Työ syö aikaa ja energiaa ahneesti. (Jos joku ei tiedä. :) )
Kyllä minä vielä tännekin kirjoitan... Vapaa-ajan kirjoittelu on ihanaa. Ja se, kun on aikaa pohdiskella kaikessa rauhassa, ja haaveilla. Olen elämässäni saanut nauttia sellaisesta luksukseksi asti. Juuri silloin talletetaan parasta pääomaa. Omaa päätä.
"The young men of my people should not work. People who work cannot dream, and wisdom originates from dreams." Niin kertoi jonkin alkuperäiskansan viisaus jonka nuorena kuulin. Niin totta. Moderni aika unohti näynhakumatkat ja sankarimatkat. Ne todelliset riitit lapsuuden ja aikuisuuden välissä.
(En koskaan unohda teinivuosieni pitkiä aamupäiviä kahvilla ikkunan äärellä, ruhtinaallisessa omassa rauhassani. Sentään näyn- tai sankaruuden hakumatkoina en niitä pidä, mutta tiloina, joissa viisautta houkutellaan esiin. "Metafyysinen alipaine" pakottaa tavoittelemaan painovoimaa: merkityksiä - totuutta ja todellista, ohi ilmeisimmän. Olen viettänyt varmaan satoja tunteja ikkunalla haaveillen. Ajatuksilla on tilaa tulla esiin ja kasvaa tai heijastua maisemaan lasin takana. Ja siinäkin on jotain alkemistista, kun tutut maisemat muuttuvat luettujen kertomusten maailmoiksi, melkein paralleeleiksi, aivan kuten lapsen mielikuvituksessa. Silloin ne talojen takaa häämöttävät puunlatvat, joiden lävitse nousee savu, ovatkin Amerikan alkiuperäiskansan kylää, ja peltojen keskellä syysyössä häämöttävä yksinäinen talo on Humiseva harju. Muinainen Rooma puolestaan kohoaa ympärille ulkotuloen äärellä, ja syvän kesän tähtitaivas on silloin iäinen ja hetken tuntuu kuin leijuisi ikuisuudessa. Niin hyvää sielun notkeutukselle.)
Tämän vuoden kesälomasuunnitelmani on jo valmis: pitkät laiskat kesäpäivät, niin laiskat, että ajatukset ja haaveet virtaavat itsestään. Sellaiset laiskat jotka lapsena tuntuivat tylsiltä ja alkoivat viritellä mielikuvitusta ja ruokkia luovuutta. Silloin mieli on niin vireä, että jaksaa kuunnella ajatuksiaan muuallakin kuin unissaan. Raukeat ja hitaat aamut ja maagisina hohtavat yöt. (Lana Del Rey: American. Kesän nostalgiaa.)
Vielä on talvi ja pakkanen tuoksuu. Sekin on ihanaa. Lumi saa illat kuultamaan kuin jääpalatsissa ja nostaa ne leijumaan merkilliseen ajattomuuteen. Mutta leijuville ajatuksille on tilaa vain unissa...
Unista vielä puheen ollen. Eäänä yönä, ei kovin kauan sitten, näin elokuvallista unta, kohtauksista rakentunutta. Unta kuitenkin varjosti painajaisen tummuus. Nyt en tarkenna tuohon tummuuteen vaan kaihoisaan lauluun, jonka unessa kuulin, ja josta herättyäni muistin sanat:
There will always be
A memory of you and me.
