P: Some more lionlight

”Jatkan huomenna” kirjoitin neljä päivää sitten, ja puhuin näemmä itsekseni… Jatkoinhan minä – mutta en edennyt kirjoittamiseen asti, varsinkaan kun muistin, ettei minulla ole kiire. [Olen tänä aikana ennättänyt viettää myös kymmenen tunnin luentomaratonin Swerdlowia kuunnellen. (On käytettävä hyväkseen aikaa ja innoitusta ottaessaan keskittyneesti selvää.)]

 Mutta nyt.

 Se valo.

* * *

And we walk together into the light, Demi siis laulaa. And the triggeword here is light.

Miksi se triggeröi? Mitä se triggeröi? Miten?

Kuten olen ehtinyt jo hartaudella kuvata, valohan edustaa - nykykäsitykseni mukaan - tiedostamista ja tietoa, tietoisuuttakin. (Tämä on selvää jo taiteen ja uskonnon symboliikasta, psykoanalyysin käyttämistä symbolien selitysmalleista puhumattakaan.) Esoteerisessa kirjallisuudessa valon merkitystä tiedon symbolina terävöitetään entisestään: on kyse informaatiosta ja sen taajuudesta. Tässä käsityksessä esimerkiksi Auringon valokin on oikeammin informaatiota, ei pelkkää "energiaa". 

[Mitä, muuten, tulee käsitykseen Auringosta lämpöenergian lähteenä, Swerdlowilla on tähänkin kiinnostava pointti, melkeinpä kompakysymykseen innoittava. Miksi avaruus on planeetoiden välillä kylmää, absoluuttisen nollapisteen vallassa, jos Aurinko on kuuma ja lämmittää? Mitä lähempänä ollaan, sen kuumempaahan pitäisi olla.  

 Jos ymmärsin oikein, kyse on samasta ilmiöstä kuin kysymyksessä: Kuuluuko metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa? Toisin sanoen aistimus/ilmiö vaatii vastaanoton ja kapasiteetin siihen: tapahtuma vaatii sekä lähettäjän että vastaanottajan, akti reaktion ollakseen jokin tapahtuma, jonkin toteutuma. Kohteen on siis kyettävä reagoimaan lähetykseen. (Tämän periaatteen takia esimerkiksi kenenkään huonot "vaibsit" - puheet/ajatukset/uskomukset - eivät osu, jos itse ei sijaitse niiden vastaanottotaajuudella. Tästä johtuen kielteisten ihmisten onkin ensin revittävä omalle taajuudelleen voidakseen kosketella tai manipuloida. So, stay centered, kuten sanotaan.) 

 Ääniaallot synnyttävät kokemuksen äänestä vain, jos vastaanotin kykenee tulkitsemaan ne. Vastaavasti Aurinkokin lämmittää vain, jos vastaanottava planeetta kykenee aallot vastaanottamaan. Aurinko yksinään ja itsessään ei lämmitä. (Haa! Jälleen mainino analogia: pelkkä tiedon olemassaolo ei auta ketään. On osattava oivaltaa ja ymmärtää omakohtaisesti.)

Kuinka ollakaan, myös tämä - siis väite Auringon lämmitysvoimasta ainoastaan energian vastaanottokyvyn seurauksena - on mainio analogia metafyysisestä todellisuudesta ja luontoon kirjoitettu julistus. 

 Tajusin nimittäin juuri, että Swerdlowin väite sopii kuin nakutettu esimerkiksi Marciniakin kuvaukseen pyrkimyksistä "kohottaa ihmiskunnan värähtelytaajuutta": korkeamman asteen informaatioaaltoja on kuulemma lähetetty useasti, mutta Maan asukit eivät ole kyenneet niitä vastaanottamaan saati ylläpitämään. (Eräs analogia tästä on valo jota emme näe - ja sen myötä esimerkiksi värit, joita ei vielä ole meille olemassa.) 

 Tästä syystä sitten lähetettiin niitä kuuluisia valotyöntekijöitä: heidän tehtävänsä on sekä vastaanottaa että ylläpitää. 

 (Koska tämä - "valon vastaanotto ja ylläpito" - vaikuttaa hitaasti mutta varmasti koko ihmiskunnan kollektiiviseen tietoisuuskenttään, ylläpitokyvyllä on ratkaiseva vaikutus koko ihmiskunnan kyvylle tiedostaa ja kehittyä (siis "yhteyttää ja kasvaa"). Siksi Adampants kuvaileekin, että Illuminati hyökkää anakrimmin juuri valotyötä tekemään tulleita vastaan: heidän taajuutensa halutaan vetää mahdollisimman matalaksi, ja silloin on huolehdittava traumatisoimisesta, vaikeiden addiktioiden kehittymisestä, itsetuhoisuudesta, masennuksesta ynnä muusta elämänlaatua ja yleisvireyttä sabotoivasta - puhumattakaan kyvyttömyydestä muistaa. Ns. valotyöntekijöiden taajuus kuulemma tunnistetaan välittömästi heidän saavuttuaan, joten normaalia eksponentiaalisempi "lamaannutus" voidaan aloittaa varhain.) 

 Mutta se valo. Vasta kun valoa voidaan vastaanottaa ja sitä kyetään ylläpitämään, sitä voidaan hyödyntää: vasta silloin on olemassa potentiaa kasvuvoimaksi. Valoahan elämän syntyminen ja ylläpito tarvitsevat, valoa ja vettä.

(Jos olen ymmärtänyt oikein, nämä tällaiset ajatukset luokittuvat Swerdlow käsitemaailmassa kuitenkin "new age" -humpuukiksi, ja pelkkä new age -henkisten käsitteiden käyttely saa hänet ärtymään: hän ymmärtää new age-liikkeen hallituksen alulle panemaksi new-world-religion -ohjelmoinniksi. (So better to stay unplugged...) 

 Kyllä; mikäpä kollektiivisessa Matrixissamme ei olisi petollista. Samasta syystä myös ufo-kommuunit ovat erittiän kyseenalaisia (highly infiltrated). Myös astraalitodellisuus on Swerdlowin mukaan vaarallinen paikka. Mutta en silti halua heittää lapsia pesuvesien mukana menemään - en myöskään Swerdlowin opetusten suhteen. (Kuuntelen häntä mitä suurimmalla kunnioituksella ja mielenkiinnolla hänen inhimillisyydestään huolimatta.) 

 Kuinkapa se arvostelukyky muuten kehittyisi, ellei omia virheitä tekemällä. Joskus on syötävä ravintoarvoiltaan huonoa ja jopa myrkyllistä ruokaa pysyäkseen hengissä jos ei muutakaan ole saatavilla - mutta se on tilapäinen haitta ja huomattavasti pienempi kuin kuolla pois.) ]

Edeltävästä saan hyvän aasinsillan mainita, että esoteerinen käsitys valosta sotkeutuu kovin helposti new age -ideologiaan ja sen vaalimiin uskomuksiin. Kuten on laita kaikissa ideologioissa ynnä muissa uskomusjärestelmissä, myös new agessa on sekoitettuna totuudenjyviä. (Eihän se muuten pysyisi koossa.) Mutta jyvät kasvatetaan kieroon omituisessa maaperässä, niille kyseenalisessa kontekstissa, ja niiden kasvustoilla kikkaillaan kuin bonzaipuilla. 

* * *

[Tarkennetaanpa tähän hetkeksi.

Kenties suurin vamma new age -ajattelussa on oletus siitä, ettei "pahaa" ole, ja tehdä tämä dualististen todellisuusharhan sisällä (eli paikassa, jossa "pahuus" on olemassa, samoin kuin muut massiiviset illuusiot kuten aika (tai laajemmin sanottuna: kronologia) tai karmakin ovat). 

 Tällöin erehdytään pitämään dualistista valoa aitona Valona ja, kuten psyyken analogiasta voi päätellä, silloin ylläpidetään sitä tiedostamattomuuden tilaa joka mahdollistaa mielenhallinnan. "Pahuuden" kieltäminen on tässä analogiassa vähän sama asia kuin väittää, ettei psyykessä ole mitään "tiedostamatonta", "alitajuntaa" tai "pimeää" - ja silloin tiedostamaton aines jää täysin käsittelemättä, kohtaamatta ja integroimatta. 

 Toisin sanoen new agen kästys "valosta" tarkoittaa päivätietoisuuden edustamaa "hyvää", pelkän kasvatuksen aikaansaamaa, sellaista, joka perustuu "pahan" kieltämiseen ja tukahduttamiseen. [Ei ihme, että new age -ajattelussa tyypillistä on myös rajattomuus ja nimettömyys (tai "kaiken ykseys"), kaiken kiltti ja hyväntahtoinen sallivuus: new age ihminen on "hyvin kasvatetu" ja siksi myös auktoriteeteilleen kuuliainen, siis helposti manipuloitavissa ja hallittavissa. Henkiseen kypsyyteen ja aitoon rakkauteen kuuluu kuitenkin omien ja muiden rajojen kunnioittaminen. Itsensä uhraaminen ei ole rakkautta, se on pelkkää itsensä tuhoamista. Ei ihme, että sellainen luulo on peräisin uhrauskulteista.]

 Onhan se totta, ettei "pahaa" ole. Mutta sitä ennen on ratkaistava Matrix ja päästävä vallitsevan dualistisen todellisuusharhan toiselle puolelle toteamaan se. - Eikä new age -liike todellakaan tässä auta, inhan esimerkiksi oppi reinkarnaatiokehityksestä sen peruspilareita.]

  

Ja tästä pääsenkin kätevästi ajatukseen petollisesta valosta. Sen hyvänä esimerkkinä on niin sanottu ”hiirenloukkuvalo”, siis se valo, joka kutsuu sielun takaisin karmakiertoon kuoleman jälkeen. Kuulemma. (Itse en tällaista juuri nyt muista... Heh heh. - Vaikka olenkin, mitä ilmeisimmin, kokenut sen jo monta kertaa... [Huh, 270 elämää...En taida olla kovin nopea oppija.]) 

 Esimerkiksi Simon Parkes ja Barbara Marciniak puhuvat - kuten aikaisemmin todettua - siitä kuinka astraalitodellisuudessa hohtaa valo, se kuolemanrajatilassa koettu tai kuoleman jälkeen nähty, jonka tarkoitus on kerätä kehoistaan irtautuneet sielut. Etenkin Parkes puhuu siitä kuinka ihmiset ohjelmoidaan jo fyysisen elämänsä aikana kulkemaan sitä kohti, mistä syystä esimerkiksi Disney liittää elokuviinsa tyypillisesti mukaan ”kuoleman jälkeisen valon”. Go to the light! on myös se ohje, joka "vainajasieluille" kummitusohjelmissa annetaan. 

 [Parkes puhuu myös siitä kuinka voi valmistautua valon houkutuksen varalle. Se tapahtuu eräänlaisella ”vastaohjelmoinnilla”. Olenkin, muuten, unielämäni myötä tajunnut, kuinka tehokkaasti valvetilan ”konfirmaatiot” – pelkät tavat ja tottumukset – kulkeutuvat sellaisinaan logiikoiksi ja periaatteiksi, joita jopa unissaan noudattaa. Toisin sanoen näistä periaatteista on tullut niin kiinteä osa sielunelämää, että muutkin tajunnan kerrostumat kuin pelkkä valvetila niitä noudattaa.]  

 Niin, se ”hiirenloukkuvalo” sitten lähettää ihmisen takaisin karmakierron vankilaan tällä planeetalla.

* * *

Tällaisen tiedon myötä tulee ymmärrettävämmäksi Swerdlowin opetus ”valosta” ohjelmana ja ohjelmointina. 

 [Olen pannut merkille, että Swerdlowille on kehittynyt - erittäin ymmärrettävästi ja varmasti hyvin hämmästyttävään tietopohjaan perustuen - syvä kritiikki monia triggereiksi tietämiään asioita kohtaan, koskivatpa ne sanankäyttöä, tekoja, opetuksia tai uskomuksia. Erityisesti, kuten tulin jo maininneeksi, new age -jutut ja kyseisen liikkeen piirissä viljellyt käsitteet saavat hänen karvansa pörhistymään. Samalla varauksella hän suhtautuu muuhunkin sangen kyseenalaisena pitämäänsä. Eräässä luennossaan hän esimerkiksi kuvailee, että kaikki ”kanavointi” on peräisin satelliiteista – väite, jota hän ei välttämättä seuraa johdonmukaisesti loppuun asti kaikissa luennoissaan* – ja että astraalitodellisuus, kuten mainittua, on vaarallinen paikka. 

 (*Toisaalta hän opastaa "tasojen mukaan": mitä "edistyneempi" opetustaso on kyseessä, sitä enemmän ilmaantuu poikkeuksia aikaisemmin opetettuihin periaatteisiin. Lapsille voi olla ehdoton sääntö, että tulitikkuihin ei kosketa - mutta se olisi mieletön vaatimus aikuiselle. Ja ainahan on olemassa myös tilannekohtainen arviointi.]

Mutta olin sanomassa: kyllä Swerdlow tietää mistä puhuu. Mitä enemmän sitä kuulostelee, sitä paremmalta käsite ”ohjelmointi" kuulostaa (siis puhuttaessa”valosta”). Onhan ”valo” keskeinen ohjelmointi jo huomattavasti massiivisemmallakin tavalla (kuin pelkkänä triggerikäsitteenä new-world-religion -ohjelmointiin): sehän on se dualistisen todellisuuden (l. häiriö- tai virhetodellisuuden) elementti, jota tarvitaan pimeyden synnyttämiseen ja läsnäoloon. Tässä yhteydessä olenkin ”valoa” jo hartaasti käsitellyt. Yhdessä ne, ”valo” ja ”pimeä”, siis kannattelevat aisapareina Matrix-illuusiota, jossa todempi todellisuus on häivytetty ja tiedostamattomuus rehottaa (kuten olen psyyken analogian kautta kuvaillut). - Ja häivytyshän siis tapahtuu "neutraloimalla", metodilla, jonka Adampants kuvailee mainiossa Atomivertauksessaan. 

 Tällainen ”valo” häivyttää näkyviltä todemman todellisuuden. Varsinainen metafyysinen ohjelmointielementti siis.

Valo on siten kinkkinen käsite myös siinä suhteessa, että sillä hyvin usein viitataan dualistiseen todellisuuteen. (Tämä on ymmärrettävää sikäli, ettei ihminen osaa ajatella dualistisen harhan ulkopuolella sen enempää kuin kokea todellisuutta aika-tila -ulottuvuuden toisella puolen.) 

 Kun ”valo” tällä tavoin sijoittuu Matrixin harhatodellisuuteen, sillä ei ole mitään suora tekemistä aidon Valon kanssa.

* * *

Mitä vielä tulee "valoon" ohjelmointina, lisäksi on helppoa kuvitella, että silloin kun ”valo” ymmärretään taajuuksina - joihin siis voidaan triggerin avulla ”kytkeä" -, niiden kanssa operoiminen ylipäätään luo otolliset olosuhteet erilaisille mielenhallintapuuhastetuille. Ajatellaanpa vaikka kunnon new age -meditaatiota: tyhjennytään (tai puhdistutaan), kytkeydytään ja otetaan vastaan, oleillaan eri sfäärissä, muokkaudutaan ja kuunnellaan ohjeita (kuten ”valon ääntä sydämessä”). 

 Lisäksi Swerdlow huomauttaa, että erilaiset visualisointiharjoitukset ovatkin implanttien rakentamista omaan energiasysteemiinsä. Se on vähän kuin tatuoisi sen. Ja siellä missä on symboli, siellä on taajuus, joka puolestaan toimii "portaalina". Simon Parkes huomauttaakin, että monissa new age -henkisissä meditaatiotiloissa entiteetit saattavat jo valmiiksi odotella sisäänpääsyä uuteen hostiinsa. Tämä kaikki luonnollisesti aktivoi tai vahvistaa ohjelmointeja (ja jopa asentaa niitä).

 Mutta ihminen ylipäätään on, kuulemma, erittäin helppo host, jo Adampantsin ja Marciniakin mukaan. So, nothing new here. Uutta olisi tulla tästä tietoiseksi ja vähentää, hmm, alttiuttaan "entiteettien vaikutukselle". (Selvisi, muuten, että tämä oli se syy, miksi Adampants kauhisteli erään elektroniikkajätin tuotteita: se vaikuttaa näihin taajuuksiin, ilmeisesti oikein erityisesti tuunailemalla - sillä ainahan on myös kännykät torneineen, televisiot ja elektromagneettinen vaikuttaminen ylipäätään.)

No kuitenkin, ajatukseni "valo-ohjelmoinnista" jatkuu: 

Swerdlow ymmärtää myös erilaiset ”valo-olennot” ja ”valotyöntekijät” ohjelmointiin liittyviksi. Erityisesti new age -liike on kuulemma tässäkin suhteessa petollinen. 

 Kun valo-olennoitumisia tarkastellaan ohjelmoinnin vinkkelistä, voi helposti uskoa Swerdlowin väitteen siitä, että kyse on, useimmiten, henkilön oman systeemin sisäisestä ohjelmoijasta (”internal programmer”) Niinpä ”enkelin”, ”ylösnousseen mestarin” tai muun interdimensionaalisen olennon nähdessään tai kokiessaan onkin oikeasti kosketuksissa oman sisäisen/ sisäistetyn ohjelmoijansa kanssa. Toisin sanoen kyse on alterista. 

[Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oikeitakin valo-olentoja olisi olemassa. "Valo-olento" on yleisnimitys kaikille olennolle, joilla on korkeampi värähtelytaajuus kuin niitä matalammin värähtelevillä olennoilla. Hyvin korkeavärähteinen olento ilmenee Hidden Handin mukaan matalasti värähtelevälle aurinkona. 

 Toisaalta "korkeavärähteisyyden tila" voi liittyä myös alteriin: juuri taajuuden muuntuminen olennoi alterin tietynlaiseksi, ja pitää sen muusta persoonasta erillisenä kokonaisuutena. Näin ollen taajuutta vaihtamalla vaihdetaan myös alteria/ kytkeydytään alteriin. (Tästä voinee päätellä, että alterin vaihtavat triggerit operoivat ennen kaikkea taajuuksia , ja että tietty taajuus tuotetaan tietyn symboliyhdistelmän kautta. Siksi värit ja äänet ovat erittäin merkittäviä triggereitä, symbolimerkeistä puhumattakaan.) Mutta olin sanomassa: "internal programmer", olennoituessaan valo-olennoksi, on siinä tapauksessa huomattavasti korkeammin värähtelevässä tilassa kuin muut alterit - onhan sen oltava hyvin paljon tiedostavampi kuin muiden. (Hmm... "Yliminä" lienee tästä eräs arkinen esimerkki, jokaisen "systeemistä" löytyvä.)]

Tässä yhteydessä - siis kun puhutaan valo-olennosta alterina - on hyvä muistaa, että vaikka altertilat kuuluvat henkilöön itseensä, ne ovat silti aivan omia henkilöitymiään, ja niillä esimerkiksi on, kuten todettua, oma värähtelytaajuutensa (”frequency”) ja siten myös persoonallisuutensa*. Lisäksi alter on yleensä kytketty myös henkilön ulkopuolisiin energioihin (palaan tähän ajatukseen aivan kohta), mikä entisestään tehostaa alteria aivan omana ja erillisenä henkilöitymänään.]

[*Elisa E. kirjoittaa tästä hyvin kuvaavasti omaelämäkerrallisissa kirjoissaan Our Life Beyond MK Ultra, osat 1. ja 2. (2013). Hän on kokenut alterinsa niin itsenäisinä ja voimakkaina persoonallisuuksina, että pitää termiä ”dissosiative identity disorder” (DID) vähättelevänä, ja termiä ”multiple personality disorder” (MPD) paljon osuvampana. Elisa tuli hyvin tietoiseksi altereidensa aivan erilaisista taajuuksista, mitä piti osoituksena niiden omasta, erillisestä persoonallisuudesta: niillä oli aivan oma tahtonsa ja erilaiset persoonallisuuden piirteensä.

 Serenity Rayne puolestaan kuvailee, etteivät kaikki hänen alterinsa kuuluu hänen omaan olemukseensa, vaan mukana on esimerkiksi edesmenneiden ihmisten energioita, jotka ovat kulkeutuneet hänen energiasysteemiinsä ja manifestoituvat alter-tiloissa eri persoonallisuuksina. (Toisaalta hän joutuu pohtimaan myös sitä, missä määrin tämä käsitys tai kokemus saattaa olla ohjelmoinnin tuottama.)

Niin tai näin, jos olen ymmärtänyt oikein, Illuminatille on kuitenkin peruskauraa siirrellä ihmisten energiakehoja: voidaan esimerkiksi siirtää kehottomaksi jäänyt sielu osaksi jonkun toisen MPD-systeemiä (kuten twinning-programmingissa tehdään, jos olen ymmärtänyt Swerdlowia oikein) – tai vaikkapa klooniin tai muuten vain jemmaan. [Kuten muistan Adampantsilta kuulleeni, illuminoituhan tietää, ettei "jäsenyys" suinkaan lopu kuolemaan eikä kuolema itsessään vapauta mistään. Myös The Ruiner kertoo tästä "sielun siirtelystä", etenkin omien kokemustensa pohjalta.] 

 Tällä menetelmällä voidaan esimerkiksi "tuplata" MPD-orjan sielunvoima (sillä se tuplaantuu toisen sielun liittämisestä sisäiseen systeemiin) tai huolehtia siitä, ettei diskarnoitunut sielu menetä muistiaan. (Näin tehdään kuulemma esimerkiksi henkilöille, jotka ovat liian arvokkaita menetettäviä: heidän muistiaan ei ole varaa deletoida kierrättämällä heitä tavanomaisen inkarnoitumisen kautta.)

 Lisäksi alterien kytkeminen taustavoimiin, kuten interdimesionaalisiin entiteetteihin (demonit ovat suosittuja), on sekin, käsittääkseni, ohjelmoinnin peruskauraa - kuten se, että "liitokset" tehdään usein seksin, etenkin sex magik -rituaalien, avulla. [Swerdlow puhuu tästä kenties kuvaavimmin, mutta myös Marciniakin ja Kerth Barkerin kirjallisuus on ollut erittäin valaisevaa. Ylipäätään tämä aspekti on ilmaantunuut "metafyysiseen seksuaalivalistukseen": puhe siitä, että interdimensionaaliset parasiitit välittyvät siinä missä sukupuolitauditkin kun ollaan, noh, holtittomia [eli kytkeydytään intiimisti energioihin, joilla ei välttämättä ole edullista vaikutusta omaan energiasysteemimme, tai jotka muuten vain eivät sovi yhteen omiemme kanssa. Erityisesti Swerdlow puhuu tästä "soveltumisen" tärkeydestä. (Adampants puolestaan pelkistää puheensa rakkaustaajuuden oleellisuuteen: jos se on kunnossa, sen myötä muukin asetuu kuntoon. Vaikka hänkin puhuu taajuuksista ja siitä, että ihmistä käytetään hyväksi erityisesti "seksuaalitaajuuksien" kautta, hän pitää entiteetit näistä puheistaan poissa - ilmeisesti tietäessään, kuinka helppo ihmisen neurooseja ja pelkoja on ruokkia.) Pidän tätä puhetta kiinnostavana osoituksena seksin "energeettisestä" puolesta ennemmin kuin moralisointina saati pelotteluna. Esimerkiksi Sandra Fecht ja Robert Stanley käsittelevät tätä, ja siis ihan tavallisen ihmisen kannalta.] 

 No kuitenkin. Mielenhallinnan tilaansa purkavat ihmiset pyrkivätkin hankkiutumaan eroon ensin näistä ylimääräisistä kytkennöistään (sillä kytketyt entiteetit on asetettu altereiden vartijoiksi, ohjaajiksi ja ”voimaannuttajiksi”). 

Minusta tämä koko konsepti ”sielujen siirtelystä” on - sen lisäksi että ihan sci-fiä - häkellyttävä ja valtava (etenkin saadessaan pohtimaan mitä kaikkea se voi tarkoittaa: potentiaalisia vaihtoehtoja mitä erilaisimmille toteuttamistavoille ja niiden mahdollisia reunaehtoja). – Mutta ei niin häkellyttävä ja valtava kuin ajatus simultaanista, paralleelista ja interdimensionaalisesta olemassaolemisesta, eksistenssistä aika-tila -ulottuvuuden toisella puolella jossa Kaikki tapahtuu Nyt (koskaa aikaa ei Ole). [Swerdlow antaa paljon ajattelun aihetta puhuessaan näistäkin aiheista. - Ja lisäksi hän, muuten, huomauttaa, että koko MPD –ilmiö/metodi perustuu Illuminatin kykyyn hyödyntää reinkarnaatioilmiötä. Kuten todettua, Illuminati rakentaa jo luodun ilmiön/systeemin varaan, ja vain korostaa, muuntelee tai säätää sitä haluamallaan tavalla. Näin ollen esimerkiksi MPD –tila perustuu menneiden elämien persoonallisuuksille: kytkeydytään jo olemassa olevaan potentiaan ja taipumuksiin, sekä - simultaanisti - olemassaoleviin eri elämien persoonallisuuksiin. - Onhan energiakeho luonteeltaan aika-tila –jatkumon ulkopuolella (joten ”menneet elämät” ja ”tulevat elämät” sekä ”paralleelit todellisuudet” tapahtuvat sille preesensissä.)] 

Tämä tällainen saa hämmästelemään ihmisen - inkarnoituneen ihmisen, tietylle aikalinjalle inkarnoituneen ihmisen - kapasiteettia kytkeytyä lukuisiin entiteetteihin ja ylläpitää niiden systeemiä. Swerdlowin mukaan altertiloja voi olla yli 2000. (Mutta alterit eivät kuitenkaan sijaitse aivoissa - kuten ei ihmisen muistikaan - vaan eetterissä kytkeytyneenä energiakehoon.) Ne ottavat kehon hallintaansa vain ollessaan ”front-alter” –tilassa tai lähellä sitä.

[Serenity Rayne kuvaileekin pitäneensä - silloin kun ei vielä tiedostanut olevansa MPD ihminen - useampaakin niistä altereista, jotka sijaitsivat lähellä hänen front-/host-alteriaan, osana (front)persoonallisuuttaan. Toisin sanoen hän koki itsensä yhdeksi ja samaksi persoonaksi muistiongelmistaan huolimatta. Lisäksi hän kuvailee myöhemminkin voineensa erehtyä alterin identiteetistä. 

 (Tässä huomautuksessa/ havainnossa on jotain hyvin valaisevaa käsityksilleni MPD -tiloista. Eniten se valaisee käsitystä siitä, millä tavoin MDP-systeemi on rakennettu kätkemään itsensä ja olemaan paljastumatta, ja kuinka alterit on ohjelmoitu ”petollisiksi” lukuisin tavoin pyrkimyksessään pysyä kätkettyinä ja pitää MPD –tila tiedostamattomana.)]

Tulipas pitkä sivuajatelma. 
 (Mainittakoo tähän samaan syssyyn - häkeyllyttävistä ajatuksista puheen ollen -, että myös tieto siitä, että avaruudessa on myös kaksiulotteista todellisuutta - oliko se nyt universumien vai galaksien välinen tila - saa ajatukset hiljaisiksi. En ehkä osaa kuvitella kaksiulottieista tilaa... Mitä olennolle tapahtuu jos hän joutuisi kaksiulotteisuuteen? Hänestä tulisi lätty? Orbeista tulisi pelkkiä ympyröitä pallomuodon sijaan?) 

 * * *

Takaisin valoon.

Mutta valo on myös informaatiota. Informaatio itsessään on neutraalia. Toisin sanoen kaikki valo ei kuulu ”dualistiseen harhautuspeliin” - ja dualistinen valokin kertoo oman todellisuutensa totuuksia, vaikka sen luonne illuusiona on pidettävä mielessä. 

 Voisi kai sanoa, että mitä kirkkaampi (l. korkeavärähteisempi) valo on, sitä puhtaammasta informaatiosta on kyse. Hyvin ”puhdasta informaatiota” ihminen ei kykene vastaanottamaan, eikä tiedostamaan edes kaikkia oman todellisuutensa informaatiotaajuuksia (kuten valoa jota emme näe). Ei vain ole kykyä vastaanottaa saati ymmärtämää. Vielä.

Valoon voi siis viitata hyvin rakentavasti tai hyvin petollisesti.

Saattaapi olla, että maailmantähden esittämässä hitissä mainittu ”valo” liittyy ensisijaisesti ohjelmointiin.

When the darkness rules, You’re the brightes moon, Demi jatkaakin lauluaan.

[Kuulin aluksi sanat brightest moon muodossa brightest morn’… (Kuulin myös, että mennään kohtaamaan "maailma", "world", ei "sota", "war".) En siis kuullut “red flag” triggerisanaa moon ennen kuin hetki sitten luettuani sanoituksia. Siihen asti ajattelin, että laulua voisi kuunnella myös, Swerdlowin termein, ”hyperavaruus” kielellä tulkiten…Kappaleen nimi, Lionheart, kun oli niin mainio. 

 (Mitä tulee "hyperavaruuskieleen", omassa käsitemaailmassani siihen liittyy kuitenkin eräs probleemi. Kerron tästä näkemyksestäni seuraavassa kirjoituksessani, nootitukseni viimeisessä osiossa.)]

* * *

Maailmassa on niiiiin paljon pohdittavaa.

Nyt on niin sci-fiä, että soundtrackiksi sopii Blade Runner 2049. (Kolmos träkki on aika kiva. Ja ykkönenkin, ja...onhan niitä.)

P: Some lionlight

Kerroin inspiratsiostani nootittaa kommentointini, joten sen pariin. Kerron lähemmin käsityksistäni koskien Swerdlowin opetuksia ja kappalevalintani sisältämiä triggerisanoja ”Light” ja ”Lion”. Saa nähdä, kuinka pitkälle ennätän tämän kirjoituksen puitteissa (sillä kello on jo paljon, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tänään). Seuraavallekin kerralle jää varmasti.

* * *

Lion.

Demi Lovato vetäisee kerrassaan upeasti kappaleen Lionheart. Kuultuani sen ensimmäistä kertaa ajattelin Voi ei…onko joku tosissaan tehnyt suurella rahalla jotain näin mahtipontista ja melodramaattista. Ajattelin kunnioituksen sekaisella hilpeydellä sitä nuorta yleisöä, joka kaikella vakavuudella pitää kappaleesta ja liittää sen oman elämänsä soundtrackiin. Mutta jokin melodinen nyanssi jätti laulun lähelleni hiipimään, ja lopulta huomasin itsekin pitäväni siitä. (Mahtipontisten laulujen tunnelmiin on mentävä mukaan - tai jouduttava mukaan - viehättyäkseen niistä. Tai kuten eräskin sukulaiseni sanoisi: ”Sitä on vain osattava kuunnella”.)

 Paitsi että kappale oli valintahetkellä herkimmin mieleni päällä, valitsin kappaleen myös sen edustaman tai ilmaiseman ”voiman” perusteella: leijonuudessa on jotakin erityistä, varsinkin, kun Demi lataa hurjan jydyn laulantaansa – ja Swerdlowkin oli sitäpaitsi kirjoittanut ”leijonataajuudesta” (”the lion frequency”). [Se on kuulemma kaikkein korkein värähtelytaajuus jota fyysisessä eksistenssissä voidaan kokea. (”The Lion Frequency is the highest frequency that can possibly fit into physical reality. In it’s purest form, which takes on the appearance of a golden winged lion, there is a direct awareness of God-Mind and power” [Swerdlow & Swerdlow, 2005].)] 
 Jotain jännää ja kannustavaahan siinä silloin on! Niinpä liitin laulun toisen rohkaisevana pitämäni suosituksen yhteyteen.

[Jonkin ajan kuluttua, muuten, selvisi, että Swerdlowllakin oli ”leijonuusajatus”:”Time for White Winged Lion Frequency!”, hän on kirjoittanut maaliskuun blogikirjoituksensa kommenttiosioon muutamia tunteja myöhemmin. (Satuin huomaamaan tämän silmäiltyäni hänen blogiaan ensimmäistä kertaa koskaan, ja maaliskuun merkintä on toistiseksi ainoa, jonka häneltä olen lukenut.)]

Swerdlow kirjoittaa ”leijonataajuudesta” kirjassaan The True Reality Of Sexuality (2005). Hämmästyin lukiessani tästä tiedosta; tieto oli sikäli osuva, että olin muutamia viikkoja aikaisemmin herännyt käsitteen ”lion cock” kanssa. (Heh heh.) [Olin herättyäni pitänyt käsitettä tietysti absurdina tai vähintään pervona - "cock" ei ehkä liene sanana sieltä kaikkein "korkeavärähteisimmästä" päästä...-, eikä minulla ollut käsitystä siitä, mistä kummasta sellainen sana oli eksynyt mieleeni, suorastaan hokemana. (En vieläkään aivan tiedä.)

 Mutta tämä siis vain kuriositeettina. (Ja varmaankin jonkinlaisena metafyysisenä pisteenyhdistelytehtävänä…)]

Tämä leijona-ajatelma palautti mieleeni myös leikki-ikäisenä näkemäni unen. (Uni oli niin voimakas ja vaikuttava, etten ole koskaan sitä unohtanut.)
 Unessa on huone, joka toi mieleeni silloisen kotimme olohuoneen. (Koen siis olevani jokseenkin tutussa paikassa, vaikka täyttä vastaavuutta valvetodellisuuden kanssa ei ole.) Seison suuren ikkunan edessä verhon takana, lähellä parvekkeen ovea. Verhot ovat läpikuultavat ja ulottuvat maahan asti. Pian näen kuinka huoneeseen astelee leijona. Se on rauhallinen ja lauhkea, mutta silti minua hiukan pelottaa tai vähintään jännittää. Toivon, ettei leijona huomaisi minua, mutta totta kai se huomaa. Se astelee suoraan luokseni verhon taa ja katselee minua. Se käyttäytyy hyvin ystävällisesti, enkä pian enää pelkää.

Vaikka leijonuudessa olisi mahtavia ominaisuuksia, symbolina leijona on samalla kertaa myös arveluttava, onhan se melkoinen Illuminati-symboli.

 Populaarikulttuuristakin löytyy kyseenalaisia esimerkkejä: Vampyyri Lestatin koko nimi on De Lioncourt.  Entä miksi Disney on kiinnostunut Leijonakuninkaasta? Ja entäpä Astrid Lindgernin satu Leijonamielestä? Lindgrenin sadussa myös etsiydytään toiseen maailmaan, Nangijalaan. (Äitini piti kovasti tuon sadun lukemisesta minulle.) Myös Narniassa - paralleelissa todellisuudessa jonne kuljetaan vaatekomeroon ilmaantunutta portaalia pitkin - on leijona nimeltään Aslan. 

Swerdlow kuitenkin kuivailee, että se symboliikka, jota Illuminati käyttää, on ”haltuun otettua”. Toisin sanoen Illuminatin haltuunsa ottaman symbolin (ja taajuuden) tehtävä ja merkitys on alkujaan ollut jokin muu - ja yhä on, todemmassa todellisuudessa.
 [Swerdlow puhuu ns. ”hyperavaruuskielestä” (”hyper space language”), jonka elementit koostuvat  tasoista ”color”, ”tone” ja ”archetype”. Tämä kieli on Swerdlowin mukaan alkuperäistä ja totuudellista tavalla, jota Illuminati ei voi vääristää: ”ohjelmointikieli” ja ”hyperavaruuskieli” ovat kaksi aivan eri asiaa.]
 Illuminati siis kuulemma rakentaa jo (luonnostaan) olemassa olevan ilmiön/ systeemin varaan, ja korostaa ja pimppailee sitä mieleisellään tavalla. (Hmm...Tästä tulee aivan mieleeni Max Spiersin ja David Icken puhteet Saturnuksesta: että Saturnus otettiin haltuun ja sen taajuus muutettiin (eli ilmeisesti "symbolin merkitystä vaihdettiin": on edelleen kyse Saturnuksesta, mutta sille täysin luonnottomasta taajuudesta ja tilasta). Nykyään Saturnus sitten on Illuminatille niin keskeinen ja tärkeä tunnus ja voima, että Illuminatista voidaan puhua myös Saturnuskulttina (josta on samalla tullut koko ihmiskuntaa hallitseva kultti [johten "värähtelytaajuuden hallinnasta"] - mikä osaltaan kertoo siitä, kuinka "ulkopuolinen" tavallinen ihminen edes voi olla suhteessa Illuminatiin). - Ja tästä kaikesta muistankin, että Kuu -triologiani kolmas osa odottaa viimeistelyään.)

* * *

Light.

And we walk together into the light, Demi laulaa. The triggeword: light.

(Äh, kello on jo vaikka mitä. Jatkan huomenna.)