The Stoker - Charlie-setä vierailee 1/2

Pohjustan paneutumistani kirjaan Kivun kauneus muutamalla elokuvalla. (Selitän yhteyden myöhemmin.)

Ensimmäinen elokuva on Stoker (2013, ohj. Park Chan-Wook).

Aloitetaan tarinan ytimestä.

Seksuaalinen kiinnostus, saatikka seksisuhde, sedän ja veljentyttären välillä on tabu. Sellainen on myös seksuaalinen kiihottuminen väkivaltaisesta kuolemasta. Näistä teemoista elokuva kuitenkin kertoo.

Kiellettyjen aiheiden vuoksi elokuvan on kerrottava aiheistaan vihjaillen, vertauskuvallisesti, hieman kätketysti. (Tällainen kerronta tuskin avautuu ihmisille, jotka eivät tiedä, mistä on kyse. Merkilliset lataukset ovat kuitenkin kenen tahansa havaittavissa, ja katselukokemus saattaa jäädä mieleen kiehtovana mysteerinä.)

Hyvä puoli tällaisessa "peitellyssä kerronnassa" on se, että kauhistelun sijasta voidaan keskittyä niihin syihin ja siihen dynamiikkaan, jotka taustalla vaikuttavat silloin, kun nuo tabut rikotaan. Ilmeisiä huonojakin puolia tällaisessa kerronnassa on, melko itsestäänselviä. 

Peräydytään. Palataan alkuun. 

* * *

Stoker on ASMR –elokuvakerrontaa, niin sanoakseni. Äänimaisema on tyyliteltyä ja yksityiskohtaista, hyvin tärkeä osa kertomusta. Huokaukset, rasahdukset, kahisevat vaatteet ja tuulenvireet tuovat tarinan iholle asti. Välillä noustaan eteerisempiin sfääreihin, joihin esimerkiksi huumaava pianomusiikki katsojan kuljettaa.

Myös kuvakieli on hyvin kaunista. Se on runollista tavalla, joka lähentää ja tekee ymmärrettävämmäksi sen sijaan, että etäännyttäisi ja vieraannuttaisi. Näemme paljon yksityiskohtia lähikuvissa, pysäytyksiä ja hidastuksia. Ne luovat kerrontaa tunnelmia, jotka ovat latautuneita kuten unennäössä. 

Juuri tällä tavalla kerrottuja tarinoita haluan nähdä. Tämä on upeinta ja ihaninta elokuvakerrontaa mitä tiedän. Tällainen lumoaa ja viettelee.

Elokuvan sisällöstä riippuen viettelyntaito ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia. Syy tähän lienee selvinnyt tekstini loppuun mennessä.

* * *

Elokuva kertoo lyhyesti sanottuna ydinperheestä, jonka tytär - India nimeltään - on aikuisuuden kynnyksellä. Perheeseen kuuluvat tyttären lisäksi vain isä ja äiti: Richard ja Evie. Indian 18-vuotispäivänä isä kuolee ja tilalle ilmestyy Charlie-setä. Perheen sisäinen dynamiikka muuttuu rajusti, ja tämä vaikuttaa siihen aikuisuuteen, johon India lopulta sysäytyy.

India ole koskaan aikaisemmin tavannut setäänsä, ei edes tiennyt tämän olemassaolosta. Aikana, jonka setä viettää perheen parissa, seuraamme kolmikon dynamiikka ja synkkien perhesalaisuuksien paljastumista.

Tarina on Indian coming-of-age –tarina, pohjimmiltaan siis Indian tarina. Hän on tarinan päähenkilö. Kertomuksen twist muodostuu siitä, että tytön coming-of-age –prosessi tai päämäärä ei ole se kaikkein tavallisin.

Tulkitsen elokuvaa samalla kun kerron siitä. Kerron tarinan sellaisena kuin minä sen koin ja ymmärsin.

* * *

India Stoker on itseensä vetäytynyt ja eristäytyvä teini. Hänen olemuksensa on tumma ja tyyni kuin syvä vesi, jonka todellista voimaa ja virtausta ei katse tavoita. India asuu suuressa ja kauniissa huvilassa, soittaa pianoa ja pukeutuu vekkihameeseen. Hän on täyden kympin oppilas eikä pidä siitä, että häntä kosketetaan. Edes hänen äitinsä ei saa koskea häneen. Indian luonnetta kuvaa hyvin se, kuinka hän järjestelee huolellisesti teroittamansa kynät pituusjärjestyksessä koteloon ja alistuu hiljaisesta uhmastaan huolimatta kuuliaisena tyttärenä jokaiseen pyyntöön tai ojennukseen – sopivaa sarkasmia unohtamatta. 

Can I get you anything else? Maybe some ice cream?

India: No.

“No thank you.”

India: I mean, no, thank you.

Would you like to play something for us after dinner?

India: I don’t think so. Would you?

India.

India: I mean, no, thank you.

Kun saa tietää, millä tavoin Indian äiti, Evie, kuvailee suhdettaan lapseensa, alkaa ymmärtää Indian käytöstä paremmin:

You know, I’ve often wondered why it is we have children in the first place. And the conclusion I’ve come to is...at some point in our lives we realize things are...they’re screwed up beyond repair. So we decide to start again. Wipe the slate clean. Start a fresh. Then we have children, little carbon copies we can turn to and say “you will do what I could not. You will succeed where I have failed.” Because we want someone to get it right this time.

But not me. Personally speaking I can’t wait to watch life tear you apart. India... You were suppose to love me, weren’t you?

Myös keskustelu, jonka Evie myöhemmin käy Charlie-sedän kanssa, ja jossa hän kuvailee omaa tilannettaan, kertoo perheestä ja sen olosuhteista hyvin paljon:

Evie:  You know, there was a time Richard used to cook meals like this.  Wasn’t there, India? Oh. I’m sorry, of course. That was before you were born. Where did you learn to cook like this, Charlie?

Uncle-Charlie: Madam Jaquin. She ran a Michelin-starred restaurant outside of Toulouse called “L’Institution”

Evie: A female chef.

Uncle-Charlie: In her opinion there was nothing a man could master that a woman couldn’t make.

India: What do you mean?

Evie: It sounds better in French.

Uncle Charlie [to Evie]: Your French is perfect.

Evie: One of the perks of a first-class education. I could stay locked up in this house for the rest of my life yet still speak impeccable French

* * *

Indian kotona on hallittua ja tyylikästä. Näennäisesti kaikki on levollista ja rauhallista – turvallisen tasaista ja rutiininomaista kuin metronomin iskemä tahti pianon päällä.

Tätä rauhaa ei pitäisi häiritä - mistä elokuvan slogan, Do not disturb the Family, osaltaan kertoo.

Perheellä on nimittäin tyynestä pinnasta huolimatta synkkiä salaisuuksia, joita on parempi olla provosoimatta. Niiden läpitunkeva väreily tökkii mykkyyttä ja etsiytyy taipumuksiksi, joiden syytä on mahdotonta jäljittää. ”Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse”, Indian kertojan ääni selittää katsojalle samalla, kun hän ampuu isänsä kanssa lintuja.

* * *

Päivänä jona Indiasta tulee täysi-ikäinen, kaikki vanha ja tuttu alkaa rapista hänen ympäriltään. (Kuin munan kuoret linnunpoikasen päältä.) 

Ensinnäkään India ei löydä tavanomaisesta lahjapaketistaan tavanomaisia kenkiä – vaan avaimen. Toisekseen hän saa kuulla isänsä kuolleen. Silloin syntymäpäiväkakku peitetään lasikuvulla ja koskemattoman kakun kynttilät sammuvat. Asiat eivät etene enää ennakoidusti. Kuulemme äidin kirkuvan. India ei päästä ääntäkään, mutta soittaa myöhemmin hieman pianoa.

Hautajaisissa India kuulee päänsä sisällä tutun äänen. Se kutsuu häntä nimeltä. India nostaa katseensa ja näkee etäisyydessä miehen. Se on Charlie-setä, vaikka India ei vielä tunnista häntä.

Charlie-sedän kautta suvun yllä häälyvät varjot heräävät eloon ja ryhtyvät väijymään Indiaa. Hyvin konkreettisesti Charlie-sedän tumma silhuetti lankeaa pian puhtaan valkoisia pintoja vasten ympäri Indian kotia.

* * *

Indian isä oli tuntenut sukunsa salaisuudet hyvin ja halunnut varjella niiltä tytärtään. Menetelmät olivat olleet enemmän ja vähemmän väkivaltaisia; isä oli turvautunut tukahduttamiseen ja ankaraan rajoittamiseen. Hän oli paitsi pimittänyt tyttäreltään ratkaisevia tietoja, myös opettanut tyttärensä metsästämään lintuja. [Linnut edustavat tarinoissa sielunvoimia ja metsä puolestaan viettielämää. Niinpä elämänilo tukahtuu, jos kertomuksen lintuja tapetaan. Palaan tähän.] Charlie-sedän Indialle kirjoittamat kirjeet isä oli kätkenyt huolellisesti lukkojen taakse.

Niinpä vähitellen, kuin huomaamatta, tukahduttaminen oli jähmettänyt kodin ja vähäeleisyys syventynyt eleettömyydeksi. Tätä kuvastavat Indian ilmeettömät, lähes täysin tunneilmaisua vailla olevat kasvot ja tuijottavat silmät.

(Mutta ei hätää, Charlie-setä on tulossa apuun…)

Ilmeettömyydestään huolimatta Indiassa tapahtuu paljon. Hän kuulee ja näkee enemmän kuin vanhemmat saattavat arvata.

Niinpä isän yritys on tuhoon tuomittu – ja isä itse yrityksensä mukana. Perhesalaisuudet ja verenperintö ovat kuin luonnonvoimia, joita on mahdotonta pitää kurissa loputtomiin. Ne leijuvat huoneiden nurkissa ja kuiskailevat äänillä, joita ulkopuoliset eivät kuule. Mutta India kuulee.

”My ears hear what others cannot hear. Small, far away things people can not normally see are visible to me. These senses are the fruits of a lifetime of longing, longing to be rescued, to be completed. Just as this skirt needs the wind below.”

Salaisuuksilla on Charlie-sedän ääni. India on kuullut sen lapsesta asti, vaikka ei olekaan sitä ymmärtänyt. Kyky kuunnella sellaisia ääniä on siirtynyt Indiaan verenperintönä. Charlie-sedällä on sama kyky.

Kertomuksessa nähdään kuinka isän, joka yrittää pitää tyttärensä erossa väistämättömästä, on itsensä väistyttävä:

”Richard Stroker was taken from us by a cruel twist of faith. The reasons for which are unknown and unknowable, by an accident nobody would have predicted. It would have been impossible for even an outstanding architect, like Richard, to understand God’s great design.”

Elokuvassa nähty luontodokumentti – jonkinlainen tarina tarinassa – selittää isän kuolemaa myöhemmin hieman tarkemmin:

”Even family ties have no meaning when food is scarce. This [black eagle] knows there is no room for his brother in the hunt. While this sibling rivalry may seem cruel, in the end, it’s for the best.”

Syykin selviää:

                                                             

“The fish will provide much needed nourishment for the growing chicks. [...] Each day the hunt brings the eagle closer to maturity...”

[Linnuilla on elokuvassa erityinen symbolinen merkitys. Linnut, kuten todettua, edustavat sielunvoimia, olipa kyse metsän laululinnuista tai saalistavista kotkista. Sitä, mitä henkilöiden sisimmässä tapahtuu tai kuinka he toisiaan kohtelevat, voi seurata tarkkailemalla elokuvassa esiintyviä - puheina, esineinä tai olentoina esiintyviä – lintuja. Eräässä kohtauksessa Evie esimerkiksi polttaa täytetyn kotkan.]

Charlie-setä siis haluaa vaalia Indiassa sitä, minkä Indian oma isä oli halunnut pitää tyttäressään kätkettynä ja tukahdutettuna. 

Myöhemmin India ymmärtää tämän ja tajuaa, miksi isä aina vei hänet metsästämään: isä oli opettanut häntä hallitsemaan merkillistä viettiään. ”Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse”, oli isä opettanut. (Tämä teema - joka toistuu populaarikulttuurissa nykyään yllättävän usein - on tuttu myös tv-sarjasta Dexter.)

Indian isän kerrotaan olleen taitava arkkitehti. Tämä todetaan vaivihkaa, pelkässä sivulauseessa papin muistellessa vainajaa, mutta tiedolla on kertomuksessa huomattavasti syvällisempi merkitys.

Kun tiedämme, että rakennus symboloi persoonaa, ja että elokuvassa symboliikka on hyvin tärkeässä asemassa, ymmärrämme, että isä on yrittänyt rakentaa tyttärensä persoonasta taitavasti hallitun henkilön, joka ei joutuisi sisäisten voimiensa kanssa ongelmiin. Tämä on tarkoittanut myös metsästämisen opettelua ja tappamisvietin hallintaa – mihin on lukeutunut erikoisten lintujen (eli erikoisten sielunvoimien) saalistamista pois Indian viettielämän ja alitajunnan metsistä.

Charlie-sedän kautta saman teeman kuljettaminen jatkuu:

* * *

Kun Charlie-setä lopulta ilmaantuu fyysisesti Indian elämään, isän opetukset istuvat tytössä vielä syvällä kuin vaisto. Niinpä India osaa pysytellä sedästä etäällä. 

Tämä ei Charlie-setää huoleta. Aivan kuten taustalla myöhemmin kuuluva luontodokumentti sen takautuvasti kertoo:

”The most patient predators [...] can circle for hours waiting for the perfect moment to strike.”

Sopivia hetkiä odotellessaan Charlie-setä tutkii paikkoja - rakennusta, metsästysmuistoja, jopa maaperää - ja kartoittaa tilannetta. Kun hän saa kuulla, mitä kaikkea India on isänsä kanssa metsästänyt, hän koskettelee täytettyjä lintuja ja toteaa: “These live particularly deep in the forest, they’d be very hard to catch.” Isä on siis tehnyt hyvää työtä tyttärensä kanssa. “I guess Richard and India were a good team”, työn äiti Evie vastaa.

Charlie-setä pitää haastetta kuitenkin helppona. Indialla on nimittäin heikot kohtansa, joista suurimmat ovat hämmennys ja itsetuntemuksen puute. Nyt kostautuu se, että isä on jättänyt tyttärensä tietämättömyyteen ja siten liian vastaanottavaiseksi johdatteluille. “This really is a beautiful garden. The soil is so soft. Good for digging”, Charlie-setä hymyilee ja katsoo Indiaa.

Kun Charlie-setä puhuu maaperästä, on helppoa ymmärtää hänen puhuvan Indiasta ja tämän muokkaamisesta – samalla tavoin kuin hän puhuu Indian persoonasta puhuessaan tämän kodista, rakennuksesta, jossa tyttö asuu. Charlie-setä aikoo rikkoa pinnat ja kaivella esiin sen, mitä veli on yrittänyt tyttäressään kätkeä. (On kuvaavaa, ettei Charlie-setä maaperästä puhuessaan lausu mitään istuttamisesta tai kylvämisestä, ainoastaan kaivamisesta. Se, mitä hän aikoo löytää, on jo olemassa.)

Charlie-setä tuntee myös Indian persoonan rakenteen - tytön asuinrakennuksen - kuin omat taskunsa:

”How did you get there?” India kysyy ja säpsähtää setänsä äkillistä ilmaantumista portaikkoon hänen yläpuolelleen.“I think I know your house even better than you do”, Charlie-setä vastaa. 

Charlie-setä ei kuitenkaan halua pakottaa tyttöä, vaan ennemmin tulla vastaan. Lisäksi hän osaa vetää oikeista naruista: 

”Do you wanna know why you feel at a disadvantage right now?”

“Because I didn’t know you existed until today?”

“Because you’re standing below me.”

Silloin India kiipeää portaita pitkin lähemmäs Charlie-setää, niin korkealle, että seisoo pian samalla tasolla tämän kanssa. Charlie-setä hymyilee. Osoittaakseen silti yhä olevansa se, jonka käsissä on tilanteen täydellinen hallinta, hän kertoo Indialle, kuinka monen sekunnin kuluttua Evie tulisi ilmoittamaan tyttärelleen, että hän, Charlie-setä, jäisi taloon joksikin aikaa. (Näin myös tapahtuu.)

Chalie-setä:”But I want it to be your decision too.”

India: ”Why?”

Charlie-setä:”Because…it’s important to me.”

Sitten setä poistuu vihellellen.

(Charlie-setä ei viheltele mitä tahansa säveltä, vaan musiikkia, josta on jo vuosia sitten kertonut Indialle kirjeissään - niissä isän tyttäreltään kätkemissä - seuraavaa: ”You’re in the music I hear, it is a whistling tune from a lonely man wandering in a foreign land.” Palaan tähän.)

Mitään sellaista, mikä voisi edesauttaa Indian "aikuistumista ja vapautumista", ei enää saisi pitää tytöltä kätkettynä tai kiellettynä. Indian on saatava kypsyä ja puhjeta kukkaan, oltava juuri se luomus, jollaiseksi ”jumala” on hänet tarkoittanut tai – kuten India itse asiaa kuvailee – oltava juuri sen värinen kukka, jollaiseksi hänen on tarkoitus tulla: ”Just as the flower does not choose it’s color we are not responsible for what we have come to be. Only once you realize this you become free. And to become adult is to become free.”  

“It would have been impossible for even an outstanding architect, like Richard, to understand God’s great design.”

Turhaan isä siis yritti tytärtään suojella ja kasvattaa.

Charlie-setä on tullut raivaamaan tytön "kypsymistä" rajoittavat esteet - kuten isän - pois tieltä ja valvomaan initiaatioprosessin - Indian "kypsymisen ja vapautumisen" - onnistumista

Charlie-setä: "She’s of age."

Evie: "Of age for what?"
Charlie-setä: "To live in this house on her own."

[Siihen nähden, että Indian asuinrakennus on hänen persoonansa tai sen rakenteen vertauskuva, on kuvaavaa, että Charlie-sedän mielestä Indian aikuistuminen ja kypsyminen tarkoittavat sitä, että tyttö on jo riittävän kypsä asuttaakseen rakennusta itse tai muuttaakseen sieltä pois (eli hallitsemaan - tai ohjaamaan sisäsyntyisesti - itse itseään).]

* * *

Elokuvan trailerissa tämä keskustelu on editoitu kahdella toisellakin tavalla. Myös ne edustavat tarinan keskeisintä juonta ja ideaa:

#1:

Uncle Charlie: She’s of age.

Evie: Of age for what?

Uncle Charlie: You have no idea.

[“You have no idea” kertoo toisaalta siitä, että Indian kyvyt ja valmiudet ylittävät äidin käsityskyvyn, ja toisaalta siitä, ettei äiti ole lainkaan tyttärensä kaltainen. Aivan kuten Charlie-setä on sen jo kirjeissään Indialle kertonut: “I know that someday you’ll be very special, India, and you already are...I know inside you feel some loneliness because you are the only one... Please know that I’m with you... we share the same blood...Tonight I’ll fall asleep as I try to imagine that you grow up and take over our name.”]

#2

Uncle Charlie: She’s of age.

Evie: Of age for what?

[Montaasin ja musiikin avulla luotu voimakas seksuaalinen konnotaatio antaa ymmärtää mistä on kyse.]

Traileri kertoo tästä kaikesta myös muutamalla huolellisesti valitulla sanalla:

”Secrtes. - Lies. - Murder. - It’s in her blood.  - Innocence. - Ends.”

* * *

Charlie-setä - joka vertautuu elokuvassa mustaan kotkaan - tulee siis huolehtimaan siitä, että Indiassa - joka puolestaan vertautuu ruokintaa kaipaavaan tipuun (”chick”) - majailevat voimat saisivat ravintoa ja huolenpitoa. Some nourishment. "Saaliin", ”kalaa”. 

[Tähän luontodokumentin tarjoamaan vertauskuvaan nähden on kuvaavaa, että ensimmäisen ”saaliinsa” India saa Charlie-sedän valvovien silmien alla ja tämän avustamana: Charlie-setä sitoo saaliin veljentyttärelleen, sillä toistaiseksi oikeat saaliit näyttävät olevan voimakkaampia kuin India taidot käsitellä niitä yksin. India on kuitenkin itse - tosin Charlie-sedän taitavasti johdattelemana - valinnut saaliinsa, ymmärtämättä vielä toimintansa syytä tai seurauksia. Sekin on kuvaavaa, että ensimmäinen saalis on helpoin, sellainen, joka on myötämielisin Indiaa kohtaan, ja siten myös helpoimmin houkuteltavissa ja harhaanjohdettavissa. Palaan tähän kohtaukseen myöhemmin, sillä se on yksi elokuvan tärkeimmistä.] 

Charlie-sedällä on pelissä mukana muutakin. Palaan siihen.

* * *

India näkee Charlie-sedässä isänsä ja huomauttaa tälle yhdennäköisyydestä. 

Indian äiti puolestaan näkee miehessä edesmenneen puolisonsa - nuorena. (Se oli aikaa, jolloin Evie oli läheinen miehensä kanssa.) Charlie-setä käyttää äidin ihastumista hyväkseen päästäkseen lähemmäs Indiaa.

Jos Charlie-setä tarkkaileekin Indiaa ja tutkii hänen elämäänsä, myös India on salaa kiinnostunut sedästä: 

Kun India seuraavan kerran on yksin talossa, hän marssii sedän huoneeseen ja tutkii tämän tavarat.

India löytää sedän tavaroista lahjapaketin, jonka ympärille on kiedottu keltainen silkkinauha. Paketti on täsmälleen samanlainen, jollaisen India on saanut joka vuosi syntymäpäiväkseen. Nyt hän tajuaa, että lahjat - uusi kenkäpari joka vuosi - ovat tulleet sedältä. India on kulkenut vuosi toisensa jälkeen sedän kengissä, kirjaimellisesti. 

(Jo vähää aikaisemmin India on saanut tietää, että perheen taloudenhoitaja on tiennyt sedästä, ja ollut mukana jonkinlaisessa juonessa. India oli kuullut taloudenhoitajan kertovan sedälle:“I don’t want any trouble. I am the only one who would know anything about it. I did everything you asked of me. I was your eyes, your ears, your hands all this time. I kept you informed every year. [...] I’m tired of it”. - “All right”, Charlie-setä oli vastannut.) 

India ei avaa pakettia - hän on jo saanut yhden samanlaisen sinä vuonna - vaan työntää sen takaisin sedän laukkuun.

Pian tämän jälkeen Charlie-setä ja äiti palaavat asioiltaan. Charlie-setä tietää (tottakai hän tietää), mitä India on puuhastellut.

Uncle Charlie: It’s a bad habit, you know.

India: Sneaking up on people?

Uncle Charlie: Following uncles around.

Nuhtelu on leikittelevää, ja todellisuudessa Charlie-setä usuttaa Indiaa ottamaan asioista selvää. Setä esimerkiksi pyytää Indiaa viemään kauppatavaroita juuri siihen pakastimeen, johon hän on työntänyt tehtäviinsä väsyneen taloudenhoitajan ruumiin. India ei kuitenkaan vielä huomaa ruumista. Setä tarkkailee Indian reaktioita ja pitelee käsissään veistä - se on pystyasennossa kuin fallos; fallinen tuntoanturi... -, ja antaa kärjen seurata Indiaa tämän kulkiessa huoneen läpi ja pois sieltä. 

Pysähdytään hetkeksi tähän kohtauksen, jossa Charlie-setä ja Evie ovat juuri palanneet asioinneiltaan.

Charlie-setä on luvannut valmistaa aterian ja ostanut sitä varten päivällistarpeita: lihaa ja viiniä, sekä jäätelöä erityisesti Indialle. ("One chocolate, one vanilla. Did I get it right?" setä kysyy. "I like the swirl kind", India vastaa. Äiti nuhtelee: "You can make the swirl on your own.")

Kun äiti näkee tyttärensä saapuvan keittiöön, hän maistaa viiniä ja kehuu Charlie-setää. Äidin ja tyttären välille alkaa kuin vaivihkaa rakentua vanha ja myyttinen kilpailuasetelma. Se näyttää viihdyttävän Charlie-setää.

Evie: Mature aroma. You chose a good year.

Uncle Charlie: You can’t compare it to a younger wine. Too tannic. [Younger wines are] [n]ot ready to be opened.

Charlie-setä katselee Indiaa, tapansa mukaan hymyillen, ja India katselee takaisin, tapansa mukaan hapan, sulkeutunut ilme kasvoillaan. Viini saa tässä yhteydessä siis ilmeisiä seksuaaliseen kypsyyteen viittaavia merkityksiä, jotka syvenevät päivällisen aikana:

Kun Evie on poistunut pöydästä saatuaan tarpeekseen sen ympärillä vallitsevasta ankeasta tunnelmasta, ja Charlie-setäkin on jo noussut lähteäkseen, India tarttuu viinipulloon ja pyörittelee sitä käsissään. Charlie-setä kiinnostuu tilanteesta ja istuutuu uudelleen alas. ”1994”, Charlie-setä sanoo ja työntää omaa lasiaan lähemmäs Indiaa. “The year you were born.”

(Minkähän vuosikerran se Charlie-setä siis lopulta valitsikaan...)

India ei arastele tarttua viiniin. Hän hengittää lasiin, ottaa juomaa suuhunsa ja nielaisee kerran, toisen, kolmannen. Hän tuijottaa eteensä suurin silmin ja tunnustelee makuelämystään. Sitten hänen kulmakarvansa värähtävät:

India: What do you want from me?

Uncle Charlie: To be friends

India: We don’t need to be friends. We’re family, India vastaa ja työntää lasin takaisin Charlie-sedälle.

[Viinin lisäksi seksuaalisiin merkityksiin on viitattu päivällisen aikana myös varsin suorasukaisesti. Tällä tavoin Charlie-setä esimerkiksi kommentoi Indian liha-ateriaa:

”India ate everything. Practically licked it clean. I’m glad you enjoyed it.” (Ate everything? Licked it clean? Meat? Enjoyed it?) Jo ennen koko ateriaa, silloin, kun Charlie-setä vasta valmisteli lihojaan ja pyysi sulkeutunutta Indiaa viemään jäätelöt pakastimeen, hän kysyi tytöltä tämän palattua: ”Too cold down there?”]

Mutta India on jo maistanut Charlie-sedän tarjoamaa viiniä. 

Seuraavaksi Charlie-setä ulottaa reviirinsä Indian koululle asti. Niinpä tyttö löytää setänsä koulun edustalta, jossa tämä nojailee autoaan vasten ja odottaa häntä juuri, kun India laskeutuu portaita pitkin koulupäivän päätteeksi.

[Ääniraidalla alkaa soida soundtrackin 7. raita: Blossoming… Musiikki viestittää, että ilmassa on eroottinen lataus. - Vai mitä muuta musiikista tulee mieleen, kun tiedetään, että sen soidessa aikuinen mies seuraa aurinkolasit päässään liiankin kiinnostuneena teinityttöä. On kuvaavaa, että levyllä tätä kappaletta seuraa Summer Wine. Koko elokuvan henki ja juoni onkin tiivistetty näppärästi soittolistaan, joka on eräänlainen synopsis koko tarinasta.]

India ei kuitenkaan mene Charlie-sedän autoon, vaan nousee keltaiseen koulubussiin.  Charlie-setä ei sellaisesta lannistu. Hän ajaa yhtä matkaa bussin kanssa, ja muut koulutytöt kiljuvat komeaa ilmestystä, joka näyttää hymyilevän vain Indialle. Mutta India ei halua katsoa setää päinkään. 

India haluaa olla muutenkin uhmakas. Kun Charlie-setä seuraavana päivänä kertoo, että sinä päivänä sataisi, ja tarjoaa Indialle keltaista sateenvarjoa, India ei huoli sitä. Hän ei ota sitä vielä silloinkaan, kun on palannut kaatosateessa kotiportille, jolle setä on jättänyt varjon häntä varten. India ei yksinkertaisesti halua tarttua Charlie sedän auttavaan käteen vaikka houkutus tai tarve olisi kuinka suuri. Kuvaavasti India kuitenkin epäröi hetken sateenvarjon kanssa: kuljettuaan sen ohi hän pysähtyy ja kääntyy – mutta jatkaa lopulta matkaansa kuten aikoikin. Epävarmuus aikaisemmista periaatteista on silti jo olemassa, ja altistuminen sedän houkutuksille tapahtunut.

* * *

Indian uhmakkuus on ennen kaikkea uhmakkuutta niitä voimia kohtaan, joita eno hänelle edustaa ja joita tämä hänessä herättää. Indian uhmakkuus on haluttomuutta antautua verenperinnön tai suvun vaatimusten orjaksi. Vastustaessaan Charlie-setää India vastustaa tämän voimia ja tämän maailmaa – aivan kuten isä on opettanut.

Mutta veri on vettä - tai moraaliopetuksia - sakeampaa. Siihen Charlie-setä luottaa. Vähä vähältä hän lähestyy tyttöä ja kuroo yhteyttä, tilanne toisensa jälkeen.

Kertomuksissa asiat voidaan personoida. Tämä tarkoittaa sitä, että kertomuksen henkilöhahmo ei välttämättä viittaa ihmiseen tai yksittäiseen hahmoon, vaan johonkin asiaan tai ilmiöön, kuten aatteeseen, uskomukseen tai myyttiin, sen logiikkaan ja toimintaperiaatteisiin. Charlie-sedän merkitys Strokerissa lienee samankaltainen kuin Terence Stampilla elokuvassa Teoreema (1968, ohj. Pasolini). Ajatus siitä, että henkilöhahmo personoi sinällään persoonatonta asiaa, on tuttu jo Shakespearen näytelmistä, joissa esimerkiksi Romeo personoi tai ruumiillistaa yleismaailmallista rakastuneen miehen sieluntilaa.  

Charlie-sedässä asuu salaisuus, jonka tiedostamista India pelkää, mutta jonka palaa halusta selvittää. Setä on täynnä sitä varjoa ja pimeyttä, joiden tunkeutumista itseensä ja elämäänsä India välttelee. Mutta veri vetää.  Kuten traileri sen jo kertoo: ”Murder…It’s in the blood.”

* * *

Tällä välin Evie on päässyt Charlie-sedän viinin makuun. Niinpä India saattaa löytää äitinsä sammuneena tai herätä musiikkiin keskellä yötä, kun hänen huoneeseensa kantautuu Summer Wine. Toivuttuaan edellisestä humalastaan, Evie punaa jälleen huulensa ja lähestyy Charlie-setää käsissään kaksi lasia ja viinipullo.

India on nyreissään, mutta varsinaista mustasukkaisuutta hän osoittaa vasta, kun Charlie-setä soittaa pianoa yhdessä äidin kanssa. Tämä johtaa kertomuksessa traagisiin käänteisiin. Paneudun niihin kohta. Ensin tarkastelen sitä, miksi India tuntee mustasukkaisuutta.

Kuvio on alkanut jo kaukaa:

* * *

Charlie-setä on eräänä päivänä, uuden tapansa mukaan, odottelemassa Indian kotiinpääsyä koulun pihalla. India kuitenkin välttelee setäänsä ja valitsee toisen paluureitin. Niinpä hän kiertää koulun takapihan kautta. Siellä hän kuitenkin joutuu kiusaavan poikajoukon ympäröimäksi.

Joukon johtaja haluaa osoittaa Indialle kaapin paikan. Niinpä hän provosoi Indiaa vain osoittaakseen, että hänellä on sellaiseen oikeus ja Indian on alistuttava. Mutta India ei ole sillä tavoin alistuvaa tyyppiä. Hän vastaa provosointiin ja uhmaa poikaa lähestymällä tätä. Silloin poika kohottaa kättään lyödäkseen Indiaa, mutta India on nopeampi, sillä hän on ollut valmiina jo pitkään. Hän iskee poikaa teroitetulla lyijykynällä. (Do not disturb the family...)

Kynän kärki on uponnut kohtuullisen syvälle päätellen verisestä jäljestä, jota India myöhemmin huoneessaan teroittaa pois. Sen tehtyään India, ajatuksiinsa vaipuneena ja silmiään räpäyttämättä (kuin huumattuna tai transsissa), kohottaa teroitetun kynän uudelleen, kuin iskeäkseen jälleen. Nyrkki rutisee kynän ympärillä, ja näemme, kuinka teroittamisesta syntyneen veriset roskat ovat levinneet nuottien päälle.

Jokin raja on rikottu. India on muuttunut. India on valmiina. 

Tätä kuvataan myös vertauskuvin:

Kun India avaa kynäkotelonsa laittaakseen kynänsä takaisin, kannen alta paljastuukin näky pakastimesta ja murhatusta taloudenhoitajasta, jonka India on tässä vaiheessa tarinaa jo löytänyt. (Palaan tapaukseen myöhemmin.) Näin ollen kotelo onkin muuttunut melkoiseksi Pandoran lippaaksi, josta irtipäästettyjä voimia ei niin vain enää palauteta paikoilleen; se, mitä India on kynällään tehnyt, on vapauttanut Indiassa jotakin jäädytettyä ja tukahdutettua. Se on nyt löytynyt ja pääsemässä vapaaksi. Kansi on avattu, niin sanotusti. Tässä Indian yksityisessä näyssä tai muistossa seinälle ilmaantuu Charlie-sedän varjo, joka kysyy toistamiseen saman kysymyksen: ”Too cold down there?”

[Ilmaus - Charlie-sedän kysymys - viittaa ensinnäkin, kuten todettua, seksuaalisuuteen: jos ”siellä on liian kylmä”, seksuaalisuus on jähmeää tai elotonta, seksuaaliseen kanssakäymiseen kykenemätöntä. Toisekseen ilmaisu viittaa kylmiin jalkoihin, ”cold feet”, mikä puolestaan viittaa uskallukseen. Jos ihmisellä on liian ”kylmät jalat”, hän katuu tai pakenee tai tuntee voimakasta halua poistua tilanteesta.]

”No”, India on vastannut, ja tuijottaa nyt mielikuvissaan tarkemmin taloudenhoitajan jäätyneitä kasvoja. Se, että hän tuijottaa kuolleen kasvoja, on erityisen merkillepantavaa. Tämä kertoo siitä, että India rohkenee katsoa kuolemaa silmästä silmään ja kohdata sen sellaisena kuin se on. Toisekseen Indian ei myöskään tarvitse peittää vainajan kasvoja, ei häveliäisyydestä eikä kunnioituksesta; Indialla ei ilmeisesti ole sellaiseen tarvittavaa empatiaa tai omaatuntoa. India ei tunnu reagoivan moraalikysymyksiin. Hän kyllä noudattaa sääntöjä ja rajoja, mutta ei tunnesyistä.

India sulkee näkyä muistellessaan silmänsä tavalla, joka tuo mieleen nautinnollisuuden.

Sitten India menee soittamaan pianoa. (On merkillepantavaa, millaisten tapausten jälkeen India tuntee tarvetta soittaa pianoa, mitä hän soitollaan ilmaisee, ja mitä seuraavaksi tapahtuu.) India soittaa sitä samaa sävelmä, jota hän aina on soittanut. Elokuvan aikana saamme tietää, että Charlie-setäkin on soittanut täsmälleen samaa melodiaa. 

Indian soittaessa myös Charlie-sedän kädet ilmaantuvat koskettimille, ja hän alkaa soittaa yhdessä Indian kanssa.

Tämä antaa ymmärtää, että se muutos, joka Indiassa on juuri tapahtunut, tai se tiedostaminen, jonka hän on juuri kokenut, on vienyt hänet lähemmäs Charlie-setää. Se raja, jonka India on päivän aikana ylittänyt, on raja, joka aikaisemmin on erottanut hänet sedästä. Mutta nyt erottavaa rajaa ei enää ole.

  

Ensin Cahrlie-setä seisoo pianon vierellä, tunnustellen, ottaen osaa soittoon siellä missä voi, etsien kohtia, joista tulla mukaan, tavan, jolla osallistua. Kun yhteinen sävel löytyy, Charlie-setä istuutuu Indian viereen ja ottaa johdon. Hän aloittaa uuden kappaleen – hänen kappaleensa, johon Indian on päästävä mukaan. Ja India pääsee. Hän osallistuu kuin uhmallaan, aivan samalla tavoin kuin aikaisemmin kiipesi portaita pitkin Charlie-sedän luo, sedän tasolle asti.

Ensimmäistä kertaa heidän musiikkinsa - kahdelle soittajalle sävelletty kappale - jota he siihen asti ovat soittaneet yksinään, voidaan nyt soittaa duettona. Heidän musiikkikappaleensa täydentävät toisiaan; heidän soittonsa yhdistää heidät. (Play -sanan monimerkityksellisyydellä leikitellään elokuvassa, ja sillä viitataan myös pelaamiseen, leikkimiseen ja näyttelemiseen. Kuvaavaa on, että Indian todistama ensimmäinen tappo tulee tapahtumaan leikkikentällä - playground - ja että he tekevät tekonsa sedän kanssa yhdessä.) 

India eläytyy musiikkiin kuin ei koskaan ennen. Hän huokailee ja sulkee silmänsä, puristaa reisiään yhteen. (Tämä antaa musiikille ja soitolle ilmeisen seksuaalisen ja intohimoisen merkityksen.)

Sitten Charlie-setä lopettaa soittonsa kuin seinään. India hämmästyy äkillistä lopetusta ja soittaa vielä muutaman kimeän nuotin. Sen jälkeen hän jää hengästyneenä, mitään näkemättömin, tuijottavin ja suurin silmin lainehtimaan juuri koetussa, juuri tapahtuneessa.

Charlie-setä hymyilee itsekseen, tietäväisenä ja tyytyväisenä.

Kun Indian hengitys viimein tasaantuu, Charlie-setä on poissa, kuin taiottuna. Hämähäkki, joka aikaisemmin Indian soittaessa on vain koskettanut tytön kenkää tai kiivennyt hieman nilkkaa pitkin, pujahtaa nyt ylemmäs, ylemmäs, reideltä hameen alle.

Tämä kohtaus kertomuksessa kuvaa hienosti sitä, kuinka Charlie-setä on ottanut Indian elämässä - tai jopa sielussa - johdon. Oikeastaan johto on ollut Charlie-sedällä aina: India on soittanut alusta asti sedän sävelmää tietämättä, mitä on tekemässä, tuntematta musiikkinsa alkuperää. Nyt Charlie-setä kuitenkin ottaa johdon käsiinsä paljon konkreettisemmin: tällä kertaa India soittaa sedän musiikkia tietäen, että se on sedän musiikkia, ja tietäen, että sitä soitetaan yhdessä hänen kanssaan.

Samaan aikaan musiikilla ja soitolla on ilmeisen eroottisia ja seksuaalisia merkityksiä. Nämä tulevat esiin paitsi tavassa, jolla India käyttäytyy pianon äärellä, myös tavasta, jolla hän reagoi setänsä kosketukseen tämän kurottautuessa hänen ohitseen koskettimille - Indian soittamille koskettimille. (Tämä kuvaa myös sitä, kuinka Charlie-setä valtaa itselleen Indian, hänen tilansa ja sen, mikä tyttöä liikuttelee. Kenties Charlie-setäkin siis on eräänlainen puppetmaster. Heh, ’Conquer India – and colonise it’…) 

Tämä soiton seksuaalinen merkitys syventää viittausta siitä, kuinka heidän sisimpänsä – "sukulaissielut" – yhdistyvät; kuinka he täydentävät toisiaan ja löytävät musiikin toisistaan. (Kuvaavaa on, että Evien kanssa Charlie-sedän soitto ei suju lainkaan. Näin on ehkä syystä, ettei Charlie-setä edes halua sitä.)

Pianonsoiton seksuaalisiin ja tässä mielessä kouluttaviin merkityksiin palataan vielä elokuvan lopulla:

Sillä kertaa Charlie-sedän vieressä istuu pikkutyttö, jolla kuitenkin on 18-vuotiaan Indian ääni. (Kuva soittajista välähtää ruudulla niin nopeasti, ettei sitä huomaa, ellei pysäytä kuvaa oikeaan kohtaan. Tämä tällainen on hieman hämmentävää, sillä yleensä tällaista tekniikkaa käytetään silloin, kun katsojaan halutaan vaikuttaa alitajuisesti, esimerkiksi ehdollistaa häntä jotenkin tai triggeröidä hänessä jotakin - jolloin siis oletetaan, että kuva pikkutytöstä ja aikuisesta miehestä kohtauksessa, joka sisältää vahvoja seksuaalisia konnotaatioita, liikuttelee tiettyä katsojakohderyhmää tai ehdollistaa heitä yhdistämään aikuisen miehen ja pikkutytön seksuaalisia sävyjä saavalla tavalla (minkä toisaalta voi ajatella vain kertovan katsojalle jotakin tärkeää Indian ja Charlie-sedän suhteesta vaivihkaisella - siis tulkintaa subliminaalisti ohjailevalla - tavalla). Itse pysäytin kuvan vain halutessani tarkistaa, istuiko Charlie-sedän vierellä muka joku, sillä kuulin Indian äänen, mutta en huomannut ketään.)

Pianotuolilla istuva pikkutyttö voi viitata Indian sisäiseen lapseen, johon Charlie-setä on yhteydessä, tai lapsuuden muistoon, sellaiseen, jossa Charlie-setä – ”the invisible friend” (palaan tähän) – pitää tytölle seuraa ja opettaa tätä.

Mutta muistaen, kuinka seksuaalinen merkitys pianonsoitolle on elokuvassa annettu, pikkutyttö voi viitata - hirvittävää kyllä - myös seksuaaliseen tabuun (jota edellä käsittelin).

Viimeksi mainittua tulkintaa tukee kaksikon hyvin vihjaileva ja provosoiva sananvaihto soiton loputtua:

Uncle Charlie: Shall we do it again?

India: I’m hungy. I’d like to eat first.

* * *

(To be continued)