P: Darkness beautified

”Truth is always based upon your ability to move from contraction to expansion, from degeneration to regeneration. So, to expand your point of view, consider the unthinkable, the completely and totally ridiculous. And understand that to become informed doesn’t mean that you are converted.”

[…] “Accept your power by accepting the stories of darkness. […] Your creativity ends when you are in fear and your power ends where your fear begins. There are many fearful experiences that you must face, for you must know the power that fear holds over you and let that power become your own so that you would wield it in a gentle way, taking one thing and turning it into another – being alchemists and shape-shifters. This task is enormous […] We ask you, with the courage of your being, to call forth the darkness that is waiting to be healed”. (Marciniak 1999, 145, 155, 161, 163-164.)

* * *

Nyt kerron ajatuksista kenties kauneimman, jonka koskaan olen kuullut.

“And all of a sudden, he sent a feeling, an image, a request of clemency. It took me by surprise. And as soon as he did that, I felt this huge rush of energy […] that was pure unconditional love towards him. And it just infused him with that light […] It was like a split second of ‘How can this be? This person has done all this […] And he’s given clemency and beautified.’ […][The work] is to raise the level of vibration on the planet. And by taking that whole negative thing and turning it into light, it raises it a lot.”

Kerron tarkemmin. Palaan alkuun.

[The interviewer, BR]: And so, just to summarize on that, this mansion that you visited, this was a real place, this wasn’t a kind of symbolic, astral situation?
Inelia Benz: Right.
BR: This was a real mansion, in the physical universe. And he was really there in a body, sitting on his throne. And then, astrally, or in some non-physical form, you then sat next to him, but he knew that you were there?
IB: Yes. Oh, absolutely.

BR: As a human being in real time, he knew that you were there?
IB: Oh, yes. […] He was extremely aware. He knew. Yes. […] [T]his person was extremely powerful in every level. On a social level, psychic level, mystical level. Very, very powerful. Very, very dark.

[…]

[O]ne of the things that I was asked to do, was to hang out with this person, in his space. And I didn’t want to do that, because it was […] [v]ery negative.[…] We would be hanging out at a psychic level […]. I hung out with him and, for a few weeks, I was taking down notes, and it was the most horrendous things that this person was doing.

And then I went onto Google, and I did a little bit of research. And this stuff is documented! It’s like, there’s people out there who are writing about, ‘This is what’s going on, and this is what these people are doing.’ We’re talking about human sacrifice […]and stuff like that. It’s just... like totally out of this world, things I would never have imagined were happening on the planet.

After a few weeks, I had this experience where I came out of the body and I was sent to this huge mansion. […] And I walked through the house and I found him sitting on a throne in a room. And he was just sitting there and he was looking at me. And it was all like... the complete energy was of pure, unadulterated evil. And I sat next to him. And I just looked. I was just looking at him and he was looking at me. And I had no agenda. I didn’t know what was going to happen or anything. I was just sitting with him.

And all of a sudden, he sent a feeling, an image, a request of clemency. It took me by surprise. And as soon as he did that, I felt this huge rush of energy […] that was pure unconditional love towards him. And it just infused him with that light […] It was like a split second of ‘How can this be? This person has done all this […] And he’s given clemency and beautified.’ […][The work] is to raise the level of vibration on the planet. And by taking that whole negative thing and turning it into light, it raises it a lot.” 

[..]

BR: Mm-hm. So, that’s an example, if I understand what you’re saying, that, just by being physically alongside that person and focusing all of your attention [….] then that has some sort of a transformational effect through something that then operates through you?
IB: Precisely, yes.
BR: And there’s nothing that you’re adding, you’re not thinking, you’re not judging, you’re not figuring it out.
IB: No.
BR: You’re just acting as a lens?
IB: Right. And the reason why it’s necessary to do it that way, is because to influence things on the planet and especially with regards to human affairs, you need to be human, otherwise you’re interfering. But as a human being, you can actually do things to influence and to interfere within humanity and within the collective. So, it’s like a little loop in the interference law.

BR: Yes. So you... So, what I hear you saying there then, is that as a human being, you’re positioning yourself and focusing yourself and then you become this lens. Position yourself in the right place and then something operates through you?
IB: Yes.
BR: And your function is basically to be that lens and to move that lens and to time that lens according to your instructions?
IB: Yes.
BR: And that there’s no personality or ego attached to this at all. It’s just a function?
IB: Right. It’s just a function. And the other side of that lens, is the other being. And that being has to have a free will connection with me. I cannot force myself on somebody. Negative, positive […] There has to be a willingness on the other party to engage with me on some level.

And then that being can do various things. They [very negative beings] can dissolve into oneness. They can drop the body and leave... and go and reincarnate on a planet where it’s okay to be negative, but it’s not okay to do it now, on the planet Earth, at that level..[…] or they can ask for clemency. And they can be transformed into a light being.

[…]

[Back to the mansion and the visit.]

And there was this other person outside it. […] And he was waiting to get into the house to get rid of this being. […] And then I thought, ‘Oh my goodness. If he goes into that house, he’s French Fries. […] [H]e’s going to be completely destroyed. He has to stay here.’ So, I kind of conveyed that image to him. ‘Stay here. Don’t go in the house.’ And he did. He stayed there.

And then I went inside myself and it was all darkness. It was very evil energy. And when I walk into that situation, there’s no judgment. The moment you inject judgment into darkness, you’re gone. You’re destroyed. You can’t be there.
[…]

BR: And humans have been judging […] and it hasn’t changed anything at all.
IB: It hasn’t changed a thing. […] [T]he parts of judgment or human side or body cannot come into the equation when I do this work, because that would have destroyed this human [gestures towards herself] and it would have not done the work, which is to raise the level of vibration on the planet.

[…]

BR: Well, let’s just take this a step... this is so wonderful interviewing somebody who’s telepathic, because you know exactly what I’m going to ask you now.

[Bill Ryan from Project Avalon interviewing Inelia Benz, March 10, 2011]

* * *

“[T]hey can be transformed into a light being.”

Wow.

Pimeys ei olekaan Valon vastakohta.

Pimeys on irrallisuutta Valosta - mutta ei sellaista irrallisuutta, jota Valo hylkisi. (Päinvastoin.)

(”[The darkness; the cancerous energy] is scared to death of this energy [The Creative Consciousness; The Prime Creator; “The Light”] saying you are part of me. And it's building up a wall of defense or has, against it.”)

Niinpä Pahan - Pimeyden - kohtalo tai kutsumus on paluu Valoon.

Pimeyden todellinen luonne ja alkuperä on siis Valossa

(…aivan samoin kuin - palatakseni Adampantsin analogiaan - syöpään sairastuneen solun alkuperäinen yhteys on terveessä organismissa.)

Wow.

(Tämä on jotain ihan muuta, mitä mytologiamme ovat meille ajanlaskun alkua pidemmältä asti opettaneet.)

Dualismi on keinotekoinen rakennelma ja harha.

Tältä pohjalta ajateltuna Inelia Benzin kuvaus tulee helpommaksi ymmärtää.

Samoin tulee ymmärrettävämmäksi melko hätkähdyttävä ajatus siitä, että juuri ”Family of Darknessin” keskuudesta nousisi ihmiskunnalle tukea-antavia johtajahahmoja:

“The healing must be deep. In this process […] your wounded leaders [will, ideally, be healed], and wounded they are indeed. Some will self-heal, others will proclaim their shame and, once they have exposed their darkness, become great leaders. However most will create their own destruction, and you will have to clear the astral planes of their polluted forms.” (Marciniak 1999, 157)

Wow.

* * *

Niin kauan olen ajatellut ajatukseni ”valon” ja ”pimeän”, ”hyvän” ja ”pahan”, ”oikean” ja ”väärän” dualistisin käsittein - mikä on tahatonta jo ajatusprosessien ehdollistumien takia, etenkin tiedostamattomien - että ajatus dualismista harhana on minulle uusi ja mullistava (siis sillä tasolla, jolla sen nyt tajuan. Toki ajatus kaiken todellisena pidetyn harhasta on vanhastaan tuttua buddhalaista jargonia, puhumattakaan siitä ajatuksesta, että ”kaikki on rakenneltua ja siksi myös keintoekoista”, mikä on konstruktionistin motto.)

Tämä ajatus - ”dualismi on harhaa” - on ollut minulle viime vuoden suurin.

Aloitanko alusta? Aloitan alusta.

* * *

Vanhin nykyihmiskunnan tuntemista tarinoista lienee kertomus Valosta ja Pimeydestä. Se on alkukertomus, josta kaikki muut tarinat on punottu. Valo ja Pimeys kuvataan erillisinä maailmoinaan, ja molemmista valtakunnista on olemassa lukuisia tarinoita; erilaisia versioita Valosta ja Pimeydestä ja asetelmista niiden kesken.

Tämä mytologinen alkukertomus on kaksijakoisen maailman ydin.

[Käyttäisin maailma -sanan sijasta mielelläni sanaa maailmankuva, mutta kyse on maailmankuvaa huomattavasti konkreettisemmasta jakautumisesta, suoranaisesta kahtiajakautumisen materialisoitumisesta: pidämme valon ja pimeyden olemassaoloa ja vuorottelua luonnollisena tilana, luonnonlakina, olipa kyse päivästä ja yöstä tai ihmisen psyykestä. (Ja toki: totta kai päivän ja yön vuorottelu on fakta ja luonnonlaki samoin kuin vaikkapa aika ja sen kuluminen, sitä ei käy kiistäminen – mutta tämä pitää paikkansa ainoastaan nykyisin tuntemallamme todellisuuden paradigmalla. Millainen sen sijaan olisi se todellisuuden paradigma, jossa aika käyttäytyy toisin, jakautuu paralleeleihin tai ”katoaa” kokonaan? Sellaiselta paradigmalta koettuna todellisuus on jotain muuta ja aikakin pelkkä illuusio – ja kenties valon ja pimeän vuorottelukin on lakannut? Tarkoitan sanoa, että todellisuus ja sitä koskevat totuudet riippuvat kokijasta ja hänen paradigmastaan. Tämähän on itsestään selvää, vaikka liian harvoin mielessä pidettyä.)]

Niinpä tämä kaksijakoisuus, dualismi - dualismin harha - hallitsee paitsi tietoisuutemme rakennetta myös ajattelutapaamme, uskomuksiamme ja mitä arkisimpia kokemuksiamme, jotka siis ovat ns. dualistisesti orientoituneita: asiat eritellään ”hyviksi” ja ”pahoiksi”, ”oikeiksi” ja ”vääriksi” - ja näin tehdään, vaikka se tapahtuisi kuinka mikroskooppisilla mittareilla hyvänsä tai pelkän mielihyväperusteen kriteerillä. Meille on olemassa vain ”valoa” tai ”pimeyttä” (vaikka sitten harmaan astelukuina), ”hyvyyttä” tai ”pahuutta”, ”meitä” tai ”niitä”, ”tiedettyä” tai ”tuntematonta”, ”tiedostettua” tai ”tiedostamatonta”.

Dualismista on tehty fakta, jota kukaan ei ihmettele tai kyseenalaista (etenkään ihmisessä itsessään; ”Ihmisessä nyt vain sattuu olemaan hyvä puoli ja paha puoli, ja se on ikiaikainen totuus”).

* * *

Pysyttelen tässä yhteydessä vain pelkistyksessäni, ja tarkastelen dualismia ainoastaan sen perustavanlaatuisimman jaottelun avulla: valon ja pimeyden käsittein.

Dualismissa valo ja pimeys ymmärretään toistensa ääripäinä ja toistensa oppositiossa. Tämä asettaa valon ja pimeyden toisistaan riippuvaisiksi: ne yksinään ovat pelkkä suuremmasta kokonaisuudesta lohkaistu osa, sellaisinaan epätäydellisiä koska puutteellisia ja siksi disharmoniaa. (Tämä pätee huolimatta siitä, ymmärretäänkö valo ja pimeys toisensa poissulkeviksi vai toisiaan täydentäviksi.)

Mikäli valo ja pimeys ymmärretään saman kokonaisuuden osina - mikä on hieman edistyneempää ajattelua ja lähempänä totuutta, kuin ymmärtää ne pelkästään toistensa oppositiossa eli toisiaan hylkivinä ja samalla toisensa poissulkevina ääripäinä - puhutaan toisiaan täydentävistä vastinpareista. Ajatus vastinpareista viestittää, että ”valo” ja ”pimeys” ovat samanarvoiset eli yhtä vahvat arvot tai voimat. Silloin ajatellaan esimerkiksi, että ”valon ja pimeyden taistelu” on loputon, niin ihmisen mielessä kuin mytologisten jumalten pelikentillä….

Minulla ei ollut mitään ongelmaa tämän faktan kanssa (-”Niin maailma pyörii!”) – ei, ennen kuin aloin pohtia valon dualistista luonnetta tarkemmin.

[Jo teininä pyörähdin ajatuksen lähellä: ”Jos Jumala on Kaikki mitä on tai voi olla, kuinka mikään voi jäädä Jumalan ulkopuolelle? Eikö sellainen olisi ei-olevaa? Kuinka sellaista voi olla? (Jos pahuus tai pimeys jäävät Jumalan ulkopuolelle, eikö niitä todella ”ole”; kuinka silloin voidaan väittää, että kuitenkin on olemassa pahuutta tai pimeyttä?) Jos pimeys tai pahuus jää Jumalan ulkopuolelle, eikö Jumalasta silloin tule vähemmän kuin Kaikki; kuinka Jumala voisi silloin olla täysi ja täydellinen? Ja jos Jumala ei ole täydellinen, kuinka hän voi olla Hyvyys, Totuus ja Rakkaus?” Siirsin kysymyksen liian vaativana syrjään.]

(Huom. Tämä ei ole teologiaa eikä uskonnollista pohdiskelua. Sen sijaan tarkastelen länsimaisen ajattelutavan ja kulttuurin syvimpiä liikuttajia, mistä syystä aihe on yleisinhimillinen.)

Ajatus valon - vertauskuvallisen valon - dualistisesta luonteesta ei aina ole kovin selkeä tai tiedostettu. (Jos ihmiselle on vuosikaudet vakuuteltu, lapsuudesta asti, dualistisen valon olevan absoluuttista hyvää eli dualistisen jumaluuden olevan absoluuttinen hyvyys, kestää aikansa, ennen kuin pysähtyy ajattelemaan tarkemmin, ja tajuaa esimerkiksi sen, kuinka mieletöntä on väittää, että ”Jumalan rakastaminen on pahan vihaamista”.)

Ajatellaanpa tästä - siis valon dualistisen luonteen kätkeytymisestä - esimerkkinä kristinuskoa: kuinka moni kristitty olisi valmis suoralta kädeltä tunnustamaan, että kristinuskossa ”pimeys on yhtä merkittävää kuin valo, ja Saatana tärkeä hahmo ja yhtä voimakas kuin Jumala”? Sellaista käsitystä pidettäisiin todennäköisesti järjettömänä, perustuuhan kristinusko jatkuvaan ”Pimeyden karkottamiseen ja Saatanan voittamiseen”. (Toisin on pimeyteen maltillisemmin suhtautuvien uskontojen ja ideologioiden kanssa, ajatellaanpa vaikka taolaisuutta.) Tästä huolimatta kristinusko perustuu vankasti dualismille. Dualistisen perustan - ja samalla oppositioiden täysin vastaavat voimasuhteet - voi helposti tarkistaa esimerkiksi uskonnon oman tunnussymbolin avulla: voiko sen kääntää väärinpäin tai ylösalaisin, siten, että symboli saa käänteisen merkityksen? Jos voi: tadaa.

Dualistinen orientaatio onkin ajattelulle eräänlainen vankila, ja häiritsee (tai manipuloi) havaintojen tekemistä - vähän samoin kuin tietoisuuden jakautuminen tietoiseen ja tiedostamattomaan estää kovin tiedostavan ja kokonaisvaltaisen käsittämisen tai olemassaolon mahdollisimman kokonaisena ihmisena.

Niinpä harva ymmärtää, että Valossa ja Pimeydessä on kyse dualistisesta Valosta ja dualistisesta Pimeydestä, ja - the high light - siten myös yhdestä ja samasta asiasta, sillä ne edustavat toistensa kääntöpuolia.

Tästä syystä - ja tämä lienee häkellyttävin oivallukseni - dualistinen valo ei edustakaan mitään sen parempaa, täydempää tai ehyempää kuin dualistinen pimeys. Tai voi tämän sanoa toisinkin: tästä syystä dualistinen pimeys ei ole yhtään vähemmän tärkeää kuin dualistinen valo, eikä siksi ”pahaa” saati "väärää" ollenkaan. Tai voi tämänkin sanoa toisin: tästä syystä dualistinen valo ei edusta mitään todellista ”hyvää” tai ”oikeaa” lainkaan - koska dualistinen valo on keinotekoinen. Juuri tästä Illuminati –kultissa "peilintakamaailmoineen" on kyse. Ymmärtääkseni. (Tätä seikkaa minun on ollut hidasta ja vaikeaa käsittää tai hyväksyä.)

Tällainen väite asettelee esimerkiksi kristillisen kirkon melko uudenlaiseen valoon… Saattaa olla, että Adampants viittaa myös tähän todetessaan, etteivät ihmiset vielä osaa identifioida Illuminati-kulttia tai sen edustajia. ”Maskuliininen prinsiippi”, sen toteuttaminen, lienee sekin eräs tunnusmerkki – ja sopii esimerkiksi kristinuskoon kuin nakutettu. (Palaan ”maskuliiniseen prinsiippiin” myöhemmin.)

  

* * *

Pohdin dualismia - dualismin harhaa - nyt tietoisuuden kannalta (sillä se on metafyysisiä asiayhteyksiä konkreettisempi tarkasteltava).

Alice Millerin käsitysten mukaan ihmiseen rakennetaan alitajunta eli tiedostamaton eli ”tajunnan yöpuoli”. Tämä tehdään irrottamalla ihminen jo varhaislapsuudessaan suorasta yhteydestä omaan tunnetodellisuuteensa ja sen myötä myös intuitiiviseen kokemiskykyynsä. [Tunne-elämä on läheisessä yhteydessä ”näkymättömään todellisuuteen”; ”energioiden lukeminen” - jonka eläimet hyvin osaavat - on suorin yhteys todellisuuteen, sen tiedostamiseen ja käsittämiseen, ja tämä kyky ihmiseltä tukahdutetaan varhain.]

Tämän jälkeen ihmiseltä jää vähitellen yhä enemmän ja enemmän ”huomaamatta” ja ”tiedostamatta”. Hänelle opetetaan, mitä ja miten ajatella (ja myös se, mitä ja miten ei saa ajatella, tai mitä ei saa havaita tai havainnoida lainkaan) - hänelle annetaan kieli ja kulttuurin kuvastot -, jolloin hän lopulta sokeutuu ja vieraantuu kokonaan todemmasta todellisuudesta, ja samaistuu yhä intensiivisemmin ”valhetodellisuuteen”

[…mutta eipä hätiä mitiä, sillä se on, esimerkiksi Marciniakin kirjojen mukaan, juuri se peli, jota hän alun perin on omasta tahdostaan inkarnoitunut pelaamaan - mutta todennäköisesti juuttunut toistamaan samaa peliä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen… Karma ei nimittäin merkitse sitä ”kehityskulkua”, jota sen uskotellaan merkitsevän. (Karman takiahan sielu inkarnoituu yhä uudelleen ja uudelleen. Karma on eri asia kuin sielun evoluutio.) Karmaa ei ole. – Kuinka muutoin ”pimeyden olento” voisi fuusioitua valoon ja muuttua valo-olennoksi, tuosta noin vain, kuten esimerkiksi Benzin kuvaus kertoo? ”Karma” on vain eräs työkalu uskomusjärjestelmien mielenhallintapakista. (But "there's no spoon"...) Maan päälle inkarnoituneet sielut halutaan pitää täällä. Sille on syynsä. 

Kaikki unohtaminen eli tiedostamattomuus palvelee Pimeyden luomista ja dualismin harhaa. Metafyysisessä mittakaavassa tämä koskee myös kuoleman jälkeiseen olotilaan liittyvää muistamattomuutta, sekä tietämättömyyttä aikaisemmista elämistä ja elämien jälkeisistä jaksoista.

”There's a giant consciousness connected to all of you right now. That's the secret that the Illuminati know. And it's breaking your will with each life cycle and each new day, distracting you, disconnecting you from the Creator”, Adampants toteaa.]

Mutta paluu maanpinnalle.

Lopulta ihminen luottaa itsensä sijasta yhä enemmän itsensä ulkopuolisiin tahoihin ”totuuden” kertojina ja ”todellisuuden” kuvaajina, kunnes hän viimein on kätkenyt kokonaisia todellisuuksia totuuksineen jonnekin tajuntansa pimeään ja unohtanut kaiken tärkeän ja oleellisen.

Juuri tähän kasvatuksella Alice Millerin mukaan pyritään, sillä tällainen yksilö on helposti hallittavissa ja aivopestävissä. Toisin sanoen ihmiseltä riistetään hänen henkilökohtainen auktoriteettinsa, se on koko jutun a ja o.

[Kaikki eheytyminen alkaa henkilökohtaisen auktoriteettinsa takaisin ottamisesta. Vasta se mahdollistaa kyvyn tunnistaa ja kohdata todellisuus ja hyväksyä se, ja lopulta kehittää arvostelukykyään ja itsetuntemustaan. (Tämä on syy siihen, miksi lähes kaikki psykiatriset hoitomenetelmät ovat tehottomia, ja päätyvät joko typistämään ihmiseltä hänen ihmisyytensä ja persoonallisuutensa tai kroonistamaan psyyken häiriötilat. Lähtökohtahan ”hoitomenetelmille” on ”potilaan” oman kokemuksen ja minuuden kiistäminen ja ”sopeuttaminen” takaisin normiin - normiin, joka on juuri se, mitä auktoriteetti sanoo sen olevan.]

Merkittävää tässä kaksijakoisuuden rakentamisen projektissa on ehdollistaa ihminen pitämään oikea ja vasen aivolohko erillään kognitiivisissa ajatusprosesseissaan (eli opettaa pitämään tunne-elämä ja intuitiivinen tietämys erossa loogisesta päättelystä), mistä syystä ihminen opetetaan jo varhain turvautumaan enemmän vasempaan hemisfääriinsä eli ”järkevyyteen”.

Voikin sanoa, että käsitteiden maailmaan tuotu ihminen on irrotettu todemmasta todellisuudesta. [On merkillepantavaa, että juuri tämä on myös semiotiikan perusidea: ”todempaan todellisuuteen ei ole pääsyä; mikään käsite ei koskaan voi sitä tavoittaa, emmekä siksi voi ikinä sitä todella tuntea tai siitä mitään tietää…”]

Niinpä esimerkiksi kielen rooli - kankea käsitteiden ja kieliopin maailma - on merkittävä dualismin tuottamisessa, ihmisen sitomisessa ”rakennekeskeisyyteen” hengen ja luovuuden kustannuksella. [Koska dualistinen maailma on keinotekoinen, eräänlainen todemmasta todellisuudesta irrotettu illuusio, samalla se mahdollistaa useiden erilaisten keinotekoisten maailmojen tuottamisen (kuten konstruktionismikin opettaa); kielen avulla maailmat rakennellaan…(Rakentaminen on eri asia kuin luominen; rakeentaminen tuottaa keinotekoista, luominen puolestaan orgaanista ja elävää.)]

Niinpä onkin siis kuvaavaa, että mytologioiden dualismi kuvaa täsmälleen ihmisen psyykeä: se on jakautunut hallittuun ja ulkoiseen minuuteen, ”valoon”, eli ”järkeen ja päivätietoisuuteen”, joka on rakentunut kätketyn ja hallitsemattoman tietoisuuden osa-alueen päälle (siis omistajalleen hallitsemattoman tietoisuuden osa-alueen päälle, jotta se voisi olla ”systeemin hallitsijan” hallinnassa); alitajunta ja tiedostamaton, eli ”pimeys, vaisto- ja varjomaailmoineen” rakentuvat estämisestä, kieltämisestä, tukahduttamisesta ja valehtelusta, kosketusyhteyden menettämisestä totuuteen ja todellisuuteen. (Alice Miller kuvailee tätä mainiosti, liittämättä sitä kuitenkaan näin metafyysisiin mittasuhteisiin.) Kuvaavaa tässä on sekin, että ”pimeä puoli” hallitsee ”valon puolta”; alitajunnan voimat ovat mittavasti tietoista ajattelua ja tiedostettua suuremmat.

Toisin sanoen: kaikki se, minkä ihminen joutuu tukahduttamaan - ensin pakolla ja lopulta ehdollistetusti ja itseltäänkin salaa -, työntyy mielen perukoille ja rakentaa tiedostamattoman.

Ehyessä psyykessä ei ole tiedostamatonta; ehyt psyyke ei kätke itseltään mitään, eikä sillä enää ole salaisuuksia. (Ehyt psyyke ei siten ole myöskään tietämätön mistään itseään koskevasta.) 

Tämä on hyvin yksinkertainen mutta hyvin vaikea totuus. Siitä voi tehdä sen päätelmän, että jokainen ihminen, jolla on psyykessään tiedostamaton, elää psyyken häiriötilassa. ”Kaikki me olemme vähän hulluja”, totesi Jung.

[Tätäkin ajatusta - ajatusta kokonaisuudesta eheyden ja täydellisyyden ehtona - olin jo teininä kosketellut pohdiskelemalla C.G. Jungin käsitystä siitä, että ”On parempi olla ehyt ihminen kuin hyvä ihminen”, mutta en ilmeisesti ollut tarpeeksi kypsä tajuamaan asiaa syvällisemmin.

Mutta hyvän pohjatyön valmiudelleni kyseenalaistaa dualismin ”luonnollisuus” oli siis tehnyt jo pitkäaikainen psyyken olemuksen pohdinta ja Alice Millerin - miksei Junginkin - tuotanto.]

* * *

Dualismin - ”valon” ja ”pimeän” - metafyysistä pohdintaa edeltänyt ihmisen psyyken pohtiminen - pitkään ja hartaasti! - auttoi siis ymmärtämään perustavanlaatuisen periaatteen, (joka lopulta tuotti ahaa -elämyksen, kun viimein osasin soveltaa sitä laajemmin): ”valo” ja ”pimeys” on keinotekoisesti tuotettu kahtiajakautuminen, ja tosiasiassa ne kuuluvat kokonaisuudeksi ilman dualismia. Näin ollen pimeys on pelkkä häiriötila.

Siinä se on - tadaa! - koko hienous pähkinän kuoressa. Toistan sen vielä uudelleen:

”Valo” ja ”pimeys” on keinotekoisesti tuotettu kahtiajakautuminen, ja tosiasiassa osat kuuluvat kokonaisuudeksi ilman dualismia.

Tämä pätee yksittäisen ihmisen psyykeen, koko ihmiskuntaan kollektiivina (mikä ei suinkaan tarkoita persoonallisten piirteiden lakkauttamista, kuten kansallisten identiteettien yliajamista), ja koko tuntemaamme todellisuuteen (jota siksi emme tunne juuri lainkaan – omasta itsestämme puhumattakaan).

Dualismi on keinotekoinen rakennelma ja harha. Piste.

* * *

Tämä johtaa toiseen ravisuttavaan päätelmään:

Koska dualismi on keinotekoinen rakennelma, silloin myös se valo, jonka pimeys on luonut oppositiokseen ja oikean valon korvikkeeksi, on keinotekoinen; se, mitä pidämme ”hyvänä”, ”oikeana” ja ”kunnollisena” (kaikkena mitä "valo" meille edustaa; ymmärryksenä ja tietona), ja mikä välitetään meille kasvatuksen ja normien kautta – kodin, koulun, kirkon, armeijan ynnä muiden kasvatusinstituutioiden välityksellä – on juurikin tätä keinotekoista valoa. Ja me pidämme sitä ”hyvänä” ja ”oikeana”, vaikka tosiasiassa se perustu väkivaltaan meitä kohtaan, ja pitää meidät erossa todemmasta todellisuudesta.

["When have they controlled my mind successfully?" Adampants kysyy. "When you are disconnected from love. [...] The less love you have, the more shame you have, the less self-esteem you have, the more controllable you are. [...] You get hit hard in a way that they try to really manipulate your sense of reality to keep you from realizing your own you know, divine existence, your own creative essence."

Mikä sattuma, että kasvatuksen tärkein työkalu on syyllisyys, (Koko ihmiskäsityksemme perustuu oletukselle siitä, että "terve", "oikeanlainen" ihminen on hän, joka kykenee tuntemaan syyllisyyttä, eli "ymmärtää" tehneensä "väärin" tai, mikä vielä parempaa, olevansa huono, mielellään paha, tai "syntinen", kuten ennen sanottiin.) Tähän tietenkin kuuluu kepittää "tuhmuudesta" ja sinetöidä "kiltteys'" porkkanalla. "Onkos täällä kilttejä lapsia?"

Kuvaavaa tässä farssissa on, että myös rakkaus on yritetty "kaapata", valmistaa siitä keinotekoinen versio ja alistaa rakenteelle, aivan kuten valo: "[Y]ou're taught that you have to pursue love, make love work for you...That's impossible. So you won't access love, you'll access replacements that they tell you is love", Adampants paljastaa.]

"The whole thing is an arrest of life itself", Adampants tiivistää puhuessaan rakenteen vaikutuksesta ihmisen elämään.

Tästä voi päätellä jotain siitä, kuinka paljon luultua syvemmällä Illuminati –kultin sormet ovat yhteiskunnan tai ihmiskuvan - ihmisen psyyken - muokkaamisessa. Pelkistäen voisi - kaiken edeltävän perusteella - sanoa, ettei mikään, mitä ihminen nykytilassaan kykenee tiedostamaan tai ajattelemaan tai tekemään, ole kultin vaikutuspiirin ja manipulaation ulkopuolella.

Sama analogia ”keinotekoisesta valosta” koskee siis sekä ihmisen psyykeä että mytologiaa dualismista: dualistinen valo ihmisten mielissä ja tarinoissa on pelkkä pimeyden pelikaveri. (Siksi on olemassa sekä ”Valkoinen” että ”Musta” Illuminati, ja siksi shakkilautakuvio esiintyy tämän ”elämänpelin” tunnusmerkkinä.)  

Pimeys luo keinotekoisen valon säilyttääkseen illuusion tasapainosta. Illuusion takia – keinotekoisen valon ja dualismin harhan takia – Pimeys pysyy salattuna ja sen alkuperä tuntemattomana. Adampants kuvaa tämän hienosti vertauksellaan atomin rakenteesta. (Kuvaus löytyy tallenteen Healing Begins Now alusta.)]

* * *

Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolar disorder) on dualistisen harhan - sen aiheuttaman häiriötilan - selkeimpiä ilmentymiä. (Tästä voi helposti johtaa sen päätelmän, että bipolaarisuus edellyttää aina alitajunnan ja sen voimakkaan vaikutuksen - mistä voi ilmeisesti johtaa myös sen päätelmän, että mitä integroituneemmaksi psyyke eheytyy, sitä vähäisemmäksi bipolaarisuus muuttuu. Integraation voimana on tietenkin rakkaus. "Bipolar disorder is being stuck in the mind with no love", Adampants pelkistää. Kuinka sopivaa siis, että dualistinen harha edellyttää rakkaudesta - Alkuperästä, Luojatietoisuudesta; Todellisuudesta - irtaantumista: "syöpätietoisuuden kosketusta". But "love allows the mind to be what it was supposed to be".) 

Adampants kuvaileekin, että nykyinen maailma ja etenkin Illuminati –kollektiivi kärsii valtavasta bipolaarisesta häiriötilasta. Tämä dualismi ilmenee erityisesti siten, että Illuminatissa suhtaudutaan samalla vakavuudella sekä ”hyvyyteen” että ”pahuuteen”, mikä virheellisesti tulkitaan psykopatiana.

Tällainen tulkinta johtuu syystä, ettei tavallinen ihminen voi helposti käsittää, kuinka kukaan voi olla samanaikaisesti sekä äärimmäisen hyvä että äärimmäisen julma ja luoda ”bipolaarisesta” soutamisesta ja huopaamisestaan taitavasti hallinnoidun ja manipulatiivisen psykodynamiikan (jota voi tarkastella esimerkiksi BDSM -ilmiön kautta), ja kaiken lisäksi noudattaa tässä ennemmin kurinalaisia hyötyajattelun ja rationaalisuuden periaatteita kuin kostonhimoa tai mielipuolista sadismia. Normaaliin ajattelutapaanhan kuuluu päätelmä siitä, että jos ihminen on julma, hänen hyvyytensä on teeskenneltyä, mikä perustuu oletukseen siitä, että ”oikeasti hyvä” ei kykene julmuuteen.

Ero ”valaistuneen” ja ”maallikon” välillä lienee juurikin se, ettei maallikko tiedosta ”pimeyttään” – minkä vuoksi häntä voidaan ohjailla kuin marionettia kulissien takaa (mikä juuri on syy alitajunnan rakentamiseen varhaislapsuudessa). On paradoksaalista, että tmaallikko yleensä itse tekee parhaansa ylläpitääkseen tietämättömyyden tilaansa: maallikko ”tarvitsee” sitä, sillä on shokki luopua ”kunnon ihmisen/ normaalin ihmisen” illuusiostaan, ja hyväksyä pimeytensä voidakseen integroitua psyykeltään. ”You shadow self is what you have to move through to get to the fruits of the higher self”, totesi jo David Icke aikoinaan. Kesytä lohikäärmeesi, kirjoittaa puolestaan Jose Stevens. Täsmälleen sama pätee kollektiivitasolla. Voi hyvin sanoa, että Illuminati -kultti edustaa ihmiskunnan ”yöpuolta” – jonka kanssa, kaikesta edeltävästä päätellen ja esimerkiksi Marciniakin kirjallisuuden mukaan, olisi kollektiivitietoisuuden tasolla integroiduttava: pimeydestä on tultava tietoiseksi ja sitä on opittava ymmärtämään (mikä samalla muuntaa pimeyden joksikin muuksi). On siis sovellettava samaa eheytymisen periaatteetta kuin psyykkisen eheytymisen prosessissa yleensä.

[Jos olisin aikaisemmin kyennyt yhdistelemään pitkiä piuhojani, olisin tajunnut tämän jo vuosia sitten, vaikkapa soveltamalla tietämystä ihmisen psyykestä (erityisesti sitä tietämystä, jota Alice Miller teoksissaan kuvaa, ja totta kai myös omakohtaista psyyken tarkastelua). Psyyke, sen rakenne ja toiminta, ilmentää nimittäin - kuten todettua - täsmälleen samaa ”todellisuusharhaa” kuin mytologinen dualismi.]

Uutta - mutta helposti sovellettavissa olevaa yksittäisen ihmisen tietoiseksi tulemisen prosessista - on myös ajatus siitä, ettei Pimeydessä sijaitseva Tietämys olekaan Pahaa; se on vain tietoa, itsessään hyödyllistä ja tärkeää.

”Your polar opposite, Family of Dark, remembers the invisible world and teachings the ancestors passed down orally, or kept in secret texts and tablets, or carved in stone. Family of Dark has kept many secrets. In your mind the dark holds its secrets because you cannot see what is there.” (Marciniak 1999 143).

“[M]agic – for lack of a better word – is interesting and spectacular, and has fascinated human beings for generations […]. It’s important to understand that […] these abilities will be gained as by-products by anyone who is on a genuine spiritual path. […] [T]hese gifts are our birthright, that the controllers of the planet do NOT want us to know that we have. And they use them, of course, themselves.” [Bill Ryan, ote em. Inelia Benzin haastattelusta.]

[Jälkimmäisessä sitaatissa annetaan ymmärtää, että ”taian käyttäjän” on aina oltava ”aidolla hengellisellä polulla”. Tämä tarkoittaa, käsittääkseni, ns. ”universaalien lakien” kunnioittamista, niiden ohittamattomuutta. Muutoin ”taikuuden” käyttäminen ei ole mahdollista; ’portaalit’ eivät aukene, energia ei antaudu manipuloitavaksi, ilmiöt eivät mahdollistu. Tai jotain. (”Taikuus” tarkoittaa tässä tunnettujen ja konkreettisten lainalaisuuksien ohittamista, eli todellisuusparadigmalta toiselle siirtymistä, tyyliin: ’veden päällä voi kävellä, ja molekyylirakenteen rikkoa ja koota uudelleen ja aikaa taivuttaa’… Yhdellä sanalla sanoen: okkultismia.)

Tästä viriää sangen kiinnostava kysymsy: Kuinka ihmeessä ”pimeys ja pahuus” tai ”alhainen ja kielteinen” värähtely voivat mahdollistaa minkäänlaisen ”henkisyyden” saati ”kehittymisen” (jota valo ja valaistuminen - ’being an illuminated one’ - kuitenkin edustavat)?

Adampants vastaa yhdeltä kantilta, Barbara Marciniakin kirjat toiselta. Palaan aiheeseen myöhemmin. Tällä kertaa totean ainoastaan, että valo tarkoittaa myös jotain muuta kuin dualistista, keinotekoista valoa. Valo tarkoittaa informaatiota, ja se on värähtelytaajuus. Marciniakin kirjallisuuden mukaan sen pitäisi antaa yhdistyä rakkaustaajuuden kanssa. Toisin sanoen ”rakkaus” ja ”valo” ovat siis eri taajuuksia, molemmat hyvin korkeita, mutta yhtä kaikki: valoa - informaatiota - voi käyttää ilman rakkautta.]

Takaisin ajatukseen pimeyden tuntemisesta. Siteeraan Marciniakia nyt pitkästi.

“Explore the idea of opening your eyes in the dark and becoming comfortable with it, being able to see in the dark and therefore accepting it.  […] [P]art of your psyche has a macabre fixation on the dark, both wanting it and feeling terrified of it at the same time.

We will now point out the path of darkness that has been prevalent in the Book of Earth, a darkness that holds secrets that would stop many from passing through it, a darkness that is itself an initiation. Yet there is a power there. We cannot call it a bad power, because power is power just like money is money and technology is technology […]. Intention always focuses the use of knowledge, affecting what you create.

As you journey further with us, the terrain becomes more mysterious and the shadows deepen, the crevices narrow and the sounds of unknown energies intensify. Imagine that you are walking by yourself into a dark, forbidden territory. […] Whenever you go somewhere new, you are bound to meet an unknown. The presumptions you apply to the unknown territory determine what you will experience. You cannot go into a higher frequency without exploring every territory; therefore the dark side of humanity and the dark side of existence now call you  to examine and understand them. […] You must learn to stop fearing the darkness, and to understand the wide variety of sexual expressions that create power, a power that rests at the core of your inheritance as human beings. (Marciniak 1999, 143-145.)

Numerous creative choices call you; however the focus of healing is most important for you to embrace at this time. Massive unrest will lead to revolutions, uprisings, cries of vengeance, and anarchy […]. At whatever corner of the world you find yourself, with whatever blood is running through your veins, find your dignity and be proud to be human. You must link yourselves as a collective of human beings. […] We do not refer to an arrogant pride but one that opens your hearts and connect you to oneness. (159) […]

No one is ever a victim, although your conquerors would have you believe in your own victimhood. How else could they conquer you? In the biggest Book of Earth, there are no victims, only those who forget they are creators and who choose fear, forget love, and separate themselves. It is the same story with different players, again and again. (161)

Raise your vibration at this time from the core of your sexual self [..] Give up your confusion. Seek that which values you. […] Seek wholeness, seek health, seek sane living, seek to understand the dark […] And most of all, seek to understand the power of your sexuality, to infuse its expression only with love, for sex without love is truly not worth experiencing. (163) (Marciniakin uusimmassa kirjassa kuvataan seikkaperiäisemmin syitä siihen, miksi näin on.)

* * *

Pimeys on siis torjunnan aiheuttama häiriötila harmoniassa, jossa ehyt, toimiva yhteys osien välillä on estetty. Tämä estäminen ei vielä ole kahtiajakautumista; pelkkä irtaantuminen Valosta ei vielä luo dualismia (sillä Luojatietoisuus ei suostu Pimeyden oppositioon). Kahtiajakautuminen rakentuu silloin, kun Pimeys luo keinotekoisen korvikkeen valolle, johon se ei enää voi/halua yhtyä.

[Miksi Pimeys sitten irrottaa itsensä Valosta? Koska se haluaa hallita kokonaisuutta. Samasta syystä se on haluton liittymään takaisin Valoon. Ongelmana tässä on Pimeydelle kuitenkin se, ettei se itse kykene generoimaan elämänvoimaa (sillä sitä generoi ainoastaan Alkulähde).

“Cancer is an insane energy, but it's not its fault. It is separate from this whole system that I'm talking about, this scalar reality of existence. And it doesn't understand that as it grows, it's going to destroy its own ability to live. So there's only one conclusion you can make... and that's absolute fear. A disconnection somehow from the love, the consciousness, the understanding, the knowing of why it exists, the beauty of its existence and everything. And the consciousness alters the DNA of the cell because it feels isolated, alone, and separate. If you damage a cell, and it's trying to resist the death... […] the consciousness is going like crazy, trying to repair [the damage], and whatnot. And then it creates a resonance... Because of fear, it's so traumatized, this is just one instance, that it can’t remember anymore… it doesn't believe in the system […] And its defense with fears that tries to take control, anger... aggression.......”

(Niinpä Pimeys tarvitsee elämänvoiman generoimiseen koko ihmiskunnan energiaa, etenkin sen peruselinvoimaa: seksuaalienergiaa. Sitä käyttääkseen Pimeyden on muunnettava se itselleen soveltuvalle värähtelytaajuudelle. Tämän tehdäkseen Pimeyden on irrotettava seksuaalienergia korkeasti värähtelevästä taajuudesta (”rakkaudesta”). Tehokkaimmin tämän saa aikaan seksin yhdistäminen väkivaltaan, sillä väkivalta vastustaa elämää itseisarvona, rakastamisen kauneutta sekä vapaata tahtoa [väkivallan perustavanlaatuisin määritelmähän on pakottaminen] – eikä tässä ole kyse ”arvoista” tai ”moralisoinnista”, vaan energian värähtelytaajuuksista. Siksikin BDSM.)

* * *

Niin, Pimeyden kohtalona tai kutsumuksena on paluu Valoon - aivan samoin kuin ihmisen psyyke kaipaa yhdentyä tiedostamattoman kanssa ja kokonaistua -, minkä Pimeys tekee vasta ollessaan siihen valmis eli vasta, kun se ymmärtää, ettei Valo aio tuhota sitä (sillä tuhoava valo on ainoa valon tyyppi, jonka se muistaa [vrt. keinotekoisen valon - keinotekoisen hyvyyden - väkivaltaisesti kasvattava ja ”ruotuun laittava” vaikutus, tai rakkaustaajuudesta irrotetun valon – informaation – potentiaalisesti tuhoava vaikutus.])

”The only reason this tumor [‘darkness’] is still in existence is because the Creator is gonna heal it all”, on Adampantsin yksiselitteinen kanta.

Adampants käsittelee tätä aihetta hartaudella, ja hänellä on siitä myös lukuisia esimerkkejä. Kenties kuvainnollisin ja rautalangasta väännetyin versio on tapaus Kissa ja Hiiri: Adampants kertoo kissastaan, joka eräänä päivänä pyydysti hiiren. Adampants tuntee oitis sympatiaa hiirtä kohtaan. Mutta Adampants rakastaa myös kissaansa. Niinpä Adampants vain laskeutuu kissansa viereen ja silittää sitä, ei moiti saati rankaise hiiren pyydystämisestä, vaikka tuntee, kuinka kauhuissaan pieni hiiri on. Sen sijaan Adampants keskittyy rakastamaan sekä hiirtä että kissaa, huolimatta siitä, mitä tuleman pitäisi. No agendas. Rakkaus ilman ehtoja.

Sillä Adampants tietää, että rakkauden vaikutus itsessään harmonisoi. Niin yksinkertaista se on. Niinpä Adampantsin esimerkissä kissa päättää päästää hiiren menemään.

Adampantsin suhtautuminen ja hänen kuvaamansa tapaus on haalea analogia siitä rakkaudesta, joka hänen kuvailemallaan Luojatietoisuudella on kaikkea luotua kohtaan, myös ”pimeyttä” kohtaan. Erottelematta. Tuomitsematta.

Tässä ajatuksessa on paljon sulateltavaa. Ajatus on hyvin radikaali verrattuna siihen ”alkukertomukseen”, joka ihmisen maailmankatsomusta ja ajattelua hallitsee; siihen alkukertomukseen, jossa kaikki olevainen on dualismin hallitsemaa ja jossa ”Jumalan rakastaminen on pahan vihaamista” eikä sen kanssa tule olla missään tekemisissä. 

* * *

Ajatus siitä, että dualismi on harha, laittaa pakan sekaisin ja konseptit uusiksi. Vähintään ja ennen kaikkea tämä tarkoittaa paradigman muutosta (joka sekin tarkoittaa monia asioita; paradigman muutos on paljon enemmän kuin pelkkä ajattelutavan muutos. Paradigman muutos merkitsee todellisuuden muuttumista. Voisikin sanoa, että todellisuus muuttuu paradigma paradigmalta. ”When you are on the journey to know yourself, there are many paradigms from which you will break free. These paradigms are like boundaries and fences that you had not realized surrounded you” (Marciniak 1995, 70).)

"There is no spoon."