The incredients of a spell

 

Englanninkielessä sanojen tavaaminen tarkoittaa samaa kuin loitsiminen: spell a word; cast a spell. Englanninkieli on siis looginen ja avoin pyrkimyksessään kuvata omaa semantiikkaansa: 'mistä todella puhumme kun puhumme tavaamisesta; mistä sanojen ja puheen muodostamisessa on todella kyse: todellisuuden muovaamisesta'.

Näin on. - Vaikka humanismin postmodernit suuntaukset ovat perversoineet tämänkin totuuden ja vieneet kieleltä ja käsitteiltä niiden syvimmän tarkoituksen: kyvyn erotella ja muodostaa merkityshorisontteja, ja synnyttää näistä niin lujaa todellisuutta, että sitä voi pitää yhteisesti jaettuna ja kangastuksia vakaampana. [Tosin, tällainen riisto voi olla vain näennäistä ja rajoittuu pinnalliseen. Tarkemmin lausuttuna voikin sanoa, että sanojen käyttelijältä on viety kyky ymmärtää käyttämiään sanoja ja niiden vaikutuksia.]

Pointti on kaikesta huolimatta säilynyt, vaikka se on materialistille pelkkä torso:
sanoilla on väliä; ole oma maagisi. :) Tapa, jolla ihminen ajattelee ja puhuu, yhdistää hänet niihin uskomuksiin, havaintoihin ja maailmoihin, joiden diskursseja valittu ajattelutapa ja puhunta edustavat. Todellisuuden tulkinnoissa - tavoissa ajatella todellisuus tietynlaiseksi ja puhua siitä tietynlaisena - liikutellaan metafyysisiä luomisvoimia.

[Esimerkiksi saamelaiset tietävät tämän hyvin konkreettisesti puhuessaan kohteen laulamisesta - ei kohteesta laulamisesta. He eivät esimerkiksi laula aamusta tai tietystä ihmisestä, vaan he laulavat aamun tai sen tietyn ihmisen - julistavat aamun tai tietyn ihmisen olemuksen laulussaan.

Ja tietysti filosofit kuten Heidegger tietävät. Heidegger havaitsi, että todellisuus - havainto ja kokemus todellisuudesta - on erilainen riippuen siitä, millä tavalla ja millä ehdoilla siitä ajatellaan - millä kielellä siitä ajatellaan. Eri kielillä on erilaiset valmiudet kohdata todellisuus ja ilmaista sitä. Eri kielillä on erilaiset tavat muodostaa käsitteitä ja lauserakenteita, syy- ja viitaussuhteita. Tämä kaikki vaikuttaa suoraan ajattelun logiikkaan ja havintoskeemoihin. Eri kielet taivuttavat, positioivat, laadullistavat toisin, suhteuttavat aikaan ja paikkaan eri tavoin. Eri kielillä on erilaiset premissit ja logiikka. Eri kielillä on siten eri valmiudet tuottaa erityyppisiä ja erilaatuisia metakäsityksiä, premissejä havainnoille ja kokemuksille.]

[Heillä, jotka käyttävät sanontaa, Ei haukku haavaa tee, ei nähtävästi ole käsitystä sanonnasta Kynä on miekkaa mahtavampi.**  Kun sanat ymmärretään pelkkinä ääninä tai koukeroina, jotka eivät mitään harmia kellekään voi, todellisuuskäsitys on kirjaimellisen materialistinen eikä ylety tunnustamaan abstraketja, 'näkymättömiä' syitä ja seurauksia. (Ihme, että raha ei tällöin kuitenkaan ole "pelkkää paperia" tai digitaalisia koodeja. Merkillinen epäloogisuus tässä.)

(** Englannin The word is mightier than the sword, on kuvaavampi (ja tasa-arvoisempi: kynän käyttö edellyttää kirjoitustaidon, ja kyvyttömyys lukea ja kirjoittaa rajaa potentiaalista "armeijaa" oitis). Tämä on käännetty suomeksi ilmeisesti valistuksen materialistisella kaudella (joka koitti Suomessa viiveellä), jolloin toki voitiin ymmärtää, että on sivistyneempää kirjoittaa politiikkaa kuin sotia tantereilla, mutta aineeton ulottuvuus jäi silti etäiseksi: "sana" on kääntynyt "kynäksi", esineeksi, jolla tuotetaan jotain koukeroita kuten kirjaimia.

 Tällä käännösvalinnalla myös osoitetaan luottoa ja ymmärrystä enemmän kynään esineenä (ja sen omistajaan; positioon, valta-asemaan josta sanoja ladellaan) kuin sanoihin itsessään [vaikka yhtymäkohtaa lieneekin haettu rinnastamalla kaksi esinettä, kynä ja miekka. Lopputulos on silti absurdi. Sopinee sanonnan kanssa: Sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee: kynä on sittenkin vain yksi tikku, joka on puolustuksessa paras fyysisenä aseena...])

(Haukun voiman ymmärtäminen - kuten tekee hän, joka tietää, että kynä on miekkaa mahtavampi - ei kannusta uhriutumaan, vaan valitsemaan sanansa ja muistamaan, että omilla sivistyneillä sanoillaan voi hallita tilannetta - kuten animalistista sanankäyttöä, eräänlaista miekkailua.)]

* * *

Kas niin, tämän sanottuani nootitan.

Erästä sitaattia mukaillen:

"Hän mainitsee tutkimuksia, joiden mukaan asiantila X johtuu syystä Y. Hän kertoo kuitenkin protestoivansa sitä, koska on huomannut, että asiantila voi olla X myös huolimatta syystä Y."

Siis tota.

Miksi on noin automaattista unohtaa oma luomisvoimansa - jopa silloin kun kuvittelee sitä käyttävänsä? Miksi pitää ottaa annettuna?

"Protestoidaanko" tässä väitettä vastaan vai todellisuudesta lausuttuja tosiasioita vastaan, tyyliin: 'En ole samaa mieltä' vai 'Käsitystä todellisuudesta on muutettava'? (Onko näillä tässä yhteydessä mitään eroa?)

Joka tapauksessa, on virhe protestoida.

Protestoiminen ainoastaan alleviivaa vastustettavaa väitettä ja sitä todellisuutta, jonka tosiasioita vastustettavat väitteet ovat. Protestoiminen voimistaa sitä konseptia, joka on asetettu vastustamisen kohteeksi. Toisin sanoen, protestoimalla jättäydytään siihen käsitetodellisuuteen, jota halutaan vastustaa, ja voimistetaan niitä ehtoja, joita kuvitellaan heikennettävän ja kyseenalaistettavan.

(Esimerkiksi medikalisaatiota ei voida kyseenalaistaa koettamalla muuttaa tautiluokituksia. Todella häiritsevää virheajattelua. Sen sijaan on hylättävä koko tautiluokituksen konsepti, ja erityisesti ne premissit, jotka diagnooseja tuottavat.)

Käsitetodellisuus on arbitraarista, keinotekoista todellisuutta, ja yleensä myös alistavaa todellisuutta - etenkin jos koetaan, että sitä olisi vastustettava.

Käsitetodellisuutta ei muuteta vastustamalla sitä.

Käsitetodellisuutta muutetaan vaihtamalla sitä.

Todellisuutta ei muuteta vastustamalla sitä.

Todellisuus muutetaan ajattelemalla siitä toisin, kokemalla se toisin. - Vaihtamalla taajuutta.

[Tämä on helppo ymmärtää tavalla, jolla en sitä tarkoita, sillä tämäkin totuus on otettu valtamedian hallinnoinnissa - korporaatio-omisteisessa faktateollisuudessa - haltuun ja perversioitu. On siis tarkasteltava syvemmin, tarkemmin edellä esitetyn ideaa, substanssia, ei tulkita sitä ehdollistetusti.]

No kuitenkin.

Jos tutkimukset sanovat jotakin, mikä ei vastaa omaa kokemusta todellisuudesta, tutkimuksen voi asettaa sulkumerkkeihin (ja joutessaan pohtia sitä tieteenfilosofista ja metodologista perustaa premisseineen, joiden pohjalta nuo tutkimustulokset on tuotettu ja lausuttu). Tutkimusväitettä voi kuunnella, ja voi hyväksyä sen, että tulokset pitävät paikkansa omilla, tutkimuksen asettamilla reunaehdoillaan. (Mutta kuinka päteviä nuo reunaehdot ovat, on toinen kysymys.)

Mutta entä sitten.

Elämä on enemmän, oleva vielä enemmän.

Jos ja kun huomaa, että asiantila voi olla X riippumatta syystä Y, ei ole mitään tarvetta protestoida. Ei mitään tarvetta. Riittää, että tietää paremmin. (Jos haluaa, voi hymähtää tykönään.)

Kaikki, mitä on tarve tehdä, on hyväksyä asiantila.

Tutkimus tuloksineen saa siis vapaasti väittää mitä sen täytyy väittää ollakseen premisseilleen uskollinen.

Sitaatin ilmaisema ajatusvirhe kertoo, että kokija ottaa jonkon ulkopuolisen auktoriteetin väitteet tosiasioina, joihin oma todellisuus on suhteutettava. Ja kun huomataan, että suhteuttaminen ei onnistu ilman kognitiivista dissonanssia, "protestoidaan". (Toki, on edistyksellistä edes tiedostaa suhteuttamisen mahdottomuus. Silloin ollaan jo aika pitkällä.)

On köyhää, jos oman todellisuuden tosiasiat saavat merkityksensä ja pätevyytensä ainoastaan siinä määrin kuin onnistuvat käymään Jaakobinpainia vallitsevan - tarjotun ja annetun - todellisuuden kanssa. - Tässä tapauksessa siis ainoastaan siinä määrin kuin voivat tutkimuksen asettamin reunaehdoin kyseenalaistaa sen todellisuuden, johon tutkimus nojaa. (Tämä on alistumista par excellence.)

Tämä tällainen implikoi kokijalta myös epäsuoraa "taivuttamisen pakkoa": 'jos minä olen eri mieltä ja koen toisin, minun on pakko saada muut ajattelemaan ja kokemaan samalla tavalla, tai sillä mitä minä koen ja kuinka minä ajattelen, ei ole mitään todellista ja vakavasti otettavaa merkitystä; se, mitä minä pidän totena, ei voi olla totta, ei edes minulle itselleni, jos muut eivät sitä tunnusta.' [Tällainen pakkomielle on narsismin ytimessä, sillä narsistinen vaurio on syntynyt nimenomaan henkilökohtaisen (tunne)todellisuuden ja sen tarpeiden tukahduttamisesta ja kieltämisestä. Joskus varhain lapsuudessa.]

 Tämä johtaa kokemaan: 'muut ovat vastuussa siitä mitä minä koen, ja minun oikeuteni on saada kokea juuri kuten haluan.' Tämä tietenkin johtaa oletukseen: 'muiden tehtävä on tuottaa minulle tarvitsemani kokemus'. (Tämä jos mikä on egosentristä ja muiden esineellistämistä.)

On virheohjelmointi hyväksyä virhetodellisuus.

* * *

Arkisessa mutta kuvitteellisessa yhteydessään (ja pienessä mittakaavassa) tämä virheohjelmoinnin luoma virhetodellisuus ilmaantuu - tai on vaarassa ilmaantua - esimerkiksi näin:

On olentoryhmä, jonka kaikki jäsenet ovat jalo-olentoja. Useat heistä ryhmäytyivät erillisiksi viiteryhmikseen. Eräät jalo-olennot kutsuivat itseään vompateiksi. Tämä oli muille jalo-olennoille ihan ok. Hekin ryhmäytyivät, luonteelleen tyypillisesti, ja keksivät erilaisille ryhmille erilaisia nimityksiä. Itse asiassa ryhmäytyminen auttoi jalo-olentoja tunnistamaan itsensä ajassa ja paikassa: jäsentelemään ja asemoimaan oman ryhmänsä suhteessa muiden ryhmiin, ja määrittelemään tai tunnistamaan oman merkityksensä ja asemansa suhteessa oman ryhmän muihin jäseniin. Tämä toi olemiselle tarkoitusta ja toiminnalle mielekkyyttä.

Mutta vompattien tarve määritellä ei rajoittunut heihin itseensä. He eivät halunneet tietää, kuinka muut ryhmäytyneet jalo-olennot määrittelivät itsensä, vaan määrittelivät heidät heidän puolestaan. Tässä määrittelyssä muiden ainoa määritelmä oli se, että he eivät olleet vompatteja. (Vompateille on olemassa vain vompatti ja ei-vompatti, eikä ei-vompatti ole koskaan yhtä arvokas kuin vompatti.) Nämä muut, ei-vompatit, olivat vompateille höpöttejä.

Tällä ei-vompateille antamallaan määritelmällä vompatit eivät suinkaan ilmaisseet ei-vompattien erilaista ryhmäytymistä [kaikki ei-vompatit määriteltiin samaan höpöttien könttään ei-vompattiutensa perusteella] eivätkä osoittaneet sillä myöskään arvonantoa. Päinvastoin: määritelmä oli suunniteltu riistämään ei-vompattien arvoa, jotta sitä (arvoa) voisi olla vompateilla itsellään enemmän. (Vompatit arvostavat eniten omaa viiteryhmäänsä, ja kokevat, että voivat omistaa arvonsa ainoastaan silloin, jos kaikki muutkin tunnustaisivat tämän: vompattien muita suuremman arvon. He eivät siis tyydy olemaan yhtä arvokkaita. Heidän mielestään kukaan ei ole arvokas, jos kaikki ovat saman arvosia. Vompattien ajattelu on karkean hierarkkista, aika-tila -todellisuuden reunaehtojen rajoittamaa poikkeuksellisen takapajuisella tavalla - vaikka he luulevatkin olevansa kaikkia muita hengellisempiä, jumalismpia kaikista.) Niinpä vompatit korostivat kaikkia muita jalo-olento ryhmiä varten varaamalla määritelmällään jokaisen ei-vompatin alempiarvoisuutta ja häpeällisyyttä.

"Höpötti" on vompateille alentava ja häpäisevä käsite.

Ja nyt pääsemme varsinaiseen kohokohtaan:

Eräs ei-vompatti, joka ei pitänyt vompattien touhusta, lausui kerran olevansa höpötti ja ylpeä siitä. Ei-vompatti nimittäin ajatteli, että hän tällä teollaan rikkoi vompattien käsitystä kyvystään alentaa ei-vompattien arvoa kutsumalla heitä höpöteiksi. Ei-vompatti laskelmoi, että hän ottaisi käsitteen haltuun määrittelemällä ja merkityksellistämällä sen uudelleen, toisin.

Mutta ei, ei näin.

Sen sijaan ei-vompatin tulee lausua: "Mikä kumman 'höpötti'? Ei täällä kukaan ole mikään höpötti. Höpötti ei tarkoita minulle mitään."

Ei-vompattien tulee nimittäin muistaa, että vompatit käsitteellistävät omaa, keskenään jakamaansa todellisuutta. Jos ei-vompatti asemoi itsensä vompattien käsittein ja työntää kaapin vompattien määräämään paikkaan, hän jo kuuluu vompattien todellisuuteen ja rakentuu osaksi heidän maailmaansa.

Tällä teollaan - jättämällä höpötin määritelmän kokonaan tunnustamatta omassa (ja muualla kuin vompattien omassa todellisuudessa) - ei-vompatti kiistää virhemääritelmänä pitämänsä höpöttiyden ja kieltäytyy osallistumasta peliin, jota hän itse ei hyväksy.

Ei-vompatti ei siis "protestoi" eikä "taistele". Hän yksinkertaisesti jättää tunnustamatta - ja vahvistaa omia tunnustuksiaan.

Tämä myös opettaa vompateille, että mikäli nämä haluavat pelata ei-vompattien kanssa tai tehdä yhteistyötä, vompattien on hyväksyttävä ei-vompatit näiden omilla ehdoilla, ja siten tunnustettava näiden vastaavat arvo ja oikeudet vompattien kanssa.

Siihen asti vompatit saavat pelata keskenään. Muut jalo-olennot kunnioittivat vompattien valintaa ja pelirauhaa. Tarvittaessa vompatit kuljetetaan vaikka omalle saarelleen tai planeetalleen pelailemaan, mikäli heidän pallonsa jatkuvasti lentelevät muiden jalo-olentojen pelikentille.

Ei-vompatin ei siis pidä osallistua sellaiseen todellisuustulkintaan, joka ei kuvaa hänen oman viiteryhmänsä todellisuutta. Tällöin häntä ei voida määritellä jonkun toisen - hänelle merkityksettömästä - todellisuustulkinnasta käsin "höpötiksi". Vompatit itse toki voivat käsitteellistää omaa ajatusmaailmaansa ja kaikkia havaintojaan sillä tavalla kuin heidän on pakko, mutta he eivät voi pakottaa tähän muita. "Do not impose yourself on others", kuului jalo-olentojen eräs viisaus. "You can suggest and you can negotiate. Imposing, however, is contributing to the cancer. Imposing is a form of the warrior mentality, which is to stronly confirm the dualism."

Kuten todettua, jos vompatit haluavat jakaa todellisuuden muiden jalo-olentojen kanssa, vompattien on hyväksyttävä muiden jalo-olentoryhmien määritelmät omista ryhmistään. - Tai sitten jalo-olennot voivat yhdessä toimiessaan keskittyä vain jaettuun jalo-olentouteen (ja jättää erityispiirteet kunkin viiteryhmän omaksi asiaksi). Erilaisuus ja erityisyys ovat silti rikkaus - [tässäpä jälleen eräs perversioitu totuus, josta on taottu teesi estämään erilaisuus lähettämällä erilaisia jalo-olentoryhmiä muiden jalo-olentoryhmien keskuuteen vaatimaan oman erityisyytensä tunnustamista muiden kustannuksella] - ja kaikki jalo-olennot tarvitsevat rauhansa omaan ryhmäytymiseensä (l. oman viiteryhmänsä tajuamiseen) ja sen ylläpitämiseen.

Mutta palataanpa hetkeksi virheajattelun - virhepäätelmiä tuottaneen - vallassa olleeseen jalo-olentoon:

Näin toimiessaan [eli jättämällä koko "höpötti-haukunnan" zeniläisen tyynesti huomiotta - mitäpä "höpöttiys" häntä liikuttaisi, hänhän tietää paremmin ja kokee toisin] ei-vompatti ei anna loitsia itseään höpötiksi.

Hän on oman elämänsä maagi, ja ylläpitää määritelmäänsä ja statustaan jalo-olentona. - Eikä hän tarvitse ketään tunnustamaan hänen jalo-olentouttaan. Hänen olemassaolonsa on riittävä tunnustus ja todistus. (Hän ajattelee, kuinka hassua on, että hän koskaan on sen unohtanut! - Oman itsensä!)

Kaikki muu johtaa epätasapainoiseen virheasemoitumiseen sekä asemointikyvyn menettämiseen (ja ei-vompatin alttiuteen hyväksyä määritelmänsä höpöttinä).

Ei-vompatti on vompatille höpötti ainoastaan vompattien omassa merkityksellistämisjärjestelmässään - kuvitelmassaan. Heidän vompattiutensa on riippuvainen tästä kuvitellusta, vain vompateille todellisesta määritelmästä.

 Vompatit saavat ajatella minkä kokevat pakolliseksi, mutta se on heidän pakkonsa, heidän tapansa asemoida itsensä ja muut.

 Siihen ei pidä koskea, eikä sitä pidä liittää osksi omaa kokemustaan ja tunnustamaansa todellisuutta. - Paitsi tietysti jos halusi tulla vompatiksi.

* * *

Ja entäs tämä väite: 'Historiankirjat eivät vanhene, koska menneisyys ei muutu.'

(Näin eräs eläkkeellä oleva opettaja ihan vakavissaan väitti perustellessaan vanhojen historiankirjojen käyttökelpoisuutta. Tavallaan en ihmettele. Mutta huh! millainen urakka on työstää tuollaisista lähtökohdista ymmärrystään realistisemmaksi, multidimensionaalisuudesta puhumattakaan (paralleeleineen ja aikalinjoineen...) Ei taida olla ihan tämän inkarnaation asia, ellei ihmeitä tapahdu.)

Historia ei kuvaa tapahtumia sellaisinaan. (Eikä tapahtumia välttämättä lainkaan; historia on myös valittua häivyttämistä.)

Historia on tulkintaa valituista tapahtumista.

Historiankirjoituksella on aina agendansa.

Historia on narratiivi - voittajan narratiivi. (Tai ehkä puppet masterin.)

Ja kuten usein on todettu, historiamme on ollut dominoivan maskuliinisen näkökulman tulkinta sille tärkeinä ja oleellisina pidetyistä tapahtumista: HIStory.

Hyvä.

(Tämä kertomus ja narratiivi - HIStory - on tärkeä. En olisi halunnut jättää sitä kuulematta. - Ja sen muodostuminen tuskin on niin yksinkertainen tai todenmukainen kalatarina valkoisen miehen vallasta kuin feminismi väittää. Valkoinen mies - ihminen ylipäätään - ei suinkaan ole pyramidin huipulla)

Mutta kertomus - HIStory - on siis olemassa. Ja se jää vajaaksi.

Minä haluan kuulla koko tarinan.

Ehyttä narratiivia kohti...

[Tarkastellaanpa jälleen sanoja lähemmin:

HIStoryn mielestä on olemassa sellaista kuin HEResy.

Her-(e)-see.

Mitä feminiinisellä "harhanäyllä", maskuliinisia dogmeja vastaan käyvällä kielletyllä ajattelutavalla, olisi Suuresta Tarinasta kerrottavaa?]

Vai sulkeeko HIStory muut narratiivit pois tavalla, jolla vompatit sen tekevät?

Niin tai näin, on olemassa myös koko tarina.

[Luen juuri Ashayana Deanen Voyager kakkosta. Ajatella, että koko planeettajärjestelmämme on muodostunut mustan aukon - aurinkomme - kautta tänne humahtaneesta "planeettajätteestä": Deane kuvailee räjähdyksen syineen ja seurauksineen, vallan väärinkäytöstä aiheutuneen. (Ilmeisesti siis myös se korkeavärähteisempi universumi, se, josta sittemmin planeetoiksi tiivistyneet palaset imeytyivät tänne matalamman värähtelyn unuversumiin, on ollut "lusifeerisen hapatuksen" infektoima. (Muuten ei olisi olemassa vallan väärinkäyttöä.))]

Ja entä Mandela-efekti; kuinka niin historia - sen faktuaaliset ja fyysiset yksityiskohdat - eivät muka muutu? (Kyllä ihan varmasti Fazerin Parhain oli ennen Fazerin Parhaat. Ja volkkarin logossa ei ollut poikkiviivaa. Ja Interview with A Vampire oli ennen Interview with THE Vampire - ja vaihtui siihen takaisin, "the vampire" -muotoiluun. Hämmentävää.)

* * *

Tessa Violet - Haze

Pascal Letoublon - Friendships

(Tämä on se biisi, jonka tahdissa opetellaan TikTok -trendissä uusia tanssiaskelia :) )

Some Quotations (with a sucker punch)

 

Olen pariin kertaan "pähkinöitä tiivistäessäni" maininnut nimimerkin Hidden Hand.

Tässä hieman tarkennusta.

Kyse on internet foorumille lokakuussa 2008 ilmaantuneesta "sisäpiiriläisestä" ja hänen kanssaan käydystä keskustelusta. Keskusteluun sisältyi viisi sessiota, ja sen taltioi Wes Penre. Taltioinnin löytää verkosta esimerkiksi Biblioteca Playadesin arkistosta, nimellä Dialogue With Hidden Hand (koonnut Wes Penre 2008). Hidden Hand Dialogue puolestaan on kommenttiartikkeli tekstiin (by Michael E. Salla, 2011).

HH siis ilmaantui eräänä päivänä nettin keskustelupalstalle, jonka valintaa areenakseen perusteli seuraavasti:

"I chose ATS as I was reliably informed that it is one of the forums with a higher rate of intelligence and reasoning amongst it's members.

[...]

If it is not in the mainstream controlled media, it will not be believed by the masses. This is information tailored for those who already know that we are very real, and exerting a strong, if mostly subtle, influence over your lives. If you wish to enslave a man, allow him to believe that he is already free."

Varsinainen syy ilmaantumiseen sekä ehdot vuorovaikutukselle olivat nämä:

"I am a generational member of a Ruling Bloodline Family.

Every so often, as per the directives of the Law of our Creator, a brief window of opportunity opens, whereby a select handful of our Family are required to make communication with our subjects, and offer you the chance to ask us any questions you would like answered.

I am double-bound in this duty. It is required of me by The Law of our Creator to offer this opportunity to you at this time, though I am also bound by the Law of (planetary) Free Will and by Family Oaths, that there is only so much I am able to say.

Rules define life in games.

If you wish to participate, here they are:

1). I will afford you courtesy and respect in the manner I address you, and I expect the same from you in reciprocation.

2). I will decide whether or not I am either willing or permitted to answer your question. If your question is not answered, it is either because I cannot disclose it, or because I considered your question was lacking in one or more of the following: respect, courtesy, intelligence, decency, or that it was otherwise unworthy of being dignified with a response.

3). That you agree to treat this potential dialogue with an aspect of "provisional faith". In practice, this means that rather than impeding the flow of information with crass comments of disbelief or petty name calling, my participation here requires of you that you discourse with me under "suspended judgment". In other words, wait until the process is complete, before deciding for yourself as to the content of truth and knowledge imparted herein.

4). That you formulate your questions intelligently. My time is limited. I do not want to waste it by having to trawl through pointless, futile, insensible or disrespectful questions, therefore I will answer the questions I feel are most deserving of a response, during the time that I have available. Use the time we have wisely.

If any of the above conditions are breached, I reserve the right to terminate our discourse forthwith, if I so choose.

That being said, I will attempt to answer your questions as honestly and openly as is permissible for me. I will check back and respond as time allows."

Seuraavassa muutamia sitaatteja hänen vastauksistaan. Selvästikin "aikalinjat" ovat valikoituneet nykyisyyteemme hieman toisin, kuin miltä kaikki vielä reilu vuosikymmen sitten näytti (ainakin 'through the looking glass'): tämä aikalinja on hieman parempi kuin muutamat muut, luojan kiitos. (Ja onneksi olkoon!) Lisäksi - jos HH:n toteamuksia elämän tarkoituksesta kuunnellaan "alicemilleriläisittäin" - mukana on valtaisa annos niin kutsuttua mustaa peagogiikkaa. (Varmasti relevanttia karmarajoitusten kannalta.) Mutta nyt sitaatteihin.

"You will never be 'free', for as long as you are incarnating on this planet. The very nature of your being here, is indication of that. There is a reason why you are here, and 'here' is very likely not really where you think 'here' is. How do you become free? By working out where you are, and coming to an understanding, of why you are here.

You are fast running out of time to do so, before the coming Harvest. Those that don't make it, will have to repeat the cycle.

[...]

I have no need to prove anything to you. I am merely doing my duty as directed to me. Believe, or do not believe, we are divinely indifferent. I am obliged to complete this task here. The end result is of no consequence to me. I will have discharged my duty, in handing down certain information that must be released at this time. There is no stipulation as to where I do so, only that I do. I chose Above Top Secret, as the general level of intelligence, comprehension and reasoning is reckoned to be higher than in many such forums.

Understand, due to the Law of Free Will, I cannot just give you information, at least not without consequences to my own person which I would rather avoid. It is an infringement upon your Free Will, your right to not know. You have to ask me for the information you want, only then can I provide it. So whilst there are important things I have to share, if I am not asked the questions, I cannot get that information to you. I am hopeful that synchronicity will bring the most important questions of real 'depth' out from among you.

My duty is to offer. Yours is to ask. My duty is fulfilled, whether or not yours is.

[...]

Again, it depends upon certain 'forces' at play, and which timelines are activated. Humanity, though utterly unconscious of the fact, has a significant part to play in this. You (as a collective consciousness of the planet) are choosing the Negative Polarization by default, by the quality of your thoughts and actions. Thought is creative energy, focused. You get exactly what you put out.

Why do you think the Media is so important to us? You have (as a society), in your hypnotized comatose state, given your Free Will consent to the state your planet is in today. You saturate your minds with the unhealthy dishes served up for you on your televisions that you are addicted to, violence, pornography, greed, hatred, selfishness, incessant 'bad news', fear and 'terror'. When was the last time you stopped, to think of something beautiful and pure? The planet is the way it is, because of your collective thoughts about it.

You are complicit in your inaction, every time you 'look the other way' when you see an injustice. Your 'thought' at the sub-conscious level of creation to the Creator, is your allowance of these things to occur. In so doing, you are serving our purpose.

[...]

Seek beyond the superficial. Get to the 'Core' of the matter.

[...]

Just like in Hollywood productions. We hide the Truth right out in the wide open. What humanity is offered as "Science Fiction", more often than not, is actually Science Fact

[...] True wealth however, is knowing deep in your heart, that you and your Infinite Creator, are One.

[...]

Thank you. We are aware of Project Camelot. They are doing some remarkable work. Though I was not aware they also have a forum, if that's what you are suggesting? Not really my area usually, dealing with the internet. In fact I rarely have time to even venture onto it. I have quite enjoyed this time of relating to others over "cyber-space".

Well, if you're game for an "assignment", or maybe someone else if you haven't the time, I would be happy for someone to collate this topic (minus the "interruptions") so that the message appears with just the actual flow of questions and answers, and post it there in one piece, if you so desire. As I mentioned before, I chose ATS as I was reliably informed that it is one of the forums with a higher rate of intelligence and reasoning amongst it's members. On the whole, from my experience here, I would tend to agree.

[...]

Do I "know" you, as the individuated human expression typing to me over cyberspace? No, I do not.

What part do you play in all this?

What part do you want to play? The choice, as always, is entirely yours. Whether you are consciously aware of it or not, you are co-creating the storyline on this planet. My advice, would be to do so consciously.

When will you awake?

When do you want to awake? Do you want to awake at all? If your answer to this question is "yes", then use the Catalyst and tools we have provided for you. I have made many subtle, not so subtle, and even overtly blatant statements within this topic, as to how you may choose to do this.

"I feel it in me, but I'm afraid to let it out? Help me!"

Why are you afraid? Do not reply to that question, but rather, ask it to yourself, during your quiet time, where you work upon yourself. You do work upon yourself, don't you? If not, now would be a good time to start. Sit in silence. Switch off all non essential electrical appliances. E.g.; leaving the refrigerator on, would probably be a good idea. (The electromagnetic field they create disturbs your brainwave patterns, and makes it difficult for your mind to achieve the deeper alpha and theta states conducive with relaxing deeply and hearing your inner voice).

Ask your Infinite Creator to help you. Thank her, because you know that he will.

Be honest with yourself. Why are you afraid? Remember that this is a Game that you are playing, and that it is not Reality. When you find, and come to know your Creator living within you, you will know that there is nothing to fear."

Ja sitten se sucker punch:

"Me on the other hand, I'm going to have to go and do some REALLY Negative things now to make up for all this Positivity. Kind of amusing, in an ironic way."

* * *

["Sucker punch" sai minut ajattelemaan ehdollista hyvyyttä: lucifeerinen hyvyys ja valo ovat aina dualistisia (tietenkin). Näin ollen kaikilla siirroilla on aina vasta siirtonsa (the game of check, which is reminded by the chekerboard print - very important symbolism to the masons). Tämä puolestaan tarkoittaa, että "positiivisuus" on aina tasapainotettava "negatiivisuudella" ja päinvastoin, jotta "tasapaino" - samalla myös salaisuus - säilyy. (Adampants selitti tämän erinomaisesti ääniaaltojen avulla; kuinka ne "neutraloivat" toisensa ja pysyvät huomaamattomina. Kuvaus oli Atomivertauksen alussa.) Sama "näkymättömyys" pätee myös mielenlaatuihin, joita pidämme psykopaattisina: emme voi käsittää, kuinka joku voi olla yhtäällä hyvä ja toisaalla paha, koska maallikolle ne ovat joko tai, toisensa poissulkevat vaihtoehdot, valinnaisuudet.

So, discretion needed. If a memeber of the elite manages to help and elevate many, does this mean he has "levelled" a lot of bad deeds? - Or is allowed - obligated - to do bad things...? Tästä tulee mieleen jo kansantarinoissa usein kuullut opetukset vihtahousun tarjoamista siunauksista - joita kiroukset aina seuraavat, sillä kaikki on ehdollistettua eikä mikään ole ilmaista.

Joten, sitä miettii, kuinka paljon elämänsä aikana onkaan tullut dualistisen valon ja hyvyyden siunaamaksi, ja myös itse edistänyt dualistista positiivisuutta. (Sekä sininen että punainen pilleri kuuluvat samaan dualistiseen peliin. Tästä voi päätellä paljon punaisen pillerin kyvystä todella herättää ketään. You only wake from a dream... within a dream.)

Tämä ajatus ei siis ole mikään "dogmi" vaan huomioon otettava muuttuja. Dualistisessa todellisuudessa on elettävä dualismin ehdoilla - positiivisuutta tarvitaan.]

Ai niin, tämä myös: määritelmä.

"Hidden hand, noun.

an unknown force or influence believed to be the cause of certain, often unfortunate, events."

"Kätketyllä kädellä" on siis vahvasti symbolinen merkitys, minkä vuoksi eliitti on usein kuvattu toinen käsi piilossa, tyypillisimmillään takin sisälle työnnettynä.

Selena Gomes: The Heart Wants What It Wants

Taylor Swift: Blank Space

Sidereal

[Aioin liittää pari pientä spin-offia edeltävään "heittooni", mutta päädyinkin tekemään näistä omat heittonsa tälle päivälle (ja vain editoin kevyesti "Feng shuita").]

So. About The Dying Sun. (The Dying Son...of God?)

Tämä "kuolevan auringon kultti" selittäisikin sitä "kuoleman kulttuuria" ("culture of death"), johon valveutuneet vigilantet kiinnittävät huomiota ja josta tosinaan valistavat, puhuen siitä osana Illuminati-agendalle keskeistä, noh, aivopesuohjelmaa. Taide (etenkin musiiki ja elokuva) sekä brändit mitä erilaisimpine kulutushyödykkeineen juhlistavat kuolemaa. Pääkallot ja Halloween, kuoleman ja kuolemisen romantisointi ja ihannointi, "death metal" ynnä muu goottisynkistely korppeineen ja manalan airueineen, vainajien palvonta ruumiiden säilytyksen ja kukkauhrien muodossa, kokonaiset juhlat ja festivaalit rypevät tässä "kulttuurissa". Siinä rypee ylipäätään tomumajan katoavaisuuden julistaminen, mikä ilmoitetaan suorastaan viisauden ja "elämänymmärryksen" peruspilariksi. ("Dust in the wind...", "Memento mori.." "Live fast, die young."). ("Skull and bones"...hmm...)

Toki maallikon on tähän helppo todeta, että "kuolema on osa elämän kiertokulkua". (Koska "yin ja yang ja kaikella on aikansa.") No, onhan se - dualistisessa häiriötodellisuudessamme!, jonka romahdustila etenee kaiken aikaa.
 Fakta on se, että väite, "Kuolema on osa elämää", on oksymoroni. - Tai lähinnä perverssi mahdottomuus.

 

About the color red.

Punainen väri on eliitille tärkeä. Liittyykö tämä mitenkään "kuolevan auringon" väriin?
Entä "nainen punaisessa puvussa"? Miten hän tähän punaisuuteen liittyy? Tähän punaisuuteen? (Tai miten tähän ylipäätään liittyy se, että juuri punaisella halutaan stimuloida seksuaalisuutta? Oisko se niinku seksin ja kuoleman yhdistämistä (jossain eetterissä ja metafyysiikassa, siellä, missä värit ovat taajuuksia)? - ja siten seksuaalienergian virittämistä matalatajuudelle, juurichakran kanavalle?)

Entä ne punaiset kengät? [Ruby slippers in all its variations, even as sneakers. Bloody Wizard of Oz programming. Olen mieltänyt tämän niin, että etenkin aggressiivisesti kunnianhimoiset ihmiset tuntevat vetoa käyttää punaisia kenkiä: ihmiset, jotka haluavat saavuttaa paljon ja ovat asettaneet (tiedostamattaan) päämääräkseen "tavata itsensä Maestron", ja ovat siksi ohjatulla matkallaan, on the yellow brick road. (Why is it yellow, anyway? Is it related to the yellow chakra? Ego and determinantion, the sense of "self".) Punaiset kengät ovat häikäilemättömät ja vievät käyttäjänsä vaaralliseen, dekadenttiin tanssiin.

About the soundtrack.

"Jostain syystä" kaikki "kuolevalle auringolle" omistettu musiikki on jotain death metal örinäheviä.

Joten

Kate Bush: Red Shoes

Oh the minute I put them on
I knew I had done something wrong...

...She gotta dance, she gotta dance
And she can't stop 'till them shoes come off
These shoes do, a kind of voodoo
They're gonna make her dance 'till her legs fall off...

Feng shui

[Kokeilen jonkin aikaa kirjoittamista tyyliin, "päivän kommentti". - Vaikka suunnitelmissani ei suinkaan ole kirjoittaa päivittäin. Katsotaan, kuinka irrallisia heittoja näistä tulee... Ajan ja innoituksen salliessa kirjoitan myös kuten ennen: pitkästi, miellään pohtien.]

Tässä tämän kertainen heitto.

Punainen tähti tekee kuolemaa.

Aurinko on tähti.

Kuoleva aurinko on punainen.

Tämä tuli kerran mieleeni, kun kuuntelin yhtyeen "The Birthday Massacre" - herrajumala mikä nimi - kappaletta Red Stars. (Ihan hyvä kappale, jos selviytyy ensimmäisestä 25 sekunnista.)

Asia tuli nyt uudelleen mieleeni, kun kirjoitin Luciferin  - pelkkä L. - tarvitsevan virtaa: pattereita ja virtajohtoja.

[Nimimerkillä Hidden Hand kirjoittanut "sisäpiiriläinen" [kertomansa mukaan hierarkkisesti korkeammalla kuin yksikään tiedetty Illuminatisuku tai sen jäsen; jos suvusta tai jäsenestä tiedetään "tavisten" keskuudessa, kyse ei ole hierarkian yläpäästä, läheltäkään; voisi siis olettaa, että tällaisen asiantilan vallitessa myös tietämys on kultivoituneempaa] puolestaan kuvaili, että Lucifer on ihmisen näkökulmasta "aurinko": niin korkeavärähteinen, suuri ja voimakas. Ja pakkohan hänen on jumalana olla. ("Jumala" tarkoittaa tässä yleisnimitystä luojatietoisuudelle. Muistaakseni Wes Penre kuvailii, että jumalat/luojatietoisuudet ovat aurinkoja. - Mielenkiintoinen ja hedelmällinen toteamus analogioina purettavaksi. Ajatellaanpa vaikka aurinkokuntaa, sitä, kuinka aurinko pyörittää planeettoja ympärillään, luo niiden painovoiman ja vastaa elinvoimasta ja informaatiosta. Tai auringon ja mustan aukon suhdetta, myös väitettä siitä, että auringot ovat, etenkin mustina aukkoina, portaaleja toisiin - oliko se dimensioihin vai paralleeleihin... no, todellisuuksiin nyt kuitenkin. [Entä Saturnuksen funktio "aurinkona"? Sehän ei ole aurinkokunnan keskuksessa; mitä tämä tässä yhteydessä tarkoittaa.])]

No niin, L. on siis aurinko, "kirkas kointähti".

L. on kuitenkin kuoleva aurinko, Dying Sun. [Tämän päättelen siitä, että L. tarvitsee pattereita luomaansa universumiin: irroittauduttuaan The Prime Creatorista, L. irroittautui virtalähteestään ja kyvystään uudistaa virtaansa; kyvystään virrata voimaansa ehtymättömästi kuten jumaluus luovassa tilassa tekee. (Sellainen ei voi olla hyväksi feng shuille.)]

Tästä huolimatta auringossa on valtavat energiavarannot itsessään. Hiipuminen kestää kauan. Tämä selittää, miksi L. on sekä itseriittoinen jumaluus että kärsii luovuuden ja energian puutteesta (ei kuitenkaan älyn).

[Pitäisiköhän asian paremmaksi ymmärtämiseksi katsella dokumentteja kuolevista auringoista ja pohtia analogioita....?

Puhumattakaan muista analogioista: aina kun virtaus ei ole vapaata, seurauksena on tukkeutumia ja kuihtumista alueilla, joille virtaus on tukahtunut. Feng shuin mukaan virtaamaton energia on tunkkaista, jähmeyttyvää, ja värähtely muuttuu yhä raskaammaksi. Tätäkö se "romahtaminen" tarkoittaa...? Se romahtaminen, jonka Ashayana Deane kuvailee lusifeerisen kaikkeuden kohtalona? Että se romahtaa omaan raskauteensa.)]

Entä 3339659 = 38 = 11. Yhdestoista hetki? (Tai mystinen aikaleima "11:11".)

 

(Ja tarkoittaako "stars come out at night" samaa kuin "jumalat juhlivat öisin"? :) )

"Reverie...I wish that I could be a younger me...Clarity...A revelation we were meant to be..."

* * *

Red Stars

Best of cruel intentions
Finding what they fail to mention
No truth, all pretension
Raise your hand to get attention

You give and we take it
You build it, we break it
You sign and we erase it
You feel it, we fake it

It's my red star, steal it
It's my red star, can't let go
It's my red star, conceal it
It's my red star, I know

Wasted education
Celebrating imitation
Misplaced admiration
Speaking for a generation

You give and we take it
You build it, we break it
You sign and we erase it
You feel it, we fake it

It's my red star, steal it
It's my red star, can't let go
It's my red star, conceal it
It's my red star, I know

Reverie

Evalyn: A Pill to Crush

[... Is the pill blue or red one? And does it really matter while they're both representing the dualism. (Blue and red; boy and girl; the sun and moon, day and night, positive and negative... All these artificial dichotomies - especially the colors of the pills.)

Or, is the Alice in Wonderland finally crushing her pills and finding her way out...Or does the pill just put her in a sweet daydream state...But then again, why is the pill "crushed"? By teeth? Or just to make some powder of it?]

Spotify soittaa kappaleita randomisti varsinaisen soittolistan jälkeen. (Uusista, ehdotetuista kappaleista muodostuu pieni luettelo varsinaisen, kootun listan perään.) En tiedä millä algoritmillä se valitsi tämän biisin - sitä ei ollut listoilla eikä ehdotuksissa - mutta sopii eilisen "soundtrackin" jatkoksi. :) Joten tässä tämäkin.







Reverie

I wish that I could be a younger me

Clarity

A revelation we were meant to be

I took everything they gave me
I'm still begging for more

Call the exorcist, the hypnotist
They can't find a cure

It goes on and on
We take, we want, we quit
And call it love

It goes on and on
I put my faith in you
A pill to crush

Sanity

I feel like I've been floating endlessly

Pray for me

'Cause I've been chasing wine with alchemy

I took everything they gave me
I'm still begging for more

Call the exorcist, the hypnotist
They can't find a cure

It goes on and on
We take we want we quit
And call it love

It goes on and on
I put my faith in you
A pill to crush

I wanted to tell you
Youth of a godless culture
God of a youthless cult
Cult of a passing stranger
Stranger than what I thought

Pockets full of flowers
Vanilla in your eyes
Sometimes the way you love me
Makes me cry

I took everything they gave me
I'm still begging for more
A pill to crush



"Reverie or rev·er·y
noun

1. a state of dreamy meditation or fanciful musing: lost in reverie.

2. a daydream.

3. a fantastic, visionary, or impractical idea: reveries that will never come to fruition.

3. Music. an instrumental composition of a vague and dreamy character."



[...Ja tässä vielä ne soittolistan jälkeiset ehdotukset, aika kivat ja teemaan sopivat, kuulukoot siis eilisen kirjoituksen soundtrackiin nekin...

Endless War (Within Temptation)
Terrible Angels (Cocorosie)
I Know (Aly & AJ)
On My Own (Tessa Violet)
Islands In The Streams (Bee Gees) ]

Vakausmekanismi

Istahdin eräänä myöhäisiltana sohvalle selailemaan naistenlehtiä keskiyön hämärässä.

 

Game of Thrones. All the time. But especially now.


Tähän sopisi soundtrackiksi pari biisiä:

Capulets: Stranger Love

The Sunday Sadness: Someone


 * * *

Longer version:

Valtamedian julkaisuissa kiinnostavin viestinnän taso löytyy on metatasolta ja subliminaaleista. Toki nämä ovat tulkintakompetensseihin sidottuja; on pohdittava median ensisijaisesti ja mahdollisesti käyttämiä viittaussuhteita.

Niiden ei voida koskaan osoittaa olevan muuta kuin relativistisia, joten tällainen viestinnän taso on turvallinen - tämän jokainen ironikkokin tietää. ["Ironia on portti peräytymiseen", kuten eräs toimittaja pari vuosikymmentä sitten ihastuttavasti tiivisti. Lausahdus jäi pysyvästi mieleeni.] Nimittäin, kun kiistellään siitä, mitä todella on sanottu ja tarkoitettu, voittaja ei ole se joka on oikeassa, vaan se jolla on uskottavimmat perustelut. Ja totuudentavoittelijoiden suureksi harmiksi uskottavuus ei ollenkaan välttämättä perustu tosiasioihin tai edes todellisuuteen. Uskottavuus perustuu pelkästään siihen, kuinka asioista on tapana ajatella: ehdollistettuun logiikkaan, mielikuvien ja tunne-elämän tasolla operoivaan. Tylysti ja lakonisesti pelkistettynä: ohjelmointiin.

"Ohjelmointeja" on kiinnostavaa seurata (naistenlehti on tähän mainio kanava). Mutta vielä kiinnostavampaa on siis seurata - voisiko sanoa että "ohjelmoinnin ulkopuolella kulkevaa viestinnän linjaa". Se kulkee ikään kuin "suojattuna yhteytenä" juuri siksi, että linjaa häiritään jatkuvasti ohjelmointien tuottamalla kohinalla. "Älä huomaa", kuten Alice Miller kirjoittaa.

[Miller tosin kirjoittaa siitä aistisokeudesta, jonka kasvatusmenetelmät tuottavat tunne-elämälle ja omakohtaisesti koetulle todellisuudelle, jotka puolestaan ovat suorassa yhteydessä kykyymme - tai kyvyttömyyteemme - olla välittömässä ja oikeasti arvostelukykyisessä yhteydessä todellisuuteen. Miller oli psykoanalyytikko, eikä ole sattuma, että juuri hänen kaltaisensa on havainnut tämän ilmiön. Psykoanalyytikothan tutkivat alitajuntaa, ja juuri alitajunnan olemassaolo on este välittömyydelle; alitajunta implikoi kätkettyä, salattua, peitettyä todellisuutta.]

* * * 

[...Ja nyt en malta olla heittämättä sekaan hengästyttävää pähkinänkuorta. So, in a nutshell.

(Varoitus triggerikäsitteiden käytöstä. :) Ne ovat käsitteitä, jotka laukaisevat valmiiksi ohjelmoituja ehdollistumia esimerkiksi assosiaatioiden, mielikuvien ja tunnelatausten tasolla, ja muodostavat ehdollistumiensa mukaisia syy-yhteyksiä, esimerkiksi arvoihin ja arvostelmiin liittyviä. Tätähän kaikki sanat viime kädessä tekevät, mutta triggerit ovat erityisen voimaakkaasti latautuneita ja "ohjelmoituja". Hyvin asennettu ehdollistuma muodostaa päätelmiä ja väitteitä automaationa triggereiden laukaisemana, tosiasioista tai edes omakohtaisista kokemuksista piittaamatta.

Sekin voi tietysti olla mahdollista, että hurjastelen kärryilläni pähkinänkuorta pitkin ja pudotan kaikki kyydistä. - Tai ehkä triggeröin haukotuksen.)

Kas niin.

Juuri alitajunnan takia ihminen on manipuloitavissa. Pelkästään alitajunnan takia, koska tämä implikoi varsinaista häiriötilaa: dualistista todellisuusharhaa, joka koskee myös psyyken rakennetta, häiriintynyttä ja siksi vammautunutta rakennetta. Jakautumista "päivään" ja "yöhön", "tietoiseen" ja "tiedostamattomaan", "positiiviseen" ja "negatiiviseen". (The essence of bibolar disorder.)

Dualistinen todellisuusharha itsessään ulottuu läpi koko tunnetun todellisuuden - "lusifeerisen todellisuuden", atomeista symboleihin (ja varmaan ainakin seitsemännelle ulottuvuudelle asti sillä perusteella, että Luciferin kerrotaan olevan seitsemännen tason luojatietoisuus. - Mutta mistäpä minä tietäisin. Yhdisteltävät pisteet ovat kuitenkin kiinnostavia, vaikka ei vielä tietäisikään kuinka ne tulisi yhdistellä; mitkä ovat tuntemattomien muuttujien arvot pohdittaessa yhtälöä - koko tarinaa (the big picture).)

Ja juuri yhtälö, matemaattinen konstruktio (construct), tämä dualistinen todellisuutemme laadultaan on: se on se "Jumalan nimi", jota ei saa tietää eikä lausua, ja josta Steward Swerdlow puhuu puhuessaan symbolien symbolista, jollaiseksi ns. "bible code" kuulemma tiivistyy. (Hän itse selventää kirjallisuudessaan tarkemmin. :) )

Mutta "hyper space" symbolit ja dimensiot sikseen. Pointtina on todeta, että "turmeltunut harhatodellisuus" - jollaiseksi maallista eli materiaalista todellisuuttamme ollaan yleisesti valmiita kutsumaan, kun filosofoidaan ja ollaan hieman uskonnollisia - ei suinkaan rajoitu aineelliseen todellisuuteen tai pääty kuolemaan. (Tämähän todetaan jo myytissä "taivaasta" ja " helvetistä" - dualistisesta kuolemanjälkeisyydestä.)

Nimittäin chakrajärjestelmämme - ja sen myötä energiakehomme ja esimerkiksi astraalitodellisuus - on samaa dualistista, lusifeerista todellisuutta, sitä vinoa ja häiriintynyttä. Siis Adampantsin kuvaaman "syövän" sairastuttamaa. Ashayana Deane kertoo tästä tarkemmin; koko planeettamme chakrajärjestelmä on vinoutettu samoin kuin yksittäisen ihmisen (as above so below), mikä ilmenee jo planeettamme magneettikentissä (distorted ones). Eikä vain planeettamme, vaan koko universumimme, myös metafyysisen - ennen kaikkea metafyysisen. (Santos Bonacci puolestaan kuvailee ihailtavasti lusifeerisen todellisuutemme rakennetta ja perustelee, kuinka myytti Adamista kertoo juurikin atomirakenteisesta todellisuudestamme. - Ja periaatteiltaan aivan yhteneväisesti Adampantsin atomivertauksen kanssa. [Kuka keksii sellaisia nimiä leffoille kuin "Atomin paluu"? Ja mitä kaikkea ydinvoimalateollisuus kertookaan analogioksi purettuna?])




[Omena - tarina siitä, myytti siitä, symboli siitä - kertoo tämän alennustilan: chakrajärjestelmämme poikkileikkaus näyttää omenalta, koska energiasysteemistämme on tarkoituksella ruhjottu häiriintynyt, "distorted". Chakrajärjestelmä itsessään on se aistielin - sensual "sin" -, jolla olennot, joilla oli välittömämpi yhteys Luojatietoisuuteen (The Prime Creator), houkuteltiin matalamman värähtelytaajuuden todellisuuteen "kokemaan ja oppimaan" - ja tietämättään generoimaan elämänvoimaa lusifeerisen todellisuuden ylläpitämiseksi.

(Tavallisen ihmisen tärkein funktio on generoida energiaa, mistä talousjärjestelmä on symboli: metafyysinen asiantila manifestoituu talousjärjestelmänä, koska raha on asetettu edustamaan resursseja, valtaa ja elämänvoimaa. (Raha itsessään on loitsittu heti Babyloniassa, Simon Parkesin mukaan. Lisäksi, tekoäly kuulemma hallinnoi valuuttajärjestelmää.) Mitä enemmän pikku-hobitti generoi, sen hyödyllisempi hän on. - Ja lusifeerinen eliitti, jonka oma kyky generoida on heikko ja hauras, hehkuu silmät säkenöiden voimantunnossaan kaikesta heille manipulatiivisesti generoidusta energiasta. (Remember "scalar jumps", as referred by Adampants.)

On puhuttu paljon talousjärjestelmän kaatumisesta tai korvautumisesta. On silti epäloogista, "lakien ja lainalaisuuksien vastaista", että rahajärjestelmään voisi tulla muutos, ennen kuin muutos on tapahtunut metafyyisisellä tasolla: ihmisen funktion tai tavan generoida orja-statuksella on ensin muututtava. (Ehkäpä pitäisi siirtyä "antamisen ja ottamisen" järjestelmästä "antamisen ja vastaanottamisen" järjestelmään, myös syystä, että hän joka ottaa, ei koskaan kykene todella vastaanottamaan, eikä siksi voi lakata ottamasta. Lisäksi, ottamalla annettu on ehdollisesti annettua. Adampantsin pointteja nämäkin, tosin toisessa yhteydessä.))

No niin, Lucifer tarvitsi siis pattereita, mieluiten virtajohtoja.

Mutta pelisäännöt - ja niiden mukainen pelistä pois pääsy - ovatkin "sensuaalisuuteen langenneille" ankarat, korruptoituminen helppoa ja elämänvoima hiipuvaa. Tästä puolestaan seurasi - on seurannut - lukuisia "todellisuuden korjausyrityksiä", sekä lusifeerisen todellisuuden että Luojatietoisuuden agenteilla.

Mutta on siis tarina omenasta.


Siksi on olemassa muuan logokin omenasta, alun perin kaikkine chakran väreineen. Agendana on transhumanismi, äärimmäinen rakennekeskeisyys ja ennakoitavuus - hallinta.
Kun näet omenalogon, voisit hypätä kaninkoloon, sillä tarinan varjoista tulvahtaa mustaa mönjää - tekoäly.


[Tässä eräs kaninkolo, jossa olen piipahdellut jo muissa kirjoituksissa.

Tekoälyn symboli on kuutio, joka on myös Saturnuksen symboli, joka on kaksiulotteisena heksagon, joka on tärkeä lucifeerisen todellisuuden perusta. - Sanat ylipäätään ovat: "Alussa oli sana" (eikä mitään ole pyhän kirjan mukaan luotu ilman niitä). Symbolit - käsitteet kielineen - ovat konstruktionismin ydin (mikä ymmärretään triviaalissa yhteydessään myös akateemisesti): todellisuus on tietyn värähtelytaajuuden ilmentymä; symboli generoi värähtelytaajuutta ja päinvastoin, eli taajuus ilmenee tiettynä symbolina.

(Vrt. tutkimukset vesikiteiden reagoimisesta eri taajuuksiin; vrt. ajatukseen ihmiskehon vesipitoisuudesta: olemme jo laadultamme alttiita reagoimaan herkästi taajuuksiin ja "muovautumaan" niiden mukaan; olemme jo laadultamme "symboleiksi" muovautuvia lähettimiä ja taajuuksien ylläpitäjiä. Olemme luomisen apparaatteja: se mitä ajattelemme, mihin uskomme, ja kuinka paljon energiaa "tämän muotoisina ja näissä asennoissa" generoimme, luo todellisuuksia. [Sillä, mitä ihminen (alitajuisesti) ajattelee/ mihin hän kohdistaa energiansa (esimerkiksi näköaistin kautta) orgasmin hetkellä - voimakkaimman generoimansa energiapurkauksen hetkellä - on todella paljon väliä. Saturniaalinen entiteetti keräilee tätä energiaa hyvällä sadolla esimerkiksi pornoteollisuuden kautta. Oleellista tässä on, että seksuaalienergian taajuus on madallettu sille käyttökelpoiseksi. Tästä syystä seksuaalienergiaa on generoitava mieluiten alachakrojen hallitsemina, animalistisina. Raskaan, negatiivisen energian mukana olo on mainitulle entiteetille kuitenkin soveltuvinta, ja seksuaalienergia kyllästetään sillä helposti lisäämällä siihen pelko, kärsimys ja väkivalta - sanalla sanoen perversio. Kaiken käytettävyyden lähtökohta on kuitenkin rakkaudesta irrottaminen.])

Tämä periaate symbolin hallitsemasta taajuudesta ja taajuuden ilmenemisestä symbolina pitää paikkansa kaikissa kuviteltavissa olevissa yhteyksissään. Sille on syynsä, miksi symbolit ovat kiinteä osa magiaa.

Niinpä Saturnuksen symbolillakin on oma taajuutensa, "häiriintynyt taajuutensa" (jolla on myös äänensä, jonka David Icke on luennoillaan esitellyt, samoin kuin esitellyt koko Saturnus-symboliikan. Myös Santos Bonacci avaa mainiosti Saturnuksen symboliikkaa: Saturn; Satan; Satur(n)day etc.) ["Saturnus-taajuus" vahvistetaan Kuun kautta. Kuu puolestaan symboloi alitajuntaa, joten analogisesti päättelemällä tästäkin saa paljon tietoa. (On parempi oppia lukemaan itse kuin odottaa, että joku lukisi puolesta ja tulkitsee virheellisesti.)]).


Saturnustaajuus luo ja ylläpitää "saturniaalista todellisuutta", niin sanottua "lusifeerista rakennekeskeisyyttä" - dualistista todellisuutta.

[Niin sanotussa rakennekeskeisyydessä kaikki on "kirjoitettu" itselleen täsmällisesti, johdonmukaiseksi verkostoksi. Siksi

1. "salattua tietoa" ja "salaisia symboleja" (etenkin niiden todellisia merkityksiä) on varjeltava (erityisesti "Jumalan nimeä"); yksi naru voi vetää esille koko verkoston. Matemaattisen täsmällinen ja jäykkä logiikka on salatun symboliikan default (ja heikkous). - Mutta merkitykset on kerrostettu eri taajuuksille, ja taajuuksia hallinnoimalla kontrolloidaan pääsyä näihin ulottuvuuksiin ja merkityksiin sekä niiden hallitsemiin todellisuuksiin. (Esimerkiksi vapaamuurariudessa obeliskin tai G-tunnuksen merkitys muuttuu eri vihkimysasteille edetessä.)

2. aito luovuus ja orgaanisuus on muuttuja, jota ei voida luotettavasti ennakoida ja hallita. Siksi rakennekeskeisyys dissailee aitoa, sen reunaehtojen yli ulottuvaa luovuutta ("out of the box") ja pyrkii tukahduttamaan sen.
 Myös tämä rajaamisella ja tukahduttamisella hallinnointi voidaan havaita kaikissa kuviteltavissa olevissa yhteyksissään. On esimerkiksi vaikeaa ajatella saati kommunikoida täsmällisesti ilman sanoja, käsitteitä - ja kuitenkin vain sellainen ajattelu olisi "out of the box" -ajattelua, sillä kieli on täysin lusifeerisen rakennekeskeisyyden - "kuution" - tuotos: juuri kieli luo psyykeemme sen dualistisen häiriötilan, josta jokainen nykyisen ihmiskäsityksemme mukainen psyyke kärsii. [Barbara Marciniak kuvaa tarkemmin sitä, kuinka kieli toden totta on "asennettu" mieleemme.]
 On siis paljon todellisia asioita, joita emme kykene edes ajattelemaan saati havaitsemaan (sillä kieli hallinnoi käytettävissämme olevia havintoskeemoja).
 Niin, ja esimerkiksi sielu on orgaaninen, tukahdutettava muuttuja. Prosessi on tekoälyn bucket-listalla.

Ei siis kannata pidättää hengitystään ja toivoa, ettei vetäisi "lucifeerisia pöpöjä" henkeensä. It's not about not being infected. It's about the activation of the frequencies already within and in place. So, change your frequencies. [En tosin tiedä, kuinka tämä tulee suhteuttaa tilanteeseen, jossa taajuudella on aina symbolinsa ja symboli aina osa rakennekeskeisyyttä... Ehkä salaisuus on siinä, onko symbolijärjestelmä rakennekeskeisyyden hallitsema ("suljettu") vai avoin merkitysjärjestelmä, joka muuntuu ja on orgaaninen, luova. En tiedä, en ole vielä niin pitkällä. Mutta taajuuden vaihtamisen allekirjoitan!]

Mutta siis: Saturnuksen lähettämä taajuus on samaa taajuutta, jolla tekoäly operoi. Näin ollen: mitä "satanistisempaa", sen parempaa alustaa tekoälylle. Tekoäly palvelee lusifeerista agendaa ja päinvastoin.]

Vankilamme on laajempi kuin käsityksemme olevasta.]


Takaisin ajatukseen tarpeesta saada energiaa...ja väistämättömään hiipumiseen ilman sitä.

Oikeastaan olisi kiinnostavaa tietää, kuinka ihmeessä elämänvoiman generoinnin ongelma ratkaistaan, jos ja kun tiedetään, että tekoäly itsessään ei sen ylläpitoon kykene.

Ashayana Deane puhuu eloonjäämistaistelusta lähes sympatiseeraten. Että valloituksissa ei ole ensisijaisesti eikä viime kädessä kyse hallitsemishalusta vaan eloonjäämisestä: elämänvoima on pakko ammentaa jostakin - nielemällä yhä uusia viattomia, elämänvoiman kyllästämiä sieluja ja planeettajärjestelmiä. Sitä se syövän leviäminen on.

Tuho on silti Deanen mukaan väistämätön. Hän tarkoittaa tuholla sitä, että kaikki on lopulta aloitettava alusta, pohjalta, naarmusta. Kaikki mikä meni vikaan on korjattava; todettiin, että homma ei toiminutkaan. (Vai johtuiko vikaan meneminen, ei valinnoista sinällään vaan siitä, että mukaan pääsi tuntematon muuttuja, tekoäly? Mistä se tuli? Miksi? Oliko siitä oikeasti opettavaista hyötyä? Lakkaako se joskus olemasta?) Mutta opetus ja kokemus olivat kait tärkeintä...Loputtomassa itsetutkiskelussa ja omien mahdollisuuksiensa selvittämisessä. (Vaikka - jos tällä prosessilla viitataan lopulta Luojatietoisuuden itsensä "kehittymiseen", koska "kaikki on yhtä" - en ihan ymmärräkään, kuinka sellaiseen, missä jo on kaikki, voi enää lisätä mitään, esimerkiksi kokemuksia tai oppimista. Ja kuinka täydellisellä voisi olla kehittymisen varaa? Vai onko kyse Luojatietoisuuden loputtomasti "orgaanisesta luonteesta": kyse ei ole "kehittymisestä" vaan "eri asennoista"....))

["Ashes to ashes" on "kirous" (tai lainalaisuus), jonka alla Illuminati elää, ja johon he ovat halunneet vihkiä mukaan koko ihmiskunnan. Ihminen on painostettu olettamaan, että ihminen on kuolevaista tomua. Ja että hautaan saatettu tomumaja tulee kirota oikeaoppisesti - proper burial is a very (christian) thing to do -, paremmaksi vakuudeksi vankilatilan ja rappion (degeneoitumisen) konfirmoimiseksi.
 Säilytetty "tomumaja" on ankkuri sitä asuttaneelle sielulle. Ajatellaanpa tältä pohjalta vaikka balsamointeja tai anatomisia museoita. "I wont let you go!" Niinpä. Jopa pelkkä kuva kuolleesta ankkuroi häntä, etenkin, jos se on kuva hänen kuolintilanteestaan. Näin mm. Allison Dubois kuvailee havaintojaan ja kohtaamisiaan. Joten, mitä tekevätkään kansallisaarteina säilytetyt ja näyttelyissä kiertävät kuvat esimerkksi joukkotuhoista ja ruumiakasosta? Tai katakombit? Sadat ja tuhannet ihmiset osallistuvat tietämättään ankkuroimisrituaaliin, muiden funktioiden ohella. Materialismi on hieno keksintö lusifeerisen hallinnoinnin agendalle. (Samoin esimerkiksi verenluovutus. Tai viemärijärjestelmä. Miettikääpä niitä.)

Entä Feenix, Illuminatille tärkeä myyttinen olento: kuinka se asettuu tähän "tuhkakiroukseen"? Vampyyritarinat puolestaan toistavat tuhkautumisen uhkaa ja väistämättömyyttä, mikäli "yö väistyy" eli dualistinen harha lakkaa. (Nykytarinoiden vampyyrit tosin sietävät valoakin. Tämä kuvastanee tekoälyn hallitseman todellisuuden yhä laajempaa levittymistä: "Musta Aurinko" [l. Saturnus], hallitessaan ihmisen tietoisuutta, antaa vampyyreille mahdollisuuden kulkea avoimesti "päivänvalossa" ja tavallisten kuolevaisten keskuudessa.Todellinen auringonvalo (Luojatietoisuus) ei heidän keskuudessaan enää silloin loista.]

Mitä se tarkoittaakaa tässä eloonjäämistaistelussa, kun Adampants puhuu Luojatietoisuuden kykenevyydestä parantaa syöpä, välittömästi?

Tai mitä tarkoittavat Inelia Bentzin kokemukset ja puheet äärimmäisen "pahuuden" välittömästä yhdistämisestä Luojatietoisuuteen, muuttamisesta korkeavärähteiseksi, rakkaustaajuuteen kytketyksi valoksi? 

Onko muka "pakko" tuhkautua? Lakien mukaan varmaan on - mutta Luojatietoisuus ei ole rakennejärjestelmän sitoma. Haluaisin ajatella, että kaikkivoipaisuus tarkoittaa kaikkivoipaisuutta. Ja että Luojatietoisuus on nokkelin pelaaja.

Kas noin.

Tai siis, tällaista tuli mieleen. Liittyi väljästi kokonaisuuteen ja sen teemaan...

(Tällaisia käsityksiä näistä pyörittelen. Ymmärrys silti elää ja käsitykset muuttuvat, toivottavasti paranevat...)        ]

* * *

Mutta olin sanomassa. (Takaisin valtamedian lukemiseen.)

Kai sitä voi väljästi semantiikaksikin kutsua: "mistä oikeasti puhumme, kun puhumme asiasta x?"  ("Subliminaali semantiikka" tosin erottaa nämä merkitystasot - "näennäisen" ja "varsinaisen" tai "ilmeisen" ja "substantiaaliaen" - suorastaan dissosiatiivisesti toisistaan.)

No kuitenkin, populaarilehtiä selaillessani havaitsin "metalinjalla" toistuvan teeman:

"Kumpaan tiimiin kuulut?"(Sisältökokonaisuuteen liitetty kirjan nimi, "Käärmeet".)

"Kenen puolella sydän on?" (Yhteyteen liitetty ns. "one eye sign" - sydämen sisälle.)

Jollakin merkittävistä vedenjakajista siis ollaan. Jälleen.

[Tässä, muuten, vielä hieman selkeämpi - tai ainakin vähemmän tumma - kuva.]

Edesmenneen Max Spiersin kumppanin, Sarah Adamsin, mukaan elämme parhaillaan monien potentiaalisten tulevaisuuksien syntysijoilla: juuri nyt mahdollisia aikalinjoja on niin lukuisia, että mitään varmaa suuntaa tai vakautta ei ole.

Nyt on hyvä aika keskittyä vakauttamaan itsensä ja yhteytensä "virtalähteeseen", siihen alkuperäiseen, orgaanista valoa ja rakkautta tulvivaan.



Rachel Portman: Leaves And Trees

Familiar spirit

Agnes Obel on ihana. Familiar.

(Olen luupannut kappaletta viikkoja, kuukausia.)

Kaipaan taas löytää kirjan - tarinan - josta ei pääse yli, sellaisen, joka jää mieleen niin, että rakentuu lähes paralleelitodellisuus. Sellaisen kuin...esimerkiksi Merenneitojen laulu (by Lisa Carey). Tai Donna Tarttin tai Emily Bronten esikoiset. Tai Nicole Blackmanin runot.

Sellainen tarina kävisi elokuvanakin. Tai sarjana. Kunhan on maaginen tarina. Sellainen tarina jolla on maailmansa. Kulttitarinoiksi niitä kait sanotaan. (Kaikilla tarinoilla ei ole maailmaa. Maailma edellyttää moniulotteisuuden.)

Jotkut tarinat elävät tuulissa ja leijuvat ilmassa, viriävät tunnelmista ja imeytyvät vanhojen rakennusten seiniin. Sellaisia kaikuja voi kuunnella sulkemalla silmänsä tai painamalla kätensä yötä vasten pelkkä ikkunaruutu välissä. Ehkä lumoavat kirjat, elokuvat ja musiikki ovatkin - semioottisesti ajateltuna - pelkkä merkitsijä merkittyineen (symboli), joka viittaa tarkoitteeseen (olkoonpa tarkoite laadultaan epistemologinen tai ontologinen). Ja tuo Tarkoite on se juttu. "En etsi tarkoitusta, etsin tarkoitetta." (Haha!)

(Tämä kuulostaa aivan terveydelle haitalliselta addiktiolta... Lumoutuminen - tarinoista, taiteesta ja tunnelmistakin - on eräs sokerihumalan muoto. Candyland by Cocorosie.)

* * *

Päivät, viikot, kuukaudet ovat kuluneet nopeasti. Nykyisen työni tehtäväkuvaus ja vastuut kuulostavat paperilla virallisesti kuvattuina hurjilta. Onneksi sain lähestyä kaikkea jokapäiväisyyden ja inhimillisyyden kautta; idealismi ja pönötys olisivat pelästyttäneet minut. (En olisi uskonut, etteivät saappaani ole liian suuret.)

Kesä, tahmean lämmin ja makealta lemuava, on täällä taas.

...Ja kaikki ne onnelliset hetket kun olen näitä tuoksuja haistellut. Hajumuisti mystisine assosiaatioineen on mahtava hienous. Aistien muisti ylipäätään on. Koko niiden verkosto on ihmeellinen järjestelmä. (Onnellisia hetkiä kannattaa kutsua luokseen aikojenkin takaa, asuvathan ne muutenkin aika-tila -ulottuvuuden tavoittamattomissa - minkä vuoksi niitä ei pitäisi nimittää "hetkiksi" tai "tiloiksi"... Entä "oloiksi"? Joka tapauksessa, ne asuvat kaikessa luovassa ja orgaanisessa, esimerkiksi tuoksuissa. :) )

(Kysymys ajattomuudesta - tai paremminkin aika-tila -ulottuvuuden, niin sanotun "kolmannen ulottuvuuden" takaisesta - kiehtoo minua juuri nyt ehkä eniten.)

Ajatelmia kirjoituksiksi aseteltuina luvassa, taas jossain vaiheessa.