Sanoista ja äänistä

Jos minulla olisi enemmän aikaa, kirjoittaisin selkeämmin. Jäsentelisin paremmin ja poukkoilisin vähemmän, valikoisin huolellisemmin sanoja ja pysähtyisin rakentamaan tyylikkäämpiä lauseita.

Mutta kun. (Pahoittelut. - Ja tämä kattaa menneet ja tulevat…)

Joskus palaan ottamaan vahinkoa takaisin. Olen siis hieman remontoinut FSOG -kirjoituksistani, täydennellytkin vähän.

* * *

Muutama sana tulkitsemisesta.

Kertomuksen tulkinta on aina ’kertomukseen kajoamista’, sitä, että lukija tuo oman itsensä tarinan ja etenkin sen merkitysten synnyttämiseen. Se, mistä tarina lopulta kertoo, riippuu myös siitä, kuinka tarinaa luetaan, ja se, kuinka tarinaa luetaan, riippuu myös siitä, kuka tarinaa lukee. (Jos feministi lukee stereotyyppistä kioskiromaania, hän näkee sen naista alistavana ja väheksyvänä kirjallisuuden lajina. Jos mies lukee Fifty Shades of Greytä, hän ei välttämättä kiinnitä suurinta huomiota ”peilin vertauskuvallisuuteen”.)

                               

Yritän sanoa, että tarinaa ei voi lukea kuuntelematta sitä tietyllä tavalla, tulkitsematta sitä jollakin tavoin. Laajimmillaan tarinan tulkitsemien tarkoittaa siis tarinan ymmärtämistä jonkinlaisena. (Aina kun tarinaa ymmärretään jollakin tavalla, tarinaa tulkitaan. Kaikki lukeminen on siten pohjimmiltaan tulkintaa.) Tarinaa ei voi lukea suodattamatta sitä oman mielensä ja tulkintakompetenssinsa läpi. Joskus tulkintakompetenssista valikoituu tai valikoidaan erityisiä tulkintavalmiuksia.

Samalla kun lukija synnyttää tekstiä, teksti synnyttää lukijaa.

Toisin sanoen: samalla kun lukija muodostelee tekstin merkityksiä, myös teksti muodostelee lukijansa ajatuksia (tai jopa merkityksiä); myös teksti kajoaa lukijaansa, liikuttelee ja koskettelee häntä. Lukeminen jättää aina jonkinlaisen jälkensä, vaikka kuinka huomaamattoman. Joskus luettu puolestaan muokkaa jopa maailmankuvaa, käsitystä ihmisyydestä tai omasta itsensä.

Liike on siis kaksisuuntainen; tarina syntyy vuorovaikutuksessa lukijan ja tekstin välillä.

Näillä sivuilla kuvaan omaa vuorovaikutustani kertomusten ja kerronnan kanssa. Voi olla, että esimerkiksi ”minun” Shadesini on erilainen kuin jonkun toisen. (Totta kai on.)

Mutta eipä tässä mitään uutta tai ihmeellistä ollut. Loppukaneetin pyöräytin.

* * *

Seuraavaksi otan käsittelyyni jo edellä sivutun kirjan Kivun kauneus. Jatkan siis aihepiirin tiimoilta.

(Sitä ennen saatan pohtia kysymystä Jos Leikkihuoneessa olisi catwalk, mitä sillä soisi? )

Musiikista puheen ollen!

Olenko vielä kertonut, kuinka paljon pidän Jenni Vartiaisen äänestä? Todella paljon. Kuuntelin hänen uusinta levyään samalla tapaa kuin aina kuuntelen uudet levyni: laitan taustalle pyörimään ja annan ”helmien pudota siivilän läpi”. Jos jokin kappale on erityinen, sen erityisyyteen havahtuu. Tällä kertaa havahduin numeroihin Yhdeksän, Seitsemän ja Kuusi.