Miehet kirjoissani2: MP5 - Leaving Terra (1/2)

Tapaus Jean Taylor McCrea, Jeannie.

En tiedä miksi, mutta Jeannien tarinaa ajatellessaan tekee mieli kuunnella Tori Amosin laulua Scarlet’s Walk. Uudelleen ja uudelleen. Tai hänen lauluaan iieee. Koska ne vain resonoivat lukukokemukseni kanssa. (Meditoin tarinoita usein musiikkia kuuntelemalla. Samaa pätee kuviin: liitän niiden katseluun tai tekemiseen mielelläni musiikin.) Niinpä musiikki jälleen tiivistää, kuinka minä Jeannien ja hänen tarinansa koen.

Jeannie on Starrettin uhreista hän, jolle kirjassa omistetaan eniten tilaa, hän, jota Starrett usein jälkeenpäin miettii. Hell, hän kirjoittaa Jeanniesta jopa runoja, odottaa tytöltä kirjettä, jota ei tule.

Mitä tapahtui?
Kuka oli Jeannie?
Millaisena Starrett hänen tarinansa muistaa?

Viisitoistavuotias Jeannie kuvataan luonteeltaan ”joskus myrskyisäksi, joskus aurinkoiseksi, ei koskaan tylsäksi.” Hän on kuulemma voimakastahtoinen ja puolustaa oikeana pitämiään asioita, tarmokas oppilas ja ystävänä uskollinen. Jeannie on perheen ainoa lapsi, ja ilmeisen älykäs ja oikeamielisenä pidetty, sillä hänen arveltiin opiskelevan tulevaisuudessa asianajajaksi, joka puolustaisi vähäosaisia ja sorrettuja. (223.) Ystävien mukaan hän on myös kapinallinen ja pahansisuinen teini, joka usein riitelee vanhempiensa kanssa. Vanhempien mielestä tytön ongelmana on erityisesti huono seura. Joulun aikaan vuonna 1988 ystävät tietävät Jeannien odottavan innolla matkaa New Yorkiin koulun kuoron kanssa. (81-82)

Kun Jeannien vanhemmat hieman ennen jouluaattoa vuonna 1988 palaavat kotiin, he löytävät Jeannien kirjoittaman lapun. ”Äiti ja isä, minä olen poissa pari päivää. Jean.” Lappu on sama, jolle tyttö on koonnut listaa kirjoista, joita aikoisi käyttää esseessään Fitzgeraldin romaanista. Mukaansa tyttö näyttää ottaneen vain takin ja huivin yllään olevien vaatteidensa lisäksi. Mutta ei esimerkiksi ajokorttia. Poissaollessaan Jeannie ei soita, ei kirjoita, eivätkä hänen ystävänsä tiedä hänestä mitään. Jeannie ei myöskään ilmaannu paikalle lähteäkseen New Yorkin matkalle (82). Mutta poliisi ei järjestä etsintöjä. Tapaus näyttää tyypilliseltä karkaamiselta. Vanhemmat julkaisevat Jeanniesta itse etsintäkuulutuksen ja lupaavat palkkion. (12-13)

Samaisen joulun alla Starrettin kotona vaimo ja lapsi tekevät lähtöä vaimon lapsuudenkotiin Kaliforniaan. Mies haluaisi heidän jäävän, mutta ei halua lähteä mukaan sukuloimaan. Starrett kuvailee olleensa jouluihminen lapsuudestaan asti. Hän pitää siitä vaikutuksesta, joka joululla on ihmisiin. ”Kaikki ovat onnellisia. Kaikki ovat kilttejä toisilleen. Ilmassa on taikaa.” Mutta tänä jouluna hän ei tunne onnea eikä taikaa. Hän kuvailee olleensa loukkaantunut, jopa raivoissaan vaimonsa lähdöstä, eikä olisi halunnut jäädä yksin. Muun perheen lähdön jälkeen hän soittaakin myös itselleen lentolipun Kaliforniaan. Saattaessaan perheensä lentokentälle Starrett – niin ironiselta kuin se kuulostaakin – vierailee myös naisten ja lasten suojakodissa, kuten on myös edellisenä jouluna tehnyt. (145)

Mutta ennen suunniteltua lähtöä Kaliforniaan Starrettille käy kuten usein ennen. ”Autoni viereen pysähtyi viehättävä tyttö. Hän vilkaisi minua ja hymyili. Paniikki tarttui minuun heti.” Starrett seuraa tyttöä tämän kotiin asti. Palattuaan omaan kotiinsa hän peruuttaa lentolippunsa. Pian hän lukee taas lehti-ilmoituksia. (146)

Jean McCrea päästää Starrettin sisään. Mies on tullut katsomaan myynnissä olevaa makuuhuoneen kalustoa. Starrett ihmettelee, kuinka helppoa se on, kuinka helposti kaikki aina käy. Starrett huomaa Jeannien flirttailevan kanssaan esitellessään kalustoa. ”Pidin hänestä heti,” mies muistelee. Mutta mikään pitäminen ei estä häntä vetämästä asettaan esiin.

Yllättäen Jeannie ei olekaan kuten muut. Tyttö pysyy ällistyttävän rauhallisena. Starrett vie tytön alakertaan ja sitoo hänen kätensä, käskee häntä odottamaan. Starrett hakee autosta videokameransa, on siis aikeissa hoitaa hommansa paikan päällä. Mutta hän muuttaa mielensä. Hän haluaa ottaa Jeannien mukaansa. Kotiinsa. Starrett palaa taloon ja sanoo kaappaavansa Jeannien lunnaita vastaan. ”Hän ei tapellut vastaan. Melkein kuin olisi odottanut asioiden kääntyvän tälle mallille. Melkein kuin olisin tullut hakemaan häntä viikonlopputreffeille.” Jeannie pyytää saada kerätä mukaansa muutamia tavaroita, ja Starrett katselee pakkaamista. Vaatteita, hiusharjoja, kukkaro ja kirja, jota Jeannie on lukemassa. Sen jälkeen Starrett vie tytön ulos, avaa autonsa takaluukun ja käskee tytön mennä sinne. (146-147)

Tästä eteenpäin kaikki yhä sujuu teknisesti samoin kuin aikaisemmin kuvatussa kidnappaustilanteessa. Starett myös tuntee yhä lisääntyvää kuvotusta; tunne väärin tekemisestä ei jätä rauhaan.

Kotonaan Starrett sulkee tytön ketjulla kahlehdittuna komeroon siksi aikaa, kun siivoaa näkyviltä kaiken, mistä hänet tai heidän sijaintinsa voisi tunnistaa. Koska Starrett huomaa pitävänsä tytöstä, häntä alkaa yhä enemmän kaduttaa koko juttu. (Tai niin hän jälkeen päin kertoo.) Starrett myös huomaa, että koska Jeannie ei pelkää häntä, hänen on vaikeaa pitää etäisyyttä tyttöön. Sellaiseen tämä käyttäytyy hänen seurassaan liian normaalisti, hyväksyy tapahtumat, toimii miehen kokemuksen mukaan ennemmin ystävän kuin uhrin lailla. Starrett päästää Jeannien komerosta ja kysyy, mitä tyttö söisi, tekee heille molemmille välipalaa. Starrett haluaa rauhoitella tyttöä ja lupaa tälle suuria summia lunnasrahoista, joita aikoo hänestä vaatia. ”Kiva”, tyttö vastaa, ja kertoo tulevasta New Yorkin matkastaan ja siitä, että olisi ihanaa päästä shoppailemaan. Starrett kyselee häneltä lisää koulusta, ja kertoo Jeannien vaikuttaneen todella kypsältä ikäisekseen. ”Minä pidin siitä, että hän oli niin itsenäinen – ettei hänen päänsä ollut helposti ikätovereiden käännettävissä.” (147)

Jutustelun jälkeen tulee Starrettin toistamassa kuviossa jälleen kortinpelaamisen aika. Tällä kertaa Jeannie on kuitenkin se, joka innostuu opettamaan Starrettille uutta peliä. Mies keskeyttää hänet ja kertoo, ettei hänen kärsivällisyytensä nyt riitä. Tässä vaiheessa Starrett alkaa omien sanojensa mukaan huolestua yhä enemmän, sillä hän tietää, mitä aikoo tytöltä pian vaatia. Sellainen on kiusallista, sillä Starrett huomaa, kuulemma ällistyksekseen, tytön pitävän hänestä - ja että alkaa itsekin pitää tytöstä aina vain enemmän. Seuraavaksi Starrett kysyy, ottaisiko tyttö juotavaa. Jeannie ei ole turhan vaatimaton. Hän kertoo pitävänsä persikka-winecoolereista. Ja kun Starrett kysyy, mitä tyttö haluaisi syödä, tämä tekee hänelle oikein listan. Starrettin on lähdettävä kauppaan. Hän pyytää anteeksi sitä, että joutuu lukitsemaan Jeannien uudelleen komeroon, ja lupaa tulla pian takaisin. (Se lienee lupaus, josta kukaan aikaisempi uhri ei varmasti olisi ollut hyvillään.) Mutta Jeannie ei kuulemma nosta lukitsemisesta äläkkää, vaan pyytää miestä vuokraamaan jonkun videon samalla kun asioi. Ja toki Starrett on heti mukana. Olisiko mielessä jokin tietty elokuva? Starrettiin tekee vaikutuksen se, että Jeannie kertoo kelpuuttavansa minkä tahansa elokuvan Starrett haluaisi valita. ”Komeroa ja jalkarautoja – ja Kaliforniassa olevia vaimoa ja tytärtäni – lukuun ottamatta me olisimme voineet olla mikä tahansa pariskunta viettämässä rauhallista viikonloppua.” (148-149)

Nukkumaan mentäessä Starrett lukitsee Jeannien jälleen nilkoista ketjuihin, mutta ei muuten koske häneen. ”Illan yllätyksille ei näyttänyt tulevan loppua lainkaan.” Seuraavana aamuna Starrett tarjoutuu tekemään aamiaista, mutta murot kelpaavat Jeannielle. Sitten on pelaamisen vuoro. Jeannie ehdottaa Monopolia. Starrett muistelee pelaamista kuin rakastakin muistoa. Pelaaminen vuorottelee syömisen kanssa, ja Starrett tuntuu muistavan hyvin, mitä Jeannie on syönyt tai juonut. Starrett on ilmeisesti tuntenut olevansa elossa, oma itsensä ja elävänsä mieleenpainuvia hetkiä. Kun he syövät välipalaa ulkona, Starrett haluaa Jeannien istuvan pihan ainoalla tuolilla ja istuutuu itse maahan. Siinä he sitten tissuttelevat, kunnes Starrett kertoo haluavansa seksiä. (149-150)

Asia ei kuulemma vaikuttanut Jeannieta järkyttävän. ”Paitsi sitten kun minä käynnistin videokameran.” Silloin Jeannie alkaa itkeä, ja Starrett heltyy. Hän lupaa olla käyttämättä kameraa, ja Jeannie vaikuttaa taas tyytyväiseltä. Seksiä ja pelaamista. Ja lisää elokuvia ja syötävää. Lukuisia torkkuja kaiken välissä. Pian on taas asioitava kaupassa. ”Hän sanoi myös tarvitsevansa vähän shampoota, vähän meikkiä […] itse asiassa vähän kaikkea.” Ennen kuin Starrett sillä kerralla poistuu, Jeannie sanoo jotakin yllättävää. ”Ei sinun kuule tosiaankaan tarvitse lukita minua komeroon. En minä mene minnekään.” Ja Starrett ei lukitse – paitsi huoneen oven. (150-151)

Sterrett alkaa huomata Jeannien pitävän sitä kaikkea seikkailuna. Ja hän alkaa huomata rakastuvansa tyttöön. ”[M]inusta tuntui, että hänkin oli rakastumassa minuun.” Lopulta Starrett myöntää Jeannielle, ettei kyse ole mistään lunnasvaatimuksesta – mutta lupaa joka tapauksessa antaa tytölle rahaa New Yorkin matkaa varten. Jossain vaiheessa Starrett kysyy Jeannieltä, halusiko tämä jäädä hänen luokseen matkaan asti. ”[Ä]llistyksekseni hän vastasi haluavansa.” He tutustuvat paremmin, keskustelevat vakavista aiheista kuten politiikasta ja uskonnosta, ihmissuhteistakin. Starrett esimerkiksi kuulee, että Jeanniekin on republikaani. Mies kehuu Jeannieta kypsäksi, ja tyttö uskoutuu lisää. Hän kertoo, ettei tule opettajiensa kanssa toimeen eikä pidä koulusta. ”No, sinä et ole konformisti”, Starrett vastaa. ”Minä pidän siitä. Se tarkoittaa, että olet varma omasta arvostasi.”

Ilman viiletessä he tekevät tulen ja istuvat takan edessä, pelaavat, torkkuvat ja juttelevat. ”Jeannie sanoi aina tienneensä, että me tapaisimme joskus. Se kuulosti aavemaiselta ja sai koko jutun tuntumaan minusta oudolta.” Jeannie uskoutuu myös aikaisemmista poikaystävistään ja siitä, ettei ollut ennen mennyt sänkyyn kenenkään kanssa. ”Minä olin hänen ensimmäinen rakastajansa.[...] Me naimme vielä useita kertoja ja Jeannie tuntui pitävän siitä.” Tyttö kuulemma jopa loukkaantuu, kun Starrett ei sammumispelin jälkeen saa erektiota.(150-152)

Joululahjaksi Starrett ostaa Jeannielle mekon ja koruja. ”Hänen tarvitsi vain pyytää jotakin, ja minä hain sen hänelle. Minä harjasin hänen hiuksiaan, raaputin hänen selkäänsä, hieroin hänen jalkojaan. Mitä vain hän halusi.” Ja uudeksi vuodeksi Jeannie haluaisi lähteä jonnekin. (152, 155)

Mutta Jeannie on suhteellisuudentajuisempi kuin äkkiseltään vaikuttaa. Hän kuulemma pitää lahjoista todella paljon, mutta kertoo samalla olevansa huolissaan kotiväestään ja tietävänsä näidenkin olevan hänestä huolissaan. Starrett tarjoutuu soittamaan näille, mutta Jeanniestä se ei ole hyvä ajatus. Lisäksi Jeanniestä on hassua, että mies vaatii häntä ottamaan vitamiineja, koska on niin huolissaan siitä määrästä roskaruokaa, jota tyttö syö. (152)

Starrett ehdottaa matkakohteeksi rannikkoa. Jeanniestä se on kuulemma loistava ajatus. Häntä ikävystyttää istua talossa kaiken aikaa. Tällä kertaa Starrett ei vuokraa autoa, vaan he lähtevät hänen omalla punaisella avo-Camarollaan. Silti Starrett valehtelee Jeannielle, että auto on vuokrattu, ja tytöllä on yhä silmät peitettynä alkumatkan ajan. Tarpeeksi kaukana Starrettin kotoa mies antaa tytön riisua peitteen silmiltään. (155)

”Jeannie rakasti autoani.” Hän haluaa kuomun alas. Starrett ajaa tien sivuun ja laskee kuomun. " [jeannie] soitti musiikkia todella kovalla ja avasi yhden winecoolereista, jotka olin ottanut matkalle mukaan. Aika pian hän oli jo nousuhumalassa, piteli pulloa ylhäällä ja kiljui.” Kun heille tulee nälkä, Starrett päättää ottaa riskin ja pysähtyä Jeannien kanssa syömään. Starret ei silti täysin luota tyttöön, vaan pelkää tämän alkavan kiljua tai tehdä jotakin muuta apua saadakseen. ”Mutta hän käyttäytyi kuin hänellä ei olisi ollut huolen häivää – kuin me olisimme vain kaksi tavallista nuorta haukkaamassa pikaisesti jotain halpaa syötävää. Minun ei tarvinnut edes mitenkään uhkailla häntä.” (155)

He saapuvat motelliin ja vievät matkavarat huoneeseen. Sen jälkeen he menevät rannalle kävelemän. Päivä on pilvinen, ja äkkiä on kuulemma Jeannien mielialakin. Hän ikävöi vanhempiaan. Starrett kertoo tarjoutuneensa viemään hänet kotiin, mutta Jeannie sanoo kaiken olevan ok, kunhan vain pääsisi ajoissa New Yorkin matkalleen. Motellilla tyttö valittaa, ettei hänellä ole vaihtovaatteita, ja Starrett vie hänet vaateostoksille. Mies huomaa, että Jeannie pitää mustasta. Starrett muistaa tytön todenneen, että jotkut pitävät sellaista ihan sairaana. Mutta Starrett kertoo Jeannielle tämän näyttävän upealta mustissa. ”Ja niin hän näyttikin.” Starrett alkaa luottaa tyttöön yhä enemmän. Hän kertoo päästäneensä tytön etsimään sopivia sukkia toisesta suunnasta (hän itse etsi toisesta), ja sopineensa tämän kanssa, että he tapaisivat ruokakaupan luona. Ja Jeannie palaa sovittuun paikkaan sovitun ajan kuluttua. (156)

Illalla Starrett vie uusiin vaatteisiin pukeutuneen Jeannien mukavaan ravintolaan ja tajuaa, ettei enää pelkää Jeannien saattavan häntä vaikeuksiin. Mutta Starrett huomaa jotakin muuta: tyttö on ailahtelevainen, oikukas – ja nolaa hänet toistuvasti, julkisesti. Vaikka ihmiset juhlivat vuodenvaihdetta, sinä iltana he pysyttelevät huoneessaan, katsovat elokuvaa ja tilaavat pitsaa. Ja juovat paljon. Starrett haluaa kaikesta huolimatta liittää tähänkin muistoon jotain erityisen mukavaakin: Jeannie oli kuulemma valittanut kipeää niskaansa ja selkäänsä, ja Starrett oli hieronut niitä. (156-157)

Seuraavana aamuna he lähtevät paluumatkalle. Jotain hyytävän enteellistä on siinä, kuinka Jeannie haluaa pysähtyä St. Simon’s Islandilla, koska oli kerran käynyt siellä ja halusi nähdä sen uudestaan. (Elämän filminauha...) Kenties Starrett tätä muistoa kerratessaan haluaa luoda Jeannien viimeisiin päiviin merkitystä. Starrett kertoo nähneensä vaivaa oikean paikan löytääkseen; hän oli onnistunut täyttämään Jeannien toiveen. Paluumatkalla Jeannie tuo eräästä pikaruokapaikasta kokiksensa mukanaan autoon. ”Hän melkein kaatoi mukinsa ja minä olin saada sydänkohtauksen.” Läikät istuinverhoilussa niin sanotusti v*tuttavat Starrettia. Onko Jeanniestä tulossa kiusa? (157)

He palaavat Starrettin kotiin. Lisää elokuvia ja roskaruokaa. Ja mitä ilmeisimmin myös pelaamista, seksiä ja alkoholia. Kuluu parisen viikkoa. (157)

Eräänä iltana tuli on jälleen takassa, molemmilla drinkit – Starrett muistaa hyvin mitkä – ja jutusteltavaa riittää. He alkavat puhua perheestä ja tulevaisuudesta. Starrettin päätä alkaa särkeä. Jeannie polttelee tupakkaa ja Starrett valistaa häntä. Mutta Jeannie vähät välittää. ”Jos kokeilisit itse, niin huomaisit, miten kivaa tämä on”, tyttö kuulemma sanoo, ja puhaltaa savua Starrettin suuhun niin että tämä on tukehtua. Jossain vaiheessa iltaa he alkavat kuulemma miettiä sitä, milloin voisivat tavata uudelleen. Jeanniellä on kukkarossaan lista lukionsa lomapäivistä. Mahdollisesta tapaamispaikasta ja –ajankohdasta puhe siirtyy Jeanniellä pian häihin. (158)

Silloin Starrett sanoo, että on liian vanha Jeannielle. Tyttö suuttuu, moittii miehen käyttäytyvän kakaramaisesti. Starrett ei ole kertonut Jeannielle olevansa naimissa. Ei tietenkään ole. Siviilielämä ei kuulu tähän elämään. Starrett kertoo vastanneensa Jeannielle, että naimisiinmeno olisi hullua siihen nähden, kuinka he olivat tavanneet ja rakastuneet. ”Eipäs olisi!” Jeannie tivaa. Hänestä heidän rakkaustarinastaan voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Kun Starrett haluaa mennä suihkuun, Jeannie haluaa mukaan. Suihkussa he kiistelevät siitä, kumpi saa seistä suihkun edessä. Makuuhuoneessa olisi isompi suihku. Siihen huoneeseen Jeanniellä ei ole ennen ollut asiaa. Siellä on vaimon kauneudenhoitovälineet ja papereita, joista näkyy miehen oikea nimi. Pian Jeannie huomaakin meikit kylpyhuoneessa ja haluaa tietää, kenen ne ovat. Starrett valehtelee niiden kuuluvan exälleen. Jeannie nauraa, kysyy, saako pitää meikit. (158-159)

Tästä eteenpäin kerronnan juoni alkaa rakoilla. Tarkennukset yksityiskohtiin kuulostavat muuhun kerrontaan nähden hieman omituisilta, eivätkä tapahtumien selitykset vakuuta – muuten kuin selittelynä. Starrett muistaa avanneensa suihkun hanan, muistaneensa sitten piilolinssit silmissään ja poistuneensa etsimään niiden koteloa. Starrett kertoo päätelleensä kotelon olevan samassa laatikossa hammastahnan kansa. Samassa laatikossa on myös ase. Se on siellä kuulemma mahdollisen poliisiratsian varalta. (Jos kaikki tulisi ilmi, Starrett haluaisi lukita itsensä kylpyhuoneeseen ja ampua kuulan kalloonsa.) Starrett kuulee Jeannien tulevan pois suihkusta ja peittää nopeasti aseen. Hän tietää aseiden pelottavan tyttöä. Starrett kääntyy katsomaan Jeannien suuntaan, mutta tyttö ei olekaan puuhastelemassa omiaan, kuten Starrett oli toivonut, vaan katselee häntä. Sen jälkeen kaikki on sekavaa. Starrett muistelee tytön yrittäneen tarttua aseeseen. Starrett kuulee aseen laukeavan. Jeannie horjahtaa seinää vasten. (159-160)

(Ruumiinavauspöytäkirjan mukaan Jean McCrean rinnasta löydettiin kaksi luotia, 92.)

Laukauksen ääni sattuu Starrettin korviin, ja korvat vinkuen hän käy laittamassa aseen sänkynsä alle. Hän juoksee takaisin ja näkee Jeannien makaavan suihkussa. Tämä näyttää pyörtyneeltä. Vesi on huuhdellut veren pois. Starrett kertoo yrittäneensä virvoitella tyttöä. Turhaan. Hetken Starrett vain seisoo suihkussa tytön eloton ruumis omaansa vasten. Jostain syystä Starrett äkkiä haluaa nähdä oman tyttärensä kuvan. Hän laskee Jeannien ruumiin käsistään, jättää sen suihkun alle, kuulemma jotta Jeannie pysyisi lämpimänä. Starrett menee pienen tyttärensä huoneeseen ja pitelee tämän kuvaa käsissään. Hän on järkyttynyt ja turta. Lopulta epätoivo nielaisee hänet, ”täydellinen, kauhistuttava” epätoivo. Starret palaa kylpyhuoneeseen ja kantaa Jeannien ruumiin sängylle. (Starrett ei puhu kuolleesta eikä ruumiista, vaan ”tiedottomasta” Jeanniestä.) Mies ei kestä katsoa tytön kasvoja. Hän peittää ne, peittää sitten koko ruumiin vihreällä huovalla. ”Vihreä oli hänen lempivärinsä.” Sitten Starrett alkaa ryypätä ja menettää ajantajunsa. Hän haluaa pyyhkiä kaiken mielestään. Kuluu päivä, ehkä kaksi. Lopulta hän kantaa Jeannien ruumiin autoon ja laskee sen takaistuimelle. Hänellä ei ole aavistustakaan, minne mennä. (160)

Hän ajelee tunnin, ajattelee jättävänsä ruumiin tienvarteen, mutta muistaa tytön pitäneen vedestä. Hän haluaa etsiä puron. Itkeskellen Starrett etsii puroa, kunnes lopulta löytää etsimänsä. Hän nostaa ruumiin ulos autosta, ”niin hellästi kuin mahdollista.” Hän asettaa ruumiin sopivimmalta näyttävään paikkaan. Starrett kertoo istuutuneensa Jeannien viereen. Hän istuu siinä niin kauan, että vaipuu ajatuksiinsa, havahtuu vasta, kun kuulee lähestyvän auton äänen. ”Olin ottanut aseen mukaani ja toivoin epätoivoisesti, että minulla olisi rohkeutta ampua itseni, niin että voisin jäädä sinne ikiajoiksi Jeannien kanssa. Mutta niin ei käynyt.” Lopulta Starrett nousee ja menee autolleen, katselee vielä taakseen. Sitten hän ajaa pois. (161)

Mutta Jeannien muisto ei jätä häntä rauhaan. Hän haluaa uuden Jeannien. Vasta, kun pidätys tekee yhdenkään uuden Jeannien etsimisen mahdottomaksi, Starrett kääntyy alkuperäisen Jeannien puoleen, alkaa puhella hänelle kirjoituksillaan, etsiytyy itseään lohduttaakseen kuvitelmiinsa hänestä. Pian hän on niissä niin syvällä, että ajattelee voivansa soittaa tytölle. Sitä hän yrittääkin. Mutta Jeannien kotona tyttö ei koskaan itse vastaa.

- - -
TORI AMOS live IIEEE (YouTube)
Tori Amos- Scarlet's Walk live (YouTube)
TORI AMOS live SCARLET'S WALK (YouTube)
+ album versions