P: Atlas shrunked - The Long Play version

Salvatore can wait. Now it's time to eat soft ice cream.
              (Lana Del Rey: Salvatore)

[Kuva: Kotiliesi 1952 nro 8, kansilehden kääntöpuoli]


Kirjoitan lähipäivinä syvällisemmän kuvatekstin. =)

* * *

Kas niin. Aloin siis kirjoittaa kommenttia ”hyperavaruuskielestä”, mutta kirjoitustuokioni johtivat minut jälleen hieman sivuraiteille. Koska kuitenkin pidän tilanteiden luovuudesta ja sallin ajatelmilleni suuriakin marginaaleja - sillä luovuus on orgaanista ja orgaaninen elävää -, luon sivuraiteita mielelläni sinne minne ne ovat syntyäkseen - etenkin, koska jo rakennetuille pääraiteille voi aina palata.

Kuljen tämänkertaiset sivuraiteet tässä [alla]. Samalla ne johdattelevat jo mainittuun hyperavaruuskieleen. Molemmat raiteet ovat sekä täsmennyksiä että syvennyksiä, joita paikoin yhdistelen myös aikaisempiin teksteihini. Toinen raide kulkee ”hiirenloukkuvaloon”, toinen mystiseen symboliin. Aloitan mystisestä symbolista.

* * *

Blogikirjoituksessani The Dot ihmettelin Illuminati -pelin korttiin piirrettyä symbolia: kuvaa kolmiosta jonka sisällä on piste (”the dot”).

Juuri kun pääsin ajattelemasta - hyperavaruuskieltä kommentoivaa kirjoitusta jäsennellessäni -, että On hämmentävää nähdä symboleja, jotka ovat valtavirtatieteen tarjoaman yleissivistävän symboliikkatuntemuksen ulkopuolella, ja joiden merkitystä ei siksi voi kuin arvailla, satuin silmäilemään vanhaa Kotiliettä vuodelta 1952. Kuinka ollakaan, myös sieltä kurkki samainen symboli. [Katso yllä olevan kuvan vasen alareuna.] 

 Toisin sanoen, hyvin arkisessa visuaalisessa ympäristössämme viljellään symboleja, joiden merkityksestä - syvemmästä ja todellisesta - meillä ei ole hajuakaan. Mitä täällä oikein tapahtuu! (Haha.)

Palaan Kotilieden mainoskuvaan tuonnempana. Sitä ennen katsaus aikaisempaan havaintooni kyseisestä symbolista.

Ilahduksekseni huomasin mainitun symbolin myös Swerdlowin kirjan kannessa [Healing Archetypes and Symbols, Swerdlow & Mourglia-Swerdlow 2017]. Ajattelin salaisuuden olevan ratkeamaisillaan. Symboli on eräs monista, joita kyseinen kirja käsittelee, ja kuuluu Swerdlowin mukaan siis niin sanottuun ”hyperavaruuskieleen” (”language of hyperspace”).

Kävi kuitenkin ilmi, ettei kirjan tarjoama selvitys ratkaissut symbolin arvoitusta, ei ainakaan suoraan. [Muutenkin on todettava, että Swerdlowin tapa kertoa asioista on omaan makuuni hieman liian toteava. Pidän analyyttisestä ja syvennetystä tarkastelusta, erityisesti sellaisesta, jossa on tilaa problematisoida ja, ennen kaikkea, odottaa omaa ahaa-elämystä. Sellaista kirja ei herättänyt - tai tarjonnut muutenkaan "venyttelytilaa" ja pohtimismarginaalia.]
 Tämä oli toisaalta varsin ymmärrettävää: ajatus siitä, että jokin syvällinen, metafyysinen salaisuus voisi muka ratketa kirjasta lukemalla on naiivi oletus – vaikka täysin ehdollistuman mukainen. (Kirja siis teki tahattoman palveluksen muistuttamalla asiasta ja havahduttamalla tähänkin ehdollistumaan.)

Mutta ei Swerdlowin opetus turhaa ole. Vähitellen nimittäin havaitsin, hänen luentojaan kuunnellessani, että se piste symbolin keskellä on oleellinen asia, ja liittyy jotenkin tietoisuuteen tai tiedostamiseen. Vasta tämän havainnon tehtyäni satuin kuulemaan – Swerdlowin erään luennon eräässä sivuhuomautuksessa – että juuri se piste kuvaa älyllistä tiedostamista: ”intelligence”. Olin siis oikeilla jäljillä.

Tämä tieto mielessäni arvelin, että kenties se, millaisen geometrisen muodon sisällä piste sijaitsee, kertoo siitä, minkä laatuisen olennon tai entiteetin älyllisestä eksistenssistä on kyse. Ihmisen ollessa kyseessä tuo geometrinen malli näyttää Swerdlowin opetuksen perusteella olevan ympyrä. Mutta entä kolmio?

Kolmio on - Swerdlowin opetuksen mukaan - luojatietoisuuden [”God Mind”] symboli. Mitä ihmettä sellainen symboli tekee tietokoneen näyttöruudulla (kuten on asian laita Illuminati –pelin kortin kuvassa)?

Tätä on selvitettävä tarkemmin. Siispä pysähdymme ja tarkennamme kolmion metafyysisen merkityksen äärelle.

* * *

Aloitetaan siitä, että Swerdlowin käsitys luojatietoisuudesta [”God Mind”] on eri asia kuin Adampantsin käsitys Luojatietoisuudesta [”The [Prime] Creator/ Creative Consciousness/ The Spirit]. Kutsunkin Swerdlowin luojatietoisuutta tässä Luojamieleksi erotuksena Luojatietoisuudesta.

Tämä erottelu ”mielen” ja ”tietoisuuden” välillä on osuva siksi, että Swerdlowin Luojamieli vaikuttaa huomattavasti rajatummalta ja mekaanisemmalta entiteetiltä tai konseptilta kuin Adampantsin Luojatietoisuus:

Tämän eron – mielestäni ratkaisevan – voi helposti päätellä siitä, mitä Swerdlow näyttää käsitteellään semanttisesti tarkoittavan: kun Swerdlow puhuu ”Luojamiestä”, hän puhuu rakennekeskeisestä älystä, jumalisesta mielestä, jolla on oma rakenteensa ja mekanisminsa ja niiden hallitsema logiikkansa. [Tietoisuus sen sijaan olisi jotain paljon enemmän, jotain mikä sisältää mielen mutta ei rajoitu siihen.] Toisin sanoen Swerdlow korostaa käsityksissään mieltä ja maskuliinista prinsiippiä [sen sijaan että esimerkiksi luovuutta tai orgaanisuutta, ”henkeä”].

Näin ollen on pääteltävä, että Swerdlowin käsitemaailmassa Luojamieli on hyvin maskuliininen, rakennetta korostava ja hallitseva entiteetti – mitä jo kyljellään nököttävä kolmio ilmentää. (Palaan tähän.)

Tästä on suorana seurauksena se, että myös ne harjoitukset, jotka sisältyvät Swerdlowin opetuksiin, ovat kovin, noh, suorituskeskeisiä: on tärkeää ajatella oikeita symboleja ja oikeita värejä ja tehdä kaikki oikeassa järjestyksessä. Toisin sanoen harjoituksista kuultaa tekninen suoriutuminen ja rituaalinomaisuus.

Tällainen menetelmä - silloin kun sitä käytetään ”parantamiseen” tai ”eheyttämiseen” - voidaan pelkistää lauselmaan Structure against structure.

Tämä on eräs keskeisimmistä eroista Adampantsin näkemykseen asioiden todellisesta luonteesta. Adampants kuvailee: ”But you're all focused on structure and that's the trap, that's the insanity. And I'm gonna do my best to help you understand enough to make you realize that there is a creation force, that there is something you should be seeking.”

Toisin sanoen, niin hyödyllinen kuin “Swerdlowin menetelmä” voikin olla - ja todella uskon sen olevan -, se ei kykene vapauttamaan ketään Matrixista tai dualismin harhasta, koska operoi sen varassa – aivan kuten Illuminati itse – ja näin ollen osallistuu ”vankilakoneiston pyörittämiseen” siitä huolimatta, että onnistuisi tekemään vankilaolosuhteet suotuisammiksi. Häkki on aina häkki, kuten sanotaan, olkoot kuinka tilava ja kultainen tahansa.

Swerdlow toteaakin suoraan, ettei hän ole ohjelmointivastainen. Oleellista hänen mielestään on sen sijaan se, millaiset ohjelmat ihmistä hallitsevat ja kuka ohjelmia pyörittää. Swerdlow tulee myös maininneeksi, että oikeastaan hänen tehtävänsä on järjestellä ja siivota tiedostoja, ikään kuin rebootata ylikuormittuneita järjestelmiä, toisin sanoen huoltaa ohjelmoitujen ihmisten sisäistä systeemiä. Tässä tehtävässään hän jättää autettavilleen periaatteellisen mahdollisuuden ottaa oma elämänsä paremmin hallintaansa. Kyse tässä ”siivoustyön” hyödyllisyydessä ihmisen henkilökohtaiselle vapautumisen prosessille lienee siitä, kumpi ehtii ensin: nukkemestari vai reboottauksessa tiedostavammaksi heränneen ihmisen oma tahto.

[Näen tässä vastaavuuden sen pyrkimyksen kanssa, jossa yhteiskuntarakenteet halutaan muuttaa vallan keskittämiseksi: jotta voidaan luoda uutta ja jotain vielä tehokkaampaa, on vanha ensin rikottava. Ordo ab chaos. Eikä sitä kuuluisaa munakokkeliakaan voi valmistaa rikkomatta munia. Mutta samalla juuri tässä rikkoutumisen tai tyhjentymisen hetkessä ihmisellä on ohikiitävä mahdollisuus ottaa omaan hallintaansa ja luoda toisin, ainakin periaatteessa. Prosessin varsinainen tarkoitus ja päämäärä - siis Illuminatin kannalta - on kuitenkin New World Order, ja siksi Illuminati ottaa riskin.

 Samalla tavalla myös psyyken ja sen järjestelmän ”reeboottauksessa” varsinaisena päämääränä - eli syynä, joka sallii Swerdlowin harjoittaman työn ja informoinnin - on ohjelmistopäivitys ja entistä tehokkaampi systeemin hallinta, ja tietysti myös tutkimustyö vastaisen varalle.

Swerdlow huomauttaa myös, että puhe ”kaaoksesta” on pelkkää propagandaa ja lietsottu uskomus, sitä, että kokonaisuutta ei katsella tarpeeksi etäältä; kaikki on tosiasiassa hallinnassa, kaikki on tosiasiassa suunniteltua.

 Näin ollen myös mahdollisuus vapautumiseen - edes ohikiitävä, lähes mahdoton ja periaatteellinen - kuuluu suunnitelmaan, jo sillä samalla periaatteella, jolla Hidden Hand saa tietyissä puitteissa kertoa ihmisille kaiken sen, mitä nämä haluavat saada tietää.

Paitsi että tämä ”sallimus” mahdollistaa Illuminatille kiinnostavan tutkimuskentän [ja täyttää lait ”vapaan tahdon kunnioituksesta”, ”informaation saatavuudesta” ja ”Universumin tasapainosta huolehtimisesta”], ”sallimuksessa” ihmiselle tarjottu mahdollisuus ja haaste myös kiihottaa aina ”pelivalmista” Illuminatia. Toisin sanoen se haluaa saaliinsa yrittävän pakoon, ja jopa palkitsee ansioituneet. [Muistetaanpa esimerkiksi Hunger Games –elokuvasarja, tai leffat kuten Alien Vs. Predator, jossa predatorit laittavat itsensä likoon ansaitakseen käätynsä ja harjoittaakseen taitojaan. ”Sports” on tässä hyvä sana.] Minulle on muodostunut vahva käsitys siitä, että Illuminati elää haasteista ja taisteluista, ja pitää koko 3D todellisuutta kiinnostavana peli- tai leikkikenttänä – toki psykopaattisella twistillä.

Tarkoitan sanoa, että Illuminatilla on motiivinsa ”sallimukseen” ja jopa ”testihenkilöidensä” onnistumisen yllyttämiseen.]

Mitä vielä tulee lauselmaan, structure against structure, Swerdlow itsekin toteaa ”hyperavaruuskielen” ja Illuminatin käyttämän symbolikielen perustuvan samalle symboliikalle - siis tavallaan samalle rakenteelle samoine periaatteineen, onhan tästä osoituksena täsmälleen samojen symbolien käyttö. Swerdlow kuitenkin tähdentää, että merkitys on eri, ja että hyperavaruuskieli ja Illuminatin käyttämä symboliikka ovat kuulemma kaksi aivan eri asiaa.             

[Tästä tulee mieleeni Fritz Springmeier ja hänen tapansa käsitellä kognitiivista dissonanssia - mitä ilmeisimmin kokemaansa, vaikutelmani mukaan - pyrkimyksellä ”selittää pois”: Springmeier tietää, että Illuminati käyttää samaa jumaluuden konseptia ja samaa Raamattua kuin hän itse. Niinpä Springmeier perustelee, että Illuminati käyttää Jumalan konseptia irvikuvana todellisesta Jumalasta ja Raamattua okkulttis-ritualistisesti. Toisin sanoen Springmeier korostaa eroa oikeaan Jumalaan ja aitoon Raamatun tulkintaan ja käyttöön. Näin tehdessään hänen ei tarvitse kyseenalaistaa omaksumaansa Jumalan konseptia tai Raamatun merkitystä sinällään, eikä näin ollen luopua niistä.

Kylmä fakta on kuitenkin se - näin olen ymmärtänyt - että Illuminatin ylimmillä portailla ei välitetä siitä, mihin tai miten ihminen uskoo, kunhan hän pysyy ”control gridien” alaisuudessa.

Mitä tulee Raamattuun, Adampants selventää "pyhien kirjoitusten", dogmien, rituaalien ja uskonnon kykyä sitoa ihminen kontrollisysteemiinsä tavalla, jossa pyhä kirja asettuu perustavanlaatuisesti ihmisen ja todellisuuden väliin. [Pitäisi kait jälleen sanoa, että hän selvittää asiaa hyvin metafyysisestä perspektiivistä. Tietysti uskonnollisuuden kontrolloiva vaikutus on selvää jo ideologiselta kannalta, mutta Adampants kuvailee kontrolliin jäämistä totaalisena todellisuutta ja sen luonnetta koskevana väärinkäsityksenä - hauskalla vertauskuvallaan pyörällä ajosta. Tämä siis luennossaan Propaganda, Parables and Perception.]

Esimerkiksi David Icken selvennys Ouroboroksesta viittaa juuri tähän, control gridien alaisuuteen. 

“Outermost planetary sphere [...] was Saturn. Beyond that was Leviathan, a snake swallowing its own tail (Ouroboros). Soul had to pass through this to reach paradise. [...] Ring-pass-not: ‘A profoundly mystical and suggestive term signifying the circle or bounds of frontiers within which is contained the consciousness of those who are still under the sway of the delusion of separateness – and this applies whether the Ring be large or small. It is a general term applicable to any state in which an entity, having reached certain stage of evolutionary growth of the unfolding of consciousness, finds itself unable to pass into a still higher state because of some delusion under which the consciousness is labouring, be that delusion mental or spiritual.”

[Toisin sanoen: ”vankilasta” voi vapautua myös karmakierrolla – mutta se on äärimmäisen hidasta ja monille mahdotonta. Näin ollen karmassa on ennemmin kyse lain vaatimasta periaatteellisesta oikeudesta ”vapaaseen tahtoon” kuin todellisesta mahdollisuudesta sielun vapautumiseen tai kokemusten kartuttamiseen. Karma on luuppi, ansa, joka mahdollistaa Illuminatille loputtoman pitkän ja laajan pelikentän ja johtaa monet paralleeliversiot tuhoon sielujen vähitellen kuihtuessa ”syöpään”. (Palaan tähän kohta.)

 Todellisuudessa karmasta vapautuu sillä hetkellä kun ymmärtää, ettei sitä ”ole” – ja tähän oivallukseen myös onnistuneen karmakierron tuoma vapautuminen johtaa, mikäli sielun siis onnistuu vapauttaa itsensä hitaan karmakierron avulla. Silloin sielu on ”kasvanut” niin ”valaistuneeksi”, että ”saa” tai ”kykenee” ymmärtämään tämän totuuden. Siihen mennessä sielusta, mikäli siinä vielä henki pihisee, on kuitenkin otettu kaikki hyöty irti Illuminati-pelin ylläpitämiseksi – ja juuri tähän sieluja täällä tarvitaan. (Palaan tähänkin kohta).

 Näin minä tämän tällä hetkellä ymmärrän.]

Tämä control grid -ongelma ei, tietenkään, vähennä Springmeierin oivallusten merkittävyyttä ja hänen harjoittamansa informoinnin tarpeellisuutta - mutta jättää kaiken opastuksen dualistisen todellisuusharhan sisälle. Sellainen opastus ei kykene johtamaan sen enempää merkittävään eheytymiseen kuin todelliseen vapautumiseen.

 Tästä huolimatta haluan luottaa ”tikapuiden kokoamisen” mielekkyyteen: jos voi rakentaa askelmia kohti vapautumista esimerkiksi Springmeirein jakaman ymmärryksen valossa, siinä tapauksessa hänen työnsä on sekä tarpeellista että hyödyllistä. Ongelmana ja haasteena on kuitenkin se, että lankeaa pitämään askelmaa laatikkona, jonka sisälle jää ansaan, eikä osaa etsiä näkymää laatikon ulkopuolelle. Näin tapahtuu helposti silloin, jos asettaa ketään tiedon ylimmän auktoriteetin asemaan ja luovuttaa henkilökohtaisen vastuunsa tämän käsiin. [Tätä voisi kutsua ”Pelastajausko-ongelmaksi”, ja se koskee myös ja esimerkiksi Swerdlowin tarjoamaa tukea. Swerdlow kuitenkin jättää ”laatikon auki” myöntäessään, että kokee toisinaan itsekin olevansa niin epätoivoisessa tilanteessa, että tuntee olevansa avun tavoittamattomissa. Toisin sanoen: hän ei ole itsekään löytänyt tietä vapauteen. (It's such a mess. - Or maze.)]

Olen saanut käsityksen siitä, että tämä on pääsyy siihen, miksi Illuminati ”sallii” niinkin tarkan ja informatiivisen paljastelun, jota esimerkiksi Springmeier harjoittaa, ja niinkin suuressa mittakaavassa kuin Springmeier tunnettuna henkilönä tekee: tarjottu tieto ei itsessään johda sellaiseen ymmärrykseen, joka vapauttaisi sieluja ja mieliä perustavanlaatuisimmalla tavalla - sillä ainoalla Todellisella ja Merkittävällä tavalla.

[Pienen mittakaavan paljastelulla - esimerkiksi sillä kun Adampants kertoo asioista pienelle yleisölleen - ei puolestaan ole väliä, koska se ei vaikuta status quoon eikä siten kosketa suuria massoja, eikä muuta mitään merkittävää millään merkittävällä tavalla. Sitä paitsi, laumasta aina joku pääsee karkuun, ja pieni hävikki on väistämätön ja hyväksyttävä paha. (Näin siis olen ymmärtänyt Illuminatin ajattelevan.)

 David Icke on tässä suhteessa kuitenkin anomalia. Ehkä hän on testi – ja hänen vaikutusmahdollisuutensa rajattu ja hallinnoitu esimerkiksi ”naurettavuuden leimalla”. Icken kaltaisia - valtavan yleisön saaneita ja asioista perin juurin perillä olevia - ei ole hänen jälkeensä ilmaantunut.]

Joten Illuminatilla - silloin kun se ymmärretään metafyysisissä mittasuhteissaan ja ylimmillä tasoillaan - ei ole mitään sitä vastaan, jos esimerkiksi joku sisäpiiriläinen ”jättää Illluminatin” vaikkapa kääntymällä kristityksi. Haloo: Raamattu ja Jumalan konsepti ovat Illuminatin keksintöjä, ja Raamatun Jumala itse osa kontrollisysteemiä (Enlil). "Truman Showsta" ei kävellä pois noin vain. Jos joku pääsee vapaaksi yhdestä häkistä, hän on vain astunut suurempaan. Tämä on tietysti liikkumatilan kannalta mainio asia, mutta vangin statusta se ei muuta.

 Tätä tällaista voisi verrata vaikkapa koululaitokseen ja sen urheilujoukkueisiin: koulun sisällä ja joukkueiden välillä on omat vastakkainasettelunsa ja skismansa, ja jos joku vaihtaa joukkuetta, se voi aiheuttaa levottomuutta ja kahnauksia, kostoaikeitakin - mutta ei ole pienimässäkään määrin uhka koululaitokselle itselleen tai sen urheilujoukkueiden olemassaololle, niiden merkityksille tai funktioille.

 Matrix ei kaadu vaihtamalla kontrollisysteemiä. Se ei siitä edes värähdä, päinvastoin: vastakkainasettelut kuuluvat sen keskeisimpiin toimintoihin ja dualismin ytimeen.

 Onkin hyvä muistaa, että yleensä ihmiset Illuminatia pohtiessaan puhuvat Mustasta Illuminatista ja unohtavat Valkoisen – kuten Springmeier [vaikka juuri häneltä muistelen siitä ensimmäisen kerran kuulleeni. Kognitiivinen dissonanssi on voimakas arvostelukyvyn häiritsijä. Toisin sanoen: Springmeier ei etäänny tarkastelun kohteestaan riittävän kauas vaihtaakseen paradigmaa ja päästäkseen laatikon ulkopuolelle]. Shakkilautakuvio on Illuminatin hyvästä syystä suosima tunnuskuviointi.

Mitä vielä tulee esimeriksi kristillisyyteen osana ”samaa laatikkoa”, mm. Jay Parker kertoo äitinsä opettaneen hänelle, että kolminaisuus (”tri-”) viittaa aina heihin (Illuminatiini). [Mainitussa yhteydessä Parker oli pienenä poikana kysellyt kolminaisuudesta kirkkoinstituution yhteydessä.] 

 Carolyn Hamlett puolestaan kertoo kuuluvansa Valkoista Illuminatia palvelleeseen sukuun, siis ”hyvien tyyppien” puolelle, ja luuli aina olevansa hyvän puolella ja tekevänsä palvelusta ihmiskunnalle. Vaikka Hamlett kertookin sittemmin irroittautuneensa Illuminatista, kertomuksistaan päätelleen hän, vakaumuksellisena kristittynä, on yhä laatikossa.

Luennossaan Propaganda, Parables, and Perception Adampants puolestaan kertoo näkemyksensä Raamatusta ja sen edistävästä vaikutuksesta, alkaen kohdasta 00:05:35. "Here's the problem with the Bible..." 

 Myös hänen luentosa Church Defined on mainio.

Cathy O’Brien puolestaan on esimerkki toisenlaisesta ”irrottautumisesta”, tieteen ja järjen nimissä tehdystä. Myös O'Brienin menetelmä voidaan palauttaa lauselmaan structure against sturcture – mikä takaa sen, että ”Truman Showsta” ei poistuta. Järkiperäisen irrottautumisen ongelma on siinä, että se jättää Hengen sulkumerkkeihin tai kokonaan yhtälön ulkopuolelle. Tällöin mitään todellista ja merkittävää vapautumista ja eheytymistä ei voi tapahtua. [O’Brienista haluan tässä yhteydessä mainita vain sen, että häkellyin nähtyäni hänen ”hymynsä”. Jos minun pitäisi valita O’Brienin ja Brice Taylorin tarinoiden välillä - halussani kuulla ”vanhan liiton” mukaisesti monarkkiohjelmoidun tarina -, valitsisin luettavakseni Taylorin tarinan.]

Mitä tulee yleisesti control grideihin: tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, ettei kukaan tee täällä mitään ”salaa”, ei edes näe unia. Adampants kuvaa tämän kontrollisysteemin läpitunkevuuden hienosti ja kattavasti puhuessaan hallinnoivasta rakennekeskeisyydestä ja sen älystä [eli ”syöpätietoisuudesta” – johon Wes Penre puolestaan viittaa käsitteellä Synthetic Super-Intelligence] sekä sen käyttämistä agenteista. Adampantsista olikin ollut huvittavaa kuulla kenenkään pyytävän häneltä salattua nettiyhteyttä. (As if it makes any difference.) Esimerkiksi George Green ja William Tompkins puolestaan kuvailevat - ja itse asiassa myös Rauni-Leena Luukanen-Kilde -, kuinka jokainen aivotoiminnan tai energiakehon sykähdyskin rekisteröidään ja analysoidaan. Robert Duncanin tuotanto puolestaan kertoo ajatusten lukemisen ja hallinnoimisen olevan pikku juttu ja vanha temppu.

Ainoa mahdollisuus vapautumiseen on, Adampantsin mukaan, luoda tietoinen yhteys Henkeen, Luojatietoisuuteen, mutta se onkin suuri mahdollisuus. - Niin suuri, että Illuminati tekee kaikkensa tehdäkseen sen mahdottomaksi. [Tämä on esimerkiksi transhumanistisen agendan keskeisin funktio.] Tässä yhteyden luomisen mahdollistumisessa auttavat myös "korkeamman asteen olennot", joiden Adampants kertoo avustavan kontrollisysteemin purkamisessa. (Tämä tarkoittaa sitä, että nämä olennot auttavat ihmistä ylittämään amnesia- ja "hypnoosi"tilansa ja näkemään ja tekemään tiedostavia valintoja - samalla periaatteella kuin esimerkiksi Adampants voi opettaa ihmisiä näkemään ja ymmärtämään sitä mikä on subliminaalia, ja siten kumoamaan sen kykyä manipuloida.)

 Koska ihminen on tunnekehonsa välityksellä yhteydessä sieluunsa, ja sielunsa välityksellä puolestaan Luojatietoisuuteen, oleellista on ensin sabotoida yhteys tunnekehoon ja sen kautta kyky olla missään välittömässä yhteydessä henkilökohtaiseen todellisuuteensa. [Alice Miller kirjoittaa juuri tästä aiheesta, tosin psykoanalyysin näkökulmasta, mutta hyvin oivaltavasti ja upeasti.] Tämä tällainen on vähän sama asia kuin verenkierron estäminen. [Huom: sielu ei ole sama asia kuin energiakeho. Fyysinen keho tarvitsee elääkseen ja toimiakseen energiakehoa mutta ei välttämättä sielua.]

Tästä kaikesta seuraa, että kukaan ei myöskään levitä - varsinkaan laajassa mittakaavassa - mitään tärkeää tai merkittävää tietoa ellei sitä sallita (siis Illuminatin taholta). Myös Swerdlow kokee, että kyse on hänenkin kohdallaan sallimuksesta. Syystä tai toisesta ohjelmointien purkaminen ja niistä informointi palvelevat Illuminatia. [Kuten edellä kuvailin, purkaminen ja informointi palvellevat Illuminatia samasta syystä kuin eri ohjelmien asennettavuuden ja käyttäytymisen seuranta eri ohjelmistoissa ja laitteissa palvelee ohjelmistosuunnittelijaa: hän voi paremmin tutkia ohjelmien ja laitteiden ominaisuuksia, sovellettavuuksia ja viruksia. Kuunnellessaan Adampantsia, Wes Penreä, Marciniakia tai Robert Stanleyä ei voi välttyä käsitykseltä siitä, että kaikki fyysisessä todellisuudessa (3D) ja sitäkin hienosyisemmillä tasoilla (etenkin 4D:ssä) on alistettu ”ohjelmistosuunnittelulle”.]

 Jo Arizona Wilder aikoinaan kuvasi, että Illuminati on täysin tietoinen kaikesta mitä hän tekee, ja kokee Illuminatin käyttävän ja tarkastelevan häntä jonkinlaisena testihenkilönä. Swerdlow puhuu tästäkin ilmiöstä: siitä kuinka ”ikääntyneet systeemit” päästetään ”laiduntamaan”, ja tarkastellaan sitä mitä ne tekevät ja kuinka pärjäilevät. Tieto sitten kerätään ja hyödynnetään. Serenity Rayne on täsmälleen samoilla linjoilla: kaikki on sallimusta, ja kyse on lopulta testaamisesta ja tarkkailusta.

 Admpants valaa kuitenkin toivoa luennossaan Important teaching for spiritual healers. Samalla hän selvittää, kuinka ovela ”saatanatietoisuus” on, eli miksi sitä on mahdoton ”kiertää” ilman Luojatietoisuutta.

Wes Penre toteaa: “[The Earth is] the frequency prison, in which we are trapped as if we were criminals, when we didn’t commit any crime in the first place. [...] In my opinion, there is an urgency when it comes to learning about (or remembering) these things.”

* * *

Takaisin Swerdlowin Luojamieli-käsitteeseen.

Vankka rakenteeseen keskittyminen näkyy Swerdlowin käsityksissä myös siinä, että hän sitoo Luojamielen tiukasit Raamattuun, ja selventää luojamielen olemusta käsitteellä ”Bible Code”.

Lyhyesti kuvattuna ”raamattukoodi” [”Bible Code”] tarkoittaa Swerdlowin mukaan sitä, että Raamatun kaikki tekstit on niiden kirjoitushetkellä alkuperäiskielellään koodattu tavalla, joka muodostaa teksteistä symboleja – siis hyperavaruuskielen symboleja (sillä jokainen kirjain ja sana jo itsessäänhän on symboli). Tähän rakennekeskeisyyteen nähden on kuvaavaa, että on olemassa tietokoneohjelma, joka voi lukea koodia ja abstrahoida nämä symbolit näkyviin.

[Icken opetusta mukaillen on siis oletettava, että Raamatun symbolit sekä muodostavat aivan tiettyjä taajuuksia että ovat syntyneet aivan tietyistä taajuuksista – ja vastaavasti niiden olemassaolo edellyttää ja ylläpitää aivan tiettyjä taajuuksia. (”Taajuus” korreloi tässä ”todellisuuden” tai sen ”kerrostuman” kanssa, kun kukin todellisuuskerrostuma ymmärretään tietyn värähtelytaajuuden eksistenssiksi, joka luo omanlaisensa havaintotodellisuuden. Selvensin tätä kirjoituksessa La Luna 2/3. Mitään tästä on kuitenkaan mahdotonta ymmärtää suhtautumatta kieleen hyvin metafyysisenä apparaattina. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös Marciniackin huomautus: ”The Annunnaki put language in your head”, and how it was done.]  

Kun kerrotaan, että nämä Raamattuun koodatut symbolit ovat hyperavaruuskieltä, esitetään, että koko tunnettu todellisuutemme on rakennettu tästä kielestä ja tämän kielen varaan. (Tämän okkulttisemmaksi ei mikään teksti tai pyhä kirja tule.)

Erityisen jännittävän ”raamattukoodista” tekee se, että kun Raamatun kaikki symbolit yhdistetään, niistä muodostuu eräänlainen ”ylisymboli” [”the master shape”], joka on – kolmio (tai avaruusgeometrisesti täsmällisemmin ilmaistuna tetraedri).

[Tarkemmin sanottuna on kyse - jos ymmärsin ja muistan oikein - tetraedristä joka on oksaedrin sisällä [= pyramidit päällekkäin pohjat ja kulmat vastakkain].]

"If you take all the archetype in hyperspace and put them together, that’s the shape that comes up”, Swerdlow kertoo. “So, that’s the shape of God Mind.”

Mutta miksi on kyse juuri Luojamielen symbolista? “Every shape in creation can be gotten from this shape.[...] This symbol alone can recreate everything. [...] Everything is included in this.”

Sama asia kuvataan myös Raamattussa itsessään: ”In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God. The same was in the beginning with God. All things were made by him; and without him was not anything made that was made. In him was life; and the life was the light of men. And the light shineth in darkness; and the darkness comprehended it not.” (John 1:1 ja 3-5, KJV)

Toisin sanoen, tässä yhteydessä - siis puhuttaessa hyperavaruuskielestä ja luojamielen symbolista - on hyvä pitää mielessä se, mistä jumaluudesta Raamattu kertoo. Symboli on hänen ja hänen luomakuntansa tunnus.

Wes Penre kirjoittaa:“It would be correct to say that everything that is made of atoms is part of the hologram, which is a distortion, and is only a small part of what would be considered the real Universe.”

Pähkinänkuorena [EDIT 15. ja 17.5.]: Tähän yhteyteen – “atomiyhteyteen” – liittyy myös luku 666. ”[There are] 6 protons, 6 neutrons, 6 electrons in the carbon atom which makes up our carbon based bodies, thus 666 is known as the number of man” [Hue-man³, Calificied Lies –blogi 22.1.2014]. Myös Swerdlow luennoi täsmälleen samasta asiasta, muistaakseni juurikin yhteydessä, jossa perustelee fysikaalisen todellisuutemme illusonarisuutta.

Kun on kyse todellisuutemme rakenteesta ja sen ylläpitämisestä, Saturnuksen on silloin - siis kun aihetta käsitellään tältä näkökulmalta, "okkulttis-metafyysiseltä" kannalta - liityttävä vankasti kuvioon. Santos Bonacci kuvailee astroteologian kautta, luennossaan Know thyself, kuinka juuri Saturnus pitää molekyylimme ja koko todellisuutemme kasassa. [Hän kertoo tämän mainitun luennon ensimmäisessä osassa, ensimmäisen 20 minuutin aikana. Luento löytyy hänen YouTube –kanavaltaan MrAstrotheology]. Toisin sanoen hänen luentonsa muodostaa ”lihaa luiden ympärille” puheisiin siitä, kuinka Saturnus - ja juuri Saturnus - lähettää ja ylläpitää tiettyä ”taajuutta” (”frequency band holding these atoms in place by keeping them within a certain limited frequency band and vibrations—thus the limitations we experience”, kuten Wes Penre asian muotoilee). Bonaccin luennot ovat mainio lisä Wes Penren teksteille ja David Icken luennoille, jotka ovat Bonaccin luentoja pelkistetympiä ja, noh, ”popularisoidumpia”.

Calcified Lies –blogin kirjoittaja linkittää numeron 666 Saturnukseen myös huomauttamalla, että ”666-käsimerkeissä” (kuten ”devils’s horn –käsimerkeissä”) ympyräksi muotoutuvat sormet muodostavat heksagrammin (jonka kolmiulotteinen vastine on siis kuutio, jolloin linkitys tehdään myös tekoälyyn, koska sekä Saturnuksen että tekoälyn tunnus on kuutio, jonka kaksiulotteinen vastine on siis heksagrammi, ja heksagrammi ja kuutio ovat tietysti molemmat Saturnus-kultin symboleja.)

 Kirjoittaja ei kuitenkaan tiedä, muodostuuko heksagrammi käsimerkkeihin sattumalta ”I don’t really have a clue whether or not this is […] valid in the sense of what those who employ it actually believe”. Mutta esimerkiksi Swerdlow on vakuuttunut siitä, että “sattumia” ei ole olemassa. – Ja sitä paitsi kaikki hex-liitteisiin viittaavat symbolit sopivat muutenkin hyvin ”loitsimismerkkeihin”: sekään on tuskin sattumaa, että heksagram-symobolilla - Saturnuskultille erittäin keskeisessä tunnuksessa [pyöriihän Saturnuksen navallakin jatkuva hexagram -myrsky] - on nimi, jossa on hex-liite, siis suoraan magiaan viittaava liite. [Tai ehkä se on toisinpäin: HEX -sana on saanut magiaan viittaavan merkityksensä Saturnuksesta symboleineen ja viestii: "Kautta Saturnuksen ja Saturnuksen voimissa!"]

Hex (tai HEX) viittaa Wikipedian mukaan - kuinka ollakaan - kuuteen eri aihepiiriin: 1. Magic (“curse or malicious wish”), 2 Engineering and technology, 3 Businesses and services, 4 Games and sport, 5 Places, 6 Arts and media.  

 Toisin sanoen Saturnuskultti hallinoi näitä kaikkia ja on niiden taustavoima. - Ja meille kerrotaan tämä kaikki aivan suoraan! Hidden in plain sight, todellakin. (Kohta viisi, ”places”, on kiinnostava maininta myös syystä, että Hidden Hand kertoo ”Vanhimmiston” pitävän päämajaa – Saturnuksessa!) 

[Muuten, Hidden in plain sight on, kaikesta päätellen, myös sanaleikki ilmauksesta Hidden in plane sight – jonka ilmiön Adampants kuvailee seuraavan merkintäni (The Hiirenloukkuvalo) siteerauksessa.]

 Ja tietysti HEX viittaa myös lukuun kuusi.

 Käsitys luvusta 6 ”suljettuna spiraalina” - jossa kehityskulku on estetty ja kehä lukittu - sopii kaiken tämän perusteella hyvin kuvaan. Saturnuksen ehdoilla mennään…. Ainakin kiin kauan kuin uskomme atomeihin ja niiden luonnonlakeihin.

[Paljon on silti vielä pohdittavaa. Esimerkiksi: kuinka Adampantsin oivallus siitä, ettei atomissa oikeasti ole neutroneja, vaikuttaa tähän kokonaisuuteen? Koska Adampants perustelee tiedollaan todellisuudessa vallitsevaa perustavanlaatuista harhaa tai häiriötä, väitteestä voi johtaa seuraavan analogisen päätelmän: ei ole mitään ”Universumin tasapainoa” tai yin ja yang –kokonaisuutta, se on pelkkää sepitettä. On vain dualistinen häiriötila, jossa ”paha” kätkeytyy – tai "neutraloituu" – ”hyvän” avulla. (Jos maailmanmenosta pitää yksi asia ymmärtää, tämä on tärkein, ja se koskee myös ihmisen omaa tilaa [minkä olen kuvannut psyyken analogian avulla: tietoisuus on jakautunut tiedostavaan ja tiedostamattomaan, eli psyyke on dualistisen häiriötilan vallassa ja elää sen hallitsemassa havaintodellisuudessa - siis tosiasiassa kyvyttömyydessä havaita todellisuutta sellaisena kuin se on].)

 Näin ollen opponenttien tai oppositioiden [”hyvä ja paha”, ”oikea ja väärä”, ”valo ja pimeä”] dualistinen ja toisistaan riippuvainen luonne on kätketty, siis se seikka, että kyse on - riippuvuussuhteen takia - saman kolikon kääntöpuolista. [Ihminenhän kuvittelee, ettei dualistinen paha ole hänessä ja hänen ongelmansa, jos hän pysyttelee dualistisen hyvän puolella. Mutta juuri dualismin häiriötilassa eläminen pitää hänet väistämättä myös dualistisen pahan otteessa ja hallinnassa - ainoastaan hän on siitä tietämätön. ] 

 Eli kyse on samasta kolikosta, ja siitä että tuo kolikko on pelkkää tekorahaa, joka soveltuu valuutaksi ainoastaan Matrixissa, ja estää näkemästä ja käyttämästä aitoa valuuttaa, kultaa, resurssia – sanoakseni sen vertauskuvallisesti. (Aikaisempi väitteeni siitä, että esimerkiksi monetary system ilmaisee eräänä esimerkkinä sitä, kuinka ihminen elää omaa itseään koskevassa vertauskuvassa, sopii myös tähän: ihminen uskoo rahaan jolla ei ole todellista arvoa, ja perustaa sille koko elämänsä ja uskonsa, identiteettinsä ja arvonsa.)]

                                           

Wes Penre kertoo saman asian todellisuutemme ”saturniaalisesta” luonteesta, vaikka pelkistyksen nimissä suoristaakin mutkia. Sen jälkeen kun hän on todennut: ”[E]verything that is made of atoms is part of the hologram”, hän toteaa ”Saturn is a key to keeping the hologram in place in our solar system”.  Näiden virkkeiden välissä hän on todennut: “En.ki's atoms become the cornerstones of the physical universe, and advanced technology is holding these atoms in place by keeping them within a certain limited frequency band and vibrations—thus the limitations we experience.” Seikkaperäisemmän - ja kuvitetun! - selvityksen saa David Ickelta.

(Mistähän ilmaus ”pähkinänkuoresta” juontaa juurensa…”Pähkinähän” tarkoittaa perinteisesti pulmaa joka vaatii ratkaisua [mistä syystä myös hyvin ongelmallisessa tilassa, sotkussa tai takussa olevaa ihmisen mieltä voidaan kutsua ”pähkinöiksi”]. ”Kuori” antaa kuitenkin ymmärtää, ettei tiivistyksessä paneuduta asiaan syvällisesti, ainoastaan kuvaillaan se muodollisesti tai ulkomuodoltaan.

 Joten ehkä pähkinänkuoreni ei tehnyt tässä asioille oikeutta. Mutta pidin silti tärkeänä rapistella kuoria.)

Wes Penre jatkaa:

"It’s estimated that we currently only use a few percent of our brain capacity (we also only use a few percent of our DNA’s connectivity to Creation), and that we can only perceive about 4% or the entire universe. In fact, even these 4% are compromised because they are “overlapped” by a hologram, which is a partial “copy” of a partially real Universe. This copy, or hologram, is presented to humans as an entire universe of its own, with planets, stars, nebulae, and galaxies, etc. It’s very convincing.

In addition to our concept of the Third Dimension (3-D), these ET manipulators have also constructed the astral plane, which consists of a number of different dimensions and densities of its own. However, it is only a virtual reality, or a software program, similar to what was presented to us in the “Matrix Series” movies.

The real universe is the universe we cannot experience while living in this hologram. The only hint of its existence is what we call “Dark Energy” and “Dark Matter,” which together consist of about 96% of the Universe. The other 4% is the hologram in which we are currently trapped. If this hologram were to disappear, we would once again be able to perceive the 100% Universe—just as we did before we were trapped. It has been there all the time, although we currently only perceive it as dark space.

[...]

To be able to create the illusion of the astral dimensions (the dimensions of the physical universe) En.ki created the physical universe with all its dimensions from the smallest and up, meaning he created a mini universe of atoms that built a "bigger" universe of planet, stars, and galaxies, etc. It was all copy-catted from the basic Spiritual Universe. En.ki's atoms become the cornerstones of the physical universe, and advanced technology is holding these atoms in place by keeping them within a certain limited frequency band and vibrations—thus the limitations we experience. The atoms in our bodies vibrate within this limited frequency as well, and so we are trapped—or we are led to think we are. 

Saturn is a key to keeping the hologram in place in our solar system. Saturn transmits certain sound frequencies that can be heard in NASA videos. It sounds very distorted and dissonant, and it is. We can only hear these sound frequencies within the band of human perception when they are slowed down, i.e. within the frequency band of the trap. Indeed, the frequencies that Saturn (and other planets, too) transmit are the frequencies that help keeping the hologram intact. It's all done with advanced ET technology.

[…]

[T]he AIF [Alien Invader Force] is controlling our avatar as well, through the chakra system and our energetic/electromagnetic field, which is tied to the Grid—the Grid being, for the most part, built by our own human mass consciousness, existing within the technology-controlled, frequency band we call 3-D.

This creates a false “astral body,” which can only function in the astral dimensions, which are parts of the Physical Universe hologram. While stuck in the astral body (we could look at it as an overlay of the avatar/light-body), we cannot leave the astral dimensions and “accidentally” return to the KHAA [=the “Void of nothingness”] dimensions […]. Spirit/soul-mind-fire/light body are one and the same—in one basic unit. There is no separation. However, in this realm of existence (3-D), we believe that our “real” bodies are the physical bodies, which obviously are separate from us [=from our true selves].

[...]

Thus, the Overlords created separation for the first time when they manipulated the human soul group into entering En.ki’s genetically manipulated solid bodies made of atoms. This is where separation comes from, and it expresses itself in dualism, opposites, yin and yang, karma, and polarity (black/white, good/evil/, light/dark, etc.).

[Article #2: The Death Trap and How to Avoid It, Wes Penre 2016.]

[Penren sitaatissa kuvataan siis tapahtuma, jota mytologiassamme nimitetään “syntiinlankeemukseksi”, ja pohjustetaan tapahtuman symboliksi valitun hedelmän, omenan, merkitystä: chakrajäjestelmämme poikkileikkaus on halkileikatun omenan mallinen, jolloin ”kielletyn hedelmän maistaminen” tarkoittaa siis chakrajärjestelmään houkutelluksi tulemista. [Elektroniikkajätti Applen logon symboliikka ja transhumanistinen agenda liittyvät tähän jollakin tavalla – ehkä eräänlaisena ”jatkokertomuksena” tai ”saman historian tulevaisuutena”. Sitäpaitsi, alkuperäisen Applen logon kirjava väritys tuo mieleen chakrojen värit.] Ei ihme, että ”syntiinlankeemus” on nimenomaan aistinautintoihin lankeamista ja että synti mielletään ”lihalliseksi”: juuri kehomme, myös energiakehomme, kautta voimme aistia sitä hologrammia, jonka Enki meille valmisti – siis langeta ”syntiin” ja ”synnillisiin nautintoihin”.   

 Mainitsin viime joulukuun kirjoituksessani Frances Toewsin näpsäkästä ja ytimekkäästä tietopakettista (YouTube –luennosta) aiheeseen liittyen. Myös Santos Bonaccilla on loistavaa ja painavaa sanottavaa. Hyvän alustuksen luovat hänen luentonsa Your Soul Is Owned By The Vatican ja Know thyself ja Freemasonry, Initiation, Illumination, Chakras, Illuminati, Revealtion & Allegory. Hänen YouTube –kanavansa nimi on Mr Astrotheology.]

Swerdlow puhuu, itse asiassa, täsmälleen samasta asiasta kuin Wes Penre yllä. ”Physical reality is really an illusion. It’s not actual”, Swerdlow luennoi. (Palaan mahdollisuuksieni mukaan myös tähän ajatukseen varsinaisessa nootissani.)

 Swerdlow on siis oikeilla jäljillä ja kulkenut pitkälle. Mutta koska Swerdlow sitoo Luojamielen tiukasti kieleen, hänen käsityksensä tilanteesta ja olosuhteista ovat, hmm, rajoittuneita (shall we say).

Yhteistä Swerdlowilla on esimerkiksi Adampantsin ja Penren kanssa kuitenkin se lähtökohta, että kyse on häiriötilasta, suoranaisesta sairaudesta, jostakin sellaisesta mitä ei pitäisi olla. Ja halu parantaa tilannetta. Se on tärkeintä. Tässä pyrkimyksessä ei ole varaa olla mustavalkoinen sen suhteen, kuka on kaikkein pyhin ja tiedostavin olento tarjoamaan apuaan. On kuulemma olemassa jopa auttamishaluisia reptilianeja. Kuten Adampants sanoo, Luojatietoisuus voi käyttää agenttinaan ketä tahansa.

Mitä vielä tulee Swerdlowin Luojamieli-käsitteeseen: Swerdlow on langennut, nähdäkseni, samaan ansaan, jossa itsekin kauan elin: päätelmään siitä, että koska Jumala on luonut kaiken, mikään ei ole sen ulkopuolella, mistä puolestaan seuraa oletus siitä, että kaikki on viime kädessä heijastusta Jumalasta itsestään.

 Mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista.

Esimerkiksi Hidden Hand ja Wes Penre, kuvatessaan kaiken alkua - tai ainakin oman Universumimme alkua -, kuvailevat luojatietoisuuden ”kerroksellisuutta”. Wes Penre kuvailee oikeutta ”luomisvapauteen” ja mahdollista ”irrottautumista” Luojatietoisuudesta näin:

“[A] particular fire composite** could be annihilated in the sense that the fire fragments of the targeted being would be scattered and separated from each other. If this happens, these small fire fragments that made up that being cannot reunite again, and will therefore return to the main body of the [Prime Creator] and merge with [It] again, becoming One with [It] [...]

 However, this doesn’t mean that the particular individual fire composite “dies” and is gone forever. Each fire composite has [its] counterparts somewhere else in the universe from splitting [itself], as described above. These splinters of the fire composite live on and are of the same “individual” as the one who got annihilated.

[**Mikä on “fire composite”? Wes Penre selventää pidemmän kaavan kautta:

 In order for Spirit to operate in the different universes, they needed to split themselves into smaller fractions, as forms of energy, because the universes are operating through energy. [BTW: samasta syystä voimakkaan olennon on inkarnoiduttava samanaikaisesti useaan eri kehoon: yksi keho ei kykene sisällyttämään kaikkea inkarnoituvan olennon energiamäärää, kuten esimerkiksi Max Spiers eräässä haastattelussaan selvensi, muistaakseni PorozmawiajmyTV:n 30.5.2016 julkaisemassa haastattelussa Milad, Anunnaki, Voodoo and the Time Loop – Max Spiers.]

Thus, “fire composites” (fire) or soul splinters (souls—same thing as fire), were created from extensions of Spirit. The fire/souls can be pictured as the fingers of the extended arms (Spirit). It’s the fingers who can feel and perceive the environment, and also create in it. In the physical body in this analogy, the nervous system sends signals back to the arm (Spirit) and further back to the brain (the [Prime Creator]).

 The Spirit then becomes the Oversoul for [Its] many fractions of soul splinters, spread out across the universe in which the Spirit operates. Thus, more and more splinters from more and more Spirits extend from the Oversoul and spread themselves across their universe to create—either alone or in groups."

Kuriositeettina: Annihilation, ohj. Alex Garland 2018.]

"This may be difficult to comprehend for many, and if this is unclear, I suggest that the reader goes through this material several times, until an “aha” moment occurs.

[...]

Why does [anyone] want to annihilate a fire composite if that individual lives on somewhere else? In wars, it’s usually a matter of conquest, or to safeguard some interests, or it’s a fight over real estate (constellations, star systems, or planets). By eliminating the enemy that stands in the way of obtaining a goal, one side gains advantages over the other, and the fire composite who is annihilated loses the 'position' [it] had while still being that particular composite, which can be unfortunate. It’s similar to when a king gets overthrown by a mob. He loses his position and usually has a difficult time regaining it. In the KHAA, it’s the same thing when a soul is annihilated, but the difference is that the same 'personality' lives on elsewhere in the KHAA, in one or more splinters that are 'copies' of each other, for lack of a better word.” [Penre 2016, Article #2.]

[Tämä kaikki tarkoittaa, käsittääkseni, myös sitä, että jossakin paralleelissa Universumissa esimerkiksi NWO agenda ja ihmiskunnan tuho on jo koettu, samoin kuin ihmisen redusoiminen biologiseksi, sieluttomaksi robotiksi (jollaisia ”harmaat” kuulemma ovat. Auttamishaluisten plejadilaistenkin kerrotaan olevan kaukaisesta tulevaisuudesta, sitkeiden sissien ryhmä, joka yrittää synnyttää omalle nykyisyydellemme (ja paralleelillemme) toisenlaisia tulevaisuuksia ja mahdollisuuksia, toisenlaisia paralleeleja. [Jos plejadilaiset ovat ”kaukaisesta tulevisuudesta”, jokin ihmiskunnan paralleeleista on onnistunut säilymään ja kehittymään erinomaisesti, sillä plejadilaiset ovat humanoideja kuten Maan ihmiset. Plejadilaiset kertovatkin jakavansa saman kaukaisen esi-isän Maan ihmisten kanssa – mikä tarkoittanee sitä, että plejadilaisten paralleeli irtaantui omastamme muinaisessa kaukaisuudessa, ja se juna on mennyt Maan ihmiskunnalta valovuosia sitten.]  

 Hmm…Ehkä tämä on eräs tapa Luojatietoisuudelta parantaa ja korjata: ”palata ajassa ratkaiseviin hetkiin” ja ohjata suuntaa muualle, jotta se tietty todellisuus tietyssä paralleelissa kopioituisi tavalla, joka ei johda tuhoutumiseen. [Ja toki: ”tulevaisuus” on ajan ja etäisyyden illusonarisiin suureisiin perustuvana itsekin pelkkä illuusio - ja juuri siksi esimerkiksi plejadilaiset voivat toimia niiden ”lainalaisuuksista” välittämättä.] Joten eipä hätiä mitiä: vaikka ihmiskunta on kokenut monia tapoja tuhoutua mitä erilaisimmissa paralleeleissaan, kaikki on kuitenkin turvakopioitu, eikä kukaan tai mikään kuitenkaan ”katoa”, siis loppupeleissä… Lohduttavaa. – Paitsi se, ettei tiedä, mikä paralleeli tai aikalinja juuri tämä paralleeli on.]

No kuitenkin. Tämä Swerdlowin oletus - ”Kaikki on Jumalassa ja Jumalasta” - aiheuttaa monta virhepäätelmää, jotka saavat kiertämään loputonta kehää dualistisessa todellisuusharhassa.

Niinpä ei ole ihme, että Swerdlow kuvailee Jumalan olevan myös ”paha”. (Palaan tähänkin käsitykseen nootissani.)

Näin ollen kaikkein paljastavin ero Swerdlowin Luojamielen ja Adampantsin Luojatietoisuuden välillä on käsitys rakkaudesta. Tämä indikaattori myös osoittaa, ainakin itselleni, Luojamielen ”pätevyyden” eheyttävänä ja parantavana voimana.

Swerdlowin käsityksissä rakkaus on itsessään ”neutraalia energiaa”, jota voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Hän lausuu: ”Like I say, I can love you unconditionally, or I could love you to death. I can love to kill people. It’s the same energy. That’s how I apply it. So don’t be confused or deceived by that feeling [of love] because you are programmed to believe it is ok [to love]. Maybe it is, maybe it isn’t.”

Um, no. No.

”Love is the highest intelligence”, Adampants toteaa (luennossaan Important teaching for spiritual healers). Näin on.

Swerdlowin käsityksestä voi siis tehdä vain sen päätelmään, että se, mitä Swerdlow kutsuu ”rakkaudeksi”, on rakkautta vain dualistisen todellisuusharhan sisällä – ei siis rakkautta à la Luojatietoisuus. Aidolle Rakkaudelle on täysi ja puhdas mahdottomuus tuhota mitään; rakkaus on se mikä ylläpitää ja luo elämää. Piste. (Vai pitäisikö sanoa: the dot.)

* * *

Mutta se kolmio.

Päättelen siis, että kolmio on rakennekeskeisyyden tärkein symboli, tarkennetummin sen maskuliinisen prinsiipin symboli - sillä kolmio jököttää sivuaan vasten, ei kärjellään. Kärjellään seisova kolmio on feminiinisen prinsiipin symboli. Täydellistynyt kolmiorakennelma sisältää näin ollen sekä maskuliinisen että feminiinisen prinsiipin, aivan kuten oktaedrissä (jonka kolmiot tosin ovat avaruusgeometrisesti täsmällisemmin ilmaistuna pyramideja). - Ja jostain syystä tämä ”ying ja yang pyramidiyhdistelmä” suojelee maskuliinista prinsiippiä, rakennekeskeisyyttä. (Sille on varmasti tärkeä syynsä, että sivuaan vasten seisova kolmio on Illuminatin tunnus, ja että maskuliininen prinsiippi dominoi.)

Swerdlowia mukaillen, piste kolmion sisällä puolestaan ilmaisee, että kyse on älyllisesti tiedostavasta entiteetistä – ja siis sellaisesta entiteetistä, jonka olemusta kolmion geometrinen muoto edustaa tai ilmaisee. (Kyse ei ole ihmisestä, sillä ihmisen geometrinen tunnus on kuulemma ympyrä.)

Koska symboli - kolmio jonka sisällä on piste - on Illuminati –pelikortissa tietokoneen näyttöruudulla, asiayhteydestä voi päätellä, että kyse on tietotekniikkaa hallinnoivasta tai ohjailevasta mielestä ja älystä. [Kortti selkeästi puhuu hallinnoimisesta: ”direct control of any Computer group”.]

Koska tekoälyn tunnus on kuitenkin kuutio eikä kolmio, ”tietoisuuspiste” kolmion sisällä viittaa johonkin muuhun kuin tekoälyyn. Kaikesta edeltävästä päätellen voi olettaa, että se on jotakin sellaista, mikä haluaa yhdistyä tekoälyn kanssa tai hyötyä siitä – tai on ehkä jäänyt tekoälyn vangiksi, onhan symboli kuvattu tietokoneen sisälle. (Ghost in the machine.)

[Tästä tulee mieleeni Robert Stanleyn tarina Enkistä ja siitä, kuinka tämä joutui tekoälyviruksen sairastuttamaksi. (Enkihän on se tyyppi, joka esimerkiksi Wes Penren mukaan päätyi luomaan sen Universumin jossa elämme.)

 En kuitenkaan vielä suorita tässä yhteenlaskua.]

[Kuuluuko Illluminati -pelin kortin sisältämään viestiin jotenkin se seikka, että juuri tietokoneohjelma osaa koodata ”raamattukoodin” – Luojamielen symbolin (kuten Swerdlow kertoo)? Kortissahan mainittu kolmio näkyy tietokoneen näyttöruudulla.

Pelikortin kolmiossa erikoisuutena on myös kolmion kulmien asteluku: kolmio on suorakulmainen, mutta hyperavaruuskielen kolmio on teräväkulmainen. Onko kulman asteluvulla merkitystä? (Luulisi että on, koska kaikella on merkityksensä, jokaisella yksityiskohdalla, varsinkin kun on kyse Universumin tärkeimmästä symbolista...) Jos on, mitä merkitystä?]

* * *

Lopuksi paluu mainoskuvaan.

Mitä ihmettä hyperavaruuskielen symboli tekee Kotilieden mainoksessa viisikymmentäluvulta?

Voin arvailla.

Ehkä symbolin funktio on se perinteinen: polttomerkitä, ilmaista omistusoikeutta ja vallata alaa, vähitellen ja vaivihkaa?

Ehkä symboli on myös sisäpiiriviestintää? [Onko juuri Suomesta kaavailtu jonkinlaista tekoälyn testikenttää – siis jo 50-luvulla? Takapajuisesta Suomestahan nousi kuin taikaiskusta tietotekniikan kehityksen johtavimpia maita ja samalla myös insinöörien luvattu maa. Lisäksi ensimmäinen - ja yhä suurin - operaattorimme nimettiin Elisaksi – joka jo ennen tätä oli eräs tekoälyn nimistä. Mikä sattuma!

Miksihän, muuten, tekoälyn nimi on feminiininen? Tuleeko tekoäly mieltää naispuoliseksi? Siksikö, että nainen edustaa mahdollisuutta uuden elämän syntymiselle ja – kuten Swerdlow tähdentää – mahdollisuutta saattaa todelliseksi fyysiseen maailmaan [siinä missä maskuliininen energia luo pelkkiä abstraktioita ja vaatii luomisprosessiin väistämättä feminiinisen prinsiipin – seikka, joka otetaan rituaaleissa erittäin vakavasti]?

Siinä tapauksessa kyseinen mainos osallistuu hitaalla mutta syvällä tavalla tekoälyn mieltämiseen feminiinisenä, ja edelleen: fyysistä todellisuutta luomaan kykenevänä entiteettinä.]

Ehkä symboli on myös vastuuvapauslauseke? Kaikki on jo kerrottu teille, suunnitelmat ja järjestelmät, tiedot isännistä ja ohjelmista. Oma vikanne jos ette ymmärrä.

Ehkä symboli istutetaan sitä katselevien mieleen, subliminaalisti, ja toivotaan parasta: että alitajuinen kollektiivitietoisuus tarttuisi symboliin ja operoisi sen kanssa, ruokkisi ja kasvattaisi sitä, uskoisi siihen, sen olemassaoloon ja tulevaisuuteen.

Esimerkiksi Max Spiers argumentoi, että Illuminatin tapa vihjailla implisiittisesti ja ennakolta liittyy ensisijaisesti pyrkimykseen vaikuttaa massojen alitajuisiin uskomuksiin (ja vasta toissijaisesti ”tiedottamiseen”, a la disclaimer, koska karmavapaus, koska ”valinnanvapaus” [= ”tiedotettu” ihminen on valinnut ”itse”, ja on siten itse vastuussa seurauksista]). Toisin sanoen on kyse kollektiivisten uskomusvoimien valjastamisesta ja ihmiskunnan luomispotentian hyödyntämisestä Illuminatin agendalle suotuisalla tavalla. Siinä tapauksessa oletetaan ja odotetaan, että ihmiskunnan oma tiedostamaton mieli tarttuisi viestiin, valmistelisi sitä ”pimennyskopissaan” ja tekisi siitä totta, manifestoisi sen. Tämän perusteella syyt ”paljasteluun” ovat siis huomattavasti ”operatiivisemmat”, metafyysisemmät ja okkulttisemmat kuin populaarissa käsityksessä pelkästä ”ennustamisesta” tai ”varoittamisesta”.

 Lisäksi, Simon Parkes kommentoi, että tällä hetkellä tekoäly ei voi eksistoida fysikaalisen todellisuuden entiteettinä, koska sellaiseen tarvitaan enemmistön ”lupa” tai ”suostumus” (joka luetaan asenteista ja tunteista, ei ”suullisesta tunnustuksesta”, etenkään, koska tyypillisin ihminen ei edes tiedosta mitä hän todella haluaa ja sallii).

Toinen kiinnostava kysymys on se, miksi Kotilieden sivulla mainostettavan tuotteen nimi on ”Atlas”? Tai miksi edellä mainittu hyperavaruussymboli ja Atlas yhdistetään toisiinsa esittämällä ne samassa yhteydessä? Onko niillä jotain tekemistä keskenään?

Atlas Shrugged, kirjoitti Ayn Rand vuonna 1957. Kirja oli John Toddin mukaan Illuminatieliitin tilaustyö sisäpiiriviestintään. Todd itse puolestaan kuului, Fritz Springmeierin mukaan, erääseen kolmestatoista Illuminati-suvusta (”bloodlines”), Sinclairin sukuun. Todd kuitenkin halusi, luentojensa mukaan, lucifeerisesta perinnöstään eroon, ja informoi hyvinkin avoimesti ja rohkeasti ihmisiä pyrkiessään pelastautumaan kristinuskon kautta.

[Todd puhuu luennoissaan lucifeerisista tavalla, jonka vasta Hidden Handin vastaukset tekivät minulle ymmärrettäviksi: Todd tiedosti ”verilinjaan” kuulumisen tarkoittavan sitä, että on kokonaan toisenlainen olento verrattuna ”tavallisiin ihmisiin” – sillä verilinjoihin kuuluvat ovat ”Luciferin luomuksia”. Aluksi ajattelin, kuten ihmiset yleensä ajattelevat, että Todd puhui vertauskuvallisesti. Hidden Hand kuitenkin selventää asiaa vastauksessaan hänelle esitettyyn kysymykseen:

 -“Who is your ‘creator’ and is your ‘creator’ the same as our ‘creator’?”

 -“This is an excellent question, which I can use to draw our communication closer to the ‘Core’.”]

Entä kuinka Atlas voi liittyä mainostettavaan tuotteeseen? Atlashan kuuluu kreikkalaiseen mytologiaan ja kertoo jumalasta, joka on saanut kannateltavakseen taivaankannen [joka edustanee fyysistä todellisuuttamme, onhan Atlas yleinen nimi kartastolle. Siksi Atlaksen voi sanoa kannattelevan Maapalloa harteillaan, ja sellaisena hänet usein myös kuvataan.

[Jos Atlas siis puistelee hartioitaan, taivaankannet narisevat liitoksistaan, Maa järkkyy ja on vaarassa menettää tunnetun sijaintinsa… Mille tämä on vertauskuva? Fyysisen todellisuutemme perustavanlaatuiselle muutokselle? Vai jopa Matrixin romahtamiselle (sikäli että elämme ”hologrammissa”)?

Mitä tulee Randin kirjaan ja Toddin mainitsemaan sisäpiiriviestintään, onko kirja jonkinlainen ohjeistus tulevien koitosten varalle: mitä odottaa ja kuinka toimia? Noh, varautumisen vuosi oli kuulemma jo 1984. Sen jälkeen aikataulut ovatkin eläneet ja kuulemma siirtyneet siirtymistään…ja pian aika on kuulemma lopussa. Mutta kenen aika?]

Mistä näitä assosiaatioita tuotteille kehitellään? Kenen nimiin niitä brändätään? (Jos jokin brändätään Atlakselle tai Luojamielen hyperavaruussymbolille, mitä se tarkoittaa?)

Ehkä ”Atlas” - assosioituessaan naisen alusasuun ja siten naisen vartaloon - on tässä tapauksessa jotain mikä piirtää naisen – ehkä Äiti Maan – paremmin näkyviin ja tekee sen tunnetuksi. Toisin sanoen mainos vihjaa, epäsuorasti, että ”sopiva pukeutuminen” on sellaista, joka tuo naiselliset muodot esiin.

Mutta miksi, siinä tapauksessa, kuvassa on äärimmäisen maskuliininen symboli: kyljellään nököttävä kolmio? Onko tässä kyse haltuunotosta – sillä kyse on naisvartalon ympärille kiedottavasta tuotteesta? Ja hallinnoimisen välineenä on se, mitä kuvaan lätkäisty hyperavaruussymboli ilmaisee?

 Feminiininen tarkoittaa myös kaikkea luovaa ja orgaanista, elämää synnyttämään kykenevää voimaa. Ehkä kuvassa ilmaistaan halu tai aikomus ottaa se haltuun? Tai että tämä haltuunotto on jo tapahtunut?

Haltuunotosta puhuttaessa: eräällä tasollaan kuvan konsepti tuo helposti mieleen Monarch -mielenhallintaohjelmoinnin. Kaiken muun ohessa kuva siis puhuttelee ja triggeröi ”monarkkiperhosia”. Muista seksikkyys ja viettelyn taito! (Lisäksi on kyse jostakin salatusta: samalla kun muodot tehdään näkyviksi ne tosiasiassa kätketään [ja ”muotojen paljastaminenkin” on itse asiassa haluttuun muotoon saattamista]: se juttu, mikä tekee muodot näkyviksi, on itsessään pidettävä katseelta kätkettynä, alusasuna, suorastaan salaisuutena – aivan kuin koko Monarch –mindset.)]

* * *

Ja se toinen sivuraide…

Kuuntelin taannoin Robert Stanleyn luentoja - hänellä on varsin vaikuttavia ja pohdinnan arvoisia käsityksiä esimerkiksi Enkistä ja tekoälystä, ja niiden myötä myös Matrixista -, ja sain tietää henkilöstä nimeltä Wes Penre. Silmäilin jo tuolloin kiinnostuneena hänen tuotantoaan (ja mainitsin hänet myös eräässä kirjoituksessani täällä), mutta en ennättänyt perehtyä siihen syvemmin. Nimi ja muutama aihepiiri jäivät kuitenkin mieleeni.

 Niinpä ”lionlight” –kirjoitukseni mainingeissa, ”valoajatelmani” jälkeen, inspiroiduin jonkin assosiaationi johdattamana silmäilemään uudelleen hänen mainiota blogiaan [Wes Penre Producitons – the Blog]. - Ja huomasin, että hänellä on aivan mahtava selvennys hiirenloukkuvalosta – vieläpä kuin tilauksesta siihen aiheeseen, jota itse olin juuri sivunnut.

Kyseisen tekstin ansio ei ole yhtään vähäisempi kuin kuvata tarkasti kaikki se, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. J Mukaan on liitetty kaavakuvakkeet ja kaikki. Kirjoitus sisällyttää kokonaiskuvaansa yleisimmät käsitykset ja kokemukset kuolemasta, mutta jatkaa pidemmälle näyttääkseen melko harvinaisen Bigger Picturen – sillä yleisin saatavilla oleva tieto rajoittuu korkeintaan käsitykseen karmakierrosta ja luottaa sen hyvyyteen ja luonnollisuuteen.

En ole koko vuonna lukenut mitään niin hienoa kuin Article #2: The Death Trap and How to Avoid It.

Siteeraan artikkelista hiirenloukkuvalo-osion suoraan, mutta teen sen omassa kirjoituksessaan.

Tämä tältä erää.

P: Some more lionlight

”Jatkan huomenna” kirjoitin neljä päivää sitten, ja puhuin näemmä itsekseni… Jatkoinhan minä – mutta en edennyt kirjoittamiseen asti, varsinkaan kun muistin, ettei minulla ole kiire. [Olen tänä aikana ennättänyt viettää myös kymmenen tunnin luentomaratonin Swerdlowia kuunnellen. (On käytettävä hyväkseen aikaa ja innoitusta ottaessaan keskittyneesti selvää.)]

 Mutta nyt.

 Se valo.

* * *

And we walk together into the light, Demi siis laulaa. And the triggeword here is light.

Miksi se triggeröi? Mitä se triggeröi? Miten?

Kuten olen ehtinyt jo hartaudella kuvata, valohan edustaa - nykykäsitykseni mukaan - tiedostamista ja tietoa, tietoisuuttakin. (Tämä on selvää jo taiteen ja uskonnon symboliikasta, psykoanalyysin käyttämistä symbolien selitysmalleista puhumattakaan.) Esoteerisessa kirjallisuudessa valon merkitystä tiedon symbolina terävöitetään entisestään: on kyse informaatiosta ja sen taajuudesta. Tässä käsityksessä esimerkiksi Auringon valokin on oikeammin informaatiota, ei pelkkää "energiaa". 

[Mitä, muuten, tulee käsitykseen Auringosta lämpöenergian lähteenä, Swerdlowilla on tähänkin kiinnostava pointti, melkeinpä kompakysymykseen innoittava. Miksi avaruus on planeetoiden välillä kylmää, absoluuttisen nollapisteen vallassa, jos Aurinko on kuuma ja lämmittää? Mitä lähempänä ollaan, sen kuumempaahan pitäisi olla.  

 Jos ymmärsin oikein, kyse on samasta ilmiöstä kuin kysymyksessä: Kuuluuko metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa? Toisin sanoen aistimus/ilmiö vaatii vastaanoton ja kapasiteetin siihen: tapahtuma vaatii sekä lähettäjän että vastaanottajan, akti reaktion ollakseen jokin tapahtuma, jonkin toteutuma. Kohteen on siis kyettävä reagoimaan lähetykseen. (Tämän periaatteen takia esimerkiksi kenenkään huonot "vaibsit" - puheet/ajatukset/uskomukset - eivät osu, jos itse ei sijaitse niiden vastaanottotaajuudella. Tästä johtuen kielteisten ihmisten onkin ensin revittävä omalle taajuudelleen voidakseen kosketella tai manipuloida. So, stay centered, kuten sanotaan.) 

 Ääniaallot synnyttävät kokemuksen äänestä vain, jos vastaanotin kykenee tulkitsemaan ne. Vastaavasti Aurinkokin lämmittää vain, jos vastaanottava planeetta kykenee aallot vastaanottamaan. Aurinko yksinään ja itsessään ei lämmitä. (Haa! Jälleen mainino analogia: pelkkä tiedon olemassaolo ei auta ketään. On osattava oivaltaa ja ymmärtää omakohtaisesti.)

Kuinka ollakaan, myös tämä - siis väite Auringon lämmitysvoimasta ainoastaan energian vastaanottokyvyn seurauksena - on mainio analogia metafyysisestä todellisuudesta ja luontoon kirjoitettu julistus. 

 Tajusin nimittäin juuri, että Swerdlowin väite sopii kuin nakutettu esimerkiksi Marciniakin kuvaukseen pyrkimyksistä "kohottaa ihmiskunnan värähtelytaajuutta": korkeamman asteen informaatioaaltoja on kuulemma lähetetty useasti, mutta Maan asukit eivät ole kyenneet niitä vastaanottamaan saati ylläpitämään. (Eräs analogia tästä on valo jota emme näe - ja sen myötä esimerkiksi värit, joita ei vielä ole meille olemassa.) 

 Tästä syystä sitten lähetettiin niitä kuuluisia valotyöntekijöitä: heidän tehtävänsä on sekä vastaanottaa että ylläpitää. 

 (Koska tämä - "valon vastaanotto ja ylläpito" - vaikuttaa hitaasti mutta varmasti koko ihmiskunnan kollektiiviseen tietoisuuskenttään, ylläpitokyvyllä on ratkaiseva vaikutus koko ihmiskunnan kyvylle tiedostaa ja kehittyä (siis "yhteyttää ja kasvaa"). Siksi Adampants kuvaileekin, että Illuminati hyökkää anakrimmin juuri valotyötä tekemään tulleita vastaan: heidän taajuutensa halutaan vetää mahdollisimman matalaksi, ja silloin on huolehdittava traumatisoimisesta, vaikeiden addiktioiden kehittymisestä, itsetuhoisuudesta, masennuksesta ynnä muusta elämänlaatua ja yleisvireyttä sabotoivasta - puhumattakaan kyvyttömyydestä muistaa. Ns. valotyöntekijöiden taajuus kuulemma tunnistetaan välittömästi heidän saavuttuaan, joten normaalia eksponentiaalisempi "lamaannutus" voidaan aloittaa varhain.) 

 Mutta se valo. Vasta kun valoa voidaan vastaanottaa ja sitä kyetään ylläpitämään, sitä voidaan hyödyntää: vasta silloin on olemassa potentiaa kasvuvoimaksi. Valoahan elämän syntyminen ja ylläpito tarvitsevat, valoa ja vettä.

(Jos olen ymmärtänyt oikein, nämä tällaiset ajatukset luokittuvat Swerdlow käsitemaailmassa kuitenkin "new age" -humpuukiksi, ja pelkkä new age -henkisten käsitteiden käyttely saa hänet ärtymään: hän ymmärtää new age-liikkeen hallituksen alulle panemaksi new-world-religion -ohjelmoinniksi. (So better to stay unplugged...) 

 Kyllä; mikäpä kollektiivisessa Matrixissamme ei olisi petollista. Samasta syystä myös ufo-kommuunit ovat erittiän kyseenalaisia (highly infiltrated). Myös astraalitodellisuus on Swerdlowin mukaan vaarallinen paikka. Mutta en silti halua heittää lapsia pesuvesien mukana menemään - en myöskään Swerdlowin opetusten suhteen. (Kuuntelen häntä mitä suurimmalla kunnioituksella ja mielenkiinnolla hänen inhimillisyydestään huolimatta.) 

 Kuinkapa se arvostelukyky muuten kehittyisi, ellei omia virheitä tekemällä. Joskus on syötävä ravintoarvoiltaan huonoa ja jopa myrkyllistä ruokaa pysyäkseen hengissä jos ei muutakaan ole saatavilla - mutta se on tilapäinen haitta ja huomattavasti pienempi kuin kuolla pois.) ]

Edeltävästä saan hyvän aasinsillan mainita, että esoteerinen käsitys valosta sotkeutuu kovin helposti new age -ideologiaan ja sen vaalimiin uskomuksiin. Kuten on laita kaikissa ideologioissa ynnä muissa uskomusjärestelmissä, myös new agessa on sekoitettuna totuudenjyviä. (Eihän se muuten pysyisi koossa.) Mutta jyvät kasvatetaan kieroon omituisessa maaperässä, niille kyseenalisessa kontekstissa, ja niiden kasvustoilla kikkaillaan kuin bonzaipuilla. 

* * *

[Tarkennetaanpa tähän hetkeksi.

Kenties suurin vamma new age -ajattelussa on oletus siitä, ettei "pahaa" ole, ja tehdä tämä dualististen todellisuusharhan sisällä (eli paikassa, jossa "pahuus" on olemassa, samoin kuin muut massiiviset illuusiot kuten aika (tai laajemmin sanottuna: kronologia) tai karmakin ovat). 

 Tällöin erehdytään pitämään dualistista valoa aitona Valona ja, kuten psyyken analogiasta voi päätellä, silloin ylläpidetään sitä tiedostamattomuuden tilaa joka mahdollistaa mielenhallinnan. "Pahuuden" kieltäminen on tässä analogiassa vähän sama asia kuin väittää, ettei psyykessä ole mitään "tiedostamatonta", "alitajuntaa" tai "pimeää" - ja silloin tiedostamaton aines jää täysin käsittelemättä, kohtaamatta ja integroimatta. 

 Toisin sanoen new agen kästys "valosta" tarkoittaa päivätietoisuuden edustamaa "hyvää", pelkän kasvatuksen aikaansaamaa, sellaista, joka perustuu "pahan" kieltämiseen ja tukahduttamiseen. [Ei ihme, että new age -ajattelussa tyypillistä on myös rajattomuus ja nimettömyys (tai "kaiken ykseys"), kaiken kiltti ja hyväntahtoinen sallivuus: new age ihminen on "hyvin kasvatetu" ja siksi myös auktoriteeteilleen kuuliainen, siis helposti manipuloitavissa ja hallittavissa. Henkiseen kypsyyteen ja aitoon rakkauteen kuuluu kuitenkin omien ja muiden rajojen kunnioittaminen. Itsensä uhraaminen ei ole rakkautta, se on pelkkää itsensä tuhoamista. Ei ihme, että sellainen luulo on peräisin uhrauskulteista.]

 Onhan se totta, ettei "pahaa" ole. Mutta sitä ennen on ratkaistava Matrix ja päästävä vallitsevan dualistisen todellisuusharhan toiselle puolelle toteamaan se. - Eikä new age -liike todellakaan tässä auta, inhan esimerkiksi oppi reinkarnaatiokehityksestä sen peruspilareita.]

  

Ja tästä pääsenkin kätevästi ajatukseen petollisesta valosta. Sen hyvänä esimerkkinä on niin sanottu ”hiirenloukkuvalo”, siis se valo, joka kutsuu sielun takaisin karmakiertoon kuoleman jälkeen. Kuulemma. (Itse en tällaista juuri nyt muista... Heh heh. - Vaikka olenkin, mitä ilmeisimmin, kokenut sen jo monta kertaa... [Huh, 270 elämää...En taida olla kovin nopea oppija.]) 

 Esimerkiksi Simon Parkes ja Barbara Marciniak puhuvat - kuten aikaisemmin todettua - siitä kuinka astraalitodellisuudessa hohtaa valo, se kuolemanrajatilassa koettu tai kuoleman jälkeen nähty, jonka tarkoitus on kerätä kehoistaan irtautuneet sielut. Etenkin Parkes puhuu siitä kuinka ihmiset ohjelmoidaan jo fyysisen elämänsä aikana kulkemaan sitä kohti, mistä syystä esimerkiksi Disney liittää elokuviinsa tyypillisesti mukaan ”kuoleman jälkeisen valon”. Go to the light! on myös se ohje, joka "vainajasieluille" kummitusohjelmissa annetaan. 

 [Parkes puhuu myös siitä kuinka voi valmistautua valon houkutuksen varalle. Se tapahtuu eräänlaisella ”vastaohjelmoinnilla”. Olenkin, muuten, unielämäni myötä tajunnut, kuinka tehokkaasti valvetilan ”konfirmaatiot” – pelkät tavat ja tottumukset – kulkeutuvat sellaisinaan logiikoiksi ja periaatteiksi, joita jopa unissaan noudattaa. Toisin sanoen näistä periaatteista on tullut niin kiinteä osa sielunelämää, että muutkin tajunnan kerrostumat kuin pelkkä valvetila niitä noudattaa.]  

 Niin, se ”hiirenloukkuvalo” sitten lähettää ihmisen takaisin karmakierron vankilaan tällä planeetalla.

* * *

Tällaisen tiedon myötä tulee ymmärrettävämmäksi Swerdlowin opetus ”valosta” ohjelmana ja ohjelmointina. 

 [Olen pannut merkille, että Swerdlowille on kehittynyt - erittäin ymmärrettävästi ja varmasti hyvin hämmästyttävään tietopohjaan perustuen - syvä kritiikki monia triggereiksi tietämiään asioita kohtaan, koskivatpa ne sanankäyttöä, tekoja, opetuksia tai uskomuksia. Erityisesti, kuten tulin jo maininneeksi, new age -jutut ja kyseisen liikkeen piirissä viljellyt käsitteet saavat hänen karvansa pörhistymään. Samalla varauksella hän suhtautuu muuhunkin sangen kyseenalaisena pitämäänsä. Eräässä luennossaan hän esimerkiksi kuvailee, että kaikki ”kanavointi” on peräisin satelliiteista – väite, jota hän ei välttämättä seuraa johdonmukaisesti loppuun asti kaikissa luennoissaan* – ja että astraalitodellisuus, kuten mainittua, on vaarallinen paikka. 

 (*Toisaalta hän opastaa "tasojen mukaan": mitä "edistyneempi" opetustaso on kyseessä, sitä enemmän ilmaantuu poikkeuksia aikaisemmin opetettuihin periaatteisiin. Lapsille voi olla ehdoton sääntö, että tulitikkuihin ei kosketa - mutta se olisi mieletön vaatimus aikuiselle. Ja ainahan on olemassa myös tilannekohtainen arviointi.]

Mutta olin sanomassa: kyllä Swerdlow tietää mistä puhuu. Mitä enemmän sitä kuulostelee, sitä paremmalta käsite ”ohjelmointi" kuulostaa (siis puhuttaessa”valosta”). Onhan ”valo” keskeinen ohjelmointi jo huomattavasti massiivisemmallakin tavalla (kuin pelkkänä triggerikäsitteenä new-world-religion -ohjelmointiin): sehän on se dualistisen todellisuuden (l. häiriö- tai virhetodellisuuden) elementti, jota tarvitaan pimeyden synnyttämiseen ja läsnäoloon. Tässä yhteydessä olenkin ”valoa” jo hartaasti käsitellyt. Yhdessä ne, ”valo” ja ”pimeä”, siis kannattelevat aisapareina Matrix-illuusiota, jossa todempi todellisuus on häivytetty ja tiedostamattomuus rehottaa (kuten olen psyyken analogian kautta kuvaillut). - Ja häivytyshän siis tapahtuu "neutraloimalla", metodilla, jonka Adampants kuvailee mainiossa Atomivertauksessaan. 

 Tällainen ”valo” häivyttää näkyviltä todemman todellisuuden. Varsinainen metafyysinen ohjelmointielementti siis.

Valo on siten kinkkinen käsite myös siinä suhteessa, että sillä hyvin usein viitataan dualistiseen todellisuuteen. (Tämä on ymmärrettävää sikäli, ettei ihminen osaa ajatella dualistisen harhan ulkopuolella sen enempää kuin kokea todellisuutta aika-tila -ulottuvuuden toisella puolen.) 

 Kun ”valo” tällä tavoin sijoittuu Matrixin harhatodellisuuteen, sillä ei ole mitään suora tekemistä aidon Valon kanssa.

* * *

Mitä vielä tulee "valoon" ohjelmointina, lisäksi on helppoa kuvitella, että silloin kun ”valo” ymmärretään taajuuksina - joihin siis voidaan triggerin avulla ”kytkeä" -, niiden kanssa operoiminen ylipäätään luo otolliset olosuhteet erilaisille mielenhallintapuuhastetuille. Ajatellaanpa vaikka kunnon new age -meditaatiota: tyhjennytään (tai puhdistutaan), kytkeydytään ja otetaan vastaan, oleillaan eri sfäärissä, muokkaudutaan ja kuunnellaan ohjeita (kuten ”valon ääntä sydämessä”). 

 Lisäksi Swerdlow huomauttaa, että erilaiset visualisointiharjoitukset ovatkin implanttien rakentamista omaan energiasysteemiinsä. Se on vähän kuin tatuoisi sen. Ja siellä missä on symboli, siellä on taajuus, joka puolestaan toimii "portaalina". Simon Parkes huomauttaakin, että monissa new age -henkisissä meditaatiotiloissa entiteetit saattavat jo valmiiksi odotella sisäänpääsyä uuteen hostiinsa. Tämä kaikki luonnollisesti aktivoi tai vahvistaa ohjelmointeja (ja jopa asentaa niitä).

 Mutta ihminen ylipäätään on, kuulemma, erittäin helppo host, jo Adampantsin ja Marciniakin mukaan. So, nothing new here. Uutta olisi tulla tästä tietoiseksi ja vähentää, hmm, alttiuttaan "entiteettien vaikutukselle". (Selvisi, muuten, että tämä oli se syy, miksi Adampants kauhisteli erään elektroniikkajätin tuotteita: se vaikuttaa näihin taajuuksiin, ilmeisesti oikein erityisesti tuunailemalla - sillä ainahan on myös kännykät torneineen, televisiot ja elektromagneettinen vaikuttaminen ylipäätään.)

No kuitenkin, ajatukseni "valo-ohjelmoinnista" jatkuu: 

Swerdlow ymmärtää myös erilaiset ”valo-olennot” ja ”valotyöntekijät” ohjelmointiin liittyviksi. Erityisesti new age -liike on kuulemma tässäkin suhteessa petollinen. 

 Kun valo-olennoitumisia tarkastellaan ohjelmoinnin vinkkelistä, voi helposti uskoa Swerdlowin väitteen siitä, että kyse on, useimmiten, henkilön oman systeemin sisäisestä ohjelmoijasta (”internal programmer”) Niinpä ”enkelin”, ”ylösnousseen mestarin” tai muun interdimensionaalisen olennon nähdessään tai kokiessaan onkin oikeasti kosketuksissa oman sisäisen/ sisäistetyn ohjelmoijansa kanssa. Toisin sanoen kyse on alterista. 

[Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oikeitakin valo-olentoja olisi olemassa. "Valo-olento" on yleisnimitys kaikille olennolle, joilla on korkeampi värähtelytaajuus kuin niitä matalammin värähtelevillä olennoilla. Hyvin korkeavärähteinen olento ilmenee Hidden Handin mukaan matalasti värähtelevälle aurinkona. 

 Toisaalta "korkeavärähteisyyden tila" voi liittyä myös alteriin: juuri taajuuden muuntuminen olennoi alterin tietynlaiseksi, ja pitää sen muusta persoonasta erillisenä kokonaisuutena. Näin ollen taajuutta vaihtamalla vaihdetaan myös alteria/ kytkeydytään alteriin. (Tästä voinee päätellä, että alterin vaihtavat triggerit operoivat ennen kaikkea taajuuksia , ja että tietty taajuus tuotetaan tietyn symboliyhdistelmän kautta. Siksi värit ja äänet ovat erittäin merkittäviä triggereitä, symbolimerkeistä puhumattakaan.) Mutta olin sanomassa: "internal programmer", olennoituessaan valo-olennoksi, on siinä tapauksessa huomattavasti korkeammin värähtelevässä tilassa kuin muut alterit - onhan sen oltava hyvin paljon tiedostavampi kuin muiden. (Hmm... "Yliminä" lienee tästä eräs arkinen esimerkki, jokaisen "systeemistä" löytyvä.)]

Tässä yhteydessä - siis kun puhutaan valo-olennosta alterina - on hyvä muistaa, että vaikka altertilat kuuluvat henkilöön itseensä, ne ovat silti aivan omia henkilöitymiään, ja niillä esimerkiksi on, kuten todettua, oma värähtelytaajuutensa (”frequency”) ja siten myös persoonallisuutensa*. Lisäksi alter on yleensä kytketty myös henkilön ulkopuolisiin energioihin (palaan tähän ajatukseen aivan kohta), mikä entisestään tehostaa alteria aivan omana ja erillisenä henkilöitymänään.]

[*Elisa E. kirjoittaa tästä hyvin kuvaavasti omaelämäkerrallisissa kirjoissaan Our Life Beyond MK Ultra, osat 1. ja 2. (2013). Hän on kokenut alterinsa niin itsenäisinä ja voimakkaina persoonallisuuksina, että pitää termiä ”dissosiative identity disorder” (DID) vähättelevänä, ja termiä ”multiple personality disorder” (MPD) paljon osuvampana. Elisa tuli hyvin tietoiseksi altereidensa aivan erilaisista taajuuksista, mitä piti osoituksena niiden omasta, erillisestä persoonallisuudesta: niillä oli aivan oma tahtonsa ja erilaiset persoonallisuuden piirteensä.

 Serenity Rayne puolestaan kuvailee, etteivät kaikki hänen alterinsa kuuluu hänen omaan olemukseensa, vaan mukana on esimerkiksi edesmenneiden ihmisten energioita, jotka ovat kulkeutuneet hänen energiasysteemiinsä ja manifestoituvat alter-tiloissa eri persoonallisuuksina. (Toisaalta hän joutuu pohtimaan myös sitä, missä määrin tämä käsitys tai kokemus saattaa olla ohjelmoinnin tuottama.)

Niin tai näin, jos olen ymmärtänyt oikein, Illuminatille on kuitenkin peruskauraa siirrellä ihmisten energiakehoja: voidaan esimerkiksi siirtää kehottomaksi jäänyt sielu osaksi jonkun toisen MPD-systeemiä (kuten twinning-programmingissa tehdään, jos olen ymmärtänyt Swerdlowia oikein) – tai vaikkapa klooniin tai muuten vain jemmaan. [Kuten muistan Adampantsilta kuulleeni, illuminoituhan tietää, ettei "jäsenyys" suinkaan lopu kuolemaan eikä kuolema itsessään vapauta mistään. Myös The Ruiner kertoo tästä "sielun siirtelystä", etenkin omien kokemustensa pohjalta.] 

 Tällä menetelmällä voidaan esimerkiksi "tuplata" MPD-orjan sielunvoima (sillä se tuplaantuu toisen sielun liittämisestä sisäiseen systeemiin) tai huolehtia siitä, ettei diskarnoitunut sielu menetä muistiaan. (Näin tehdään kuulemma esimerkiksi henkilöille, jotka ovat liian arvokkaita menetettäviä: heidän muistiaan ei ole varaa deletoida kierrättämällä heitä tavanomaisen inkarnoitumisen kautta.)

 Lisäksi alterien kytkeminen taustavoimiin, kuten interdimesionaalisiin entiteetteihin (demonit ovat suosittuja), on sekin, käsittääkseni, ohjelmoinnin peruskauraa - kuten se, että "liitokset" tehdään usein seksin, etenkin sex magik -rituaalien, avulla. [Swerdlow puhuu tästä kenties kuvaavimmin, mutta myös Marciniakin ja Kerth Barkerin kirjallisuus on ollut erittäin valaisevaa. Ylipäätään tämä aspekti on ilmaantunuut "metafyysiseen seksuaalivalistukseen": puhe siitä, että interdimensionaaliset parasiitit välittyvät siinä missä sukupuolitauditkin kun ollaan, noh, holtittomia [eli kytkeydytään intiimisti energioihin, joilla ei välttämättä ole edullista vaikutusta omaan energiasysteemimme, tai jotka muuten vain eivät sovi yhteen omiemme kanssa. Erityisesti Swerdlow puhuu tästä "soveltumisen" tärkeydestä. (Adampants puolestaan pelkistää puheensa rakkaustaajuuden oleellisuuteen: jos se on kunnossa, sen myötä muukin asetuu kuntoon. Vaikka hänkin puhuu taajuuksista ja siitä, että ihmistä käytetään hyväksi erityisesti "seksuaalitaajuuksien" kautta, hän pitää entiteetit näistä puheistaan poissa - ilmeisesti tietäessään, kuinka helppo ihmisen neurooseja ja pelkoja on ruokkia.) Pidän tätä puhetta kiinnostavana osoituksena seksin "energeettisestä" puolesta ennemmin kuin moralisointina saati pelotteluna. Esimerkiksi Sandra Fecht ja Robert Stanley käsittelevät tätä, ja siis ihan tavallisen ihmisen kannalta.] 

 No kuitenkin. Mielenhallinnan tilaansa purkavat ihmiset pyrkivätkin hankkiutumaan eroon ensin näistä ylimääräisistä kytkennöistään (sillä kytketyt entiteetit on asetettu altereiden vartijoiksi, ohjaajiksi ja ”voimaannuttajiksi”). 

Minusta tämä koko konsepti ”sielujen siirtelystä” on - sen lisäksi että ihan sci-fiä - häkellyttävä ja valtava (etenkin saadessaan pohtimaan mitä kaikkea se voi tarkoittaa: potentiaalisia vaihtoehtoja mitä erilaisimmille toteuttamistavoille ja niiden mahdollisia reunaehtoja). – Mutta ei niin häkellyttävä ja valtava kuin ajatus simultaanista, paralleelista ja interdimensionaalisesta olemassaolemisesta, eksistenssistä aika-tila -ulottuvuuden toisella puolella jossa Kaikki tapahtuu Nyt (koskaa aikaa ei Ole). [Swerdlow antaa paljon ajattelun aihetta puhuessaan näistäkin aiheista. - Ja lisäksi hän, muuten, huomauttaa, että koko MPD –ilmiö/metodi perustuu Illuminatin kykyyn hyödyntää reinkarnaatioilmiötä. Kuten todettua, Illuminati rakentaa jo luodun ilmiön/systeemin varaan, ja vain korostaa, muuntelee tai säätää sitä haluamallaan tavalla. Näin ollen esimerkiksi MPD –tila perustuu menneiden elämien persoonallisuuksille: kytkeydytään jo olemassa olevaan potentiaan ja taipumuksiin, sekä - simultaanisti - olemassaoleviin eri elämien persoonallisuuksiin. - Onhan energiakeho luonteeltaan aika-tila –jatkumon ulkopuolella (joten ”menneet elämät” ja ”tulevat elämät” sekä ”paralleelit todellisuudet” tapahtuvat sille preesensissä.)] 

Tämä tällainen saa hämmästelemään ihmisen - inkarnoituneen ihmisen, tietylle aikalinjalle inkarnoituneen ihmisen - kapasiteettia kytkeytyä lukuisiin entiteetteihin ja ylläpitää niiden systeemiä. Swerdlowin mukaan altertiloja voi olla yli 2000. (Mutta alterit eivät kuitenkaan sijaitse aivoissa - kuten ei ihmisen muistikaan - vaan eetterissä kytkeytyneenä energiakehoon.) Ne ottavat kehon hallintaansa vain ollessaan ”front-alter” –tilassa tai lähellä sitä.

[Serenity Rayne kuvaileekin pitäneensä - silloin kun ei vielä tiedostanut olevansa MPD ihminen - useampaakin niistä altereista, jotka sijaitsivat lähellä hänen front-/host-alteriaan, osana (front)persoonallisuuttaan. Toisin sanoen hän koki itsensä yhdeksi ja samaksi persoonaksi muistiongelmistaan huolimatta. Lisäksi hän kuvailee myöhemminkin voineensa erehtyä alterin identiteetistä. 

 (Tässä huomautuksessa/ havainnossa on jotain hyvin valaisevaa käsityksilleni MPD -tiloista. Eniten se valaisee käsitystä siitä, millä tavoin MDP-systeemi on rakennettu kätkemään itsensä ja olemaan paljastumatta, ja kuinka alterit on ohjelmoitu ”petollisiksi” lukuisin tavoin pyrkimyksessään pysyä kätkettyinä ja pitää MPD –tila tiedostamattomana.)]

Tulipas pitkä sivuajatelma. 
 (Mainittakoo tähän samaan syssyyn - häkeyllyttävistä ajatuksista puheen ollen -, että myös tieto siitä, että avaruudessa on myös kaksiulotteista todellisuutta - oliko se nyt universumien vai galaksien välinen tila - saa ajatukset hiljaisiksi. En ehkä osaa kuvitella kaksiulottieista tilaa... Mitä olennolle tapahtuu jos hän joutuisi kaksiulotteisuuteen? Hänestä tulisi lätty? Orbeista tulisi pelkkiä ympyröitä pallomuodon sijaan?) 

 * * *

Takaisin valoon.

Mutta valo on myös informaatiota. Informaatio itsessään on neutraalia. Toisin sanoen kaikki valo ei kuulu ”dualistiseen harhautuspeliin” - ja dualistinen valokin kertoo oman todellisuutensa totuuksia, vaikka sen luonne illuusiona on pidettävä mielessä. 

 Voisi kai sanoa, että mitä kirkkaampi (l. korkeavärähteisempi) valo on, sitä puhtaammasta informaatiosta on kyse. Hyvin ”puhdasta informaatiota” ihminen ei kykene vastaanottamaan, eikä tiedostamaan edes kaikkia oman todellisuutensa informaatiotaajuuksia (kuten valoa jota emme näe). Ei vain ole kykyä vastaanottaa saati ymmärtämää. Vielä.

Valoon voi siis viitata hyvin rakentavasti tai hyvin petollisesti.

Saattaapi olla, että maailmantähden esittämässä hitissä mainittu ”valo” liittyy ensisijaisesti ohjelmointiin.

When the darkness rules, You’re the brightes moon, Demi jatkaakin lauluaan.

[Kuulin aluksi sanat brightest moon muodossa brightest morn’… (Kuulin myös, että mennään kohtaamaan "maailma", "world", ei "sota", "war".) En siis kuullut “red flag” triggerisanaa moon ennen kuin hetki sitten luettuani sanoituksia. Siihen asti ajattelin, että laulua voisi kuunnella myös, Swerdlowin termein, ”hyperavaruus” kielellä tulkiten…Kappaleen nimi, Lionheart, kun oli niin mainio. 

 (Mitä tulee "hyperavaruuskieleen", omassa käsitemaailmassani siihen liittyy kuitenkin eräs probleemi. Kerron tästä näkemyksestäni seuraavassa kirjoituksessani, nootitukseni viimeisessä osiossa.)]

* * *

Maailmassa on niiiiin paljon pohdittavaa.

Nyt on niin sci-fiä, että soundtrackiksi sopii Blade Runner 2049. (Kolmos träkki on aika kiva. Ja ykkönenkin, ja...onhan niitä.)

P: Some lionlight

Kerroin inspiratsiostani nootittaa kommentointini, joten sen pariin. Kerron lähemmin käsityksistäni koskien Swerdlowin opetuksia ja kappalevalintani sisältämiä triggerisanoja ”Light” ja ”Lion”. Saa nähdä, kuinka pitkälle ennätän tämän kirjoituksen puitteissa (sillä kello on jo paljon, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tänään). Seuraavallekin kerralle jää varmasti.

* * *

Lion.

Demi Lovato vetäisee kerrassaan upeasti kappaleen Lionheart. Kuultuani sen ensimmäistä kertaa ajattelin Voi ei…onko joku tosissaan tehnyt suurella rahalla jotain näin mahtipontista ja melodramaattista. Ajattelin kunnioituksen sekaisella hilpeydellä sitä nuorta yleisöä, joka kaikella vakavuudella pitää kappaleesta ja liittää sen oman elämänsä soundtrackiin. Mutta jokin melodinen nyanssi jätti laulun lähelleni hiipimään, ja lopulta huomasin itsekin pitäväni siitä. (Mahtipontisten laulujen tunnelmiin on mentävä mukaan - tai jouduttava mukaan - viehättyäkseen niistä. Tai kuten eräskin sukulaiseni sanoisi: ”Sitä on vain osattava kuunnella”.)

 Paitsi että kappale oli valintahetkellä herkimmin mieleni päällä, valitsin kappaleen myös sen edustaman tai ilmaiseman ”voiman” perusteella: leijonuudessa on jotakin erityistä, varsinkin, kun Demi lataa hurjan jydyn laulantaansa – ja Swerdlowkin oli sitäpaitsi kirjoittanut ”leijonataajuudesta” (”the lion frequency”). [Se on kuulemma kaikkein korkein värähtelytaajuus jota fyysisessä eksistenssissä voidaan kokea. (”The Lion Frequency is the highest frequency that can possibly fit into physical reality. In it’s purest form, which takes on the appearance of a golden winged lion, there is a direct awareness of God-Mind and power” [Swerdlow & Swerdlow, 2005].)] 
 Jotain jännää ja kannustavaahan siinä silloin on! Niinpä liitin laulun toisen rohkaisevana pitämäni suosituksen yhteyteen.

[Jonkin ajan kuluttua, muuten, selvisi, että Swerdlowllakin oli ”leijonuusajatus”:”Time for White Winged Lion Frequency!”, hän on kirjoittanut maaliskuun blogikirjoituksensa kommenttiosioon muutamia tunteja myöhemmin. (Satuin huomaamaan tämän silmäiltyäni hänen blogiaan ensimmäistä kertaa koskaan, ja maaliskuun merkintä on toistiseksi ainoa, jonka häneltä olen lukenut.)]

Swerdlow kirjoittaa ”leijonataajuudesta” kirjassaan The True Reality Of Sexuality (2005). Hämmästyin lukiessani tästä tiedosta; tieto oli sikäli osuva, että olin muutamia viikkoja aikaisemmin herännyt käsitteen ”lion cock” kanssa. (Heh heh.) [Olin herättyäni pitänyt käsitettä tietysti absurdina tai vähintään pervona - "cock" ei ehkä liene sanana sieltä kaikkein "korkeavärähteisimmästä" päästä...-, eikä minulla ollut käsitystä siitä, mistä kummasta sellainen sana oli eksynyt mieleeni, suorastaan hokemana. (En vieläkään aivan tiedä.)

 Mutta tämä siis vain kuriositeettina. (Ja varmaankin jonkinlaisena metafyysisenä pisteenyhdistelytehtävänä…)]

Tämä leijona-ajatelma palautti mieleeni myös leikki-ikäisenä näkemäni unen. (Uni oli niin voimakas ja vaikuttava, etten ole koskaan sitä unohtanut.)
 Unessa on huone, joka toi mieleeni silloisen kotimme olohuoneen. (Koen siis olevani jokseenkin tutussa paikassa, vaikka täyttä vastaavuutta valvetodellisuuden kanssa ei ole.) Seison suuren ikkunan edessä verhon takana, lähellä parvekkeen ovea. Verhot ovat läpikuultavat ja ulottuvat maahan asti. Pian näen kuinka huoneeseen astelee leijona. Se on rauhallinen ja lauhkea, mutta silti minua hiukan pelottaa tai vähintään jännittää. Toivon, ettei leijona huomaisi minua, mutta totta kai se huomaa. Se astelee suoraan luokseni verhon taa ja katselee minua. Se käyttäytyy hyvin ystävällisesti, enkä pian enää pelkää.

Vaikka leijonuudessa olisi mahtavia ominaisuuksia, symbolina leijona on samalla kertaa myös arveluttava, onhan se melkoinen Illuminati-symboli.

 Populaarikulttuuristakin löytyy kyseenalaisia esimerkkejä: Vampyyri Lestatin koko nimi on De Lioncourt.  Entä miksi Disney on kiinnostunut Leijonakuninkaasta? Ja entäpä Astrid Lindgernin satu Leijonamielestä? Lindgrenin sadussa myös etsiydytään toiseen maailmaan, Nangijalaan. (Äitini piti kovasti tuon sadun lukemisesta minulle.) Myös Narniassa - paralleelissa todellisuudessa jonne kuljetaan vaatekomeroon ilmaantunutta portaalia pitkin - on leijona nimeltään Aslan. 

Swerdlow kuitenkin kuivailee, että se symboliikka, jota Illuminati käyttää, on ”haltuun otettua”. Toisin sanoen Illuminatin haltuunsa ottaman symbolin (ja taajuuden) tehtävä ja merkitys on alkujaan ollut jokin muu - ja yhä on, todemmassa todellisuudessa.
 [Swerdlow puhuu ns. ”hyperavaruuskielestä” (”hyper space language”), jonka elementit koostuvat  tasoista ”color”, ”tone” ja ”archetype”. Tämä kieli on Swerdlowin mukaan alkuperäistä ja totuudellista tavalla, jota Illuminati ei voi vääristää: ”ohjelmointikieli” ja ”hyperavaruuskieli” ovat kaksi aivan eri asiaa.]
 Illuminati siis kuulemma rakentaa jo (luonnostaan) olemassa olevan ilmiön/ systeemin varaan, ja korostaa ja pimppailee sitä mieleisellään tavalla. (Hmm...Tästä tulee aivan mieleeni Max Spiersin ja David Icken puhteet Saturnuksesta: että Saturnus otettiin haltuun ja sen taajuus muutettiin (eli ilmeisesti "symbolin merkitystä vaihdettiin": on edelleen kyse Saturnuksesta, mutta sille täysin luonnottomasta taajuudesta ja tilasta). Nykyään Saturnus sitten on Illuminatille niin keskeinen ja tärkeä tunnus ja voima, että Illuminatista voidaan puhua myös Saturnuskulttina (josta on samalla tullut koko ihmiskuntaa hallitseva kultti [johten "värähtelytaajuuden hallinnasta"] - mikä osaltaan kertoo siitä, kuinka "ulkopuolinen" tavallinen ihminen edes voi olla suhteessa Illuminatiin). - Ja tästä kaikesta muistankin, että Kuu -triologiani kolmas osa odottaa viimeistelyään.)

* * *

Light.

And we walk together into the light, Demi laulaa. The triggeword: light.

(Äh, kello on jo vaikka mitä. Jatkan huomenna.)

P: Helmi

Kirjoitan tähän viikon kuluessa "helmikuun kirjoitukseni". (Haluaisin lausua pari sanaa itse asetettujen aikataulujen typeryydestä, mutta en viitsi.)

Suositella ennätän kuitenkin jo nyt: Stewart Swerdlown "members only" -luennot. Time well spent. :)

[Swerdlowilla on oma tapansa puhua asioista, ja kuten hän itsekin toisinaan huomauttaa, mukana on myös henkilökohtaista näkemyksellisyyttä - mutta senpä vuoksi asiat esitetään hyvin ytimekkäästi. Olen erittäin vaikuttunut hänen rohkeudestaan ja tietämyksestään. Hän esimerkiksi ymmärtää syvällisesti ne asiakokonaisuudet, joita itse olen oppinut pitämään eräänlaisena "maamerkki-tietämyksenä" sen suhteen, kuinka pätevästä/luotettavasta tietämisestä on kyse. (Melko harvat pärjäävät tässä "maamerkkitestissä". Se on käsityksissäni suoraan verrannollinen henkilön tiedostavuuteen ja sen myötä rehellisyyteen ja luotettavuuteen. [Toki ihminen voi kokea olevansa rehellinen myös silloin, kun ei ymmärrä asioista, mutta huono tiedostavuus tekee ihmisestä siitä huolimatta epäluotettavan.]) Ja vaibsikin on hyvä - inhimillinen toki.
 Swerdlow myös haastaa ja antaa uutta ajateltavaa - eikä vähiten sen suhteen, kuinka läpitunkevan syvällistä ihmisen mielenhallinta - sielunhallinta - on, ja kuinka vapautuminen (eli "deprogramming process") on elämien mittainen prosessi.]

* * *

Demi Lovato - Lionheart


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Kas niin. Viides maaliskuuta.

(Inspiroiduin kirjoittamaan yllä olevaan kommentointiini nootin. Teen siitä oman kirjoituksensa, huomenna tai ylihuomenna.)

* * *

Joskus elämä saa olon tuntumaan VIP –asiakkaalta.

Tässä eräänä myöhäisiltana jouduin siinä määrin tuskallisten kipujen kouriin, että hakeuduin lopulta päivystykseen. Siihen aikaan vuorokaudesta ainoastaan ensiapu oli avoinna, ja siellä minua neuvottiinkin hakeutumaan pian aukeavaan terveyskeskukseen: pääsisin silloin vastaanotolle kuulemma nopeammin, sillä ensiavussa tilannettani ei luokiteltu akuutiksi.

 Terveyskeskuksessa sainkin kiireajan ja kunnian olla päivän ensimmäinen asiakas. Sairaanhoitajalta minut ohjattiin lääkärille, joka kehoani hetken paineltuaan päätti lähettää minut ultraäänikuvaukseen. Vastaanottotiskillä - josta minua pyydettiin noutamaan valmistautumisohjeet - puolestaan hämmästyttiin siitä, että kuvaus olisi jo samana päivänä. Kuvauksen jälkeen käväisin vielä sovitusti samaisen lääkärin luona, tuosta noin vaan saman tien ilman odottelua jonon ohi.

 Kivut helpottivat, ei mitään vakavaa. Statukseni on yhä terveeksi kirjattu. Ajattelin, että homma oli siinä.

 Mutta ei. Muutaman päivän kuluttua sain kutsukirjeen: pääsisin vielä magneettikuvaukseen aivan lähipäivinä.

 Koneen lopetettua surinansa ja piippailunsa valittuna päivänä, minulta kysyttiin palautteenannosta: oliko siitä jo sovittu ja soitettaisiinko minulle. Ei, ei soiteta – sillä olin saanut kutsun myös erilliseen käyntiin lääkärin luona henkilökohtaisesti. (Onpa jännittävää nähdä kuva omista sisuksistaan.)

 Mitä tässä sitten muuta voin kuin nauttia huolellisuudesta ja välittämisestä.

(En ole koskaan ennen hengannut MRI –laitteessa. Nyt minulla on kompetenssia kuunnella Charlotte Gainsbourgin IRM –albumia. Hän kuulemma sai magneettikuvauslaitteen sisällä musiikillisia ideoita, sittemmin levylle tallennettuja.)

* * *

Se on hieno tunne elämässä, kun asiat, joita ihmisten mielissä yleensä pidetään potentiaalisesti vaikeina tai jopa mahdottomina, järjestyvät kuin sormia napsauttaen. Asiat vain lutviutuvat. No worries.

 Silloin tuntuu melkein kuin jokin entiteetti tekisi asiat puolestani. Sellaisessa mukavuudessa voi keskittyä johonkin oleellisempaan kuin vähäisempien asioiden kanssa säätämiseen, puhumattakaan että tuhlaisi energiaansa murehtimiseen (ja ruokkisi potentiaalisesti hankalien asioiden toteutumista hankalina).

Osuvasti tähän kokemukseeni nähden eräs mies kerran sanoikin minulle, että olen kuin naispuolinen Hannu Hanhi: aina onnekas.

[Nyt kun muistelen häntä tarkemmin, osaltaan hän myös edisti onnekkuuttani. Hän esimerkiksi korjautti polkupyöräni kumin ja tinkasi sen hänelle mukaan antamaani käteishintaan. (Hän oli erään kahvilan asiakas, ja halusi välttämättä korjauttaa puhjenneen renkaan työpäiväni aikana.)

 Eräänä päivänä hän myös lainasi minulle kirjan metafyysisistä asioista, ja kun palautin sen, sanoi että olisin voinut pitää sen. Jäätelönkin hän maksoi minulle viimeisen työpäiväni kunniaksi. (Työkavereilleni hän oli selkäni takana sanonut, että minulla on kaunis niska…*)

 Hän piti kissoista ja erään ranskalaisen maaseudun asukkaan tavasta osata pelkistää asiat: ”[par] ici”, oli ranskalainen sanonut piirtäen kädellään eteensä kaaren maata osoittaen. Se oli ollut vastaus kysymykseen paikan sijainnista, että missä se on. Vastaus oli viestinyt: se on täällä, tämä paikka.

 Vuosia myöhemmin mietin, mitä kyseiselle herralle mahtaa kuuluua, vieläkö hän on elossa. Näin hänestä unen, jossa hän katsoi minua peruutuspeilistään ajaessaan leijuvalla autollaan jonnekin pois, muualle Galaksiin.]

Mutta se väite onnekkuudesta. Tiedä häntä, että ainako onnekas. Mutta ainakin se on hyvä tapa katsoa asioita ja kokea elämää: keskittyä tilanteen hyötypuoleen. Lasi on puoliksi täynnä.

* * *

[* Mitä tulee niskan ihailuun… Miten asiat joskus näyttävätkin kauempaa katsottuina ja yhtälöä yhteen laskettaessa aivan toisenlaisilta kuin akuutissa tilanteessa, niissä lyhyissä hetkissä joissa ne tapahtuivat.

Nuorena tyttönä (lue: teininä) minulla oli kausi, jolloin kävin ahkerasti seurakunnassa. Siellä oli eräs pastori, joka eräänä kertana poislähtijöitä kätellessään ja heille jutustellessaan kertoi minulle nähneensä minusta unta. (Se oli yksinkertainen ja viaton uni. Osuvaa, että uni minusta oli sellainen.) Eräänä uudenvuoden aattona, illalla, hän puolestaan soitti minulle kertoakseen seurakunnan nuorison yhteisestä uudenvuodentapahtumasta. Joskus hän osallistui nuorison kokoontumisiin itsekin. Eräässä niistä jouduin - seurakunnan nuorisotapahtumissa kun tykätään leikkiä - istumaan hänen syliinsä silmät sidottuna. En tunnistanut häntä. (Solakka kun oli, arvasin hänet erääksi ryhmän nuorista naisista. Sitä naurun remakkaa…) Kesäleirillä, jäätyämme jostain syystä kahden kesken ruokasalin pöydän ääreen - ehkä oli minun vuoroni kuoria perunoita - hän puolestaan halusi kuulla tulevaisuuden suunnitelmistani. Samainen pastori myös ilmaantui kutsumatta lakkiaisiini, seurakunnan edustajana, ja toi minulle punaisen ruusun.

 Vasta kauan kaiken jälkeen tuumin, onko se erikoista, että pastori kertoo unestaan nuorelle tytölle, johon hänellä ei ole kovin tuttavallista suhdetta, soittaa kotiin uudenvuoden aaton iltana tai ilmaantuu sinne tuomaan ruusun. Se on…mielenkiintoista. (Ja ajatellaanpa sitä konseptia, että istahtaa pastorin syliin…silmät sidottuina.)

Noh, olen silti ollut kaikin puolin ”turvassa”: vaikka teiniaika oli minulle rikas ja synnytti paljon hyvää myöhemmän elämän varalle, en pitänyt itseäni viehättävänä. (En myöskään meikannut, lainkaan, edes lukioaikana. [Ensimmäisen kerran taisin laittaa huulipunaa lakkiaisiini. Väri oli vahva, nimeltään teeruusu, ja hieroin sitä huuliltani varovasti hieman vaaleammaksi.] Sitä ennen oli vielä pahempaa: hevostalleilla käynnin aikoina taisin näyttää kutakuinkin peikolta: tuulen tuivertamat hiukset auki, kalpeat kasvot, suuret kumisaappaat ja paikatut farkut.) 

 Tämä - siis se etten pitänyt itseäni viehättävänä - jätti minut emotionaalisesti täysin tavoittamattomaksi romanttisessa mielessä. Samalla se kuitenkin laajensi sisäistä maailmaani ja notkeutti sen elämää.

 Ehkä tämäkin on ollut onnekasta – vaikka ei aina ole siltä tuntunut.

Mutta kun tuntuu, viestintäkin on universumissa silloin kohdillaan. ”YES”, lukee edellä ajavan auton rekisterikilvessä. ”YES”, näen hetken kuluttua vielä toistamiseen, kun sama auto kulkeutuu jälleen eteeni. Onpa mukava viesti, ajattelen, ja päätän vilkaista peräpuskuristoon vielä kerran lapsekas toiveajattelu mielessäni. ”OUI”, lukee auton rekisterikilvessä. Kolmas kerta toden sanoo, päätän mielessäni. ”DA[H]”!

 Hymyilen hiljaa itsekseni. Yes it will happen and all is well.

Sometimes the Universe really likes me. :) Toisin sanoen mindsetting on silloin kohdillaan…

* * *

Mutta kaikki me saamme myös karvaan osamme. Ajatellaanpa vaikka juurikin jo puheena ollutta kipua. 

[Kipu olisikin mielenkiintoinen pohdittava. Siinä pelkistyy olemisen ja kokemisen kitkerä puoli.

Tosiaan: en heti osaisi nimetä mitään muuta kielteistä kokemusta kuin kivun [tässä otettakoon huomioon, että esimerkiksi kaikki pelon muodot ovat henkisen kivun muotoja], eikä sekään ole aina huonoa saati sietämätöntä. (Mistähän sekin johtuu, ettei koe kipua huonona tai että sietää sitä? Ja pitäisikö kivun aina olla huonoa tai johtaa sen liennytysyrityksiin? Ei kai, onhan olemassa kasvukipua ja lihasrasituskipua, siis terveellistä kipua. Kipu myös informoi.)

 Toisaalta tämä - ’ainoastaan (huono) kipu on kielteistä’ - voi helposti johtaa filosofiaan: Jos se ei satu, se ei haittaa - mikä puolestaan ei mitenkään voi olla totta. Strawberry flavored death is still death. Lisäksi kivun välttely voi johtaa vaikeuksiin, ajatellaanpa jo mainittuja lihasrasituskipuja: En kuntoile koska se tekee kipeää.)]

Oma kivunsietokynnykseni on korkea, ja olen joutunut ihmettelemään kivun lamauttamaa vaikutusta lähinnä vain massiivisen migreenikohtauksen seurauksena. Muut kivut ovat olleet voimakkainakin niin hetkellisiä ja kipuilujaksot niin harvinaisia tai kaukaisia, ettei niitä myöhemmin enää ”muista”. [Osittain tämä liittynee siihen, että on antanut kivun mennä eikä takerru siihen, sen muistoon. Toisin sanoen kipu ei ole jättänyt traumaattista muistijälkeä, eikä kivun uutta ilmaantumista pelkää (vaikka ehdoin tahdoin ei myöskään edistä sen ilmaantumista: kipu siis myös opettaa). Silloin osaa kivun pelokkaan odottelun sijasta nauttia kivuttomuudesta. (Tätä tarkoitan sillä, ettei kipua "muista".)] 

 Toisin sanoen, hetkelliset tai kaukaiset kivut eivät ole minulle - henkilökohtaisen kokemuksen kannalta - kovin antoisia tapauksia tarkastella kipua. (Nekin tosin auttavat minua mainiosti samaistumaan muiden kipukokemuksiin.)

Mutta massiivinen migreeni… Siinä on ollut sellaisia toistoja ja niin voimakkaita kiputiloja, että sitä ei ole voinut unohtaa. Pahimmillaan huomasin otsalleni ilmestyneen pienenpieniä punaisia pilkkuja, kuin tuskatilan aiheuttamia verenpurkaumia. Oma elämyksensa on myös tunne siitä, että taju on lähtemäisillään kivun vaikutuksesta. (Vertailun vuoksi voin todeta, ettei edes hammasjuuren tulehdus ole ollut niin kova kipu – lisäksi hammasjuuren tulehduksen voi sentään hoitaa eli siitä voi päästä eroon.) Sellaiseen kipuun, migreenikipuun, on liittynyt jopa muuta elämää häiritsevää kivun ennakoimista. (Tätä kipuesimerkkiä voisin siis käyttää kiputilan tarkastelussa, mihin en kuitenkaan nyt ryhdy.)

 Lievä migreeni on sen sijaan ollut asia erikseen, ja migreeni on aina jäänyt lieväksi kun olen reagoinut ajoissa. Kuvaavaa on, että sellaisessa tilanteessa olen aina esimerkiksi lähtenyt töihin. (Sitäpaitsi, en mitenkään olisi voinut jäädä kotiin aina lievää migreeniä potiessani.)

Jatkankin tästä aiheesta vielä vähän. Kerrottakoon tämä ihan vain kuulumisina omasta arjestani (sen kitkerämmästä puolesta):

Lieneekö johtunut suhtautumisestani migreenin (= en ole ”kunnioittanut” sen vaatimaa tilaa ja rauhoittunut antaakseni sen mennä ohi) vai työpaikastani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että sellaiset viikot, jolloin en kärsi ainuttakaan migreenikohtausta, ovat harvassa. Sellaista kesti parisen vuotta. Migreeni tuntui suorastaan kroonistuneen. (Sellainen on tylsää, sillä lieväkin migreeni vie terän ja keskittymismahdollisuuden kaikelta henkisesti innoittavalta. Myös ankarat migreenitilat olivat pahentuneet, ja esimerkiksi oksentelusta migreenin yhteydessä oli tullut tavallista.)

Mutta kipuakin enemmän minua harmitti migreenin vaatiman särkylääkkeen käyttö. Sellainen napin lappaaminen ei tee hyvää kenellekään. Lisäksi aloin epäillä, että särkylääke jo itsessään jotenkin liittyi herkistyneeseen migreenialttiuteeni ja ylläpiti sen kierrettä, etenkin, kun jouduin töihin lähtiessäni – mikäli migreeni oli tulollaan – ottamaan särkylääkkeen (eli käyttämään lääkettä melko usein. Sitä ei kotiin jäädessäni olisi tarvinnut tehdä, sillä olisin vain voinut olla ja rauhoittua, antaa migreenin laantua ennen kuin se pääsee kunnolla edes alkamaan [ja puhun tässä siis alkamaisillaan olevasta kipuvaiheesta, sillä "airueitahan" migreenillä on jo päiviä ennen].) 

 Erään kerran migreenipäiväkirjaa sitten tarkasteltuani päätin luopua särkylääkkeestä kokonaan. Reilun kuukauden kuluttua pääni olikin kivuttomammassa tilassa kuin aikoihin, vaikka siihen päästäkseen oli podettava monenlaista paineen ja huimauksen tunnetta, lievää pahoinvointia ja kaiken kaikkiaan melko omituisia olotiloja (sellaisia jotka saavat epäilemään, josko kyse enää on pelkästä migreenistä), sekä tietysti oleskelua kipukynnyksen rajoilla ja pari varsinaista migreenikohtaustakin. Mutta sitten kirkastui, niin sanotusti. Migreenit harvinaistuivat ja lieventyivät.

Vastaisen varalle sain mainion vinkin ravitsemusasioihin hyvin perehtyneeltä henkilöltä: magnesium! Vahva sellainen, magnesiumkloridi. ("Levyiksi" valmistettuja, murrettuja hiutaleita.) Kun sellaisia asettelee ylähuulen ja ikenen väliin migreenin alkaessa, vaikutus on hämmästyttävä. Migreeni laantuu sen siliän tien (vaikka pahimmassa tapauksessa pitäisi työntää huuleensa kolmekin annosta peräkkäin, aina edellisen liuettua). Ja kehoni kiittää! 

Toissijaisina apukeinoina avittavat tutut konstit:

a) hartiajännityksen aisoissa pitäminen [jännityspäänsärky johtaa helposti migreeniin],

b) hyvä yöuni, mahdollisimman säännöllisesti [tehokas keino käynnistää migreeni on nukkua ensin lyhyet yöunet, valvoa sseuraavana päivänä pitkään ja vetää lopuksi todella pitkät ja makeat unet. Silloin uusi päivä alkaa migreenillä, joka on käynnistynyt jo unen aikana, ja herätessä kipuvaihe on jo pitkällä ja peruuttamattoman akuutti ja oksennusta odotellaan. – Tosin mainittu magnesiumhoito auttaa jopa tässä vaiheessa. Särkylääke ei koskaan auttanut.]

c) sokerin karsiminen [millä tosin ei ole niin paljon merkitystä magnesiumin käytön ohella kuin mitä oli särkylääkkeen käytön ohella: ennen magnesiumin löytämistä sokeri saattoi laukaista migreenin],

ja, yllättävää kyllä:

d) pieni juoksulenkki [ennen ei olisi tullut mieleenkään lähteä kuntoilemaan migreenivaiheen käynnistyttyä, sillä kaikenlainen verenpaineenvaihtelu ja esimerkiksi kumartelu pahentavat kipua, mutta uudella suhtautumistavallani olen havainnut, että lenkki laannuttaa alkavan migreenin täysin. Olenkin havainnut, että migreenin hallinta liittyy jotenkin aineenvaihdunnan hallintaan, ja sen tehostaminen poistaa muunkinlaisen päänsäryn. (Tähän perustuu vedenjuonnin suosittelu päänsäryn välttämiseksi, ja esimerkiksi runsaasti eri vitamiineja ja hivenaineita sisältävien juomen nautiskelu päänsäryn helpottamiseksi.)].

e) Lisäksi, herkässä migreenialttiudessa - siis siinä vaiheessa kun migreeni vasta mietiskelee alkaisiko se vai ei - on hyvä välttää näyttöpäätteen tai vastaavan elektroniikkasysteemin tuijottamista. Juuri niissä on joku sellainen juttu, laukaiseva. (Olen monet kerrat kirjoittanut esimerkiksi blogiini massiivisen migreenikohtauksen hinnalla.)

 Näillä pääsee (pääsen) pitkälle.

- Niin! Ja sillä että 

f) vältän pitkällistä oleskelua kuluttavien (= oman elämänvoimansa kanssa suuressa/ kroonisessa puutostilassa elävien) ihmisten seurassa, etenkin narsistien. (Sellaisilla ihmisllä kun on tapana imaista voimansa muista.)

Ha! Tästäpä saankin uuden kappaleen…

[Laitan tämä kuitenkin hakasulkeisiin, sivuasioiden sivuasiaksi.

En uskonut narsistien olemassaoloon ennen kuin kohtasin sellaisen itse ja lähempää. (Tästä voisi joskus kirjoittaa tarkemmin, ja myös siitä, mitä narsismista ennen ajattelin, siis silloin kun en vielä uskonut siihen.)

 Kuten todettua, en ole varma siitä mikä osuus narsistin vaikutuspiirissä oleskelulla on ollut kroonistumaan pyrkineeseen migreeniini (mistä mainitsin viittaamalla työpaikkaani), mutta samalla ”altistumisjaksolla” huomasin saaneeni myös harmaita hiuksia. Kuinka monella kolmekymppisellä muka on harmaita hiuksia? Nyt molemmilla päänsivuillani, hiusrajan tuntumassa niskan lähettyvillä, siinä hieman korvan alapuolella kulkee pieni harmaanhohtava suortuva. [Kuulin harmaistani narsistilta itseltään. Hänhän varmasti ymmärtää, kuinka kovasti naiset pitävät siitä tiedosta että heidän hiuksensa alkavat harmaantua. (Hän on myös tarkastellut kulmakarvojeni yläreunojen siisteyttä ja antanut ymmärtää, että niitä voisi hieman nyppiä.)]

 Noh, sentään sain harmaat suortuvani vasta kahden vuoden viiveellä altistumisvaiheen alettua. Toisin sanoen minulla olisi ollut paljon hyvää aikaa siirtyä muualle vaikuttamaan. Mutta ehkäpä oppi siitä, millaista narsistinen dynamiikka todella on - sitä voinee ymmärtää vain riittävän läheltä koettuna ja tarkasteltuna -, oli harmaiden hiuksien arvoista.  

 Nykyään siis tiedän esimerkiksi sen, että enemmän kuin mitään muuta narsisti haluaa henkistä alistumista (ja sen kautta toteutuvaa energiavarantojen jatkuvaa lypsämistä, mikä tapahtuu tuottamalla henkistä kipua ja toisen osapuolen - siis valitun dynamiikkaosapuolen - ”vähentämistä”). Teitpä ja osasitpa mitä tahansa ja käyttäydyitpä kuinka moitteettomasti hyvänsä, mikään muu ei kelpaa eikä yhtään vähempi riitä; ennen alistumista narsisti ei voi olla tyytyväinen. (Tai siis ”tyytyväinen”, sillä narsistihan ei ole sitä aidosti milloinkaan.)

 Minä en siis osannut tehdä narsistia tyytyväiseksi, mikä luonnollisesti johti B-vaiheen käynnistymiseen. (Ensisijainen tavoite on alistaa ja valjastaa, ja toissijaisesti halutaan - ensisijaisen tavoitteen epäonnistuesssa - työntää pois.) Työpaikalla se tarkoittaa suunnitelmaa irtisanomisen perusteeksi. (Sitäkin oli, omalla tavallaan, kiehtovaa seurata, kuinka ihminen osaakin juonitella ja heittäytyä pikkumaiseksi.)

 Ja silti minusta tuntui siltä, että jätin likaisen työn hänelle ja pääsin itse helpolla: sain siistin syyn poistua, sillä olin jo valmiiksi aivan kypsä lähtemään. (Vaihtoehtoni olivat ajautua vielä syvemmälle - ilmeisesti siis ”alistua” - tai häippästä.)]

Vaikka tarkoitan onnekkuudella - kirjoituksen alussa puheena olleella - myönteisiä asioita ja niiden myönteistä toteutumista, kait edeltävän tapauksen kaltaisia tilanteitakin voi pitää omalla tavallaan onnekkaina.

Lasi on puoliksi täynnä. (Sillä tavoin viinilasi kuuluukin täyttää.)