blogiin. Liittyy bingon pelaamiseen. Don't ask...)