Eräänä kesäyönä löysin jasmiinit. Siihen asti ne oleskelivat äänettömästi kesieni taustalla, kauniina mutta huomiota herättämättä. Kunnes havahduin niiden huumaavaan tuoksuun. (Ennen jasmiineja tuoksumaisema tarkoitti tuomien ja sireenien tuoksua, kosteanmakeita villikukkien ja ruukkukukkien leyhähdyksiä, tahmeaa, sateen raikastamaa vehreyttä.)
Nyt jasmiinit hohtavat puutarhan läpi kuin aaveet. Kuljen niiden luokse nyt joka yö ja hengitän niiden tuoksua. On kuin muistaisi aikoja ja paikkoja, joita ei ole koskaan ollut - mutta on silläkin hetkellä.
Kuvassa jasmiineja puutarhan perällä keskiyön valossa.
...Ja jasmiinit kevyesti yöhön sävytettyinä. (Tältä ne niiden valöörit tuntuvat, vaikka eivät kuvissa käsittelemättä näytä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti