The Stoker - Charlie-setä vierailee 2/2

”My ears hear what others cannot hear. Small, far away things people can not normally see are visible to me. These senses are the fruits of a lifetime of longing. Longing to be rescued. To be completed. Just as this skirt needs the wind to pillow.

I am not formed by the things that are of myself alone. I wear my fathers belt tide around my mothers blouse and shoes which are from my uncle. This is me.

Just as the flower does not choose its color we are not responsible for what we have come to be. Only once you realize this you become free. And to become adult is to become free.”

Nämä sanat ovat elokuvassa tärkeät. Niihin sisältyy kertomuksen koko sisällöllinen anti ja Indian tarina, se, mitä hänessä tapahtuu ja miksi. Tästä syystä palaan niihin myös itse useampaan otteeseen ja rakennan tulkintani niiden varaan.

India lausuu sanat sekä tarinan alussa että lopussa, siksi, että elokuvan alussa ollaan jo tarinan lopussa. Tarina siis alkaa siitä mihin se loppuu.

Mutta vasta palattuamme uudelleen loppuun, kerrattuamme kaiken, ymmärrämme aloituskuvan ja sen, mistä India oikeastaan puhuu. – Ja ennen kaikkea ymmärrämme aloituskohtauksen punaiset kukat. ”Just as the flower does not choose its color we are not responsible for what we have come to be.”

* * *

Tämä - kertomuksen aloittaminen sen loppukohtauksesta - on kerronnassa usein käytetty rakenteellinen ratkaisu, josta käsin voidaan ryhtyä kertaamana tapahtumia, kertomaan itse tarinaa.

Mutta kertaavalla kuviolla, kaiken lopusta aloittavalla, on toinenkin merkitys, symbolinen:

Kun tarina alkaa siitä mihin se päättyy, ympyrä on sulkeutunut. Kun ympyrä sulkeutuu, jokin on täydentynyt, kokonaistunut. Samalla sulkeutunut ympyrä kuvaa kaiken jatkuvuutta: jokin loppuu ja jokin alkaa.

Kertomuksessa tämä yleensä kuvaa elämän tai luonnon kiertokulkua, uudelleen ja uudelleen toistuvaa kuviota, sykli toisensa jälkeen. Yhden kierroksen päätyttyä alkaa toinen kierros, jossa vanha on lakannut ja uusi alkanut (koska mikään ei enää ole täysin samoin kuin ennen).

Sama teema - ”jokin alkaa siitä mihin jokin muu päättyy” - toistuu elokuvassa muuallakin:

Indian syntymäpäivä on hänen isänsä kuolinpäivä. [Tämä kerrotaan elokuvan soundtrackillakin melko suoraviivaisesti raidalla numero koleme: Happy Birthday (A Death in the Family)] Jokin Indiassa ja hänen elämässään syntyy isän kuolemasta.

Teemaa avataan elokuvassa moneen suuntaan:

Kuolemasta syntyy elämä; elämästä syntyy kuolema.

Jonkun elämä tarkoittaa toisen kuolemaa; toisten kuolema antaa toisille elämän.

Toiset tarvitsevat toisten kuolemaa elääkseen.

Jotkut tappavat elääkseen, jotkut elävät tappaakseen.

Tämä on - elokuvan mukaan - elämän ja luonnon kiertokulkua, suoranainen elämän laki tai darwinistinen totuus: the survival of the fittest. Tähän myös elokuvassa kuultu luontodokumentti viittaa:

”Even family ties have no meaning when food is scarce. This one knows there is no room for his brother in the hunt. While this sibling rivalry may seem cruel, in the end, it’s for the best. Each day the hunt brings the eagle closer to maturity... [...] The mountains are no place for the faint of hearts. The steep terrain and harsh climate make a challenging climate for even the strongest of species. [...] Any advantage in nature is to be appreciated, and [...] a hearty meal for the hungry bird who lived to hunt another day.”

Elämän synnyttämisellä kuoleman kautta on elokuvassa lopulta varsin puistattava ja synkkä merkitys: myös seksuaalinen halu syntyy kuolemasta ja tarvitsee kuolemaa. Tämä kuvataan ensimmäisessä Indian todistamassa tapossa hyvinkin selkeästi. (Paneudun siihen kohta.)

Seksuaalisuudella on elokuvassa huomattavasti syvällisempi merkitys kuin pelkkä kiihottuminen ja laukeaminen. Seksuaalisia tarpeita ei siis tyydytetä pelkän viettielämän takia.

(Stoker ei suinkaan ole ainoa valtavirtaelokuva, jossa tätä aihetta käsitellään. Monissa muissa elokuvissa sitä on käsitelty huomattavasti suoraviivaisemmin ja graafisemmin, vieläpä draaman – eikä esimerkiksi kauhun – genrekategoriassa.)

* * *

India kiihottuu asioista, jotka eivät ole suoraan ja ilmeisesti - tai useimmille ihmisille lainkaan - seksuaalisia, mutta joihin sisältyy hänelle eroottinen lataus.

Tämä on se totuus, jonka Charlie-setä haluaa saada hänet ymmärtämään.

Kun Charlie-setä taloon saapuessaan tutkii paikkoja, sekä isän ja tyttären metsästysmuistoja, hän löytää erään täytetyn linnun alta munan. Sen kuorella on kuivunutta verta.

Tämä kohtaus saa elokuvassa voimakkaan symbolisen merkityksen, etenkin, kun kuva haalistuu ja sen tilalle nousee uusi kuva, kuvan Indian kasvoista. Hetken aikaa kuvat ovat päällekkäin, ja erityisesti Charlie-sedän löytämää linnunmunaa viivytellään uuden kuvan päällä. Se asettuu täsmälleen Indian vasemman silmämunan kohdalle.

Linnunmuna saa tässä jonkinlaisen alkumunan merkityksen. Myyttien mukaan alkumuna on alkusyy, josta uusi maailma syntyy. Silmä puolestaan kuvaa näkökykyä ja siten ymmärrystä (mikä tulee ilmi myös monista sanonnoista ja fraaseista kuten "I see"). Näin ollen kohtaus viestittää kuoriutumattomalla linnunmunalla, ettei tiedostaminen ole vielä alkanut Indiassa, ja uusi maailma saa vielä hetken aikaa odottaa syntymistään.

Mutta Charlie-setä on kaikesta huolimatta jo löytänyt työn ”alkumunan”, sen, josta uusi maailma, uusi elämä, uusi ymmärrys ja tietoisuus synnytettäisiin.

(Sitäpaitsi elokuvan alussa munankuori jo ritisee, kun India pyörittelee munaa kämmenensä alla pöydän pintaa vasten.)

Tämä tiedostaminen liittyy Indiassa hänen "kypsymiseensä ja vapautumiseensa". ”Only once you realize this you become free. And to become adult is to become free.” Indian matka kohti aikuisuutta on siis matka kohti vapautta, ja tämä vapautuminen voi – Indian sanojen mukaan – tapahtua vain hyväksymällä se mitä on, se mitä hän itse on. Tässä vapautumisessa Indian seksuaalisuudella on tärkeä rooli. Siksi kukka, johon India itseään ja kohtaloaan vertaa, on punainen: intohimon ja veren, kielletyn ja vaaran väri.

Niin kauan kuin India ei hyväksy seksuaalisuuttaan ja torjuu kiihottumisensa – tai ne syyt ja asiat, jotka saavat hänet kiihottumaan – hän ei kykene olemaan seksuaalinen, kypsymään seksuaalisuuteensa, eikä siten myöskään ”vapautumaan ja aikuistumaan”. ( - Tai, kuten soundtrack sen sanoo, puhkeamaan kukkaan, ”Blossoming…” ”In Full Bloom”.)

Tätä vapauden puutetta, ”kypsymättömyyttä”, kuvastaa hänen haluttomuutensa tulla kosketetuksi. (Tätä haluttomuutta hyväksyä ”tosiasioita” kuvastaa myös hänen reaktionsa poikaan, joka provosoi häntä koulun takapihalla: poika vihjaa perversioihin, ja saa sillä muuten tyynen Indian menettämään malttinsa. On merkille pantavaa, että India menettää malttinsa juuri tällaisesta provosoinnista.)

Mutta kun India ensimmäisen kerran vuodattaa ihmisen verta, totuus alkaa valjeta hänelle (kuten edellisessä kirjoituksessani perustelin). Hän alkaa ymmärtää, mikä häntä kiihottaa. Silloin hän myös tavoittaa Charlie-sedän kanssa yhteisen sävelen – tai paremminkin päästää Charlie-sedän lähelleen, tällä kertaa omasta ja tietoisesta halustaan (sillä jo alusta asti India on soittanut Charlie-sedän sävelmää ja tuntenut hänen läsnäolonsa, kuitenkaan tuntematta sedän oikeaa nimeä tai konkreettista muotoa).

Tähän - kypsymisen kynnykselle saapumiseen - nähden on kuvaavaa, että iltana, jolloin kaikki muuttuu, poika puhelee Indialle: ”So…you’re not afraid of being touched anymore?” Kuvaavaa on sekin, että juuri Charlie-setä on manipuloinut ja yllyttänyt Indian tähän tilanteeseen. (Charlie-setä on tehnyt sen provosoimalla Indian seksuaalisia ja aggressiivisia haluja, tarpeita. Ensin setä on ruokkinut Indiassa eroottista latausta - juuri sen verran, ettei tyttö enää voisi kieltää ja täydellisesti vastustaa sitä - ja aiheuttanut sitten mustasukkaisuutta ja turhautumista. Lopuksi setä on vain käynyt odottamaan ja katsomaan, mitä tuleman pitää, sitä, kuinka verenperintö tekisi tehtävänsä.)

Seksuaalisuus on elokuvassa alkuvoima, joka rinnastetaan elämänvoimaan ja kytketään alkukantaisiin voimiin (kuten juurikin aggressioon, kuolemanviettiin, itsesuojeluvaistoon, metsästysviettiin ja suoranaiseen murhanhimoon). Viime kädessä tällaisen seksuaalisuuden annetaan ymmärtää liittyvän käsityksiin elämästä ja sen tarkoituksesta, ”elämänpeliin”.

Tätä sisältöä - eräänlaista elokuvan ydinideaa - kuvataan poikkeuksellisen osuvasti ja kattavasti myös soundtrackin kappalenimissä ja listausjärjestyksessä:

I’m not formed by the things that are of myself alone

Becomes the Color

Happy Birthday (A Death in the Family)

The Hunter and The Game

Blossoming...

Becoming...

The Hunter Plays The Game

In Full Bloom

The Hunter Becomes The Game

We are not responsible fro who we came to bee (Free)

If I ever had a Heart

* * *

Palataan nyt siihen, mihin edellinen kirjoitukseni loppui: India on siis juuri löytänyt yhteisen sävelen Charlie-sedän kanssa.

Myöhemmin saman päivän iltana India nukkuu vuoteellaan päiväpeitteen päällä, kunnes havahtuu alakerrasta kantautuviin ääniin: levysoitin pyörittää kappaletta Summer Wine. India nousee ja kulkee ääntä kohti. Hän löytää äitinsä ja Charlie-sedän viettämästä iltaa. Evie siemailee jälleen viiniä ja keskustelee Charlie-sedän kanssa tämän vierailusta: jäämisestä, lähtemisestä, paluusta. Charlie-setä pyytää Evietä tanssimaan kanssaan. “You know, with me it doesn’t matter who you are”, Evie tunnustaa miehen rintaa vasten.

Uncle Charlie: I feel the same.

Evie: Really?

Uncle Charlie: Uh-huh. It doesn’t matter who I am for me either.

Kun he alkavat suudella, India, joka on tarkkaillut tapahtumia ikkunan takaa verhon raosta, juoksee pois. Charlie-setää näkee tämän ja katsoo tytön perään. India katoaa yöhön. Hetkeä myöhemmin Charlie-setä seuraisi häntä.

Tämä yö muuttaa kaiken. Tänä yönä India muuttaa väriään, niin sanotusti.

India etsiytyy nuorten kohtaamispaikalle. Siellä hän tapaa häntä kiusanneen poikajengin ainoan pojan, joka on ollut hänelle ystävällinen. Yhdessä he kulkevat syvemmälle yöhön ja löytyvät pian lasten leikkikentältä, jonne India on heidät johdattanut ymmärtämättä täysin miksi. Poika ihmettelee, kuinka epätavallista onkaan, että Indian kaltainen tyttö poikkeaa niin paljon kaikille tutusta käyttäytymisestään: India yössä! Pojan kanssa!

Leikkikenttä - playground - on vihje tai viittaus. Se viitaa siihen peliin, jota kohtaan Indian metsästäjänluonne tuntee houkutusta. (”Murder. – It’s in her blood”, traileri, kuten todettua, valaisee. - Tai kuten soundtrackilla kuvattiin: The Hunter And The Game (track 6), The Hunter Plays The Game (14), The Hunter Becomes The Game (16). ) Jotain pahaa on tapahtumaisillaan.

Toisin sanoen: kun India herää seksuaalisesti, hänestä tulee vaarallinen. India nimittäin kiihottuu kuolemasta ja väkivallasta. Aivan kuten Charlie-setäkin.

India pyörii metsän keskellä karusellissa tavalla, joka saa hänet näyttämään valkoisessa mekossaan levitoivalta aaveelta (sillä katsojalle ei näytetä karusellia, ainoastaan Indian aavemainen, yötä vasten ympyrää pyörivä ylävartalo). Tämä karusellimatka, pyöriminen, kuvaa Indiassa tapahtuvaa muutosta. Aivan kohta hänestä tulisi esiin jokin toinen ja ennen näkemätön puoli.

“Have you ever seen a photograph of yourself...taken when you didn’t know you are being photographed? From an angle you don’t get to see when you look in the mirror? And you think ‘That’s me. That’s also me.’ Do you...do you know what I’m talking about?  That’s how I feel tonight”, India kuvailee. (Ilmaus, "That's also me", kuvaa selkeästi sitä, että India on alkanut tiedostaa ja hyväksyä todellista itseään.)

Kohtauksen vertauskuvallista tai symbolista tehoa korostaa se, että kaiken lisäksi on täysikuu. Huuhkajakin huhuilee lähistöllä. (Kaupungin sherffin mukaan ”These woods are dangerous.”) Ilmiselviä viittauksia (henkiseen) muodonmuutokseen!

”So…you’re not afraid of being touched anymore?” poika kysyy.

“Please don’t spoil it”, India vastaa.

Sitten India hyppää pois karusellista ja juoksee kuultavan valkoisessa hameessaan syvemmälle yöhön ja metsään poika perässään. Valkoinen hame saa Indian näyttämään eteeriseltä, yliaistilliselta olennolta. Pian he suutelevat kiihkeästi puuta vasten.

Äkkiä India peräytyy ja jää silmät suurina tuijottamaan poikaa. Pojan suusta vuotaan verta. (Aivan kuten vampyyrien tai ihmissusien uhreille, myös Indian partnereille hänen kaltaistena seksuaalinen halu on vaarallinen – etenkin, jos partnerina on tavallinen kuolevainen.)

Poika tunnustelee suutaan häkeltyneenä - mutta ei yhtään vähemmän kiihottuneena. ”Everyone said you are crazy…But they have no idea!”

Taika on kuitenkin rauennut India hämmennyksestä. Hän on havahtunut ja hän haluaa pois. Poika ei päästä. ”No you don’t! You opened this door and now you’re going to walk through it.” Juuri niin India tulee tekemään, eikä pojalla ole vielä aavistustakaan siitä, mitä on Indialta vaatinut. Kaikesta huolimatta India vielä taistelee. Seuraa käsirysy ja raiskausyritys.

Silloin pimeydestä saapuu Charlie-setä.

Charlie-setä sitoo pojan. ”All yours.” Sitten hän peräytyy seuraamaan tilannetta. Taustalla yön hyönteiset sirittävät kimeästi ja äänekkäästi.

* * *

Sitä, että India – jokin Indiassa – syntyy tuon yön tapahtumien aikana, kuvataan myös elokuvan alun ja lopun valkeiden kukkasten kautta.

Samalla tavoin kuin valkoiset kukkaset värjäytyvät päälleen roiskuneesta verestä, samalla tavoin viaton India – ja hänen valkoinen pukunsa tämän viattomuuden tai tietämättömyyden vertauskuvana – värjäytyy verestä. Becomes the Color.

[Tämän jälkeen edes oma äiti - joka ei tiedä yön tapahtumista mitään - ei enää tunnista tytöärtään: ”India… Who are you?” Mutta India ei enää tarvitse äitinsä tunnustusta. ”She’s of age…to live in this house on her own,” Charlie-setä toteaa äidille kahden kesken (vain vähää ennen kuin on aikeissa tappaa tämän – ilmeisesti pois Indian tieltä. Toisaalta Charlie-sedällä on ollut tapana eliminoida kilpailijat myös omalta tieltään: kun hän aikoinaan kilpaili vanhimman veljensä huomiosta, hän eliminoi nuorimman veljensä. Nyt, kun hän kilpailee Indian huomiosta, hän on eliminoinut ensin isän, ja haluaa ilmeisesti tehdä saman myös äidille. Aivan kuten elintilasta ja ravinnosta kilpailevat kotkat.)]

Kun Indian kypsymistä verrataan kukkaseen ja väriksi on valittu punainen, kerrotaan, että se, mikä Indiassa kypsyy ja vapautuu, tapahtuu seksuaalisuuden kautta, jonkin vaarallisen ja kielletyn kautta, sekä "veren takia/kautta". (Tämä voi viitata paitsi jo mainittuun verenperintöön, myös jonkinlaiseen rituaaliin: kun asetelmassa on veri, etenkin ihmisen veri, mukaan liitetään ajatus väkivallasta ja sielusta (silllä ihmisen sielu on mytologian mukaan hänen veressään). Jos veren symboliikassa yhdistetään ajatus sielusta ja väkivallasta, päästään lähelle jopa ajatusta veriuhrista. Kenties poika metsässä on eräänlainen ”veriuhri”, jonka Indian eräänlainen ”initiaatio” vaatii? Tämä tosin veisi tulkinnan huomattavasti ritualistisempaan kontekstiin.) Palaan kukkasiin vielä myöhemmin.

* * *

Kun tapahtumat metsässä ovat ohi, näemme Charlie-sedän jalat. Hän kävelee vihellellen edellä ja India seuraa perässä, pois metsästä. Sitten he ajavat hiljaisuuden vallitessa takaisin kotiin.

Kotona India menee suoraan kylpyhuoneeseen. [Kylpyhuoneen sisustus vaikuttaa jonkinlaiselta tyylirikolta muuhun asuntoon nähden: miksi kauniisti sisustetun huvilan kylpyhuone on kuin suoraan jostakin laitoksesta, kuten sairaalasta, valkoisine kaakeleineen?]

India tuijottaa itseään peilistä kuin yrittäisi ratkaista arvoituksen. Sitten hän riisuutuu ja menee suihkuun. Veden valuessa hän itkee ja antaa juuri koetun vallata mielensä. Taustalla soi kaiken aikaa haikea pianomusiikki.

Takaumissa näytetään, mitä pojalle tapahtui.

Poika, siinä vaiheessa jo sidottu, oli puolustautunut, saanut Indian kaadettua ja ryöminyt tämän päälle. Silloin Charlie-setä oli laskenut jalkansa pojan selkää vasten ja kietonut vyönsä tämän leuan alle. Sitten hän oli kiskonut, hitaasti, vyö natisten ja pojan niskanikamat rutisten.

Charlie-sedän keskittyneessä ilmeessä ei ole vihaa tai inhoa, ainoastaan intensiivistä viehtymystä siitä mitä tapahtuu ja on tapahtumassa. 

Pojan alla India katselee kaikkea hämmästyneenä. Kun pojan niska viimein rusahtaa ja ruumis muuttuu elottomaksi, äänimaiseman täyttää Indian syvä hengähdys. Sitten hänen katseensa tyhjenee; India kulkee jonnekin syvälle sisimpäänsä.

Ennen kotiinpaluuta Charlie-setä hautaa pojan. (Charlie-sedän aikaisempi maininta "pehmeästä maaperästä" viittaa myös "salaisuuksien" kätkemisen helppouteen.) Kun kuoppa on valmis, setä ojentaa lapion Indialle. Tämän olisi siivottava omat jälkensä.

[Multa, jonka India lapioi, peittää kameran. Katsoja on siis asetettu hautaan, haudanpohjan näkökulmaan, ja siten lapioitu multa heitetään ikään kuin katsojan päälle. Antaako tämä ymmärtää, että Charlie-setä ja India ovat yläpuolellamme, ja että heidän kaltaistensa uhrit ovat tavallisia ihmisiä? Entä miltä Charlie-sedän aivan alussa Indialle lausumat sanat kuulostaisivat tässä yhteydessä:
”Do you wanna know why you feel at a disadvantage right now?”

“Because I didn’t know you existed until today?”

“Because you’re standing below me.” ("Standing" ilmaisee positiota, asemaa, ja siten myös statusta]

Lopuksi setä vierittää raskaan kiven haudan päälle.

Käytyään tämän kaiken uudelleen läpi - yksityisyydessään - India päästää seksuaalisen halunsa vapaaksi. Hän palaa toistamiseen mielessään hetkeen, jolloin Charlie-setä tappaa pojan. Kokemus on Indialle samalla kertaa kauhistuttava ja kiihottava. Sitä se on ollut hänelle jo pojan kuolinhetkellä: vasta nyt näemme, kuinka tiukasti ja hyväillen India on puristannut pojan käsivartta rintaansa vasten samalla, kun pojan niska on jo vähällä murtua. India on seurannut kaikkea silmät suurina.

Nyt, myöhemmin suihkussa, koettu saa Indian masturboimaan. Itku muuttuu vähitellen huohotukseksi (aivan kuin India kokisi jonkinlaisen henkisen raiskauksen mutta ei kykene estämään nautintoaan).

Kaunis, voimistuva pianomusiikki ja siihen yhdistyvä eteerinen, enkelimäinen kuoro ovat hämmentäviä tässä hirvittävässä kontekstissa. Kun India saa orgasmin - ja pojan niska murtuu - kuoro laulaa heleimmällä äänellään. Kliimaksin jälkeinen autuas, helpottunut hymy leviää Indian kasvoille: hän on juuri kokenut jotakin pyhää ja puhdistavaa, käynyt läpi lähes uskonnollisen rituaalin. Initiaatioriitin.

(Kenties tähän muutokseen viittaa soundtrackin viimeinen raita: If I Ever Had A Heart. Jotenkin tästä tulevat mieleeni Anne Ricen vampyyritarinat ja niissä ne muutamat olennot, joissa vielä on hitunen inhimillisyyttä jäljellä – inhimillisyyttä, joka haalistuu jokaisen tapon myötä kunnes katoaa kokonaan.)

Toki voidaan sanoa, että India puhdistautuu suihkussa kaikesta koetusta hirvittävyydestä. Kenties India piteli pojan kättäkin vain antaakseen tälle myötätuntoaan kuolemassa. Mutta kuinka hän siinä tapauksessa voi kiihottua muistellessaan koettua (tai ylipäätään kiihottua koettuaan juuri jotakin niin hirvittävää)? I Became the Color… Blossoming… In Full Bloom.

Ei, India ei ole kuten muut.

Tämä on se varjo, jonka Charlie-setä on Indian maailmaan tuonut, varjo, jonka setä on hänessä herättänyt. Tämä on se musta salaisuus, joka kulkee Indiassa verenperintönä. – Eikä India näytä voivan taistella sitä vastaan huolimatta kaikista edesmenneen isän hyvistä yrityksistä.

Tänä iltana India on ”kypsynyt”, seksuaalisesti. Hänestä on tullut ”valmis”. ”Tonight I felt like wearing something…silk.”

Tämä jakso elokuvassa on henkinen koettelemus ja hengästyttävää myös katsojalle. Siksi meidät viedäänkin seuraavaksi levolliseen huoneeseen, jossa suihkunraikas India harjaa äitinsä hiuksia…(Kenties myös suihku on ollut erityisesti katsojia varten…) Äidin hiuksista kuva liukuu tuulessa vaimeasti huojuviin ruohomättäisiin. India muistelee isäänsä, ja levollinen ääni selittää:

”Hunting…To wait…in silence. We wouldn’t need food or drink. We would watch everything. Patterns of tree-branches spreading out, the thousands of shapes clouds make [...] I always thought dad left hunting but tonight I realize he did it for me. He used to say: Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse.”

(Tuleeko tämä ymmärtää siten, että - tässä vaiheessa kun ei enää ole kyse pelkkien lintujen tappamisesta - raiskausta yrittänyt poika on "parempi" uhri kuin joku toinen, esimerkiksi kuuliainen ja toisia kunnioittava kansalainen? ”Evil-doers are easier”, selitti jo vampyyri Lestat oppipojalleen Louis'lle, ja tarkoitti ilmeisesti, että pahantekijät on helpompi houkutella ”pimeään”, ja että heidän tappamisensa ei ole niin suuri synti kuin viaton uhri.)

Joka tapauksessa India haluaa vaalia ”pienemmän pahan” etiikkaa. (Näin tekee myös tv-sarjan Dexter...)

Tästä syystä India tulee tekemään elokuvassa myös eräänlaisen moraalisen sovinnon. Palaan siihen.

* * *

Seuraavana päivän ympyrä Charlie-sedän kanssa sulkeutuu ja avaimen arvoitus ratkeaa. Samalla ratkeaa sekin, miksi India on läpi elämänsä potenut outoa kaipuuta:

Indialla on aina ollut merkillinen yhteys setäänsä – setään, jonka olemassaolosta hän ei ollut tiennyt ja yhteys, jota hän ei ollut yhteydeksi tunnistanut. Mutta kaipuun hän on tunnistanut aina. Se on ollut yksinäisyyttä, tunnetta joukkoon kuulumattomuudesta, mutta samalla luottamusta siihen, että joku jossakin, joku hänen kaltaisensa, on juuri häntä varten.

Tämä kaipuu on sytyttänyt Indian aistit niin herkiksi, niin teräviksi, että hän osaa kurottautua lähes yliluonnollisin tavoin merkillistä kutsua kohden.

“These senses are the fruits of a lifetime of longing. Longing to be rescued. To be completed.”

Juuri hänen kaipuunsa on saanut hänet kuulemaan Charlie-sedän äänen.

Niinpä India on aina osannut soittaa musiikkia, jota setäkin soittaa, aina tuntenut vaistomaista halua tehdä samoja asioita, joita setäkin tekee, ja ennen kaikkea aina osannut kuulla, kuinka setä puhuu hänelle ilman ääntä. Heillä on ollut näkymätön yhteys toisiinsa.

Nyt India tutkii isänsä kirjoituspöydän laatikoita. Pian hän löytää lukon, johon syntymäpäivälahjaksi saatu avain sopii.

Laatikossa on ase ja pienempiä laatikoita. Niissä on valokuvia, joiden seasta putoaa kuvista irtileikattuja lapsenpäitä. Lopulta India löytää myös ison nipun kirjeitä. Ne ovat Charlie-sedältä, ja ne on osoitettu hänelle, Indialle. India kiihtyy. Kirjeitä on paljon, lukuisten vuosien aikana kirjoitettuja. India sulkee verhot ja sytyttää lukulampun. Muu maailma on suljettu ulkopuolelle.

Indian mieli täyttyy sedän sanoista. Tätä kuvaamaan sanojen annetaan levitä huoneeseen koko kuvaruudun täydeltä, Indian molemmin puolin. (Tämä on erittäin kauniisti kuvattu kohtaus.) Rivi toisensa perään vyöryy näkyviin ja katoaa. Sanoista muutamat erottuvat selkeinä, suurempina ja tummempina kuin toiset. ”My silent and invisible partner.” Äänimaiseman täyttävät kynän rahina sekä Indian ja Charlie sedän kirjeitä lukevat äänet, äänet, jotka täydentävät toistensa lauseita. India ahmii sanan, rivin, kirjeen toisensa jälkeen.

Lopulta hän jää hengästyneenä ja silmät kostuneina tuijottamaan eteensä. Hänen kasvoillaan on helpottunut, kuin uudesta ymmärryksestä avartunut ilme, kun hän antaa historiansa vyöryä huoneeseen ja omaan itseensä: hänelle on juuri rakentunut menneisyys, yhteinen menneisyys Charlie-sedän kanssa. Ajatuksissaan India avaa hiuksensa poninhännältä.

Nyt India ymmärtää, mikä on pitänyt hänet elossa hänen tukahdutetussa eristäytyneisyydessään.

Myös Charlie-setä on kuvannut kirjeissään yhteydentunnettaan, mielikuvituksen täyttävää ja lähes yliaistillista:

“I often see your messages in stars at night. You’re in the music I hear, it is a whistling tune from a lonely man wandering in a foreign land.”

Kaiken lisäksi myös Charlie-sedällä on äärimmäisen herkkä kyky aistia sellaista, mitä muut eivät näe tai kuule tai ymmärrä:

“I sense things so acutely until it becomes almost too much, and I wonder if for you too

life is made difficult by the fact that you can hear what others cannot hear, see what they cannot see. I know that someday you’ll be very special, India, and you already are...I know inside you feel some loneliness because you are the only one...”

[Juuri tämä taipumus – aistien terävyys ja lähes yliaistillinen havaintokyky (sis. telepatia) – esitetään hyvin tärkeänä, sillä siihen palataan elokuvan aikana toistuvasti. Näin tehdään kenties syystä, että juuri tämä ominaisuus erottaa Indian toisista ihmisistä ja osoittaa hänen poikkeuksellisuutensa – ja juuri tämän ominaisuuden takia India ja Charlie voivat olla toisiinsa yhteydessä.

Indian havaintokyvyn poikkeuksellinen terävyys tuodaan esille esimerkiksi kuvaamataidon tunnilla:

“It takes time to observe intentively. Wait for the moment that our eyes finally penetrate the inside of the subject”, opettaja selittää. Mutta India osaa jo tarkkailla intensiivisesti. Se on metsästäjän ominaisuus. Niinpä hän piirtää mallina olevaa kukka-asetelmaa hypertarkasti ja tavoittaa pienimmänkin yksityiskohdan. Silti, tarkkuudestaan huolimatta hänen havainnoimisensa on pinnallista: hänelle asetelman tarkka havainnointi tarkoittaa kuvion yksityiskohtaista kopioimista maljakon sisäpinnalta. Mielestäni tämä kertoo kahdesta asiasta. Ensinnäkin tämä vihjaa siitä, ettei India todella ymmärrä, mitä ”tarkalla havainnoimisella” ja ”kohteen substanssin tavoittamisella” tarkoitetaan. Toisekseen - ja ennen kaikkea - kohtaus vihjaa asioiden kirjaimellisesti ottamiseen. Niinpä esimerkiksi ”metsästäminen” - kuten "miehenmetsästys" - ei ole elokuvassa pelkkä vertauskuva.]

Kirjeissään Charlie-setä kertoo jakavansa saman erillisyydentunteen, joka on Indiallekin tuttu. Setä kuvailee, kuinka he molemmat ovat tuomittuja yksinäisyyteen koska ovat poikkeuksia. (”Because you are the only one”; tämä saattaa viitata myös suvun muihin jäseniin - ja korostaa Indian asemaa "Valittuna".)

Myös haluttomuus tulla kosketetuksi – muiden koskettelemaksi – on niin ikään jaettu:

“[E]veryone I meet insist on kissing both cheeks. It’s constant hugging and kissing  I think you too would find this very uncomfortable.

If I found that it was you and the embrace I’m sure I could make an exception. I wonder if you would too.”

Yes, she would. Tämän näimme dueton aikana. (Kun Charlie-setä soittaa Indian puolelle ulottuvia koskettimia, hän kurottautuu hyvin lähelle, liian lähelle. Mutta India sulkee silmänsä ja huokaisee. Kun setä soittaa, hän näyttää soittavan Indiaa. Niinpä silloin kun setä lopettaa soittonsa kuin seinään, soitto loppuu India kannalta kesken kaiken. Hän avaa keskeytettynä silmänsä ja jää pitkäksi aikaa huohottamaan. Charlie-setä vain hymyilee itsekseen.)

Kuvaavaa on, että elokuvan aloituskohtauksessa, jossa tuuli puhaltaa Indian hameen alle ja pullistaa sen, kuva pysähtyy. Hameen alle ilmaantuu Charlie-setää näyttelevän henkilön nimi. Tämä vihjaa siitä, mikä myöhemmin elokuvassa käy hyvin selväksi: Charlie-setä on se tuuli, jota India on odottanut, ja jota hän kokee tarvitsevansa kuin – noh, kuin tuulta hameensa (ja siipiensä) alle, "to be rescued, to be completed". (Siinä missä oma isä on "sitonut" Indiaa, Charlie-setä hauaa "vapauttaa" hänet.)

Merkille pantavaa on sekin, minne tuuli puhaltaa: hameen alle. Sinne pujahtaa elokuvassa myös hämähäkki merkiksi seksuaalisesta heräämisestä – ja seksuaaliseen heräämiseen liittyvästä kieroudesta. (Hämähäkit saalistavat punomalla verkkojaan, ja eräät hämähäkkilajit tappavat partnerinsa pariteltuaan.) [Hmm, hame ja tuulenvire… Marilyn Monroe –viittaus? Se on hameen alle puhaltavassa ilmavirrassa hyvin klassinen ja lähes väistämätön mielleyhtymä – ja lisää tuulen seksuaalista merkitystä.]

Kuunnellaan Indian sanat vielä kokonaisuudessaan:

”My ears hear what others cannot hear. Small, far away things people can not normally see are visible to me. These senses are the fruits of a lifetime of longing. Longing to be rescued. To be completed. Just as this skirt needs the wind to pillow.”

Kohtauksessa, jossa India lukee setänsä kirjeitä, ovat kiinnostavia myös sanat, joita ei lausuta ääneen, mutta jotka kuitenkin vilahtavat ruudulla – osa niin nopeasti, että on pysäytettävä kuva ennättääkseen nähdä paremmin. Alleviivasin kiinnostavimmat:

...Someday I’ll bring you here...

...I’ll see you up there...

...own thrid eye...

...lesson you...

...I can do it literally with you...

...my silent and invisible partner...

...you turn 21...

...weapons...

...predator...

...is also...relaxing...

...look them up...for me when we meet...

... up into the sky...

...are in fact also intoxicated...

... with a glow. And when I watch it ...

...will be very special...

This girl with me

- at least in spirit...

You will be a princess...

you pale cheeks...

...spin...

princess...

...frightening...

...and then finally, the scattered bones...

...off the last pieces of flesh....

...and you always want to come back...

...chain...

...you can imagine it all yourself...

Slightly disturbing... Onneksi Charlie-setä varmaankin puhuu vain leijonanmetsästyksestä, kertoohan hän kirjoittavansa Afrikasta käsin, ja onhan ruudulla vilahtanut myös sana “lion” (kuten myös sanat "food" ja "share". Näistä tulee mieleen myös aikaisemmin elokuvassa nähty luontodokumentti - ja etenkin se, kuinka se rinnastetaan kertomuksen henkilöihin ja näiden toimintaan.) Elokuvan konteksti antaa tällaiselle sisällölle silti hyvinkin toisenlaisen merkityksen.

[Mitä siitä subliminaalista viestinnästä sanottiinkaan… Ja siis: ”spin”? Sana vilahtaa Indian pään vieressä. Mikä ihmeen ”spin”, kun sellaisesta ei ole koko elokuvan aikana ollut mitään puhetta, ja ainoa yhteys sanaan löytyy elokuvan tärkeimmästä kohtauksesta: silloin, juuri ennen ensimmäistä tappoa, India pyörii – ”spin” – karusellissa (eli kokee jonkinlaisen ”switch”-tapahtuman, siis vaihtaa mielensä toiselle vaihteelle, Becomes The Color – and a Hunter in the process…).]

Sitä sisältöä, joka ”vilahtelevissa sanoissa” esiintyy, ei tuoda lainkaan ilmi siinä yhteydessä, jossa India lukee Charlie-sedän kirjeitä. Tässä yhteydessä kaikki on viatonta, vain helliä terveisiä sedältä, joka kirjoittaa pienelle veljentyttärelleen maailmalta.

Sen sijaan sisältö - kirjeiden mukana subliminaalisti vilahtava - tulee esiin kohtauksessa, jossa India näkee ensimmäistä kertaa ihmisen kuolevan: ”...with a glow. And when I watch it...will be very special...frightening... and then finally, the scattered bones ...and you always want to come back...chain.”

Juuri näinhän tilanteessa pojan kanssa yöllä metsässä tapahtuu, ja juurikin katseleminen – merkillinen ”glow” silmissä – vaikuttaa olevan Se Juttu: setä ja India jakavat seksuaalisen kokemuksen katselemalla väkivaltaista kuolemaa yhdessä. Se on heidän ”kiksinsä”.  (Eikä tuo kuva - mielikuva tuollaisesta kokemuksesta - jätä Indiaa rauhaan, kuten suihkussa masturboimisesta voi päätellä: ”...you can imagine it all yourself”. Mielikuvituksen käyttö viitanne muuhunkin, etenkin, kun puhutaan ”kolmannesta silmästä”, ”näkymättömästä ystävästä” ja ”hengessä mukana olemisesta”.)

Charlie-sedässä ja Indiassa asuu metsästäjä (”predator”, kuten subliminaalisti välittyvien sanojen joukossa kuvataan). Pelkät pikkulinnut eivät heille riitä.

Tämä tällainen - ”katselunautinto” - tulee selkeästi esiin myös elokuvan lopussa, jossa Charlie-setä on kuristamassa Evietä hengiltä. Setä komentaa kiihkoissaan Indiaa katsomaan. India saapuukin, ja pysähtyy kaksikon eteen sedältä saaduissa korkokengissä. Setä katsoo kenkiä ja ilahtuu - huumaantuu - näystä kuin fetisisti. (Palaan tähän.)

”Please know that I’m with you... we share the same blood...Tonight I’ll fall asleep as I try to imagine that you grow up [...] How I want to meet you. All my love, Charlie”, kirjeet päättyvät.

India tajuaa ymmärtävänsä Charlie-setää erinomaisesti: he ovat kuin samasta puusta veistetyt tai alkuaineesta rakennetut.

* * *

Kun India on kantamassa kirjeitä huoneeseensa, hän pudottaa yhden. Sen nostettuaan hän huomaa pudottaneensa toisenkin. Hän palaa portaita alas nostaakseen kirjeen, ja huomaa silloin kuoressa leiman. Charlie-sedän kirjeet ovat sepitettä – ainakin siltä osin että tämä olisi matkustellut maailmalla. Oikeasti mies on viettänyt aikansa suljettujen ovien takana. (”L’Institution”, ”outside of Toulouse”, todellakin.)

Tämä paluu alemmille portaille on Indialle eräällä tavalla ”paluu lähtöruutuun”: nyt India seisoo täsmälleen samassa kohdassa, josta Charlie-setä hänet ensimmäisen kerran löysi, ja jolta India kipusi sedän vierelle.

Tälläkin kerralla Indian lähentyminen setään on vertautunut portaiden kiipeämiseen: India on viemässä Charlie-sedän sanat (ajatukset) portaita pitkin ylös ja omaan huoneeseensa. Mutta kohtalo puuttuu peliin, ja India laskeutuu takaisin. Silloin hänelle selviää toinen merkittävä totuus: se konteksti, johon Charlie-setä ja hänen sanansa on asetettava.

Charlie-setä on työskentelemässä pihamaalla. India tuijottaa häntä ikkunan läpi. Charlie-setä huomaa tämän (kuten hän aina huomaa kaiken, mitä India tekee). Charlie-setä tulee lähemmäs ikkunaa, ja palaa sitten sisälle. Kun India kysyy Charlie-sedän aurinkolaseista, jotka ovat täsmälleen samanlaiset kuin isällä, Charlie-setä ymmärtää, että India on saanut tietää kaiken. Charlie-setä ei kuitenkaan hämäänny. Sen sijaan hän on valmis tyydyttämään Indian uteliaisuuden ja vastaamaan jokaiseen kysymykseen, jonka tyttö haluaisi esittää.

Kaikki, mitä Charlie-setä haluaa Indialle kertoa, tiivistyy kuitenkin näissä sanoissa: ”I was waiting... for you. Everything I’ve ever done... For you, India.”

Nyt Charlie-setä on valmis luovuttamaan Indialle varsinaisen syntymäpäivälahjansa. Paketti on sama, jonka India jo aikaisemmin löysi sedän laukusta.

Paketissa on jälleen kengät. – Mutta tällä kertaa ne ovat korkokengät.

Charlie-setä polvistuu Indian eteen, riisuu tämän vanhat kengät ja pukee uudet. Symbolisesti Charlie-setä riisuu Indian lapsuudesta – ja lapsuuden tietämättömyydestä – ja auttaa hänet aikuisen naisen kenkiin. Ne ovat merkkinä siitä, että India on aikuistunut, ”kypsä ja vapaa” - etenkin seksuaalisesti.

Vaikka Charlie-setä pukee kengät seksuaalisia mielleyhtymiä herättävällä tavalla, ja vaikka he nyt ovat valmiit lähtemään yhdessä maailmalle, on Charlie-sedän merkitys Indian elämässä kuitenkin käynyt juuri tarpeettomaksi – jopa rasitteeksi. Tästä merkkinä ovelle ilmaantuu pian poliisi. (Eviekin huomaa, mitä Charlie-sedällä ja hänen tyttärellään on meneillään, mutta ei tee juuri muuta kuin väistyy pois tieltä.) Kulissit alkavat siis rapistua ympäriltä.

“Come up to my room please. I enjoyed your performance”, Evie sanoo Charlie-sedälle.

Charlie-setä pyytää Indiaa pakkaamaan kevyesti ja kertoo, että he lähtisivät pian. Sitten hän kiipeää Evien perässä yläkertaan, vihellellen.

Uncle Charlie: I came to say goodbye.

Evie: I can’t allow you to do this.

Uncle Charlie: Why not?

Charlie-setää ei estellä. People disappear all the time, hän vihjailee, varsinkin kun hän saa kuulla, että myös Evie tietää nyt kaiken, ehkä liikaa.

Evie: Have me instead. Stay away from my daughter.”

Uncle Charlie: She’s of age.

Kun Charlie-setä pian kuristaa Evietä, onko hän jo edeltä käsin harkinnut tekevänsä niin? Vai johtuuko se siitä, että Evie tietää liikaa? Tai siitä, että Evie haluaa estää Charlie-sedän ja Indian yhteiselämän? Kenties siitä, että Evie suutelee häntä ja riisuu hänen vyönsä: triggeröikö tämä sedässä hänen synkkiä taipumuksiaan (etenkin, koska juuri tämä vyö on elokuvassa varsinainen Stroker).

Joka tapauksessa setä huutaa pian Indian katsomaan.

Ja India tulee, korkokengissä, jotka setä on hänelle juuri antanut.

Mutta Indialla on mukanaan muutakin: metsästysaseensa.

Kaikki käy hidastetusti, kuin unessa.

Kun India kohottaa aseensa ja tähtää, Charlie-setä hämmästyy, mutta ei odota saavansa osumaa itse.

Luoti lävistää sedän pään lisäksi myös ikkunan, josta tuuli puhaltaa sisään.

Ampuiko India setänsä siksi, että India haluaa noudattaa pienemmän pahan etiikkaa? Oliko sedän tappaminen myös äidin varjelua? Vai oman itsen varjelua ja vapauttamista? (Kenties sedästä oli tullut jo liian holtiton - liian ahne ja riittävää itsehillintää vailla oleva metsästäjä, mistä oli osoituksena halu tappaa jopa Evie - saatuaan sheriffinkin haistamaan palaneen käryä.) Vai oliko sedän tappaminen eräänlainen moraalinen sovinto niiden opetusten nimissä, joita isä oli Indialle antanut? Ehkä kyse oli jonkinlaisesta "luonnonvalinnasta" "suuremman edun" nimissä?

India ei kumarru äitinsä viereen vaan Charlie-sedän puoleen. Sitten hän kohottaa päätään ja katsoo äitiään, melkein kuin sanoisi: Look what you made me do!

* * *

India hautaa setänsä ja lähtee aamulintujen laulun aikaan, kun äiti vielä nukkuu. India jättää kaikki kenkänsä – lapsuutensa – taakseen, ympäri huonettaan ja viimeisimmät oven suulle. Jalkaansa hän pukee uusimmat: korkokengät.

India ei siis kanna kaunaa eikä lähde yksin. Hän vain kääntää uuden sivun elämässään. Hän kantaa mukanaan sekä äitiään ja isäänsä että setäänsä, osoituksena siitä, mistä hän on rakentunut, ketkä ovat hänet rakentaneet. ”I am not formed by the things that are of myself alone. I wear my fathers belt tide around my mothers blouse and shoes which are from my uncle.”

Viimeinen este, joka seisoo aikuisuuden ja lapsuuden, sekä maailmanvalloituksen ja ahtaaksi käyneen kodin välillä on lakia valvova viranomainen. (Sheriffillä on jo jonkin aikaa ollut omat epäilyksensä siitä, miksi lähitienoolta on kadonnut lyhyessä ajassa niin paljon ihmisiä. Siksi hän onkin valmis pyrähtämään ylinopeutta ajavan Indian perään tämän yrittäessä poistua seudulta. [Tätä voidaan tulkita myös psykoanalyyttisesti, eli ymmärtää viranomainen psyykeen rakentuneen moraalikoodin vartijana. Tällöin tapausta voidaan tulkita vertauskuvana siitä, kuinka Indian on - ennen "kypsymistään ja vapautumistaan" - käsiteltävä psyykestään myös toimintaansa rajoittavat (vanhentuneet) moraaliopetukset.])

Mutta India on valmistautunut tähänkin haasteeseen. (Se tapa, jolla hän vilkaisee auton etupenkillä lojuvia puutarhasaksia antaa ymmärtää, että hän ennakoi tulevia samaan tapaan kuin Charlie-setä.)

The sheriff: In a hurry? Know how fast you were going?

India: Effectively fast, mister sheriff.

The sheriff: Effective for what?

India: To get your attention.

India on ilmeisesti halunnut sheriffin peräänsä syystä, että voisi käsitellä hänetkin periaatteella: ”Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse.” Tämä on hänen isänsä opetus. Ehkä India kokee toimivansa olosuhteiden pakosta – sekä isänsä että Charlie-sedän opetuksia kunnioittaen.

Noustuaan autosta India kohottaa aseensa ja tähtää. Tuuli liehuu hänen hiuksissaan. Kuva hidastuu ja taustalla alkaa soida Becomes The Color. 

(Kappaleen soidessa lopputekstit vyöryvät ruudulle – päinvastaisesta suunnasta. Elokuva leikittelee käänteisyydellä tai peilikuvallisuudella muutenkin. Esimerkiksi elokuvan kannessa perhepotretin kuva heijastuu ylösalaisena, kuin pelikorteissa tai peilin pinnalta.)

Kun veri roiskahtaa valkeiden kukkien päälle, India on “vapaa”, hyväksynyt värinsä: “Just as the flower does not choose its color we are not responsible for what we have come to be. Only once you realize this you become free. And to become adult is to become free.”

* * *

Merkillepantavaa on kuitenkin se, että nämä verenpunaiset kukkaset eivät ole luonnostaan ja syntyjään punaisia, vaan värjäytyneet verenpunalla; punainen roiskahtaa niiden päälle, se on ulkopuolinen elementti.

Kun India siis kertoo, “Just as the flower does not choose its color we are not responsible for what we have come to be”, hän ei viittaa omaan ihmisluontoonsa per se, vaan avuttomuuteensa tapahtumien edessä. Samalla tavoin kuin kukka ei kykene väistämään päällensä roiskahtanutta verta - ellei tuulenpuuska satu puhaltamaan sitä syrjään -, samalla tavoin Indian on alistuttava kantamaan väriään. Täsmälleen samaa hän on todennut puheenvuorossaan jo hetkeä aikaisemmin, hieman eri sanoin: ” I am not formed by the things that are of myself alone. I wear my fathers belt tide around my mothers blouse and shoes which are from my uncle.” (On merkillepantavaa, että Indian päällensä pukemalla vyöllä on tapettu monta ihmistä.)

Toisin sanoen, India on rakentunut sellaiseksi henkilöksi, joka hänestä on tullut, niiden ihmisten myötävaikutuksella, jotka ovat hänen persoonaansa kasvattaneet. He ovat nyt osa Indian luonnetta ja identiteettiä samalla tavalla kuin vaatetus, jota hän kantaa tunnusmerkkinä tästä kaikesta. 

“This is me.”

India hyväksyy oman itsensä, oman osansa.

“Only once you realize this you become free. And to become adult is to become free.”

Nyt India ei enää taistele kohtaloaan vastaan tai yritä tukahduttaa sisällään virtaavia voimia. Hän on sitä mitä hän on. Hän ”valmis”, ”vapaa”, ”kypsä”. – Ja vaarallinen. Metsästäjä hän on verenperinnöltään ollut aina.

* * *

Elokuvassa valotetaan jonkin verran sitä, miksi Charlie-setä ja India toimivat kuten toimivat. 

Mutta sitä, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, ei katsojalle kerrota - ellei vastaukseksi riitä "veren perintö" tai "suvun kirous". Muunlainen vastaus tuskin on yksinkertainen.

* * *

(Tarkoitukseni oli käsitellä lähemmin vielä kahta kohtausta, sekä Charlie-sedän vyön roolia. Mietin vielä, onko sellaisella enää mitään annettavaa kokonaisuudelle.) 

The Stoker - Charlie-setä vierailee 1/2

Pohjustan paneutumistani kirjaan Kivun kauneus muutamalla elokuvalla. (Selitän yhteyden myöhemmin.)

Ensimmäinen elokuva on Stoker (2013, ohj. Park Chan-Wook).

Aloitetaan tarinan ytimestä.

Seksuaalinen kiinnostus, saatikka seksisuhde, sedän ja veljentyttären välillä on tabu. Sellainen on myös seksuaalinen kiihottuminen väkivaltaisesta kuolemasta. Näistä teemoista elokuva kuitenkin kertoo.

Kiellettyjen aiheiden vuoksi elokuvan on kerrottava aiheistaan vihjaillen, vertauskuvallisesti, hieman kätketysti. (Tällainen kerronta tuskin avautuu ihmisille, jotka eivät tiedä, mistä on kyse. Merkilliset lataukset ovat kuitenkin kenen tahansa havaittavissa, ja katselukokemus saattaa jäädä mieleen kiehtovana mysteerinä.)

Hyvä puoli tällaisessa "peitellyssä kerronnassa" on se, että kauhistelun sijasta voidaan keskittyä niihin syihin ja siihen dynamiikkaan, jotka taustalla vaikuttavat silloin, kun nuo tabut rikotaan. Ilmeisiä huonojakin puolia tällaisessa kerronnassa on, melko itsestäänselviä. 

Peräydytään. Palataan alkuun. 

* * *

Stoker on ASMR –elokuvakerrontaa, niin sanoakseni. Äänimaisema on tyyliteltyä ja yksityiskohtaista, hyvin tärkeä osa kertomusta. Huokaukset, rasahdukset, kahisevat vaatteet ja tuulenvireet tuovat tarinan iholle asti. Välillä noustaan eteerisempiin sfääreihin, joihin esimerkiksi huumaava pianomusiikki katsojan kuljettaa.

Myös kuvakieli on hyvin kaunista. Se on runollista tavalla, joka lähentää ja tekee ymmärrettävämmäksi sen sijaan, että etäännyttäisi ja vieraannuttaisi. Näemme paljon yksityiskohtia lähikuvissa, pysäytyksiä ja hidastuksia. Ne luovat kerrontaa tunnelmia, jotka ovat latautuneita kuten unennäössä. 

Juuri tällä tavalla kerrottuja tarinoita haluan nähdä. Tämä on upeinta ja ihaninta elokuvakerrontaa mitä tiedän. Tällainen lumoaa ja viettelee.

Elokuvan sisällöstä riippuen viettelyntaito ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia. Syy tähän lienee selvinnyt tekstini loppuun mennessä.

* * *

Elokuva kertoo lyhyesti sanottuna ydinperheestä, jonka tytär - India nimeltään - on aikuisuuden kynnyksellä. Perheeseen kuuluvat tyttären lisäksi vain isä ja äiti: Richard ja Evie. Indian 18-vuotispäivänä isä kuolee ja tilalle ilmestyy Charlie-setä. Perheen sisäinen dynamiikka muuttuu rajusti, ja tämä vaikuttaa siihen aikuisuuteen, johon India lopulta sysäytyy.

India ole koskaan aikaisemmin tavannut setäänsä, ei edes tiennyt tämän olemassaolosta. Aikana, jonka setä viettää perheen parissa, seuraamme kolmikon dynamiikka ja synkkien perhesalaisuuksien paljastumista.

Tarina on Indian coming-of-age –tarina, pohjimmiltaan siis Indian tarina. Hän on tarinan päähenkilö. Kertomuksen twist muodostuu siitä, että tytön coming-of-age –prosessi tai päämäärä ei ole se kaikkein tavallisin.

Tulkitsen elokuvaa samalla kun kerron siitä. Kerron tarinan sellaisena kuin minä sen koin ja ymmärsin.

* * *

India Stoker on itseensä vetäytynyt ja eristäytyvä teini. Hänen olemuksensa on tumma ja tyyni kuin syvä vesi, jonka todellista voimaa ja virtausta ei katse tavoita. India asuu suuressa ja kauniissa huvilassa, soittaa pianoa ja pukeutuu vekkihameeseen. Hän on täyden kympin oppilas eikä pidä siitä, että häntä kosketetaan. Edes hänen äitinsä ei saa koskea häneen. Indian luonnetta kuvaa hyvin se, kuinka hän järjestelee huolellisesti teroittamansa kynät pituusjärjestyksessä koteloon ja alistuu hiljaisesta uhmastaan huolimatta kuuliaisena tyttärenä jokaiseen pyyntöön tai ojennukseen – sopivaa sarkasmia unohtamatta. 

Can I get you anything else? Maybe some ice cream?

India: No.

“No thank you.”

India: I mean, no, thank you.

Would you like to play something for us after dinner?

India: I don’t think so. Would you?

India.

India: I mean, no, thank you.

Kun saa tietää, millä tavoin Indian äiti, Evie, kuvailee suhdettaan lapseensa, alkaa ymmärtää Indian käytöstä paremmin:

You know, I’ve often wondered why it is we have children in the first place. And the conclusion I’ve come to is...at some point in our lives we realize things are...they’re screwed up beyond repair. So we decide to start again. Wipe the slate clean. Start a fresh. Then we have children, little carbon copies we can turn to and say “you will do what I could not. You will succeed where I have failed.” Because we want someone to get it right this time.

But not me. Personally speaking I can’t wait to watch life tear you apart. India... You were suppose to love me, weren’t you?

Myös keskustelu, jonka Evie myöhemmin käy Charlie-sedän kanssa, ja jossa hän kuvailee omaa tilannettaan, kertoo perheestä ja sen olosuhteista hyvin paljon:

Evie:  You know, there was a time Richard used to cook meals like this.  Wasn’t there, India? Oh. I’m sorry, of course. That was before you were born. Where did you learn to cook like this, Charlie?

Uncle-Charlie: Madam Jaquin. She ran a Michelin-starred restaurant outside of Toulouse called “L’Institution”

Evie: A female chef.

Uncle-Charlie: In her opinion there was nothing a man could master that a woman couldn’t make.

India: What do you mean?

Evie: It sounds better in French.

Uncle Charlie [to Evie]: Your French is perfect.

Evie: One of the perks of a first-class education. I could stay locked up in this house for the rest of my life yet still speak impeccable French

* * *

Indian kotona on hallittua ja tyylikästä. Näennäisesti kaikki on levollista ja rauhallista – turvallisen tasaista ja rutiininomaista kuin metronomin iskemä tahti pianon päällä.

Tätä rauhaa ei pitäisi häiritä - mistä elokuvan slogan, Do not disturb the Family, osaltaan kertoo.

Perheellä on nimittäin tyynestä pinnasta huolimatta synkkiä salaisuuksia, joita on parempi olla provosoimatta. Niiden läpitunkeva väreily tökkii mykkyyttä ja etsiytyy taipumuksiksi, joiden syytä on mahdotonta jäljittää. ”Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse”, Indian kertojan ääni selittää katsojalle samalla, kun hän ampuu isänsä kanssa lintuja.

* * *

Päivänä jona Indiasta tulee täysi-ikäinen, kaikki vanha ja tuttu alkaa rapista hänen ympäriltään. (Kuin munan kuoret linnunpoikasen päältä.) 

Ensinnäkään India ei löydä tavanomaisesta lahjapaketistaan tavanomaisia kenkiä – vaan avaimen. Toisekseen hän saa kuulla isänsä kuolleen. Silloin syntymäpäiväkakku peitetään lasikuvulla ja koskemattoman kakun kynttilät sammuvat. Asiat eivät etene enää ennakoidusti. Kuulemme äidin kirkuvan. India ei päästä ääntäkään, mutta soittaa myöhemmin hieman pianoa.

Hautajaisissa India kuulee päänsä sisällä tutun äänen. Se kutsuu häntä nimeltä. India nostaa katseensa ja näkee etäisyydessä miehen. Se on Charlie-setä, vaikka India ei vielä tunnista häntä.

Charlie-sedän kautta suvun yllä häälyvät varjot heräävät eloon ja ryhtyvät väijymään Indiaa. Hyvin konkreettisesti Charlie-sedän tumma silhuetti lankeaa pian puhtaan valkoisia pintoja vasten ympäri Indian kotia.

* * *

Indian isä oli tuntenut sukunsa salaisuudet hyvin ja halunnut varjella niiltä tytärtään. Menetelmät olivat olleet enemmän ja vähemmän väkivaltaisia; isä oli turvautunut tukahduttamiseen ja ankaraan rajoittamiseen. Hän oli paitsi pimittänyt tyttäreltään ratkaisevia tietoja, myös opettanut tyttärensä metsästämään lintuja. [Linnut edustavat tarinoissa sielunvoimia ja metsä puolestaan viettielämää. Niinpä elämänilo tukahtuu, jos kertomuksen lintuja tapetaan. Palaan tähän.] Charlie-sedän Indialle kirjoittamat kirjeet isä oli kätkenyt huolellisesti lukkojen taakse.

Niinpä vähitellen, kuin huomaamatta, tukahduttaminen oli jähmettänyt kodin ja vähäeleisyys syventynyt eleettömyydeksi. Tätä kuvastavat Indian ilmeettömät, lähes täysin tunneilmaisua vailla olevat kasvot ja tuijottavat silmät.

(Mutta ei hätää, Charlie-setä on tulossa apuun…)

Ilmeettömyydestään huolimatta Indiassa tapahtuu paljon. Hän kuulee ja näkee enemmän kuin vanhemmat saattavat arvata.

Niinpä isän yritys on tuhoon tuomittu – ja isä itse yrityksensä mukana. Perhesalaisuudet ja verenperintö ovat kuin luonnonvoimia, joita on mahdotonta pitää kurissa loputtomiin. Ne leijuvat huoneiden nurkissa ja kuiskailevat äänillä, joita ulkopuoliset eivät kuule. Mutta India kuulee.

”My ears hear what others cannot hear. Small, far away things people can not normally see are visible to me. These senses are the fruits of a lifetime of longing, longing to be rescued, to be completed. Just as this skirt needs the wind below.”

Salaisuuksilla on Charlie-sedän ääni. India on kuullut sen lapsesta asti, vaikka ei olekaan sitä ymmärtänyt. Kyky kuunnella sellaisia ääniä on siirtynyt Indiaan verenperintönä. Charlie-sedällä on sama kyky.

Kertomuksessa nähdään kuinka isän, joka yrittää pitää tyttärensä erossa väistämättömästä, on itsensä väistyttävä:

”Richard Stroker was taken from us by a cruel twist of faith. The reasons for which are unknown and unknowable, by an accident nobody would have predicted. It would have been impossible for even an outstanding architect, like Richard, to understand God’s great design.”

Elokuvassa nähty luontodokumentti – jonkinlainen tarina tarinassa – selittää isän kuolemaa myöhemmin hieman tarkemmin:

”Even family ties have no meaning when food is scarce. This [black eagle] knows there is no room for his brother in the hunt. While this sibling rivalry may seem cruel, in the end, it’s for the best.”

Syykin selviää:

                                                             

“The fish will provide much needed nourishment for the growing chicks. [...] Each day the hunt brings the eagle closer to maturity...”

[Linnuilla on elokuvassa erityinen symbolinen merkitys. Linnut, kuten todettua, edustavat sielunvoimia, olipa kyse metsän laululinnuista tai saalistavista kotkista. Sitä, mitä henkilöiden sisimmässä tapahtuu tai kuinka he toisiaan kohtelevat, voi seurata tarkkailemalla elokuvassa esiintyviä - puheina, esineinä tai olentoina esiintyviä – lintuja. Eräässä kohtauksessa Evie esimerkiksi polttaa täytetyn kotkan.]

Charlie-setä siis haluaa vaalia Indiassa sitä, minkä Indian oma isä oli halunnut pitää tyttäressään kätkettynä ja tukahdutettuna. 

Myöhemmin India ymmärtää tämän ja tajuaa, miksi isä aina vei hänet metsästämään: isä oli opettanut häntä hallitsemaan merkillistä viettiään. ”Sometimes you need to do something bad to stop you from doing something worse”, oli isä opettanut. (Tämä teema - joka toistuu populaarikulttuurissa nykyään yllättävän usein - on tuttu myös tv-sarjasta Dexter.)

Indian isän kerrotaan olleen taitava arkkitehti. Tämä todetaan vaivihkaa, pelkässä sivulauseessa papin muistellessa vainajaa, mutta tiedolla on kertomuksessa huomattavasti syvällisempi merkitys.

Kun tiedämme, että rakennus symboloi persoonaa, ja että elokuvassa symboliikka on hyvin tärkeässä asemassa, ymmärrämme, että isä on yrittänyt rakentaa tyttärensä persoonasta taitavasti hallitun henkilön, joka ei joutuisi sisäisten voimiensa kanssa ongelmiin. Tämä on tarkoittanut myös metsästämisen opettelua ja tappamisvietin hallintaa – mihin on lukeutunut erikoisten lintujen (eli erikoisten sielunvoimien) saalistamista pois Indian viettielämän ja alitajunnan metsistä.

Charlie-sedän kautta saman teeman kuljettaminen jatkuu:

* * *

Kun Charlie-setä lopulta ilmaantuu fyysisesti Indian elämään, isän opetukset istuvat tytössä vielä syvällä kuin vaisto. Niinpä India osaa pysytellä sedästä etäällä. 

Tämä ei Charlie-setää huoleta. Aivan kuten taustalla myöhemmin kuuluva luontodokumentti sen takautuvasti kertoo:

”The most patient predators [...] can circle for hours waiting for the perfect moment to strike.”

Sopivia hetkiä odotellessaan Charlie-setä tutkii paikkoja - rakennusta, metsästysmuistoja, jopa maaperää - ja kartoittaa tilannetta. Kun hän saa kuulla, mitä kaikkea India on isänsä kanssa metsästänyt, hän koskettelee täytettyjä lintuja ja toteaa: “These live particularly deep in the forest, they’d be very hard to catch.” Isä on siis tehnyt hyvää työtä tyttärensä kanssa. “I guess Richard and India were a good team”, työn äiti Evie vastaa.

Charlie-setä pitää haastetta kuitenkin helppona. Indialla on nimittäin heikot kohtansa, joista suurimmat ovat hämmennys ja itsetuntemuksen puute. Nyt kostautuu se, että isä on jättänyt tyttärensä tietämättömyyteen ja siten liian vastaanottavaiseksi johdatteluille. “This really is a beautiful garden. The soil is so soft. Good for digging”, Charlie-setä hymyilee ja katsoo Indiaa.

Kun Charlie-setä puhuu maaperästä, on helppoa ymmärtää hänen puhuvan Indiasta ja tämän muokkaamisesta – samalla tavoin kuin hän puhuu Indian persoonasta puhuessaan tämän kodista, rakennuksesta, jossa tyttö asuu. Charlie-setä aikoo rikkoa pinnat ja kaivella esiin sen, mitä veli on yrittänyt tyttäressään kätkeä. (On kuvaavaa, ettei Charlie-setä maaperästä puhuessaan lausu mitään istuttamisesta tai kylvämisestä, ainoastaan kaivamisesta. Se, mitä hän aikoo löytää, on jo olemassa.)

Charlie-setä tuntee myös Indian persoonan rakenteen - tytön asuinrakennuksen - kuin omat taskunsa:

”How did you get there?” India kysyy ja säpsähtää setänsä äkillistä ilmaantumista portaikkoon hänen yläpuolelleen.“I think I know your house even better than you do”, Charlie-setä vastaa. 

Charlie-setä ei kuitenkaan halua pakottaa tyttöä, vaan ennemmin tulla vastaan. Lisäksi hän osaa vetää oikeista naruista: 

”Do you wanna know why you feel at a disadvantage right now?”

“Because I didn’t know you existed until today?”

“Because you’re standing below me.”

Silloin India kiipeää portaita pitkin lähemmäs Charlie-setää, niin korkealle, että seisoo pian samalla tasolla tämän kanssa. Charlie-setä hymyilee. Osoittaakseen silti yhä olevansa se, jonka käsissä on tilanteen täydellinen hallinta, hän kertoo Indialle, kuinka monen sekunnin kuluttua Evie tulisi ilmoittamaan tyttärelleen, että hän, Charlie-setä, jäisi taloon joksikin aikaa. (Näin myös tapahtuu.)

Chalie-setä:”But I want it to be your decision too.”

India: ”Why?”

Charlie-setä:”Because…it’s important to me.”

Sitten setä poistuu vihellellen.

(Charlie-setä ei viheltele mitä tahansa säveltä, vaan musiikkia, josta on jo vuosia sitten kertonut Indialle kirjeissään - niissä isän tyttäreltään kätkemissä - seuraavaa: ”You’re in the music I hear, it is a whistling tune from a lonely man wandering in a foreign land.” Palaan tähän.)

Mitään sellaista, mikä voisi edesauttaa Indian "aikuistumista ja vapautumista", ei enää saisi pitää tytöltä kätkettynä tai kiellettynä. Indian on saatava kypsyä ja puhjeta kukkaan, oltava juuri se luomus, jollaiseksi ”jumala” on hänet tarkoittanut tai – kuten India itse asiaa kuvailee – oltava juuri sen värinen kukka, jollaiseksi hänen on tarkoitus tulla: ”Just as the flower does not choose it’s color we are not responsible for what we have come to be. Only once you realize this you become free. And to become adult is to become free.”  

“It would have been impossible for even an outstanding architect, like Richard, to understand God’s great design.”

Turhaan isä siis yritti tytärtään suojella ja kasvattaa.

Charlie-setä on tullut raivaamaan tytön "kypsymistä" rajoittavat esteet - kuten isän - pois tieltä ja valvomaan initiaatioprosessin - Indian "kypsymisen ja vapautumisen" - onnistumista

Charlie-setä: "She’s of age."

Evie: "Of age for what?"
Charlie-setä: "To live in this house on her own."

[Siihen nähden, että Indian asuinrakennus on hänen persoonansa tai sen rakenteen vertauskuva, on kuvaavaa, että Charlie-sedän mielestä Indian aikuistuminen ja kypsyminen tarkoittavat sitä, että tyttö on jo riittävän kypsä asuttaakseen rakennusta itse tai muuttaakseen sieltä pois (eli hallitsemaan - tai ohjaamaan sisäsyntyisesti - itse itseään).]

* * *

Elokuvan trailerissa tämä keskustelu on editoitu kahdella toisellakin tavalla. Myös ne edustavat tarinan keskeisintä juonta ja ideaa:

#1:

Uncle Charlie: She’s of age.

Evie: Of age for what?

Uncle Charlie: You have no idea.

[“You have no idea” kertoo toisaalta siitä, että Indian kyvyt ja valmiudet ylittävät äidin käsityskyvyn, ja toisaalta siitä, ettei äiti ole lainkaan tyttärensä kaltainen. Aivan kuten Charlie-setä on sen jo kirjeissään Indialle kertonut: “I know that someday you’ll be very special, India, and you already are...I know inside you feel some loneliness because you are the only one... Please know that I’m with you... we share the same blood...Tonight I’ll fall asleep as I try to imagine that you grow up and take over our name.”]

#2

Uncle Charlie: She’s of age.

Evie: Of age for what?

[Montaasin ja musiikin avulla luotu voimakas seksuaalinen konnotaatio antaa ymmärtää mistä on kyse.]

Traileri kertoo tästä kaikesta myös muutamalla huolellisesti valitulla sanalla:

”Secrtes. - Lies. - Murder. - It’s in her blood.  - Innocence. - Ends.”

* * *

Charlie-setä - joka vertautuu elokuvassa mustaan kotkaan - tulee siis huolehtimaan siitä, että Indiassa - joka puolestaan vertautuu ruokintaa kaipaavaan tipuun (”chick”) - majailevat voimat saisivat ravintoa ja huolenpitoa. Some nourishment. "Saaliin", ”kalaa”. 

[Tähän luontodokumentin tarjoamaan vertauskuvaan nähden on kuvaavaa, että ensimmäisen ”saaliinsa” India saa Charlie-sedän valvovien silmien alla ja tämän avustamana: Charlie-setä sitoo saaliin veljentyttärelleen, sillä toistaiseksi oikeat saaliit näyttävät olevan voimakkaampia kuin India taidot käsitellä niitä yksin. India on kuitenkin itse - tosin Charlie-sedän taitavasti johdattelemana - valinnut saaliinsa, ymmärtämättä vielä toimintansa syytä tai seurauksia. Sekin on kuvaavaa, että ensimmäinen saalis on helpoin, sellainen, joka on myötämielisin Indiaa kohtaan, ja siten myös helpoimmin houkuteltavissa ja harhaanjohdettavissa. Palaan tähän kohtaukseen myöhemmin, sillä se on yksi elokuvan tärkeimmistä.] 

Charlie-sedällä on pelissä mukana muutakin. Palaan siihen.

* * *

India näkee Charlie-sedässä isänsä ja huomauttaa tälle yhdennäköisyydestä. 

Indian äiti puolestaan näkee miehessä edesmenneen puolisonsa - nuorena. (Se oli aikaa, jolloin Evie oli läheinen miehensä kanssa.) Charlie-setä käyttää äidin ihastumista hyväkseen päästäkseen lähemmäs Indiaa.

Jos Charlie-setä tarkkaileekin Indiaa ja tutkii hänen elämäänsä, myös India on salaa kiinnostunut sedästä: 

Kun India seuraavan kerran on yksin talossa, hän marssii sedän huoneeseen ja tutkii tämän tavarat.

India löytää sedän tavaroista lahjapaketin, jonka ympärille on kiedottu keltainen silkkinauha. Paketti on täsmälleen samanlainen, jollaisen India on saanut joka vuosi syntymäpäiväkseen. Nyt hän tajuaa, että lahjat - uusi kenkäpari joka vuosi - ovat tulleet sedältä. India on kulkenut vuosi toisensa jälkeen sedän kengissä, kirjaimellisesti. 

(Jo vähää aikaisemmin India on saanut tietää, että perheen taloudenhoitaja on tiennyt sedästä, ja ollut mukana jonkinlaisessa juonessa. India oli kuullut taloudenhoitajan kertovan sedälle:“I don’t want any trouble. I am the only one who would know anything about it. I did everything you asked of me. I was your eyes, your ears, your hands all this time. I kept you informed every year. [...] I’m tired of it”. - “All right”, Charlie-setä oli vastannut.) 

India ei avaa pakettia - hän on jo saanut yhden samanlaisen sinä vuonna - vaan työntää sen takaisin sedän laukkuun.

Pian tämän jälkeen Charlie-setä ja äiti palaavat asioiltaan. Charlie-setä tietää (tottakai hän tietää), mitä India on puuhastellut.

Uncle Charlie: It’s a bad habit, you know.

India: Sneaking up on people?

Uncle Charlie: Following uncles around.

Nuhtelu on leikittelevää, ja todellisuudessa Charlie-setä usuttaa Indiaa ottamaan asioista selvää. Setä esimerkiksi pyytää Indiaa viemään kauppatavaroita juuri siihen pakastimeen, johon hän on työntänyt tehtäviinsä väsyneen taloudenhoitajan ruumiin. India ei kuitenkaan vielä huomaa ruumista. Setä tarkkailee Indian reaktioita ja pitelee käsissään veistä - se on pystyasennossa kuin fallos; fallinen tuntoanturi... -, ja antaa kärjen seurata Indiaa tämän kulkiessa huoneen läpi ja pois sieltä. 

Pysähdytään hetkeksi tähän kohtauksen, jossa Charlie-setä ja Evie ovat juuri palanneet asioinneiltaan.

Charlie-setä on luvannut valmistaa aterian ja ostanut sitä varten päivällistarpeita: lihaa ja viiniä, sekä jäätelöä erityisesti Indialle. ("One chocolate, one vanilla. Did I get it right?" setä kysyy. "I like the swirl kind", India vastaa. Äiti nuhtelee: "You can make the swirl on your own.")

Kun äiti näkee tyttärensä saapuvan keittiöön, hän maistaa viiniä ja kehuu Charlie-setää. Äidin ja tyttären välille alkaa kuin vaivihkaa rakentua vanha ja myyttinen kilpailuasetelma. Se näyttää viihdyttävän Charlie-setää.

Evie: Mature aroma. You chose a good year.

Uncle Charlie: You can’t compare it to a younger wine. Too tannic. [Younger wines are] [n]ot ready to be opened.

Charlie-setä katselee Indiaa, tapansa mukaan hymyillen, ja India katselee takaisin, tapansa mukaan hapan, sulkeutunut ilme kasvoillaan. Viini saa tässä yhteydessä siis ilmeisiä seksuaaliseen kypsyyteen viittaavia merkityksiä, jotka syvenevät päivällisen aikana:

Kun Evie on poistunut pöydästä saatuaan tarpeekseen sen ympärillä vallitsevasta ankeasta tunnelmasta, ja Charlie-setäkin on jo noussut lähteäkseen, India tarttuu viinipulloon ja pyörittelee sitä käsissään. Charlie-setä kiinnostuu tilanteesta ja istuutuu uudelleen alas. ”1994”, Charlie-setä sanoo ja työntää omaa lasiaan lähemmäs Indiaa. “The year you were born.”

(Minkähän vuosikerran se Charlie-setä siis lopulta valitsikaan...)

India ei arastele tarttua viiniin. Hän hengittää lasiin, ottaa juomaa suuhunsa ja nielaisee kerran, toisen, kolmannen. Hän tuijottaa eteensä suurin silmin ja tunnustelee makuelämystään. Sitten hänen kulmakarvansa värähtävät:

India: What do you want from me?

Uncle Charlie: To be friends

India: We don’t need to be friends. We’re family, India vastaa ja työntää lasin takaisin Charlie-sedälle.

[Viinin lisäksi seksuaalisiin merkityksiin on viitattu päivällisen aikana myös varsin suorasukaisesti. Tällä tavoin Charlie-setä esimerkiksi kommentoi Indian liha-ateriaa:

”India ate everything. Practically licked it clean. I’m glad you enjoyed it.” (Ate everything? Licked it clean? Meat? Enjoyed it?) Jo ennen koko ateriaa, silloin, kun Charlie-setä vasta valmisteli lihojaan ja pyysi sulkeutunutta Indiaa viemään jäätelöt pakastimeen, hän kysyi tytöltä tämän palattua: ”Too cold down there?”]

Mutta India on jo maistanut Charlie-sedän tarjoamaa viiniä. 

Seuraavaksi Charlie-setä ulottaa reviirinsä Indian koululle asti. Niinpä tyttö löytää setänsä koulun edustalta, jossa tämä nojailee autoaan vasten ja odottaa häntä juuri, kun India laskeutuu portaita pitkin koulupäivän päätteeksi.

[Ääniraidalla alkaa soida soundtrackin 7. raita: Blossoming… Musiikki viestittää, että ilmassa on eroottinen lataus. - Vai mitä muuta musiikista tulee mieleen, kun tiedetään, että sen soidessa aikuinen mies seuraa aurinkolasit päässään liiankin kiinnostuneena teinityttöä. On kuvaavaa, että levyllä tätä kappaletta seuraa Summer Wine. Koko elokuvan henki ja juoni onkin tiivistetty näppärästi soittolistaan, joka on eräänlainen synopsis koko tarinasta.]

India ei kuitenkaan mene Charlie-sedän autoon, vaan nousee keltaiseen koulubussiin.  Charlie-setä ei sellaisesta lannistu. Hän ajaa yhtä matkaa bussin kanssa, ja muut koulutytöt kiljuvat komeaa ilmestystä, joka näyttää hymyilevän vain Indialle. Mutta India ei halua katsoa setää päinkään. 

India haluaa olla muutenkin uhmakas. Kun Charlie-setä seuraavana päivänä kertoo, että sinä päivänä sataisi, ja tarjoaa Indialle keltaista sateenvarjoa, India ei huoli sitä. Hän ei ota sitä vielä silloinkaan, kun on palannut kaatosateessa kotiportille, jolle setä on jättänyt varjon häntä varten. India ei yksinkertaisesti halua tarttua Charlie sedän auttavaan käteen vaikka houkutus tai tarve olisi kuinka suuri. Kuvaavasti India kuitenkin epäröi hetken sateenvarjon kanssa: kuljettuaan sen ohi hän pysähtyy ja kääntyy – mutta jatkaa lopulta matkaansa kuten aikoikin. Epävarmuus aikaisemmista periaatteista on silti jo olemassa, ja altistuminen sedän houkutuksille tapahtunut.

* * *

Indian uhmakkuus on ennen kaikkea uhmakkuutta niitä voimia kohtaan, joita eno hänelle edustaa ja joita tämä hänessä herättää. Indian uhmakkuus on haluttomuutta antautua verenperinnön tai suvun vaatimusten orjaksi. Vastustaessaan Charlie-setää India vastustaa tämän voimia ja tämän maailmaa – aivan kuten isä on opettanut.

Mutta veri on vettä - tai moraaliopetuksia - sakeampaa. Siihen Charlie-setä luottaa. Vähä vähältä hän lähestyy tyttöä ja kuroo yhteyttä, tilanne toisensa jälkeen.

Kertomuksissa asiat voidaan personoida. Tämä tarkoittaa sitä, että kertomuksen henkilöhahmo ei välttämättä viittaa ihmiseen tai yksittäiseen hahmoon, vaan johonkin asiaan tai ilmiöön, kuten aatteeseen, uskomukseen tai myyttiin, sen logiikkaan ja toimintaperiaatteisiin. Charlie-sedän merkitys Strokerissa lienee samankaltainen kuin Terence Stampilla elokuvassa Teoreema (1968, ohj. Pasolini). Ajatus siitä, että henkilöhahmo personoi sinällään persoonatonta asiaa, on tuttu jo Shakespearen näytelmistä, joissa esimerkiksi Romeo personoi tai ruumiillistaa yleismaailmallista rakastuneen miehen sieluntilaa.  

Charlie-sedässä asuu salaisuus, jonka tiedostamista India pelkää, mutta jonka palaa halusta selvittää. Setä on täynnä sitä varjoa ja pimeyttä, joiden tunkeutumista itseensä ja elämäänsä India välttelee. Mutta veri vetää.  Kuten traileri sen jo kertoo: ”Murder…It’s in the blood.”

* * *

Tällä välin Evie on päässyt Charlie-sedän viinin makuun. Niinpä India saattaa löytää äitinsä sammuneena tai herätä musiikkiin keskellä yötä, kun hänen huoneeseensa kantautuu Summer Wine. Toivuttuaan edellisestä humalastaan, Evie punaa jälleen huulensa ja lähestyy Charlie-setää käsissään kaksi lasia ja viinipullo.

India on nyreissään, mutta varsinaista mustasukkaisuutta hän osoittaa vasta, kun Charlie-setä soittaa pianoa yhdessä äidin kanssa. Tämä johtaa kertomuksessa traagisiin käänteisiin. Paneudun niihin kohta. Ensin tarkastelen sitä, miksi India tuntee mustasukkaisuutta.

Kuvio on alkanut jo kaukaa:

* * *

Charlie-setä on eräänä päivänä, uuden tapansa mukaan, odottelemassa Indian kotiinpääsyä koulun pihalla. India kuitenkin välttelee setäänsä ja valitsee toisen paluureitin. Niinpä hän kiertää koulun takapihan kautta. Siellä hän kuitenkin joutuu kiusaavan poikajoukon ympäröimäksi.

Joukon johtaja haluaa osoittaa Indialle kaapin paikan. Niinpä hän provosoi Indiaa vain osoittaakseen, että hänellä on sellaiseen oikeus ja Indian on alistuttava. Mutta India ei ole sillä tavoin alistuvaa tyyppiä. Hän vastaa provosointiin ja uhmaa poikaa lähestymällä tätä. Silloin poika kohottaa kättään lyödäkseen Indiaa, mutta India on nopeampi, sillä hän on ollut valmiina jo pitkään. Hän iskee poikaa teroitetulla lyijykynällä. (Do not disturb the family...)

Kynän kärki on uponnut kohtuullisen syvälle päätellen verisestä jäljestä, jota India myöhemmin huoneessaan teroittaa pois. Sen tehtyään India, ajatuksiinsa vaipuneena ja silmiään räpäyttämättä (kuin huumattuna tai transsissa), kohottaa teroitetun kynän uudelleen, kuin iskeäkseen jälleen. Nyrkki rutisee kynän ympärillä, ja näemme, kuinka teroittamisesta syntyneen veriset roskat ovat levinneet nuottien päälle.

Jokin raja on rikottu. India on muuttunut. India on valmiina. 

Tätä kuvataan myös vertauskuvin:

Kun India avaa kynäkotelonsa laittaakseen kynänsä takaisin, kannen alta paljastuukin näky pakastimesta ja murhatusta taloudenhoitajasta, jonka India on tässä vaiheessa tarinaa jo löytänyt. (Palaan tapaukseen myöhemmin.) Näin ollen kotelo onkin muuttunut melkoiseksi Pandoran lippaaksi, josta irtipäästettyjä voimia ei niin vain enää palauteta paikoilleen; se, mitä India on kynällään tehnyt, on vapauttanut Indiassa jotakin jäädytettyä ja tukahdutettua. Se on nyt löytynyt ja pääsemässä vapaaksi. Kansi on avattu, niin sanotusti. Tässä Indian yksityisessä näyssä tai muistossa seinälle ilmaantuu Charlie-sedän varjo, joka kysyy toistamiseen saman kysymyksen: ”Too cold down there?”

[Ilmaus - Charlie-sedän kysymys - viittaa ensinnäkin, kuten todettua, seksuaalisuuteen: jos ”siellä on liian kylmä”, seksuaalisuus on jähmeää tai elotonta, seksuaaliseen kanssakäymiseen kykenemätöntä. Toisekseen ilmaisu viittaa kylmiin jalkoihin, ”cold feet”, mikä puolestaan viittaa uskallukseen. Jos ihmisellä on liian ”kylmät jalat”, hän katuu tai pakenee tai tuntee voimakasta halua poistua tilanteesta.]

”No”, India on vastannut, ja tuijottaa nyt mielikuvissaan tarkemmin taloudenhoitajan jäätyneitä kasvoja. Se, että hän tuijottaa kuolleen kasvoja, on erityisen merkillepantavaa. Tämä kertoo siitä, että India rohkenee katsoa kuolemaa silmästä silmään ja kohdata sen sellaisena kuin se on. Toisekseen Indian ei myöskään tarvitse peittää vainajan kasvoja, ei häveliäisyydestä eikä kunnioituksesta; Indialla ei ilmeisesti ole sellaiseen tarvittavaa empatiaa tai omaatuntoa. India ei tunnu reagoivan moraalikysymyksiin. Hän kyllä noudattaa sääntöjä ja rajoja, mutta ei tunnesyistä.

India sulkee näkyä muistellessaan silmänsä tavalla, joka tuo mieleen nautinnollisuuden.

Sitten India menee soittamaan pianoa. (On merkillepantavaa, millaisten tapausten jälkeen India tuntee tarvetta soittaa pianoa, mitä hän soitollaan ilmaisee, ja mitä seuraavaksi tapahtuu.) India soittaa sitä samaa sävelmä, jota hän aina on soittanut. Elokuvan aikana saamme tietää, että Charlie-setäkin on soittanut täsmälleen samaa melodiaa. 

Indian soittaessa myös Charlie-sedän kädet ilmaantuvat koskettimille, ja hän alkaa soittaa yhdessä Indian kanssa.

Tämä antaa ymmärtää, että se muutos, joka Indiassa on juuri tapahtunut, tai se tiedostaminen, jonka hän on juuri kokenut, on vienyt hänet lähemmäs Charlie-setää. Se raja, jonka India on päivän aikana ylittänyt, on raja, joka aikaisemmin on erottanut hänet sedästä. Mutta nyt erottavaa rajaa ei enää ole.

  

Ensin Cahrlie-setä seisoo pianon vierellä, tunnustellen, ottaen osaa soittoon siellä missä voi, etsien kohtia, joista tulla mukaan, tavan, jolla osallistua. Kun yhteinen sävel löytyy, Charlie-setä istuutuu Indian viereen ja ottaa johdon. Hän aloittaa uuden kappaleen – hänen kappaleensa, johon Indian on päästävä mukaan. Ja India pääsee. Hän osallistuu kuin uhmallaan, aivan samalla tavoin kuin aikaisemmin kiipesi portaita pitkin Charlie-sedän luo, sedän tasolle asti.

Ensimmäistä kertaa heidän musiikkinsa - kahdelle soittajalle sävelletty kappale - jota he siihen asti ovat soittaneet yksinään, voidaan nyt soittaa duettona. Heidän musiikkikappaleensa täydentävät toisiaan; heidän soittonsa yhdistää heidät. (Play -sanan monimerkityksellisyydellä leikitellään elokuvassa, ja sillä viitataan myös pelaamiseen, leikkimiseen ja näyttelemiseen. Kuvaavaa on, että Indian todistama ensimmäinen tappo tulee tapahtumaan leikkikentällä - playground - ja että he tekevät tekonsa sedän kanssa yhdessä.) 

India eläytyy musiikkiin kuin ei koskaan ennen. Hän huokailee ja sulkee silmänsä, puristaa reisiään yhteen. (Tämä antaa musiikille ja soitolle ilmeisen seksuaalisen ja intohimoisen merkityksen.)

Sitten Charlie-setä lopettaa soittonsa kuin seinään. India hämmästyy äkillistä lopetusta ja soittaa vielä muutaman kimeän nuotin. Sen jälkeen hän jää hengästyneenä, mitään näkemättömin, tuijottavin ja suurin silmin lainehtimaan juuri koetussa, juuri tapahtuneessa.

Charlie-setä hymyilee itsekseen, tietäväisenä ja tyytyväisenä.

Kun Indian hengitys viimein tasaantuu, Charlie-setä on poissa, kuin taiottuna. Hämähäkki, joka aikaisemmin Indian soittaessa on vain koskettanut tytön kenkää tai kiivennyt hieman nilkkaa pitkin, pujahtaa nyt ylemmäs, ylemmäs, reideltä hameen alle.

Tämä kohtaus kertomuksessa kuvaa hienosti sitä, kuinka Charlie-setä on ottanut Indian elämässä - tai jopa sielussa - johdon. Oikeastaan johto on ollut Charlie-sedällä aina: India on soittanut alusta asti sedän sävelmää tietämättä, mitä on tekemässä, tuntematta musiikkinsa alkuperää. Nyt Charlie-setä kuitenkin ottaa johdon käsiinsä paljon konkreettisemmin: tällä kertaa India soittaa sedän musiikkia tietäen, että se on sedän musiikkia, ja tietäen, että sitä soitetaan yhdessä hänen kanssaan.

Samaan aikaan musiikilla ja soitolla on ilmeisen eroottisia ja seksuaalisia merkityksiä. Nämä tulevat esiin paitsi tavassa, jolla India käyttäytyy pianon äärellä, myös tavasta, jolla hän reagoi setänsä kosketukseen tämän kurottautuessa hänen ohitseen koskettimille - Indian soittamille koskettimille. (Tämä kuvaa myös sitä, kuinka Charlie-setä valtaa itselleen Indian, hänen tilansa ja sen, mikä tyttöä liikuttelee. Kenties Charlie-setäkin siis on eräänlainen puppetmaster. Heh, ’Conquer India – and colonise it’…) 

Tämä soiton seksuaalinen merkitys syventää viittausta siitä, kuinka heidän sisimpänsä – "sukulaissielut" – yhdistyvät; kuinka he täydentävät toisiaan ja löytävät musiikin toisistaan. (Kuvaavaa on, että Evien kanssa Charlie-sedän soitto ei suju lainkaan. Näin on ehkä syystä, ettei Charlie-setä edes halua sitä.)

Pianonsoiton seksuaalisiin ja tässä mielessä kouluttaviin merkityksiin palataan vielä elokuvan lopulla:

Sillä kertaa Charlie-sedän vieressä istuu pikkutyttö, jolla kuitenkin on 18-vuotiaan Indian ääni. (Kuva soittajista välähtää ruudulla niin nopeasti, ettei sitä huomaa, ellei pysäytä kuvaa oikeaan kohtaan. Tämä tällainen on hieman hämmentävää, sillä yleensä tällaista tekniikkaa käytetään silloin, kun katsojaan halutaan vaikuttaa alitajuisesti, esimerkiksi ehdollistaa häntä jotenkin tai triggeröidä hänessä jotakin - jolloin siis oletetaan, että kuva pikkutytöstä ja aikuisesta miehestä kohtauksessa, joka sisältää vahvoja seksuaalisia konnotaatioita, liikuttelee tiettyä katsojakohderyhmää tai ehdollistaa heitä yhdistämään aikuisen miehen ja pikkutytön seksuaalisia sävyjä saavalla tavalla (minkä toisaalta voi ajatella vain kertovan katsojalle jotakin tärkeää Indian ja Charlie-sedän suhteesta vaivihkaisella - siis tulkintaa subliminaalisti ohjailevalla - tavalla). Itse pysäytin kuvan vain halutessani tarkistaa, istuiko Charlie-sedän vierellä muka joku, sillä kuulin Indian äänen, mutta en huomannut ketään.)

Pianotuolilla istuva pikkutyttö voi viitata Indian sisäiseen lapseen, johon Charlie-setä on yhteydessä, tai lapsuuden muistoon, sellaiseen, jossa Charlie-setä – ”the invisible friend” (palaan tähän) – pitää tytölle seuraa ja opettaa tätä.

Mutta muistaen, kuinka seksuaalinen merkitys pianonsoitolle on elokuvassa annettu, pikkutyttö voi viitata - hirvittävää kyllä - myös seksuaaliseen tabuun (jota edellä käsittelin).

Viimeksi mainittua tulkintaa tukee kaksikon hyvin vihjaileva ja provosoiva sananvaihto soiton loputtua:

Uncle Charlie: Shall we do it again?

India: I’m hungy. I’d like to eat first.

* * *

(To be continued)