Get Enlightened

Huomasin tässä ohimennen, että Fifty Shades Of Grey –elokuvan virallinen teatteritraileri on julkaistu.

 

Mielenkiintoista!

 

FSOG on saavuttanut sen kaltaisen suosion ja aseman, että siitä kertova elokuvakin valmistetaan (tai on jo varttia vaille valmistettu) takuuvarmasti mistään pihistelemättä, varsinkaan ammattitaidosta; tällaista tilaisuutta ei totisesti jätetä hyväksikäyttämättä. (Enkä tarkoita ainoastaan rahaa.)

 

Koska elokuva on suunnattu jättisuurelle yleisölle, BDSM –viittaukset eivät voi missään tapauksessa olla hyökkääviä tai pelottavia. Päinvastoin. Niinpä esityksessä korostetaan herkkyyttä, hienostuneisuutta, vähäeleisyyttä. (Osa trailerin nähneistä onkin juo tuominnut elokuvan ”tylsäksi”.) Edes Herra Grey ei ole lainkaan pelottava, ei ollenkaan mikään ”pahis”. Hän on kirkassilmäinen unelmapoikaystävä/-vävy.

 

Traileri tulee tavoittamaan suuren joukon myös niistä, jotka eivät ole jaksaneet tai halunneet lukea kirjaa (saatikka koko kirjasarjaa), ja myös ne, joille ei tulisi missään nimessä eikä tapauksessa mieleenkään olla missään nimessä tai tapauksessa missään tekemisissä BDSM –aiheiden kanssa, ei missään nimessä eikä tapauksessa! Niinpä tämä ohikiitävä mahdollisuus on käytettävä tehokkaasti hyväksi.

 

(Huh! Muutamassa tunnissa trailerin katsojaluku on noussut reilusta kolmesta sadasta lähes kolmeen miljoonaan!)

 

Eniten minua siis kiinnosti nähdä, millaiseksi tämä, hmm, little peak rakennettaisiin ja millaisiin triggereihin siinä turvauduttaisiin.

 

Triggerit kulkevat, ihan yleisesti ottaen, niin monella tasolla*, että kuvaan tässä vain hyvin yleisen, suorastaan ylimalkaisen tason.

 

[*…kuten värimaailman, äänen, kuvamanipulaation, leikkauksen/yhdistelyn/vihjailun, eleiden, symbolien, sanavalintojen etc etc tasolla. Kaikkia tasoja en edes tunne, ja osaa niistäkään tasoista, jotka tunnen, en rekisteröi. Joskus rekisteröiminen on täysin mahdotonta ”luonnollisin menetelmin” (ajatellaanpa vaikka ääniä, joita ei voi havaita paljaalla korvalla, tai pelkkää esityksen tempoa: koko informaatiotulvan analyyttinen suodattaminen on täysin mahdotonta, myös sen laajuuden takia, ja havaittavissakin olevan ”viestintäkerroksen” ohittaa helposti sen nopeuden takia). Joskus puolestaan ainoa ”tunnistin” on oma reaktio, jonka syntyä voi lähteä jäljittämään – mutta legitiimi perustelu voi olla hankalaa. Joskus perusteleminen on mahdotonta, etenkin silloin, kun ei tunne ”triggerin” mekanismia. ”Tota, öh, musta vaan tuntuu siltä…Tai mä vaan sain sellasen idiksen jostain...”]

 

Mitä minä siis näin? Katsotaanpas.

 

Tumma tausta, jota vasten terävöityy elokuvan nimi, metallinhohtoisena. Korostettuina ovat sanat ”fifty” ja ”grey”. (Tietenkin.)

 

Äänimaiseman täyttää pelkistetty, kaunis pianomusiikki, sekä Anastasian herkkä ääni. Hänen äänensä tuo kerrontaan välittömän asiallisuuden, tietynlaisen vakavasti otettavuuden. (’Näille asioille ei naureta. Nämä ovat oikeastaan aika herkkiä asioita.’)

 

So this is just an interview for the newspaper, hänen äänensä kertoo katsojalle voice-over -tyyppisellä kerronnalla, sanoilla, jotka on lainattu edessä häämöttävästä tapahtumasta ja kertovat katsojalle, mistä on kyse. Samalla kuvaan ilmaantuvat Anastasian kasvot. Hän seisoo valaistussa hississä, valkeiden paneelien edessä ja silmäilee ilmeisesti haastattelukysymyksiä. Valo on aavistuksen sinertävää.

 

Hissi saapuu perille, kerrokseen numero kaksikymmentä. Kuulemme merkkiäänen. Anastasia säpsähtää. Teräksenharmaat ovet avautuvat. Hän vilkaisee hissinoven ylänurkkaa kuin hämmästyisi perillä olostaan tai ihmetelläkseen, onko kerros varmasti oikea. Niin tai näin, Anastasia vaikuttaa melko epävarmalta nuorelta naiselta. (Helposti samaistuttava henkilö siis.)

 

I just have a couple of question, hänen äänensä jatkaa samalla, kun hänen näytetään etenevän vastaanottotiskille.

 

Mister Grey will see you now, kertoo vaaleahiuksinen, siististi pukeutunut vastaanottovirkailija. Anastasia kulkee naisen perässä. Nyt taustalla kuuluvaan pianomusiikkiin yhdistyvät rummut: hidas, raskas rytmi. (”Tästä se alkaa…!”) Pian he ovat Herra Greyn työhuoneen ovella.

 

[Kaikki tämä kertoo siitä, ettei esitystapa ole brutaali in-you-face (kuten roisimmassa erotiikassa tai pornografiassa). Tämä onkin tärkeää, mikäli BDSM -suuntausta lanseerata heille, joiden ennakkoluulot liittyvät etenkin suuntauksen maineeseen ”perverssinä”, ”brutaalina” ja ”likaisena” – suoranaisena ”pahuutena”.]

 

Herra Greyn työhuone on suuri ja tilava, ja hän itse seisoo selin Anastasiaan (ja katsojiin).

 

[Hmm…’Otan sinut nyt vastaan, mutta käännän sinulle kuitenkin selkäni’? Viesti on ristiriitainen  – mutta toisaalta, kirjan mukaan, Herra Grey oli melkoisen haluton haastateltavaksi. Hänen kerrotaan tehneen sen vain ”palveluksena liikeveljelle”.

 

Mutta on tässä kuvassa muutakin kiinnostavaa: Herra Grey katselee kaupunkinäkymää suuresta, koko seinän levyisestä ikkunastaan. Mister Grey will see you now. Oh, really… You mean the whole town? From his tower? Ehkä Grey ”näkee sinut” siksi, että hän seisoo niin korkealla ja hänellä on niin edullinen asema tarkkailla kaikkea.]

 

Herra Greyn henkilöä ei paljasteta heti. Ensinnäkin hän siis seisoo selin katsojaan. Toisekseen hänen hahmonsa on epätarkka. Kolmanneksi hänet leikataan hartioista ylöspäin piiloon. Neljänneksi hän on liian kaukana yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Ennen kasvojen paljastamista kuulemme hänen äänensä.

 

Herra Grey tulee siis esiin vähitellen. Häneen on tutustuttava erityisesti ja erikseen, jos haluaa tietää hänestä mitään. Tai paremminkin: hänestä ei voi tietää mitään, ellei hän ensin tiedä sinusta kaikkea. He’s in control. He sees, not you. (He sees you, you don’t see him. Hence the blindfold he so fancies on you…)

 

Kun Anastasia saapuu Herra Greyn työhuoneeseen, kuulemme jonkun kysyvän: What was he like? Tämä on jälleen voice-over kerrontaa, joka on lainattu jostakin tulevaisuuden keskustelutapahtumasta. (Kysyjä on mitä ilmeisimmin Anastasian paras ystävä, jonka puolesta Anstasia on tullut tekemään haastattelua, ja jonka takia hän ylipäätään nyt seisoo Herra Greyn työhuoneessa.)

 

He was…polite. Intense. Smart…. Anastasian ääni kuvailee.

 

Tämän luonnehdinnan aikana näemme, kuinka Anastasia istuu Herra Greyn edessä pää nöyrästi kumarassa ja katselee syliinsä. Herra Grey kulkee hänen editseen kiertäessään pöytänsä ympäri ja istuutuakseen. Mennessään hän antaa sormiensa kosketella (suorastaan hyppelehtiä - seksikkään hitaasti totta kai - pitkin) pöydän pintaa.

 

…Really intimidating, Anastasia summaa.

 

Musiikki taukoaa hetkeksi. Näemme lähikuvan Herra Greyn lantion seutuvilta. Hän nojaa rennon oloisesti puiseen kaiteeseen jolle on laskenut kätensä.

 

Sitten hän napauttaa etusormellaan puuta.

 

Hyvin triggeröivä ja dominoiva ele - minkä voi päätellä jo siitä tilasta ja huomiosta, jonka ele saa; se ladataan Merkityksellä.

 

Musiikki jatkuu napautuksen kanssa simultaanisti, suoraan rumpuäänillä. (Herra Grey saa siis ”musiikin soimaan”, oikein rumpumusiikin. Kuinka primitiivistä. Varsinainen paukuttaja.)

 

[Kuvassa Anastasian taustalla on muutama taideteos. Niistä näkyvimmät ovat merimaisemaa esittävä taulu (ainakin laivoista päätellen – vaikka voivathan laivat levätä vaikkapa haaksirikkoutuneina tai lahoavina jossakin rannalla) sekä ruskea pallo (hienosti sanottuna, heh), joka edustaa ilmeisesti kuvataidetta. Laivataulu on täynnä pelkkiä harmaan sävyjä (tietenkin), ja teokseen kuvatut laivat ovat sankan sumun keskellä kallellaan. Kaltevuus saattaa johtua siitä, että joko merenpinta tai kuvaajan näkökulma (ja siten horisontti) on kallellaan. Niin tai näin, meininki on siis sangen ”vinoa”. ”Ruskea pallo” puolestaan koostuu sirpaleista: eheys on rikottu, kokonaisuus on pienten, toisiinsa suoraan liittymättömien osiensa summa, jonka näkee vain etäältä.]

 

Do you have any interests outside of work? Anastasian kysyy.

What about you?, Herra Grey vastaa. I’d like to know more about you, hän jatkaa tiedusteluaan tultuaan pöytänsä takaa ja istuutuessaan Anastasian viereen.

There’s really not much to know about me. Look at me, Anastasia naurahtaa.

Herra Grey tuijottaa Anastasiaa intensiivisesti ja silmiään räpäyttämättä. Vasta nyt näemme miehen kasvot. I am, hän vastaa. [”I am”… mikä esittäytyminen, suorastaan jumalan nimi.]

[Kun kuulemme Anastasian pyynnön ”Look at me”, katsomme Herra Greyn kasvoja ensimmäisen kerran. Tässä on käänteisen motiivin makua: Herra Greytä pyydetään katsomaan, mutta juuri silloin häntä katsotaan; look at me onkin tavallaan Herra Greyn katselua. Tämän voi tulkita viestittävän esimerkiksi siitä, että näemme Herra Greyn vain silloin kun hän itse katsoo takaisin; vasta katsoessaan jotakuta hän menettää - tuon jotakutan edessä - kasvottomuutensa, tulee joksikin, joksikin hänelle, jota katsoo. (Tästä reflektiosekamelskasta tulee mieleen jo Britneyn laulama ”I like it and I do what I like and then you do what I like and you like it”…)]

Anastasia tuijottaa Herra Greytä poistuessaan hissiin. Herra Grey on tullut saattamaan, ja näemme hänet takaa päin (tai osan hänestä). Hissin ovet alkavat sulkeutua. Viimeisenä näkynä oven raosta pilkistää Anastasian yhä Herra Greytä tuijottava silmä (vasen silmä). Musiikki on hetken pelkkää riipivää rautalangan venyttämistä (sekö se ääni on?), aivan kuin molempien hermot olisivat koetteilla, ja aivan kuin jokin metallista valmistettu lähtisi käyntiin (The Grey-Steele –function?). Ääni enteilee jotakin repäisevää, ja se suorastaan ”kerää voimaa” ennen ”purkautumista”. Kun ”purkautuminen” tapahtuu, kuva välähtää esiin ylivalottuneen valkoisena – ilmeisesti illuminoituna – ja melodia lähtee uudelleen käyntiin, tällä kertaa aivan toisella teholla ja laulun saattelemana. (Mainittu valon väläys on peräisin salamavalosta.)

So what to you owe your success?

Herra Greyn vastatessa näemme montaasin. Ensin Herra Grey on kuvattavana (eli harjoittaa imagonsa ja median hallintaa). Seuraavaksi hän kävelee Anastasian kanssa metsäisessä maisemassa, ja heidän välissään paistaa hyvin kirkas aurinko, joka melkein sokaisee koko näkymän. (How very, hmm, illuminating.) Sen aikana hän toteaa: I exercise control in all things, Miss Steele.

It must be really boring, Anastasia kommentoi. Tällä kertaa he istuvat kahvilan pöydän äärellä toisiaan vastapäätä. Herra Grey ei vastaa mitään. Hän tietää, ettei Anastasialla ole käsitystä. Hän vain tuijottaa Anastasiaa paljon puhuvalla ja intensiivisellä katseellaan (tai peräti ilmeellä; koko kasvoilla näkyy tunnelmaa).

Kuva katoaa ja mustalle ruudulle ilmaantuu teksti: This Valentine’s Day. (Tämä kertoo ensi-illan ajankohdan, mutta samalla se sopii trailerin kerrontaan: ”Tämän Valentiinon päivä…” Anastasian nimittäin kerrotaan ihastuvan Herra Greyhin - tai tiedostavansa ihastumisensa tähän - juurikin heidän kahvilakäyntinsä aikana.)

Seuraavaksi näemme, kuinka Herra Grey sujahtaa samaan hissiin Anastasian kanssa juuri kun hissin ovet ovat sulkeutumassa. Anastasiaa näyttää hengästyttävän. Tilanne ei kuitenkaan keskeydy sulkeutuviin hissinoviin, vaan äkkiä olemme kaikki sisällä hississä. [Jos pysäyttää trailerin kohtaan 1:04, näkee Herra Greyn takaa jotakin subliminaalia: someone blowing something (rather phallic). Mutta sehän onkin pelkkä Jazz –trumpetisti.]

Kun ovet sulkeutuvat – tai jo vähää ennen – Herra Grey on tarttunut Anastasian kasvoihin [ele peittää Anastasian korvat; hmm…] ja suutelee tätä, melkoisen omistavasti totta kai; Anastasian kädet on nostettu ylös ja vangittu. [Aivan kuin Herra Grey pakottaisi Anastasian antautumaan…]

Taustalla Beyoncé alkaa laulaa: Got me looking so crazy right now...

The worldwide phenomenon, ruudulle ilmaantuu – enkä usko, että tässä viitataan pelkästään kirjaan ja sen tarinaan (vaan sadomasokismiin yleensä – mutta toki vain vihjaillen).

Your love got me looking so crazy right now, Beyoncé toistelee. Sen aikana Anastasia kävelee tietäväisesti hymyillen kohti kameraa, mutta ei katso kohti – sillä hän katsoo Herra Greytä, joka seuraavassa kuvassa odottaa häntä helikopterin luona.

Ja sitten mennään.

Kuva - ja Anastasian maailma - alkaa pyöriä. Äkkiä liidetään korkealla, hyvin korkealla maan kamaran yläpuolella. Ja yössä.

I’m incapable of leaving you alone, Herra Greyn ääni toteaa samalla, kun mies puristaa kätensä nyrkkiin Anastasian ranteen ympärillä. Talking of possession… (Only…which one is possessing? Which one gets possessed?) Seuraavassa kuvassa käsi koskettaa hellemmin, tällä kertaa Anastasian kasvoja. [Joksenkin subliminaali viittaus rajun ja hellän kohtelun vaihteluun.]

Then don’t, Anastasia vastaa, ja Herra Grey tuijottaa häntä suu raollaan. [Ilme tuo mieleen vampyyrin, joka on aikeissa hieman puraista viettelemänsä uhrin kaulaa. Tämänkin on pakko olla triggeri!]

 

Comes to live, traileri julistaa jälleen mustan pohjan iskurepliikkejään. (Pitikö sen olla ”Becomes a vampire”…?)

 

…Your touch got me looking so crazy right now… Beyoncé tunnelmoi.

 

Seuraavassa kuvassa ollaan Herra Greyn kalliissa asunnossa, jälleen suuren ikkunan edessä. Herra Grey istuu pianon äärellä kuvan vasemmassa laidassa, Anastasia puolestaan kulkee häntä kohti kuvan oikealta laidalta. Toisin sanoen kyse on ääripäistä, ja Anastasia on se, joka ”joustaa”, tulee lähemmäs (eli luopuu omasta ”sijainnistaan” Herra Greyn sijainnin hyväksi).

 

I had a rough start at life, Herra Grey avautuu elämästään, pianon ylle kumartuneena. (Hmm…Kuka tietää, ehkä alussa kuulemamme pianomusiikki on ollut Herra Greyn musiikkia; ehkä hän on sittenkin ilmaantunut kerrontaan ensimmäisenä – tosin pelkän musiikin muodossa, mutta yhtä kaikki vietellyt katsojaa alusta asti…) Hänen äänensä jatkaa avautumista samalla, kun hänet näytetään lenkkeilemässä sateisessa Seattlessa. Tällä kertaa hän on kuin kuka tahansa, huppu päänsä yli vedettynä. Mustat linnut lehahtavat. You sould stay clear of me.

 

[Kiinnostava sanavalinta tuossa fraasissa – joka siis viittaa etäällä pysyttelemiseen jostakin vaarallisesta: ”clear”. Jos ihminen on ”clear”, hän on puhdas tavalla, jossa on ennen kaikkea älyllistä selkeyttä. ”Clear” -tilassa oleva ei ole humaltunut tai huumautunut; mikään ei häiritse hänen arvostelukykyään. Mutta minkäs sille voi, jos on ”so crazy in love right now”…Silloin on lumottu, suorastaan noiduttu. Riivattu. ”Possessed” saa uuden merkityksen…]

 

Seuraavassa kohtauksessa ollaan edelleen kaupungin kadulla, tosin aivan muualla päin ja toisessa tilanteessa. Anastasia juttelee toisen miehen kanssa. Herra Grey tulee ja työntää tämän aggressiivisesti pois. (Okay, we've got the point; he’s possessive.)

 

Got me hoping you’ll save me right now, Beyoncé jatkaa samalla, kun kuva siirtyy lähikuvaan pariskunnan kasvoista. He ovat sängyssä ja Herra Grey - on top, of course - suutelee Anastasiaa. Your kiss got me hoping you save me right now, Beyoncé toistaa (kuin mantraa).

 

Sitten Anastasia herää (tai ainakin kohottautuu) sängyllä – yksin. Hänen peilikuvansa vilahtaa kolmiosaisessa peilissä peremmällä huoneessa.

 

I don’t do…romance, Herra Grey selittä samalla, kun näemme pariskunnan päivällispöydässä vieraiden kanssa. Pöydän alla Herra Greyn käsi hyväilee Anastasian reittä ja nostaa hameen helmaa. Anastasian ilmeestä voi lukea, että hän keskittyy tuntoaistimukseensa. Huulilla on hento hymy. Kun Greyn ääni lopettaa, Anastasia katsoo häntä hämmästyen. Hymy on poissa. Ilmeisesti hän on tajunnut, mitä Herra Grey juuri totesi.

 

Äkkiä ollaan toisessa huoneessa, ilmeisesti ”leikkihuoneessa”, sillä Herra Grey on pukeutunut ”leikkihuoneen asuun” (ainakin kirjan kuvauksen perusteella).

My tastes are very…singular, hän kertoo ja menee lipaston luokse. Hän ottaa sieltä silmät peittävän suojan. You wouldn’t understand. [Hence the blindfold? Ilmeisesti Anastasia ei siis myöskään koskaan tule täysin ymmärtämään - näkemään - Herra Greytä tai hänen ”juttuaan”.]

 

Seuraavaksi on lähikuva Anastasian kasvoista, niiden alaosasta. Hän on tehnyt sormistaan kirkon ja sormeilee huuliaan.

 

Crazy in looooooove….Beyoncé tunteilee, nyt jo falsetissa.

 

Laulun aikana Anastasia ja Herra Grey lentävät niin korkealla ja kovaa ja ilmeisesti ylösalaisin, että ”keskipakovoima” riepottelee Anastasiaa. Hän nauraa. Seuraava kuva on leikattu vuoteen äärelle. Herra Grey vetää paidan päänsä yli ja tuijottaa intensiivisesti Anastasiaa samalla kun kumartuu tämän ylle. Anastasia katsoo kulmiensa alta huuli hieman lerpallaan [aivan kuin mököttäisi ”tietämättömyyden” tilaansa, ”ulkopuolelle sulkemista”. Osittain ilme on myös ”sänkykamari-ilme”: silmäluomet ovat raskaat ja puolittain kiinni].

 

Tässä kohdassa musiikki loppuu kumahtaen. Äänimaisemasta tulee niin hiljainen, että hiljaisuudelle on annettu aivan oma äänensä.

 

Enlighten me then, Anastasia pyytää.

 

Hänen ilmeestään päätellen hän on epävarman siitä, tullaanko hänen pyyntöään täyttämään tai haluaako hän sitä edes. Kenties ilmeen on myös tarkoitus liittyä alistuvan osapuolen elekieleen, ”ilmerekisteriin”: mitään ei vaadita, eikä edes voida vaatia; sanat ovat pelkkä epävarma mutta halukas pyyntö.

 

Seuraavaksi näemme, kun Herra Grey kiertää avainta lukossa. Äänimaisema täyttyy kulmikkaasti lukon napsahduksesta. Ovi aukeaa.

Leikkihuone.

 

Anastasia seisoo huoneen ovella käsivarret ristissä, siis varautuneena uteliaisuudestaan huolimatta. Valo kirkastuu hänen hahmonsa ylle. (She's about to get enlightened...)

 

Sitten näemme montaasin siitä mitä tuleman pitää.

 

Anastasian kädet on kahlittu korkealle hänen päänsä yläpuolelle, eikä hänestä näy muuta kuin käsivarret. Herra Grey on painanut omat käsivartensa niitä vasten. Hänestä näkyy kuvan alareunassa myös päälaki. Metalli helähtää.

 

Seuraavassa kuvassa Anastasian sormet hivelevät piiskan hapsuja. (Piiskalla on varmasti oma nimensä.)

 

Seuraavassa kuvassa katsellaan, kuinka Herra Grey liu’uttaa raipan kärkeä hitaasti Anastasian paljasta selkää vasten.

 

Seuraavaksi he ovat kylpyhuoneessa peilin edessä. Herra Grey on kääntynyt kohti peiliä, Anastasia puolestaan näkyy vain peilin kautta, ja hän on siihen selin. (Katsoja siis näkee molempien selät mutta vain Herra Greyn etupuolen – peilin kautta.) Anastasia on riisumaisillaan valkeaa paitaa (joka ilmeisesti edustaa hänen viattomuuttaan, puhtoisuuttaan).

 

Seuraavassa kuvassa Herra Grey kantaa huopaan käärittyä Anastasiaa sylissään pitkin käytävää. (Tässä nähdään ilmeisesti session jälkeistä hoivaa.)

 

Seuraavaksi näemme Anastasian käden, joka on sidottu ranteesta punaisella köydellä. Köysi on solmittu mustan sängyn päätyyn kiinnitettyyn kullanväriseen renkaaseen.

 

[Tätä viimeisintä kuvaa hallitsevat musta ja punainen. Anastasian käsi edustanee valkoista väriä. Mustalla, punaisella ja valkoisella värillä on yhdessä esiintyessään – toki myös yhteydestä riippuen – kuulemma okkulttinen, ritualistinen merkitys. Vaikka FSOG tuntuu hyvin ”maalliselta” ja ”lihalliselta” tarinalta, se flirttailee myös okkulttisten elementtien kanssa. Ilmeisimpiä niistä ovat Herra Greyn merkilliset ”telepaattiset taidot” sekä kerronnan toistuvat viittaukset ”seksuaali-chakraan” – vapaamuurariuselementeistä puhumattakaan. Koska tarina kuitenkin kerrotaan Anastasian näkökulmasta, hänellä ei ole sanoja, joilla kuvailla asioita tai kokemuksiaan. Usein hänellä ei ole ymmärrystäkään; hän ei tiedä, mistä oikeastaan on kyse, mitä oikeastaan tapahtuu ja miksi, oikeastaan.

 

Mainitussa kuvassa on mukana myös aimo kaistale vihreää. Kuinka sopivaa; kirjassa nimittäin seikkailee tohtori Greene, jonka nimi on melko lähellä Joseph Mengelen lempinimeä ”Dr Green”. Tämä on kiinnostavaa syystä, että Mengelen kerrotaan olleen eräs ”mielenhallintaohjelmoinnin” isistä – ja Herra Grey suorittaa Anastasialle toisinaan ilmeisiä ”mielenhallintatoimenpiteitä”, eikä vähiten silloin, kun luo tälle BDSM –leikkeihin tarvittavaa seksuaali-alteria. Tämä on mielestäni kuvattu kirjassa melko yksityiskohtaisesti, vaikkakin ulkokohtaisesti.]

 

Seuraavassa kuvassa Anastasia on päässyt Herra Greyn maailmaan: hän - käsistään sidottuna - kohottautuu sängyltä, ja voihkaisee nautinnosta. Hänen silmillään on side.

 

Lopuksi kuulemme Beyoncén laulavan hitaasti ja käheästi – melkein kuin hetkeä ennen nukahtamista tai ”tajunnan menettämistä”

 

Uh oh, uh oh, uh oh, oh no no…

* * *

”Featuring an exclusive version of Crazy In Love by Beyoncé”, kerrotaan trailerin lopussa.

 

Crazy In Love - in a very slow, sexy motion. Nice…

 

Kerrontaan suhteutettuna biisi viestii, että tätä hulluutta rakennellaan siis vähitellen, hidastempoisesti – aivan kuten kirjan tarinassa. Rytmi on hidas ja raskas mutta periksiantamaton. Se on kuin leka (jolla mitä ilmeisimmin (uudelleen)muotoillaan The Grey Enterprises Holdingsin omaisuutta. [”Peräänantamaton” olisi ollut tämän elokuvan kohdalla väärä sanavalinta. Jostain syystä Herra Grey nimittäin haluaa aloittaa juurikin toisen osapuolen peräänantamattomuuden kumoamisesta. Ehkä se on oleellinen osa BDSM –maailmaa. Olisi kiinnostavaa pohtia miksi.])

 

Olisin ihmetellyt, jos tätä biisiä ei olisi valittu elokuvaan. Kirjassa nimittäin kerrotaan Anastasian kuuntelevan sitä. Toisekseen, biisistä on tehty mielenkiintoisia tulkintoja jonkinlaisena ”initiaatiobiisinä”. Mutta ennen kaikkea se kuvaa anastasioiden tunne-elämää ja sen reagointivalmiuksia: rakkaus saa heidät tekemään asioita, jotka he kokevat noloina ja arvolleen sopimattomina, mutta ”primitiivisten voimien” takia heidän on nöyrryttävä. (Ehkä silloin, kun laulussa puhutaan ”pelastamisesta”, viitataan juurikin ”häpeältä” pelastamiseen. Pelastuksen eleenä on suudelma. Ehkä pelkona on siis ollut se, ettei toinen osapuoli olisikaan kiinnostunut – mikä voisi olla noloa, jos itse käyttäytyy ”aivan hullusti”. Kiinnostavasti Anastasia joutuukin kertomuksessa nöyryytetyksi juuri suutelematta jäämisen takia, ja tilanteessa, jossa on tuntenut epätoivoista halua suudella ja tulla suudelluksi – koska on rakastunut.)

 

Such a funny thing for me to try to explain,
How I'm feeling and my pride is the one to blame.
'Cuz I know I don't understand,
Just how your love your doing no one else can

* * *

Brittiläinen poliitikko, Simon Parkes, on kohahduttanut (tai vähintään ihmetyttänyt) puheillaan avaruusolennoista. Julkisuudessa toisinaan esiintyy ihmisiä, jotka puhuvat sellaisia (ja heidän omissa piireissään heitä esiintyy oikein erityisesti); tässä - näissä ihmisissä ja heidän puheissaan - ei siis ole sinällään mitään uutta. Erikoista on sen sijaan Parkesin asema: harvoin kuulee keneltäkään hänen asemassaan olevalta sellaista puhetta (sillä puheet avaruusolennoista yhdistetään vakaviin mielenterveysongelmiin, eikä sellaisista kärsivällä ole asiaa esimerkiksi toimessaan jatkavaksi viranhaltijaksi). 

 

But so much for the introduction; ei minun siitä pitänyt puhua, vaan siteerata Parkesia yhden virkkeen verran. Here it goes:

 

”BDSM is an integral element of Illuminati Masters, whether they practise satanism or not.”

 

Ahaa….? No tämä kyllä selittäisikin monta asiaa!