Lila's passion

Seuraavaksi näkökenttään työntyy Lila.

Lila on Dexter-sarjan toisen tuotantokauden tähdenlento, femme fatale, antagonistiksi nimetty ja taatusti toisenlainen kuin vastustajat yleensä. (Asia johtunee siitä, että tällä kertaa käytössä ovat naiselliset ja epäsuorat aseet.) Tähän alkuun en malta olla pyöräyttämättä sopivaa nimikkokappaletta.

Tulipalo (by Kuumaa)

Sanotaan vaan ett tää oli sattuman kauppaa
Miten osuttiin samaan paikkaan ja aikaan
Ei kadonnut tunteet piiskaamalla kummastakaan
Ja mä oon taas valmis lähteen sun kaa ihan mihin vaan

Mä lasken viel kerran kaiken sun varaan
Niin pysythän siin
Pysythän siin

Yö pimenee mutta meitä ei nukuta
Mä vannoin etten aio suhun rakastua
Mut tulipalo on irti ja mä haluun sua
Niinku hullu tuhlaan tulitukkuja 

* * *

 

Lila. The dark and dangerous one. Nomen est omen. 

 

Lila-nimi on eräs johdannainen arkkityypistä - vai pitäisikö sanoa archontyypistä - Lilith. Mytologioiden Lilith on maskuliinijumaluuksia uhmannut demoninainen, joka varmasti itsekin kelpuutetaan jonkinlaiseksi jumaluudeksi (jumaluuksien [tai demonien, riippuu näkökulmasta] käsitteellisessä kaanonissa tai hierarkiassa siis). 

 

Lilith edustaa negatiivista feminiinisyyttä, dualistista ja siten lusifeerista (erotuksena siis jumalisesta, jakautumattomasta). Tätä aihepiiriä olen puinut hartaasti aikaisemmin. Pikakelauksella: (Ei, kun hetkinen sittenkin... Teen tästä oman pienen alaviitekirjoitelmansa.)

Kertomuksissa nimet ovat osa tarinaa. Lila on nimensä esikuvan mukaisesti yöpuolen kulkija. Hän ei pelkää vaaraa eikä rajoita itseään "päiväpuolen sääntöihin", kuten järkevyyteen, moraaliin tai yhteiskunnan normeihin. Hän kävelee kaikkien rajojen yli aina kun pimeys häntä kutsuu. Ja se kutsuu häntä usein. Hän varastaa, valehtelee ja murhaa, viettelee, hekumoi ja hurmaa. Tavallisten ihmisten maailmassa Lila ymmärretään itsetuhoisuudesta kärsivänä addiktina (niiden keskuudessa, jotka eivät vielä tiedä hänen sosiopatiastaan). Mutta Lilalle itselleen kyse on rakkaudesta pimeyteen. Tässä viehtymyksessään hän luonnollisesti tuntee vetoa myös Dexteriin. 

Lilalla on peitenimi, mutta hän on vaihtanut ainoastaan sukunimensä. Tämän voi tulkita symboloivan osittaista kätkeytymistä, alkuperän häivyttämistä; sitä kätkemistä, joka liittyy tuon salaperäisen ja vaarallisen naisen todellisiin syihin. 

Pimeytensä keskellä Lilalla on vaistomainen tarve valoon, pakkomielle roihuihin, niin vertauskuvallisiin kuin konkreettisiin. Paitsi että Lila loihtii kiihkoa ja draamaa, hän on myös arsenisti. Hän ei epäröi polttaa siltoja takanaan eikä aloittaa kaikkea uudelleen alusta, tuhkasta kuten Feenix-lintu. Lilan maailmassa ihmiset, asiat ja esineet ovat olemassa vain häntä varten, ja itseään siivotessaan hän polttaa ulkoisesta todellisuudestaan surutta pois kaiken mistä ei pidä. Tämä pakkomielle on palvellut häntä hyvin. Ennen Dexteriä.

 

* * *

Lila on monia asioita, mutta toimeentulonsa hän hankkii taitelijana. Hän käy narkomaanien tukiryhmässä, mutta myöhemmin selviää, että tuo vakaviin tunteisiin kykenemätön naispuolinen Jokeri käy siellä vain elvyttämässä itseään muiden synkillä tarinoilla. Ei siis "eheytyäkseen" tai "parantuakseen". Ainoastaan polttava mustasukkaisuus tai silmitön viha saa hänet lopettamaan hersyvän naurunsa, ja silloin hänen ainoa päämääränsä on palauttaa itselleen se mielihyvä, jonka kokee tulleen riistetyksi. Lilan tragedia - tai kohtalo - on tehdä Dexteristä mielihyvänsä lähde. 

Lila tapaa Dexterin mainitussa tukiryhmässä ja kiinnostuu tästä heti. Melko pian Dexter huomaa tulleensa jollakin tavoin paljastuneeksi. (Lila esimerkiksi tajuaa Dexterin käyttävän peitenimeä, "Bob".) Mutta tilanne kiinnostaa Dexteriä: Lila puhuu hänen, Dexterin, tuntemasta pimeydestä kuin omastaan, ja Dexter pohtii, onko hän löytänyt ymmärtäjänsä. Lila on vakuuttunut siitä, ettei Dexterin pimeys voi olla hänen omaa pimeyttään synkempää, eikä mikään Dexterin pimeydessä varoita tai pelota häntä. Päinvastoin. Vaikka Lila ei tiedä flirttailevansa sarjamurhaajan kanssa, hän tunnistaa pimeyden ja näkee heti sen maskin läpi, joka pimeyden kätkee. Niinpä he ovat tilanteessa, jossa Lila on viehättynyt Dexterin pimeydestä, ja Dexter siitä uudesta kokemuksesta, jossa häntä ymmärretään; jossa hänestä viehätytään pimeyksineen kaikkineen.

Lila on tässä henkilögalleriassa kuitenkin harmaalla alueella. Dexter ei nimittäin paljasta itseään Lilalle puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä. Dexter kyllä antaa Lilan tuntea hänet addiktina, jonka sisuksissa elää Dark Passenger, mutta Dexter ei koskaan nimeä addiktiotaan eikä kerro, mikä Dark Passenger todella on miehiään. Lilalle riittää, että he jakavat pimeyden ja ymmmärtävät sen vetovoimaa, ymmärtävät toisiaan. 

* * *

Lila hankkiutuu pian Dexterin tavattuaan tämän tukihenkilöksi. Nyt Lilalla on syy tapailla Dexteriä säännöllisesti ja seurata hänen puuhiaan, soitella perään ja kysellä henkilökohtaisia. Dexter huomaa nopeasti, että Lila on impulsiivinen, piittaamaton, juonitteleva nainen, joka on tottunut pääsemään pälkähästä lirkutteluin ja manipuloinnein. Jopa Lilan tavanomaisin arkiminä on anarkisti, jonka rutiiniin kuuluu kierrellä naapurustossa varastelemassa materiaalia taideteoksiinsa. Se on Dexterille varoitusmerkki; hänen maailmassaan ei ole varaa kiinnittää virkavallan huomiota. Epäkohdat seuraavat toisiaan, pahimpana kaikista pohjaton huomiontarve, joka saa Lilan vainoamaan Dexteriä ja vaatimaan jakamatonta huomiota ja lopulta jopa murtautumaan hänen kotiinsa. Viimeistään silloin Lila on Dexterin silmissä liian vaarallinen ja holtiton. Niinpä Dexter päättää pysytellä erossa Lilasta.

Mutta Lila ei ymmärrä parastaan, ja tekee pian kohtalokkaan virheen: hän kajoaa Dexterin huolella rakentamaan kulissielämään ja koettaa romuttaa sen, halussaan saada Dexter kokonaan itselleen. That's a dealbreaker. 

Sanonta, Curiosity killed the cat, sopii Lilaan. Hänen pakkomielteensä nimittäin johtaa hänet Dexterin salaisuuden äärelle, lupaa kysymättä. "Poor baby", Lila huokailee löytäessään Doakesin vangittuna syrjäiseen vajaan. Huokailu ei kuitenkaan ole tarkoitettu Doakesille vaan Dexterille, joka on 'joutunut pitämään sisällään niin suurta salaisuutta'. Lilan mieleen ei edes pälkähdä, että hän olisi vaarantanut oman henkensä. Sosiopaattisessa voimantunnossaan hän ei kykene kuvittelmaan itseään kenenkään armoille.

 

Dexterissä puolestaan ei näytä kehittyvän romanttisia tunteita - tai vetovoimaa ja kiintymystä, mikäli "romanttiset tunteet" ylipäätään ovat liian syvällisiä Dexterin tunnemaailmalle -, ellei edellä mainittua kiinnostusta hyväksytyksitulemisesta voi sellaisena pitää. Dexter pitää ajatuksesta, että Lila näkee hänen naamionsa läpi ja hyväksyy hänen pimeytensä. Mutta Dexter ei esimerkiksi ole Lilasta lainkaan mustasukkainen eikä ymmärrä, miksi hänen avopuolisonsa olisi Lilan takia mustasukkainen (= ei ole syytä; Lila ja Rita eivät kilpaile Dexterin tikkailla). Tietysti Dexter näkee, että Lila on "kuuma nainen", mutta se ei ole Dexterin maailmassa the x-factor.

Vetovoiman sijaan Dexteriä näyttää motivoivan velvollisuudentunto sekä ajatus keskinäisestä avunannosta (sikäli että hän kokee heidän lipuvan samassa pimeyden veneessä). Niinpä Dexter arvostaa sitä tukea, jota hän saa Lilalta jäljittäessään esimerkiksi äitinsä murhaajia. Ja vastaavasti Dexter itse on valmiina auttamaan Lilaa tämän ollessa hädässä. Tästä Lila huomaa, että nimenomaan kriisitilanteet yhdistävät heitä, joten sosiopaattina hän ryhtyy tehtailemaan niitä aina kun haluaa tuntea läheisyyttä Dexterin kanssa. (Näitä tehtailuja ovat esimeriksi oman kodin tuhopoltto, raiskauksen lavastaminen ja itsensä vahingoittaminen.) Kun totuus Lilan luonteesta vääjäämättä valkenee Dexterille, hän tajuaa Lilan olevan vaarallisen holtiton ja hallitsematon, loose cannon. Tämä on äärimmäisen huono pahe Dexterin maailmassa, jonka koossapysyminen on riippuvainen hallinnasta ja kontrollista. Niinpä Lilalle on lopulta olemassa vain yksi kohtalo.

Myöhemmin elämässään - myöhemmin sarjassa - Dexter muistaa Lilan naisena, joka tunsi vetoa hänen pimeyttään kohtaan.

[Tässä mietteessään Dexter käy läpi elämänsä naisia, niitä muutamia, joiden kanssa koskaan läheni. Mietteessään Dexter pohtii oman pimeytensä vaikutusta romanttisiin suhteisiinsa ja niiden mahdollisuuteen; naisen suhtautumista hänen pimeyteensä. On ollut sokeus hänen pimeyttään kohtaan (Rita). On ollut vetovoima (Lila). On ollut tarve (Lumen). Ja sitten on Hannah. (Häneen palaan myöhemmin.)]

Toisin sanoen Dexter muistaa Lilan siitä, mitä tämä tunsi häntä kohtaan. - Ei siitä, mitä hän itse tunsi naista kohtaan. (Ei mitään kaipausta muistuttavaa.) Toisekseen Dexter laittaa retrospektiivisesti merkille, että Lila tunsi vetoa hänen pimeyttään kohtaan - ei siis sittenkään vetoa häneen kokonaisena henkilönä. (Tämä on Dexterille oleellinen havainto hänen tunnustellessaan suhdettaan Hannahiin ja havainnoidessaan, miksi se on luonteeltaan poikkeuksellinen.)

 

Lilan viimeiseksi jäävässä tuhopoltossa - siinä, jossa Lila on löytänyt Doakesin ja räjäyttänyt vajan Doakesin ollessa sinne lukittuna, ja tulee tällä teollaan pelastaneeksi Dexterin eliminoimalla todistajan - voidaan nähdä vertauskuvallisuutta: viimeisessä "kiirastulessaan" Lila luovuttaa "pimeyden lahjansa" Dexterille: tulen rituaalisesti puhdistava vaikutus siirtyy kuin taikaiskusta Dexterin hyväksi ja tuhoaa Lilan. 

Tämä on suurin rakkaudenosoitus, johon Lila pystyy. Poikkeavaa tässä Lilan viimeiseksi jääneessa tulipalossa on nimittäin se, että Lila teki sen jonkun muun kuin itsensä vuoksi. Tästä syystä teon voi tulkita Lilan hyväksi ymmärtäessään, että pimeyden olento kykenee vain pimeyden tekoihin; kaikki hyvyydeksi tulkittava on välillistä, rivienvälistä, esille absrahoituja motiiveja tai periaatteita.

Dexter ei välitä Lilan mahdollisesta "pyyteettömyydestä" tai "rakkaudesta". (Sitäpaitsi värjätyt lasit eivät pilaa hänen näkökykynsä kirkkautta: Dexter näkee kaikkien haihattelujen läpi sen lehmän, joka Lilalla on ojassa; Lila haluaa pelastaa hänet vain saadakseen hänet itselleen.) Dexterin prioriteetit ovat toisaalla: tahattoman paljastumisen välttämisessä.

* * *

Kun Lila on surmannut Doakesin, Lila soveltuu Harryn koodiin. Nyt Dexterillä on hartaasti kärkytty syy hankkiutua femme fatalesta lopullisesti eroon. 

 

Vaikka Lila ei ole tavallinen nainen ja osaa puolustaa itseään vaarallisissakin tilanteissa, hänellä on edelleen kyky huijata itseään. Ja koska Dexter on hänen heikko kohtansa, hän uskoo, kun Dexter lupaa hänelle kuun taivaalta: itsensä ja pakomatkan vain heille kahdelle. 

 

Ainoa tilanne, jossa Lila näyttää haavoittuvuutensa, on kohtaus, jossa hän tajuaa tulleensa Dexterin vedättämäksi ja ymmärtää, millainen kohtalo tällä oli hänelle varattuna. Kun Lila kärjistyneen tapahtumaketjun seurauksena, yksin autossaan, varovasti avaa Dexterin salaperäisen kassin vetoketjun ja nostaa esiin käärön, josta paljastuu veitsisarja ja injektiopiikki, hänelle paljastuu ankara totuus. Tämä on ainoa kohta, jossa Lilan kyyneleet ovat oletettavasti aitoja.

Lila pakenee Pariisiin, rakkauden kaupunkiin. Tässä voi nähdä symboliikkaa: Lilalle tuttua eskapismia fantasioihin ("unelma rakkaudesta"), joista hän etsii turvaa ja lohtua, ja joissa rakkaus on hänelle lopulta pelkkä illuusio tai kangastus, jota hän ei milloinkaan tavoita, koska ei löydä sitä itsestään. Juuri tämä lopulta koituu hänen kohtalokseen: hän kykenee heijastamaan rakkaudenprojektionsa Dexterin levittämään kankaaseen, tabula rasaan, eikä koskaan tajua, ettei mitään rakkautta ole. On pelkkä pimeys, jota hän rakasti, ja jonka kuvitteli rakastavan häntä takaisin.

Dexter seuraa Lilaa Pariisiin, salaa. Perillä Dexter viimein paljastaa Lilalle todellisen itsensä, pimeytensä oikean nimen. Tavallaan Lilan synkkä fantasia siis täyttyy. Hän saa tietää Dexterin syvimmän salaisuuden ja antautua hänelle (antautua pimeydelle). Jonkinlaisena kiintymyksen osoituksena voidaan Dexterin taholta pitää sitä, että tämä ensin puuduttaa Lilan. "No unnecessary pain." 

* * *

Sidewalk - Loreen   

You left me standing on the sidewalk
Waiting for you to rescue me, hmm, hmm
But you were distant and so cold
Heartless, you wouldn't even talk to me, hmm

I say no, you got no more cards to show
'Cause I've seen them. 

[N]ow I know that you're the one I should run from