Kuvaavaa 2

Nicole Blackman on mykistävä. Hyvällä tavalla. Hän on mainio esimerkki samastumiskyvystä, sellaisesta, jonka avulla voi tietää ilman henkilökohtaista kokemusta.

Ajatellaanpa vaikka hänen anoreksiasta kertovaa runoaan Holy. (Toisaalta, enpä ole itsekään koskaan anoreksiaa kokenut, joten ehkä olen jäävi sanomaan. Toisaalta taas, jos olen uskollinen väitteeni johdonmukaisuudelle - siis väitteelle siitä, että pelkällä samastumiskyvyllä, sillä, että pysähtyy katsomaan ja tunnustelemaan, voi olla asioista merkillisen hyvin perillä - anoreksian henkilökohtaisella sairastamisella ei ole tässä merkitystä. Mutta jos olisikin, siinä tapauksessa Blackman tavoittaa täydellisesti ja sitäkin paremmin sen, kuinka olen anoreksian ymmärtänyt. Hän tavoittaa anoreksian ytimen paremmin, kuin yksikään anoreksiasta lukemani tutkimus tai potilaskertomus. Wow.)

Toinen esimerkki samastumiskyvystä on Blackmanin runo Victim. Haastatteluissa, joissa Blackman kertoo runosta, hän saattaa paljastaa, että on vakuuttunut tuon runon kertojan - kertojanäänen - todellisuudesta, siis siitä, että runo kertoo oikeasta henkilöstä ja todellisesta tapahtumasta. Blackman oli eräänä päivänä katsellut uutisia, nähnyt kadonneeksi ilmoitetun tytön kuvan ja tuntenut vakuuttuneensa tämän kohtalosta. Blackman on varma, että runon kertojanääni kuuluu tuolle uutisissa näytetylle tytölle.

Ajattelipa tällaisesta sitten mitä hyvänsä, samastuminen vaatii mielikuvitusta ja sen käyttö puolestaan vapautta. Kaikilla on mielikuvitusta mutta ei vapautta. Kaikki eivät siis käytä mielikuvitustaan, ainakaan siinä määrin kuin hyvä olisi. Samastumista voi kuitenkin harjoitella, tunnustella oman sisäisyytensä reunoja ja niiden ehtoja. Se vaatii rohkeutta, mutta vapaus vaatii. (Rohkeus on vapautta. Vapaus ilman rohkeutta on pelkkää rajattomuutta, rajoittamattomuutta.) Samastumien tekee ihmisestä suuremman (kasvattaa sisäistä liikkumatilaa, ehkä vahvuuttakin); sanotaanhan nimittäin, että juuri kyky samastua, empatia, tekee ihmisestä ihmisen, siis inhimillisen ihmisen. Yleensä tällä varmaankin tarkoitetaan itsekkäistä yllykkeistä pidättäytymistä yhteisen edun hyväksi (empaattinen ei esimerkiksi ahnehdi toiselta eikä aiheuta tälle turhaa kärsimystä), mutta sanontaa voi tulkita laajemminkin: mitä enemmän on ihminen, sitä paremmin voi samastua - ja sitä vähemmän on pelättävää (eli tuntematonta).

Tällaisessa "ihmisenä laajentumiseen" pyrkivässä samastumiskyvyssä kysymykseksi tietysti jää, voiko ihmisessä olla tilaa - edes mielikuvituksessa - kaikelle ihmisyydelle(en)? Onko sellainen mahdollista tai sallittavaa? Ei ainakaan rationaalista, ei sallimisen osalta eikä mahdollisuutenakaan niiltä osin, kuin rationaalisuus ei ihmisen luontoon kuulu. (Mutta rationaalisuuden jälkeenhän ihmiseen jää vielä paljon, siis kaikkea sitä, mikä ei alunperinkään ollut järkeistettävissä tai ahdettavissa mihinkään logiikkaan. Mutta ei se mitään. Logiikkahan ei ole kaikkien hyväksyttävissä olevien perustelujen tunnusmerkki eikä vaatimus, sillä monia vääryyksiä voi perustella rationalisoimalla ne, ja toisaalta kaikki todellinen ja tavoiteltava ei antaudu rationalisoitavaksi - kuten Cameronin Titanic-elokuvan Rose toteaa katsellessaan Picasson maalausta: "There's truth but no logic.")

Perinteisesti tähän problematiikkaan on vastattu väitteillä siitä, mikä ihmisessä on ihmismäistä ja mikä epäihmismäistä. - Eihän ihmistä ole voinut pakottaa omaa ihmisyyttään kieltämään, mutta epäihmisyyden (kuten eläimellisyyden tai synnin, pahuuden, rikollisuuden, sairauden etenkin hulluuden) sen sijaan voi rajata ihmisen ulkopuolelle, nimetä ihmisyydelle vieraaksi ja ihmisluonnon häiriötilaksi.

(Minusta koko väite siitä, että ihminen voisi olla muuta kuin ihmistä itseään, siis olla vähimmässäkään määrin epäihminen, on mahdoton. Minusta "rajan ylittäneet" ihmiset tarjoavat hyvän mahdollisuuden tarkastella - ei sitä, millaiseen epäihmisyyteen ihminen kykenee, vaan ihmisyyttä itseään.)

Ja tästä pääsen aasinsiltaa pitkin kolmanteen esimerkkiin. Se on hypnoottinen Want. Niin että

Nicole Blackman - Want.

Nautittavaa runona, luettuna, mutta ennen kaikkea spokenword -kappaleena. (Löytyy YouTubesta, "Want by Nicole Blackman". - Paitsi että viimeksi kun tarkistin, video oli poistettu. Mutta ei se mitään; tismalleen sama audio löytyy tällä haulla "Recoil - Want".)

Jos antautuu kertojan äänelle, samastuu siihen hetkeksi, kuinka moneen lueteltuun haluun voi samastua?