FSOG 4: "Let me in" 2/3

Seuraava katkelma on pitkä - huolimatta rankasta lyhentelystäni - mutta haluan, että kertomuksessa hienosti kuvailtu tilanteen monimutkaisuus pääsee esille, kertomuksen omin sanoin. Kohtauksessa tavoitetaan mielestäni hämmästyttävän hyvällä asiantuntemuksella se sekavuus - laajaa kirjo keskenään ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia - jonka sadomasokistisen käsittelyn hämmentämä Anastasia itsessään kohtaa. Tapauksesta syntyy hänelle siten ikään kuin monta erilaista kokemusta samalla kertaa.

Olen parhaani mukaan karsinut tekstistä pornografisen sisällön. (Hee hee.) Kerron tämän mahdollisten pettymysten varalta…

Aloitetaan siitä mistä tilanne lähtee liikkeelle (alleviivaukset jälleen omia):

  ’Anastasia Steele, did you just roll your eyes at me?’

  Crap.
 ‘No’, I squeak.
 ‘I think you did. What did I say I’d do to you if you rolled your eyes at me again?’
 Shit. He sits down on the edge of the bed.
 ‘Come here’, he says softly.
 I blanch. Jeez… he’s serious. I sit staring at him, completely immobile.
 ‘I haven’t signed,’ I whisper.
 ‘I told you what I’d do. I’m a man of my word. I’m going to spank you, and then I’m going to fuck you very quick and very hard. Looks like we’ll need that condom after all.’
 His voice is soft, menacing, and its damned hot. [...] Do I let him to do this or do I say no, and then that’s it? Because I know it will be over if I say no. Do it! my inner goddess pleads with me. [...]
 ‘I’m waiting,’ he says. ‘I’m not a patient man.’
 [...]I’m panting, afraid, turned on. Blood punding through my body, my legs like jelly. Slowly, I crawl to him until I’m beside him.
 ‘Good girl,’ he murmurs. ’Now stand up.’
 Oh shit… can’t he just get this over with? [...]Suddenly he crabs me, tipping me across his lap [...] holding me down so I cannot move. [...]
 ‘Keep still,’ he growls, ‘or I’ll spank you for longer’[...]
 I cry out again.
 ‘No one to hear you, baby, just me.’
 And he hits me again and again. From somewhere deep inside, I want to beg him to stop. But I don’t. I don’t want to give him the satisfaction. [...]
 ‘Enough,’ he breathes hoarsely. ’Well done Anastasia. Now I’m going to fuck you. […] Feel this. See how much your body likes this, Anastasia’ […] I groan. No, surely not. […]
’I’m going to take you now. You can come,’ he murmurs.
 What? Like I have a choice.
 [...] The feeling is beyond exquisite, raw and debasing and mind-blowing. My senses are ravaged, disconnected, solely concentrating on what his doint to me. [...] NO... and my traitorous body explodes in an intense, body-shattering orgasm.
 [...]
 ‘Oh, baby,’ he breathes. ’Welcome to my world.’
[…] Boy… I survived. That wasn’t so bad. I’m more stoic than I thought. [...]
 ‘Well done, baby,’ he whispers, quiet joy in his voice. […] We lie for a few more minutes, hours, who konws, and I think I doze.
‘I have to go,’ he says, and leaning down, he kisses my forehead gently. ‘Are you okay?’ His voice is soft.
 I think about his question. My backside is sore. Well, glowing now, and amazingly I feel, apart from exhausted, radiant. The realization is humbling, unexpected. I don’t understand.
 ‘I’m okay,’ I whisper. I don’t want to say more than that. [...]I’m so confused by my reaction. I remember him saying – I can’t remember when – that I would feel so much better after a good hiding. How can that be so? I really don’t get it. But strangely, I do. I can’t say that I enjoyed the experience. In fact, I would still go a long way to avoid it, but now… I have this safe, weird, bathed in afterglow, sated feeling. I put my head in my hands. I just don’t understand. […]
 ’I found some baby oil. Let me rub it into your behind.’
 What?
 ‘No, I’ll be fine.’
 ‘Anastasia,’ he warns, and I want to roll my eyes but quickly stop myself. [...] Christian squirts baby oil into his hand and then rubs my behind with careful tenderness [...]
 ‘There,’ he says when finished, and pulls my pants up again. [...]
 ’I’m leaving now.’
 ’I’ll see you out.’ I still can’t look at him.
[...]
 ‘You didn’t cry,’ he murmurs, then grabs me suddenly and kisses me fervently. [...]
 I close the door and stand helpless in the living room [...]. I feel lonely and uncomfortable here, unahppy with my own company. Have I strayed so far from who I am? I know that lurking, not very far under my rather numb exterior, is a well of tears. What am I doing? The irony is I can’t even sit down and enjoy a good cry. I’ll have to stand. I know it’s late, but I decide to call my mom.
[... ]
Chirstian is definitely a different species...different planet.

[Tässä välissä Anastasia lohduttaa itseään soittamalla äidilleen, mutta ei tietenkään kerro mitään äskettäisestä kokemuksestaan. (Äiti kuitenkin vaistoaa rakkaushuolia.) Pian Anastasian kämppis ja paras ystävä, Katherine Kavanagh eli Kate, tulee kotiin ja huomaa Anastasian rähjääntyneen olemuksen. Anastasia puhkeaa itkemään. Tällä välin herra Grey on lähettänyt Anastasialle sähköpostia, jonka Anastasia pian huomaa. Postissaan Grey kehuu naista ja tämän suoriutumista, ja he vaihtavat muutaman lyhyen, leikittelevän viestin. Niissä Anastasia kertoo myös tietävänsä nyt, ettei koskaan tulisi hyväksymään ”keppikuritusta”. Kepeään viestittelyyn kuuluu, että herra Grey pääsee varoittamaan Anastasiaa suututtamasta itseään, koska ”you really wouldn’t like me when I’m angry”. Silloin Anastasia tulee näpäyttäneeksi, ettei taida pitää miehestä muutenkaan kovin paljon juuri sillä hetkellä. Herra Grey vakavoituu. ”Why don’t you like me?”, hän kysyy yhden lauseen viestissään. ”Because you never stay with me,” Anastasia kuittaa tiedustelun, osin totuudenmukaisesti mutta varsinaisen ongelman kiertäen.]

[T]his evening he actually hit me. I’ve never been hit in my life. What have I gotten myself into? Very slowly, my tears [...] begin to slide down the side of my face and into my ears. I have fallen for someone who’s so emotionally shut down, I will only get hurt – deep down I know this – someone who by his own admission is completely fucked up. [...]Perhaps if he was more normal he wouldn’t want you my subconscious contributes snidely to my musings...and in my heart of hearts I know this is true [...] and for the first time in years, I’m sobbing uncontrollably into my pillow.

 I am momentarily distracted from my dark night of the soul by Kate shouting.
 ‘What the fuck do you think you’re doing here?’
[...]
 Christian bursts into my bedroom adn unceremoniously switches on the overhead light, making me squint. [...][H]e pulls out a handcerchief and hands it to me. [...]
 ‘What’s going on?’ he asks quietly.
 ‘ Why are you here,’ I ask, ignoring his question. My tears have miraculously ceased, but I’m left with me dry heaves racking my body.
 ‘Part of my role is to look after your needs. You said you wanted me to stay, so here I am. And yet I find you like this.’ He blinks at me, truly bewildered. ‘I’m sure I’m responsible, but I have no idea why. Is it because I hit you?[...] Talk to me,’ he whisperes. ’You told me you were okay. I’d never have left you if I thought you were like this.’
 I stare down at my hands. What can I say that I haven’t said alreaddy? I want more. I want him to stay because he wants to stay with me, not because I’m a blubbering mess, and I don’t want him to beat me, is that so unreasonable?
 ‘I take it that when you said you were okay, you weren’t.’
 I flush. ‘I thought I was fine.’
’That’s not very honest,’ he admonishes me. ‘How can I trust anything you’ve said to me? [...] How did you feel while I was hitting you and after?’
 ’I didn’t like it. I’d rather you didin’t do it again.’
 ‘You weren’t meant to like it.’
 ‘ Why do you like it?’
 ‘I like the control it gives me, Anastasia. I want you to behave in a particular way, and if you don’t, I shall punish you, and you will learn to behave the way I desire. I enjoy punishing you.’ [...]
 ‘So you don’t like the way I am?’
 He stares at me, bewildered again. ‘I think you’re lovely the way you are.’
 ‘ So why are you trying to change me?’
 ‘I don’t want to change you. I’d like you to be corteous and to follow the set of rules I’ve given you and not defy me. Simple,’ he says.
 ‘But you want to punish me?’
 ’Yes, I do.’
 ’That’s what I don’t understand.’
 He sights and runs his hands through his hair again.
 ‘It’s the way I’m made, Anastasia. I need to control you. I need you to behave in a certain way, and if you don’t – I love to watch your beautiful alabaster skin pink and warm up under my hands. It turns me on.’
 Holy shit. Now we’re getting somewhere.
 ’So it’s not the pain you’re putting me through?’
  He swallows.
 ’A bit, to see if you can take it, but that’s not the whole reason. It’s the fact that you are mine to do with as I see fit – ultimate control over someone else. And it turns me on. Big time, Anastasia. Look, I’m not explaining myself very well… I’ve never had to before. I’ve not really thought about this in any great depth. I’ve always been with like-minded people.’ He shrugs apologetically. ‘And you still havent answered my question – how did you feel afterward?’
 ‘Confused.’
 ‘You were sexually aroused, Anastasia.’ He closes his eyes briefly, and when he reopens them and gazes at me, they are blazing.
 His expression pulls at the dark part of me, buried in the depths of my belly – my libido,woken and tamed by him but, even now, insatiable. [...]
‘If you are goin to cry, cry in front of me. I need to know.’
 ’Do you want me to cry?’
 ’Not particularly. I just want to know how you’re feeling. I don’t want you to slipping through my figers.’ [...] Gingerly, he moves over and puts his arms around me and pulls me to his chest.
 ‘Sleep, baby,’ he whisperes [...] Christian Grey is sleeping with me, and in the comfort and solace of his arms, I drift into peaceful sleep.”

(Fifty Shades of Grey, 273-289)

Minusta tämä oli kerrassaan vaikuttava kohtaus kirjalta, joka on luokiteltu kotirouvien pehmopornoksi! Katsotaanpa lähemmin.

On helppo huomata Anastasian reagoivan hyvin ristiriitaisin tavoin ja nähdä, kuinka moniulotteinen tämä kokemus hänelle on: hän reagoi samanaikaisesti kehollaan, järjellään, asennemaailmallaan, tunne-elämällään ja vaistollaan.

Jokaisella ”reagointiulottuvuudella” (esimerkiksi kehon reagoinnilla) on toisista reagointiulottuvuuksista (esimerkiksi asennemaailman reaktiosta) poikkeava reagointitapa, ja nämä tavat saattavat olla myös keskenään ristiriitaisia (eli ne eivät tue toisiaan tai ole ”samalla linjalla”). Tämän lisäksi ristiriita saattaa löytyä myös yhden ja saman ”reagointiulottuvuuden” sisältä:

Esimerkiksi Anastasian keho reagoi sekä pelolla (”I’m panting, afraid […]Blood punding through my body, my legs like jelly”) että nautinnolla (”I’m [..]. turned on”; “I groan. No, surely not.“; NO... and my traitorous body explodes in an intense, body-shattering orgasm.”) Tunne-elämä puolestaan määrittää kokemuksen sekä nöyryyttäväksi (”Oh shit… can’t he just get this over with”; ”I still can’t look at him.”) että merkillisellä tavalla myös puhdistavaksi. (”[A]mazingly I feel, apart from exhausted, radiant. The realization is humbling, unexpected. I don’t understand.[...] I have this safe, weird, bathed in afterglow, sated feeling.”)

Se, kuinka Anastasian sisäinen maailma poikkeaa sadomasokistien sisäisestä maailmasta (ainakin toistaiseksi), tulee hyvin esille tässä kokemuksessa;

 

Jokin Anastasiassa mieltää kohtelun niin häpeälliseksi ja alentavaksi, että Anastasiassa nousee tarve suojella omanarvontuntoaan: jokin hänessä vastustaa alistumista ja alistamista. (Myös herra Greyn holohoava huolenpito - halu voidella vauvaöljyllä! - vahvistaa tunnetta.) Niinpä Anastasia ei haluaisi ilmaista kohtelun aiheuttamaa mielipahaa ja kipua - ei tapahtuman aikana eikä sen jälkeen - koska ei halua antaa herra Greylle "sitä iloa" – siis iloa siitä, että tämä on onnistunut olemaan häntä voimakkaampi osapuoli. (”From somewhere deep inside, I want to beg him to stop. But I don’t. I don’t want to give him the satisfaction.”)

 

Toisin sanoen: Anastasialle se, että hän ei itke tai valita, tarkoittaa, että hän pysyy vahvana, minkä hän puolestaan yhdistä itsekunnioitukseen; itkemättömyys tarkoittaa sitä, että hän ei ole herra Greyn alistettavissa. (Tästä syystä hän kätkee mielipahansa viimeiseen asti.)

 

Luonnollisesti tämä tällainen ei oikein istu sadomasokistiseen ajattelu- tai tuntemistapaan.

Mutta – ja herra Greyn onneksi – tässä ei kuitenkaan ole koko totuus Anastasian kokemuksesta.

Paitsi että Anastasian olisi selvitettävä, mitä mieltä hän on kustakin reaktiostaan - ja mistä syistä! -, hänen olisi myös selvitettävä, kuinka nämä eri puolet hänessä ja hänen kokemuksessaan liittyvät toisiinsa, suhtautuvat toisiinsa. Esimerkiksi keskellä kokemustaan Anastasian asenne- tai arvomaailma moittii nautintoon Antautuvaa kehoa ”petturuudesta” – eikä Anastasia tiedä, mitä tästä hämmentävästä ristiriidasta ajatella. Tärkeimpänä kaikista hänen on kuitenkin selvitettävä kokemansa mielipahan syy - sen mielipahan, joka kiertää hänen sisuksissaan kipeänä itkuna ja saa hänet soittamaan äidilleen - ja käsiteltävä se. Juuri tämä reaktio tuottaa Anastasialle eniten päänvaivaa, eikä hän koko kertomuksen aikana selvitä asiaa lopullisesti. Tästä syystä myös hänen suhtautumisensa herra Greyn sadomasokismiin pysyy kaksijakoisena.

Sisäisen kaaoksensa keskellä Anastasia ei oikein tiedä, mitä ääntä itsessään kuunnella. Hän ei tiedä, mikä osa hänestä on oikeassa, tai mikä kokemuksista on selkein ja totuudenmukaisin. Jopa ”sisäisen jumalattaren” kerrotaan olevan kerrankin hiljaa, vaikka se muuten on auliisti jaellut neuvojaan.

Voimakkaimpana kokemuksena onkin hämmennys. Sen rinnalla hyvänä kakkosena on mainittu mielipaha, joka voimistuu, kun tilannetta hiipii vähitellen arvioimaan hänen vanha ja tuttu asennemaailmansa tai ajattelutapansa. Sen kanssa Anastasia käy vuoropuhelua yrittäessään saada tilanteeseen selkeyttä ja ymmärtääkseen tapahtunutta.

miksi annan tehdä tällaista itselleni?

koska muuten hän jättäisi minut
en halua hänen jättävän minua; hän on aarre
silloin minun on kokeiltava tätä; hän pitää minusta, koska suostun hänen sairaaseen leikkiinsä
mutta hän satuttaa minua!
*hämmentynyt hiljaisuus*
kuinka kukaan voi rakastaa toista ja lyödä häntä?
hän on niin sekaisin; hän tarvitsee jonkun, joka ymmärtää häntä ja hänen tarpeitaan
minä voisin kokeilla ymmärtää häntä, yrittää rakastaa häntä kaikesta huolimatta

Kaikesta huolimatta Anastasian on myönnettävä itselleen, että kuritus on jollakin tavalla – merkillistä kyllä – tuntunut myös hyvältä. (Anastasia siis osaa ja uskaltaa olla itselleen melkoisen rehellinen, mikä tarkoittaa, että hän on syvällisellä itsetuntemuksella varustettu.) Kokemus on hänelle niin uusi, outo ja vieras, että hämmennys on ahdistavaa, etenkin, koska hän ei tiedä mitä asialle tekisi, kuinka siihen suhtautuisi. Pahinta siinä näyttää olevan se, ettei Anastasia enää tiedä, mitä ja millainen hän oikein on, kuka hän on.

Tässä mielestäni kuvataan sitä erkaantumista, joka Anastasiassa tapahtuu suhteessa vanhaan arvomaailmaansa ja sen hallitsemaan tunne-elämään. Koska Anastasia on samaistunut tuohon arvomaailmaan hyvin voimakkaasti, eikä äkkiä enää voikaan määritellä ja arvottaa itseään ja kokemuksiaan sen kautta, on kuin hän siitä luopuessaan katoaisi itseltään, tai ainakaan ei voisi enää pitäisi itsestään kuten ennen. (Tämä luopuminen tapahtuu samalla, kun Anastasia tiedostaa ja myöntää itselleen myös pitäneensä kokemuksestaan. Anastasia on siis hyvin rohkea; juuri ”vanhaa minäänsä” varjellakseen, ja säästyäkseen sen järkkymisen aiheuttamalta tuskalta, moni ei koskaan uskaltaisi tiedostaa tällaisia.) Jollakin tavalla hän siis nyrjähtää sijoiltaan. (”I feel lonely and [...] unahppy with my own company. Have I strayed so far from who I am?”)

Hämmentynyttä oloa ja tunteiden sekavuutta (ja todennäköisesti etenkin sadomasokistisessa käsittelyssä koettuja kielteisiä tuntemuksia) helpottaa kunnon itku. Anastasia hakee turvaa myös äidiltään ja parhaalta ystävältään, mikä ei oikeastaan auta, koska he eivät tiedä, mitä on tapahtunut ja mistä on kysymys; jollakin ratkaisevalla tavalla he eivät enää sijaitse samassa todellisuudessa. Hetken Anastasia koskettelee ajatusta jopa fyysisestä ”karkaamisesta”, kauas pois kaupungista ja sen synnyttämistä tunnelmista. Lopulta oloa helpottaa eniten herra Greyn lohdutus. (”[I]n the comfort and solace of his arms, I drift into peaceful sleep.”)

Herra Greylle tilanne – Anastasian reaktio – on uusi. Omien sanojensa mukaan herra Grey ei ole koskaan harjoittanut sadomasokismia muiden kuin samanmielisten kanssa. Huomattuaan, että Anastasia reagoi hänen käsittelyynsä kiihottumalla, hän on hyvillään, ja ennättää jo toivottaa tämän ”tervetulleeksi maailmaansa.” Mutta ankaran käden kohtelua ei sovitakaan pelkkä perinteinen protokolla: kiittely, helliminen ja hoivaaminen. Anastasia on sittenkin rakennettu toisella tavalla. Heiltä molemmilta kestää hetken aikaa tajuta se.

Herra Grey on viiltävän älykäs ja ymmärtäväinen mies: hän tajuaa hyvin tärkeäksi kuroa nopeasti umpeen heidän välilleen revenneen emotionaalisen railon. Sadomasokistisessa suhteessa luottamusta ei ole varaa menettää. On kuitenkin toimittava nopeasti, eikä herra Greyllä ole aikomustakaan jättää asian selvittämistä huomiseen. Niinpä hän palaakin nopeasti Anastasian luokse kuultuaan tämän mielipahasta. (Jo ennen tätä hän on hyvinkin huolellisesti tunnustellut ja tarkastellut, kuinka Anastasia hänen ensimmäiseen käsittelyynsä suhtautuu. Arvatenkin myös loppuillan sähköpostiviestittely on käyty tätä silmällä pitäen, niin herkkää ja nopeaa herra Greyn reagointi on.)

Grey tietää heti, että kaikki johtuu lyömisestä. Toki hän haluaa kuulla Anastasialta itseltään, mistä on kyse ja mikä on vikana, mutta näin hän tekee vain tietääkseen, kuinka lähestyä asiaa ja kuinka selvittää se. Hän menee hyvin pitkälle lohduttaakseen Anastaa tämän omilla ehdoilla: paitsi, että hän jää ensimmäistä kertaa koskaan naisen viereen nukkumaan (koska Anastasia haluaa sitä), hän myös haluaa myös löytää Anastasialle sopivimman ja helpoimman kommunikointiväylän (huumoriaan unohtamatta):

’You have no problem being honest with me in print. Your e-mails always tells me exactly how you feel. Why can’t you do that in conversation? Do I intimidate you that much? […] Write me an e-mail, please. Right now, I’d really like to sleep. Can I stay?’

(Fifty Shades of Grey, 288-289)

Osasyy herra Greyn jatkuvasti harjoittamaan Anastasian tarkkailuun onkin juuri se, että hän haluaa voittaa Anastasian ehdottoman luottamuksen sekä tietää, kuinka se parhaiten pidetään yllä. Siksi hän haluaa hyvin kiinteästi tarkkailla Anastasian ajatuksia ja tuntemuksia. ”Penny for you thoughts.” ”What’s so funny?” ”If you’re going to cry, cry in front of me. I need to know.”

(Kyse ei siis suinkaan ole siitä, että herra Grey olisi 'vain niin ulalla kaikesta'.)

Niinpä toistuvasti pitkin tarinaa kuvataan, kuinka tarkkaavaisesti herra Grey tutkii Anastasian reagointeja. Jos mikään vihjaa säröön heidän välillään – joko Anastasian kiintymyksessä tai luottavaisuudessa – herra Grey reagoi välittömästi: ”’What is it?,’ Christian’s face is wide-eyed with alarm”, 431)

 ’Do you always make such personal observations?’ [Anastasia asks]

 ’I hadn’t realized I was. Have I offended you?’ […]
 ‘No’, I answer truthfully.
 ‘Good.’
 ’But you’re very high-handed’.

(Fifty Shades of Grey, 44)

Herra Grey haluaa ymmärtää läheisesti Anastasian ajatusmaailmaa ja tunne-elämää ja päästä niiden sisälle. "Tutustumispyrkimys" tuskin on pyyteetön: paitsi että Anastasialla varmasti on jotakin mitä herra Grey itse haluaa - kenties ihanteelliset alistujan ominaisuudet -, hän myös haluaa tehdä oman ajatusmaailmansa Anastasialle tutuksi. Herra Grey siis haluaa päästä Anastasian mieleen oletettavasti vain voidakseen vaikuttaa siihen paremmin. (Herra Grey haluaisi esimerkiksi omistaa Anastasian libidon ja säädellä hänen unennäköään.)  Tällaisessa ei pakotttaminan ole tietenkään kovin tehokasta. Siksi hän tulee Anastasiaa pitkälle vastaan:

Tässä kohtauksessa Anastasia ja herra Grey keskustelevat Anastasian tunteista, etenkin Anastasian pelosta, että herra Grey jättäisi hänet ellei hän suostu kaikkiin tämä toiveisiin.

”’We’re following your advice, your definition: compromise. You e-mailed it to me. And so far, it’s working for me’” (459).

(Kiinnostavaa, että herra Grey käyttää tässä yhteydessä hyvin poikkeuksellisesti monikkomuotoista ilmaisua: ”we”.)

“’I love that you want more,’ I murmur shyly.

‘I know.’
‘How do you know?’
’Trust me. I just do.’ He smirks at me. He’s hiding something. What?”
(459)
 
(Jälleen salaperäistä virnuilua. Edelleenkään emme saa tietää, mistä tässä virnuilussa tai salaperäisyydessä on kyse. Tästäkin syystä kerrontatyyliksi valittu yksikön ensimmäinen on oivallinen valinta: paitsi että lukija samaistetaan sankarittaren ajatusmaailmaan, kaikkea ei myöskään tarvitse perustella huolimatta siitä, kuinka tärkeänä sen mukanaolo esitetään tai kuinka perusteellisesti asioihin muutoin paneudutaan.)

Herra Grey on niin tehokas ja taitava vaikuttamaan ihmisiin, että Anastasian uteliaisuus herää. (Tekstin ilmauksen, ”tracing a pattern”, voi siten tulkita myös laajemmin; että Anastasia on huomannut herra Greyn käytöksessä tässä suhteessa jotakin erityistä ja toistuvaa.):

‘You know it’s really not fair.’ I glance down at the Formica tabletop, tracing a pattern on it with my index finger, trying to sound nonchalant.
 'What's not fair?'

’How do you disarm people. Women. Me?’

’Do I disarm you?’

I snort. ‘All the time.’

‘It’s just looks, Anastasia,’ he says mildly.
‘No, Christian, it’s much more than that.’
His brow creases. ‘You disarm me totally, Miss Steele. Your innocence. It cuts through all the crap.’
‘Is that why you’ve changed your mind?’
‘Changed my mind?’
‘Yes – about...er...this?’
 He strokes his chin thoughtfully with his long, skilled fingers. ‘I don’t think I’ve changed my mind per se. We just need to redefine our paramteres, redraw our battle lines, if you wil. We can make this work, I’m sure. I want you submissive in my playroom. I will punish you if you digress from the rules. Other than that... well, I think it’s up fro discussion.’”

(Fifty Shades of Grey, 458)

(“Do I disarm you?”... Jeeeeeeeez, herra Grey. Gimme a break! Aivan kuin hän ei muka yrittäisi laskea Anastasian suojavarustusta tai huomaisi sellaista tapahtuneen. Kuvaavaa on myös hänen tapansa kierrellä omalta kannaltaan liian kiusallisia ja suoria puheenaiheita. Silti, vaikka hän ei aina kerrokaan kaikkea, hän on pelottavan rehellinen. Niinpä hän esimerkiksi myöntää, että pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut: “ I want you submissive in my playroom. I will punish you if you digress from the rules”.)

Takaisin herra Greyn tarkkaavaisuuteen:

Herra Greyn ymmärtämys siitä vaarasta, joka liittyy emotionaaliseen etääntymiseen, tulee muutenkin hänen toiminnassaan selkeästi esiin. Häkellyttävimpänä – häkellyttävimmällä ihmistuntemuksella – tämä esiintyy kohtauksessa, jossa Anastasia tuntee syvää loukkaantumista herra Greyhin toisten naisten (etenkin Rouva Robinsonin) takia. Mielipaha on niin syvää, että se saa Anastasian vetäytymään itseensä ja hautomaan mykkänä suruaan, aina siinä määrin, ettei hän voi tai halua saada orgasmia. Silloin herra Greylle on kuitenkin erityisen tärkeää, että Anastasia laukeaisi, ”antautuisi hänelle”. ”Minä tarvitsen sitä,” herra Grey pyytää – ja osaa tietenkin kärsivällisesti ja taitavasti toteuttaa asian. Sen jälkeen he ovat jälleen yhtä.

Kaikesta tästä voi päätellä, että tunnustellessaan ja tarkkaillesaan kiinteästi Anastasian mielenliikkeitä, herra Greyn tärkein pyrkimys on pitää Anastasia avoimena hänelle. Toinen tärkeä pyrkimys saattaa olla pitää Anastasia rehellisenä omille tunteilleen (sillä kuinka Anastasia muuten voisi kertoa niistä hänelle ja ylläpitää avoimuutta). Tästä syystä hän myös vaatii Anastasialta jatkuvaa tuntemustensa tiedostamista: 'mitä tästä ajattelet'; 'miltä tämä tuntuu'. Tällöin heidän välillään voi vallita luottamus - ja herra Greyn täysi kontrolli.

Herra Greyllä on muutenkin tapana mennä häkellyttäviin henkilökohtaisuuksiin.

”Chirstian bends and runs his nose along my shlouder and up to the base of my ear, his fingers slipping into my hair. [...]

  ’Are you bleeding?’ he continues to kiss me.
 Holy fuck. Does nothing slip by him?
  'Yes,’ I whisper, embarrassed.
 'Do you have cramps?’
 ‘No.’ I flush. Jeez...
He stops and looks down at me.
‘Did you take your pill?’
‘Yes.’ How mortifying is this?
 'Let’s go have a bath.'
  Oh?"
(427)

Herra Greyllä on kuitenkin - aina niin halutessaan - taito olla vahingoittamatta äkillisillä tunkeutumisillaan. (Mutta hänpä osaakin antaa iskunsa aina laskelmoidusti ja oikeaan kohtaan: hän milloin rankaisee, milloin tekee puolustuskyvyttömäksi, milloin tuottaa nautintoa itselleen, toiselle tai molemmille. Pääasia on, että hän saa kontrolloida ja että hänen tahtonsa tapahtuu - ja Anastasian kanssa on liikuttava syvällä säilyttääkseen valta-asemansa.) Osittain tämä - taito olla vahingoittamatta liikkuessaan loukkaavuden rajoilla - johtunee siitä, että hän ottaa kaiken aikaa huomioon myös Anastasian emotionaaliset tarpeet, ’ottaa hänet vastaan siellä minne hän putoaa’ – mikä on vähän sama asia kuin helliä heti sadismin jälkeen.

(Ehkä juuri tässä kaiken vuorottelussa on sekä herra Greyn sadomasokismin että hänen kalastustaitonsa salaisuus: kiinni, irti, kiinni, irti; tulta, jäätä, tulta, jäätä; isku, hyväily, isku, hyväily… Tämä luo rytmin kuin hengityksen, joka rauhallisena hypnotisoi ja kiihtyneenä aiheuttaa hyperventilointia.)

* * *

Kuten todettua, tapahtuma - siis alussa kuvailtu sadomasokistinen tapahtuma - synnyttää Anastasiassa samalla kertaa useita erilaisia kokemuksia. On kuin kukin eri puoli hänen persoonassaan saisi tapauksesta oman osansa: Anastasian keho, sisäinen jumalatar, ”alitajunta” – ja Anastasia itse.

Kokemus on siten jollakin tapaa ”fragmentoiva”, ja juuri tällaiseen liittynee sadomasokismin ”altereita” (tai altered state –mielentiloja) luova tai vahvistava vaikutus. Näyttääkin siltä, että Anastasian ”sisäinen jumalatar” (”inner goddess”) alkaa kasvaa juuri tällaisissa tilanteissa, ja lopulta juuri se saa Anastasia innostumaan sadomasokismista.

Anastasia on persoonaltaan jo valmiiksi hieman epäintegroitunut – ei kuitenkaan millään sellaisella tavalla, jolla kuka tahansa postmodernin ajan ihminen ei voisi olla. (Lisäksi voidaan todeta, että persoona on aina jossain määrin epäintegroitunut ja epästabiili; prosessissa itsensä kanssa – eikä koskaan tule täysin valmista. Tämä tällainen on jälkimodernin ajan ihmisessä – etenkin länsimaisessa ihmisessä – huomattavasti voimakkaampaa kuin ihmisissä, jotka elivät(/elävät) konservatiivisemmissa yhteiskunnissa. Länsimaissa persoonalle on annettu modernismin myötä huomattavasti enemmän liikkumatilaa sekä oikeus muuttua, montakin kertaa yhden elämän aikana. – Jopa vaihtaa vaikkapa sukupuoltaan.)

Katsotaan hieman lähemmin tätä ”monipuolisuutta”. 

Ensinnäkin Anastasiassa vaikuttaa voimakas dualismi kehon ja mielen välillä, mikä tulee myös edeltävässä pitkässä katkelmassa hyvin esille.

Huomattavaa tässä on se, että dualismi ei niinkään vallitse järjen tunteen, kuin kehon ja mielen välillä: 

Jos kahtiajako vallitsisi järjen ja tunteen välillä, tämä jättäisi Anastasialle mahdollisuuden paeta tunteitaan järkevyyteensä. Paitsi että tämä vaihtoehto saa – ainakin herra Greyn mielestä – Anastasian ajattelemaan asioita aivan liikaa, se myös tekee mahdottomaksi sellaisen meditaation, jossa Anastasian voisi ”paeta koko kehostaan” (vastaanottaessaan sadistista käsittelyä) tai pitää muita psyyken tiloja yhtä samaistuttavina kuin järkevyyttä, kulloisenkin tilanteen mukaan. Toisin sanoen, jos dualismi vallitsee kehon ja mielen välillä, silloin järkevyys ei ole sen voimakkaampi samaistuttavuuden kohde kuin ”sisäinen jumalatar.” (Catch my drift…?)

Pysähdytään tähän - ajatukseen ”liiallisesta järkevyydestä” - hetkeksi. 

Väite ”liiallisesta ajattelusta” on merkillinen mieheltä, joka itse ajattelee asiat hyvin pitkälle ja perusteellisesti. Ennen siirtojaan herra Grey ajattelee lukemattomia eri skenaarioita ja niiden toteutumismahdollisuuksia. Oletettavasti juuri tästä syystä hän aina ajattelee myös pahinta mahdollista vaihtoehtoa - mistä Anastasia häntä moittii -, sillä sen jälkeen, kun äärimmäisten skenaarioiden vaihtoehdot ovat asettaneet reunaehdot kaikelle sille, minkä toteutuminen voisi olla mahdollista, voi pohtia muitakin, ääripäiden väliin jääviä, skenaariovaihtoehtoja – ja varautua niihin kaikkiin. (Muita hyviä selityksiä herra Greyn ”pessimismille” tuskin löytyy, sillä mies on erittäin kunnianhimoinen, voimakastahtoinen ja päämäärätietoinen. Sellaiselle ihmiselle ”pessimismi” ei ole mielentila vaan laskelmointia.) Kukin siirto tai peliliike puolestaan ohjaa peliä tiettyyn suuntaan, ja samalla tekee joistakin skenaarioista enemmän ja toisista vähemmän todennäköisiä. Myös näitä siirtoja ja niihin liittyvä suuntia herra Grey varmasti ajattelee jo kauan ennakolta - ja oletettavasti kaikki tiettyyn pelitilanteeseen liittyvät ja kuviteltavissa olevat toisen osapuolen siirrot huomioon ottaen. Eihän hän muuten olisi herra Grey (joka pärjää mm. "yritysfuusioinnissa" ja "uusissa aluevaltauksissa").

 

Tähänkin nähden on ymmärrettävää, miksi hän reagoi niin herkisti ja nopeasti suhteen suurimpiin vaaroihin, kuten Anastasian emotionaaliseen etääntymiseen hänestä: mitä enemmän muita siirtoja tapahtuu tietyn suunnan (”emotionaalinen etääntyminen”) toteutumisen jälkeen, sitä vaikeampaa koko kurssia on myöhemmin muuttaa. Luottamussuhteesta ei siis voi tinkiä. Herran on ehdottomasti voitettava orjan luottamus ja kiintymys. Muuten sadomasokismista ei tule yhtään mitään.

Takaisin Anastasiaan. 

Anastasian siis samaistetaan enemmän mieleensä kuin kehoonsa: Anastasia ei ole kehonsa, vaan hänellä on käytössään keho. (Halusin ensin kirjoittaa, että hän ”omistaa kehon”, mutta tässä yhteydessä se on vähän…heh heh.)

Tällä eronteolla alleviivataan henkisen puolen keskeisyyttä Anastasian olemuksessa. Hän siis ei ole pelkkä keho (tai ”reikä”), vaan syvästi ajatteleva ja kokeva olento, toiminnan mahdollisesta suoraviivaisuudesta huolimatta.

Voi tosin olla, että tällainen on ”naisten pornossa” tärkeää: ottaa henkinen puoli huomioon. Oletettavasti juuri tämä saa sadomasokismista kertovan tarinan elämään poikkeuksellisella tavalla:

Naisten pornoa tai ei, joka tapauksessa tämä fyysisyyden yli ulottuvien puolien mukaan ottaminen perehdyttää pelkkää fyysistä toiminnankuvausta paremmin sadomasokismin olemukseen, joka – näin väitän – on luonteeltaan enemmän henkistä kuin fyysistä. Tämä voidaan päätellä paitsi sadomasokististen tarpeiden psykodynamiikasta - sadomasokismissa ei riitä, että osapuolet tuovat mukanaan omat sukuelimensä -, myös siitä, että jo fyysinen ulottuvuus on ladattu täyteen rituaaleja, ja tätä rituaalisuutta ilmaisevat myös tarkka roolijako ja sääntökokoelma. Valmistelu ja oikeanlainen suoriutuminen onkin erittäin tärkeää myös herra Greylle, sillä tyydyttymisen on oltava kehollista tyydyttymistä syvempää: sen on palveltava myös psyykkisiä tarpeita.

Mutta ennen kaikkea: jos Anastasia keho ”irrotetaan” Anastasiasta itsestään, Anastasia voidaan ”siirtää” kehostaan toisaalle (mikä, kuten edellisessä kirjoituksessani perustelin, voi olla hyvinkin keskeistä sadomasokismissa; ”kehostaan irrottautuminen”, dissosiaatio, auttaa vastaanottamaan äärimmäistä kipua). Lisäksi tämä ”irrotettavuus” mahdollistaa alter egojen liikkuvuuden: sisäinen jumalatar pääsee esille, myöhemmin kenties myös Lady Domina. Mutta kuka niistä on lopulta ”todellinen” Anastasia? (Sekö, johon jokin ”yli-Anastasia” kulloinkin samaistuu?)

Jokainen ”kehosta irrottaminen” eli fyysisestä ja konkreettisesta irrottautuminen - jollaisena voidaan ymmärtää myös vakiintuneesta todellisuuskonsensuksesta erkaantuminen - luo potentiaalisesti uuden Anastasian. (Tätä problematiikkaa käsitellään myös eksistentiaalisemiotiikassa.)

(Vielä muutama sivuhuomautus Lady Dominasta: Edellisessä kirjoituksessani kuvailin, kuinka herran rooliin edetään aina orjan roolin kautta. Näin on ollut myös herra Greyn kohdalla. Tämä saattaa liittyä - niin ikään edellisessä kirjoituksessa mainitsemaani – tulen käsittelytaitoon: sadomasokismi on ihmisille, jotka tuntevat tulensa (tai pimeytensä) ja hallitsevat sen. Muuten valta karkaa käsistä. Tämä tulen (ja vallan) haltuunotto voi tapahtua vain äärimmäisen itsekurin avulla. Itsekurin puolestaan voi sisäistään vain ankarassa orjakoulutuksessa. Muille - niille, joissa ei asu sisäistä orjaa, orjuutettua - voi käydä tulen, pimeyden ja vallan kanssa paha vahinko: ne nielaisevat käyttäjänsä.)

Palataanpa jälleen Anastasiaan:

Mainitun dualistisuuden lisäksi Anastasia käy paljon sisäistä keskustelua. Tämä keskustelu ei ole mitä tahansa monologia, vaan hänen kerrotaan puivan asioita mm. alitajuntansa kanssa sekä jo mainitun sisäisen jumalattarensa (”inner goddess”) kanssa.

Merkillepantavaa kuitenkin on, ettei Anastasian ”alitajunnaksi” nimittämä ääni toimi lainkaan kuten alitajunta; se on hyvin analyyttinen, ja sen ääni on moralisoiva ja arvosteleva. Niinpä se muistuttaakin enemmän omaatuntoa tai yliminää (super ego), ehkä jopa alter egoa. Miksi tätä ääntä kuitenkin nimitetään ”alitajunnaksi”? Viettielämän tyyssijana sitä ei todellakaan voi pitää.

Merkillepantavaa on myös se, että kertomuksen aikana tämä ääni ei kehity. 

Toisin on ”sisäisen jumalattaren” kanssa. Sitä luodaan ja kasvatetaan tarinan kuluessa, etenkin huomioimalla sen tarpeita ja kuuntelemalla sen neuvoja. (Epäsuorasti siis kerrotaan, millainen toiminta kasvattaa ihmisen eri puolia.)

 

Mikäli ymmärrämme Anastasian ”alitajunnan” omantunnon tai yliminän äänenä, on sitäkin kiinnostavampaa ja kuvaavampaa, että se ei edisty tai jalostu, mutta ”sisäinen jumalatar” kyllä senkin puolesta; ”alitajuntaa” usein toppuutellaan, mutta sisäinen jumalatar saa rauhassa puhjeta kukkaansa.

Minusta tämä viestittää kertomuksen tällä tasolla – kerronnassa käytettyjen vertauskuvien tasolla – sitä samaa viestiä, mitä koko kertomus näyttää viestittävän kaikilla kerronnan ulottuvuuksillaan: ’panosta seksuaaliseen nautintoon, ja jätä nalkuttava sisäinen äänesi omaan arvoonsa; ruoki sisäisen jumalattaresi elinvoimaa mieluummin kuin yliminän vaikutusvaltaa’.

Paikoitellen, kuten todettua – ja tämä oli mielestäni sangen häkellyttävä havainto – sisäistä jumalatarta kasvatetaan suoranaisen dissosiaation avulla. Tulkintani mukaan tämä ajatus dissosiaatiosta on tuotu myös tarinan vertauskuvastoon:

”Sisäinen jumalatar” esimerkiksi hyppii Anastasiassa ”ylös ja alas” (”jumping up and down”). Toki tämä voidaan ymmärtää vertauskuvana silkasta riemastumisesta. (Tällöinkin voidaan silti tarkastella sitä, mistä ja miksi "sisäinen jumalatar" riemastuu; mikä sen triggeröi tai laukaisee...)

 

Tätä ”up and down” –tapahtumaa on kuitenkin kuvailtu myös alter egon vaihtumiseksi. Tässä vaihtumisessa voidaan kuulemma käyttää mielikuva-apuna myös hissiä, jonka ominaisuus ”up and down” –suhaaminen eri kerrosten välillä on. Hissiin liittyvä vertauskuvallisuus on tuttua symboliikkaa myös unien tulkinnasta, jolloin eri kerrokset tietenkin kuvaavat eri tajunnan taajuuksia, mielen eri tasoja tai kerrostumia.) (”What is it about elevators”, Shadesissa kysytäänkin - kenties ”sisäpiirivitsin hymy” huulilla… Kuvaavaa on, että kun kertomuksessa ollaan hississä, lähes poikkeuksetta herätellään myös "sisäistä jumalatarta". Tämän jälkeen myös "doors open" tai "doors close." Myös nappeja painellaan...)

Joka tapauksessa ilmaus on hyvä kielikuva, ja sille voi helposti tulkita vihjailevan merkityksen, etenkin yhdistyessään kertomuksessa ”sisäisen jumalattaren” esiintymiseen.

Mennään syvemmälle ajatukseen "sisäisestä jumalattaresta":

”Sisäisestä jumalattaresta” näyttää kehkeytyvän suorastaan herra Greyn käyttöliittymä Anastasian persoonaan ja seksuaalisuuteen. Lopulta pelkkä herra Greyn katse voi kutsua sen esille. (”His expression pulls at the dark part of me, buried in the depths of my belly – my libido,woken and tamed by him but, even now, insatiable.”)  

Kiinnostavaa tässä on se, että Anastasian libido kuvataan “pimeäksi osaksi” Anastasiaa. Tämä viittaa, käsittääkseni, orastavaan sadomasokistiseen puoleen/alteriin, sillä sadomasokistinen halu nousee viihdekirjallisuudessa lähes poikkeuksetta kokijansa ”pimeydestä”.

Kiinnostavaa on myös maininta Anastasian kyltymättömyydestä (”insatiable”); herra Grey on onnistunut provosoimaan Anastasian seksuaalisuudesta suorastaan yliaktiivisen. Tämän yliaktiivisuuden voi päätellä myös siitä, että moni lukija ihmettelee Anastasian jatkuvaa valmiutta seksiin, sekä seksin äärimmäistä ja poikkeuksetta toistuvaa nautinnollisuutta. (Toisaalta tämä voidaan helposti tulkita myös romaanin fantasiaelementiksi.) Tähän kyltymättömyyden tunteeseen liittyy Anastasialla lähes aina tuntemukset alavatsalla, sellaiset tuntemukset, joita joogit saattaisivat nimittää seksuaalichakran aktiivisuudeksi. Minusta tämä tarjoaa mielenkiintoisia tulkintavaihtoehtoja sen suhteen, mitä kaikkea Anastasiassa tapahtuu – ja miksi!

Kuvaavaa on sekin, että juuri “sisäinen jumalatar” reagoi herra Greyn vetovoimaan ja ehdotuksiin, ja on usuttamassa Anastasiaa leikkiin mukaan – yleensä seurauksista piittaamatta. Tärkeintä sisäiselle jumalattarelle on (seksuaalinen) hauskanpito ja nautinto.

Herra Grey on todellakin valmistamassa Anastasiasta itselleen kokonaisvaltaista orjaa, seksiorjaa!  

Jollain tavalla Anastasiakin tajuaa tämän: ”Truly I am a marionette, and he is the master puppeteer’ (Fifty Shades of Grey, 429).

* * *

Jaahas, tämä on sittenkin jaettava kolmeen osaan…

(to be continued)