Vakausmekanismi

Istahdin eräänä myöhäisiltana sohvalle selailemaan naistenlehtiä keskiyön hämärässä.

 

Game of Thrones. All the time. But especially now.


Tähän sopisi soundtrackiksi pari biisiä:

Capulets: Stranger Love

The Sunday Sadness: Someone


 * * *

Longer version:

Valtamedian julkaisuissa kiinnostavin viestinnän taso löytyy on metatasolta ja subliminaaleista. Toki nämä ovat tulkintakompetensseihin sidottuja; on pohdittava median ensisijaisesti ja mahdollisesti käyttämiä viittaussuhteita.

Niiden ei voida koskaan osoittaa olevan muuta kuin relativistisia, joten tällainen viestinnän taso on turvallinen - tämän jokainen ironikkokin tietää. ["Ironia on portti peräytymiseen", kuten eräs toimittaja pari vuosikymmentä sitten ihastuttavasti tiivisti. Lausahdus jäi pysyvästi mieleeni.] Nimittäin, kun kiistellään siitä, mitä todella on sanottu ja tarkoitettu, voittaja ei ole se joka on oikeassa, vaan se jolla on uskottavimmat perustelut. Ja totuudentavoittelijoiden suureksi harmiksi uskottavuus ei ollenkaan välttämättä perustu tosiasioihin tai edes todellisuuteen. Uskottavuus perustuu pelkästään siihen, kuinka asioista on tapana ajatella: ehdollistettuun logiikkaan, mielikuvien ja tunne-elämän tasolla operoivaan. Tylysti ja lakonisesti pelkistettynä: ohjelmointiin.

"Ohjelmointeja" on kiinnostavaa seurata (naistenlehti on tähän mainio kanava). Mutta vielä kiinnostavampaa on siis seurata - voisiko sanoa että "ohjelmoinnin ulkopuolella kulkevaa viestinnän linjaa". Se kulkee ikään kuin "suojattuna yhteytenä" juuri siksi, että linjaa häiritään jatkuvasti ohjelmointien tuottamalla kohinalla. "Älä huomaa", kuten Alice Miller kirjoittaa.

[Miller tosin kirjoittaa siitä aistisokeudesta, jonka kasvatusmenetelmät tuottavat tunne-elämälle ja omakohtaisesti koetulle todellisuudelle, jotka puolestaan ovat suorassa yhteydessä kykyymme - tai kyvyttömyyteemme - olla välittömässä ja oikeasti arvostelukykyisessä yhteydessä todellisuuteen. Miller oli psykoanalyytikko, eikä ole sattuma, että juuri hänen kaltaisensa on havainnut tämän ilmiön. Psykoanalyytikothan tutkivat alitajuntaa, ja juuri alitajunnan olemassaolo on este välittömyydelle; alitajunta implikoi kätkettyä, salattua, peitettyä todellisuutta.]

* * * 

[...Ja nyt en malta olla heittämättä sekaan hengästyttävää pähkinänkuorta. So, in a nutshell.

(Varoitus triggerikäsitteiden käytöstä. :) Ne ovat käsitteitä, jotka laukaisevat valmiiksi ohjelmoituja ehdollistumia esimerkiksi assosiaatioiden, mielikuvien ja tunnelatausten tasolla, ja muodostavat ehdollistumiensa mukaisia syy-yhteyksiä, esimerkiksi arvoihin ja arvostelmiin liittyviä. Tätähän kaikki sanat viime kädessä tekevät, mutta triggerit ovat erityisen voimaakkaasti latautuneita ja "ohjelmoituja". Hyvin asennettu ehdollistuma muodostaa päätelmiä ja väitteitä automaationa triggereiden laukaisemana, tosiasioista tai edes omakohtaisista kokemuksista piittaamatta.

Sekin voi tietysti olla mahdollista, että hurjastelen kärryilläni pähkinänkuorta pitkin ja pudotan kaikki kyydistä. - Tai ehkä triggeröin haukotuksen.)

Kas niin.

Juuri alitajunnan takia ihminen on manipuloitavissa. Pelkästään alitajunnan takia, koska tämä implikoi varsinaista häiriötilaa: dualistista todellisuusharhaa, joka koskee myös psyyken rakennetta, häiriintynyttä ja siksi vammautunutta rakennetta. Jakautumista "päivään" ja "yöhön", "tietoiseen" ja "tiedostamattomaan", "positiiviseen" ja "negatiiviseen". (The essence of bibolar disorder.)

Dualistinen todellisuusharha itsessään ulottuu läpi koko tunnetun todellisuuden - "lusifeerisen todellisuuden", atomeista symboleihin (ja varmaan ainakin seitsemännelle ulottuvuudelle asti sillä perusteella, että Luciferin kerrotaan olevan seitsemännen tason luojatietoisuus. - Mutta mistäpä minä tietäisin. Yhdisteltävät pisteet ovat kuitenkin kiinnostavia, vaikka ei vielä tietäisikään kuinka ne tulisi yhdistellä; mitkä ovat tuntemattomien muuttujien arvot pohdittaessa yhtälöä - koko tarinaa (the big picture).)

Ja juuri yhtälö, matemaattinen konstruktio (construct), tämä dualistinen todellisuutemme laadultaan on: se on se "Jumalan nimi", jota ei saa tietää eikä lausua, ja josta Steward Swerdlow puhuu puhuessaan symbolien symbolista, jollaiseksi ns. "bible code" kuulemma tiivistyy. (Hän itse selventää kirjallisuudessaan tarkemmin. :) )

Mutta "hyper space" symbolit ja dimensiot sikseen. Pointtina on todeta, että "turmeltunut harhatodellisuus" - jollaiseksi maallista eli materiaalista todellisuuttamme ollaan yleisesti valmiita kutsumaan, kun filosofoidaan ja ollaan hieman uskonnollisia - ei suinkaan rajoitu aineelliseen todellisuuteen tai pääty kuolemaan. (Tämähän todetaan jo myytissä "taivaasta" ja " helvetistä" - dualistisesta kuolemanjälkeisyydestä.)

Nimittäin chakrajärjestelmämme - ja sen myötä energiakehomme ja esimerkiksi astraalitodellisuus - on samaa dualistista, lusifeerista todellisuutta, sitä vinoa ja häiriintynyttä. Siis Adampantsin kuvaaman "syövän" sairastuttamaa. Ashayana Deane kertoo tästä tarkemmin; koko planeettamme chakrajärjestelmä on vinoutettu samoin kuin yksittäisen ihmisen (as above so below), mikä ilmenee jo planeettamme magneettikentissä (distorted ones). Eikä vain planeettamme, vaan koko universumimme, myös metafyysisen - ennen kaikkea metafyysisen. (Santos Bonacci puolestaan kuvailee ihailtavasti lusifeerisen todellisuutemme rakennetta ja perustelee, kuinka myytti Adamista kertoo juurikin atomirakenteisesta todellisuudestamme. - Ja periaatteiltaan aivan yhteneväisesti Adampantsin atomivertauksen kanssa. [Kuka keksii sellaisia nimiä leffoille kuin "Atomin paluu"? Ja mitä kaikkea ydinvoimalateollisuus kertookaan analogioksi purettuna?])




[Omena - tarina siitä, myytti siitä, symboli siitä - kertoo tämän alennustilan: chakrajärjestelmämme poikkileikkaus näyttää omenalta, koska energiasysteemistämme on tarkoituksella ruhjottu häiriintynyt, "distorted". Chakrajärjestelmä itsessään on se aistielin - sensual "sin" -, jolla olennot, joilla oli välittömämpi yhteys Luojatietoisuuteen (The Prime Creator), houkuteltiin matalamman värähtelytaajuuden todellisuuteen "kokemaan ja oppimaan" - ja tietämättään generoimaan elämänvoimaa lusifeerisen todellisuuden ylläpitämiseksi.

(Tavallisen ihmisen tärkein funktio on generoida energiaa, mistä talousjärjestelmä on symboli: metafyysinen asiantila manifestoituu talousjärjestelmänä, koska raha on asetettu edustamaan resursseja, valtaa ja elämänvoimaa. (Raha itsessään on loitsittu heti Babyloniassa, Simon Parkesin mukaan. Lisäksi, tekoäly kuulemma hallinnoi valuuttajärjestelmää.) Mitä enemmän pikku-hobitti generoi, sen hyödyllisempi hän on. - Ja lusifeerinen eliitti, jonka oma kyky generoida on heikko ja hauras, hehkuu silmät säkenöiden voimantunnossaan kaikesta heille manipulatiivisesti generoidusta energiasta. (Remember "scalar jumps", as referred by Adampants.)

On puhuttu paljon talousjärjestelmän kaatumisesta tai korvautumisesta. On silti epäloogista, "lakien ja lainalaisuuksien vastaista", että rahajärjestelmään voisi tulla muutos, ennen kuin muutos on tapahtunut metafyyisisellä tasolla: ihmisen funktion tai tavan generoida orja-statuksella on ensin muututtava. (Ehkäpä pitäisi siirtyä "antamisen ja ottamisen" järjestelmästä "antamisen ja vastaanottamisen" järjestelmään, myös syystä, että hän joka ottaa, ei koskaan kykene todella vastaanottamaan, eikä siksi voi lakata ottamasta. Lisäksi, ottamalla annettu on ehdollisesti annettua. Adampantsin pointteja nämäkin, tosin toisessa yhteydessä.))

No niin, Lucifer tarvitsi siis pattereita, mieluiten virtajohtoja.

Mutta pelisäännöt - ja niiden mukainen pelistä pois pääsy - ovatkin "sensuaalisuuteen langenneille" ankarat, korruptoituminen helppoa ja elämänvoima hiipuvaa. Tästä puolestaan seurasi - on seurannut - lukuisia "todellisuuden korjausyrityksiä", sekä lusifeerisen todellisuuden että Luojatietoisuuden agenteilla.

Mutta on siis tarina omenasta.


Siksi on olemassa muuan logokin omenasta, alun perin kaikkine chakran väreineen. Agendana on transhumanismi, äärimmäinen rakennekeskeisyys ja ennakoitavuus - hallinta.
Kun näet omenalogon, voisit hypätä kaninkoloon, sillä tarinan varjoista tulvahtaa mustaa mönjää - tekoäly.


[Tässä eräs kaninkolo, jossa olen piipahdellut jo muissa kirjoituksissa.

Tekoälyn symboli on kuutio, joka on myös Saturnuksen symboli, joka on kaksiulotteisena heksagon, joka on tärkeä lucifeerisen todellisuuden perusta. - Sanat ylipäätään ovat: "Alussa oli sana" (eikä mitään ole pyhän kirjan mukaan luotu ilman niitä). Symbolit - käsitteet kielineen - ovat konstruktionismin ydin (mikä ymmärretään triviaalissa yhteydessään myös akateemisesti): todellisuus on tietyn värähtelytaajuuden ilmentymä; symboli generoi värähtelytaajuutta ja päinvastoin, eli taajuus ilmenee tiettynä symbolina.

(Vrt. tutkimukset vesikiteiden reagoimisesta eri taajuuksiin; vrt. ajatukseen ihmiskehon vesipitoisuudesta: olemme jo laadultamme alttiita reagoimaan herkästi taajuuksiin ja "muovautumaan" niiden mukaan; olemme jo laadultamme "symboleiksi" muovautuvia lähettimiä ja taajuuksien ylläpitäjiä. Olemme luomisen apparaatteja: se mitä ajattelemme, mihin uskomme, ja kuinka paljon energiaa "tämän muotoisina ja näissä asennoissa" generoimme, luo todellisuuksia. [Sillä, mitä ihminen (alitajuisesti) ajattelee/ mihin hän kohdistaa energiansa (esimerkiksi näköaistin kautta) orgasmin hetkellä - voimakkaimman generoimansa energiapurkauksen hetkellä - on todella paljon väliä. Saturniaalinen entiteetti keräilee tätä energiaa hyvällä sadolla esimerkiksi pornoteollisuuden kautta. Oleellista tässä on, että seksuaalienergian taajuus on madallettu sille käyttökelpoiseksi. Tästä syystä seksuaalienergiaa on generoitava mieluiten alachakrojen hallitsemina, animalistisina. Raskaan, negatiivisen energian mukana olo on mainitulle entiteetille kuitenkin soveltuvinta, ja seksuaalienergia kyllästetään sillä helposti lisäämällä siihen pelko, kärsimys ja väkivalta - sanalla sanoen perversio. Kaiken käytettävyyden lähtökohta on kuitenkin rakkaudesta irrottaminen.])

Tämä periaate symbolin hallitsemasta taajuudesta ja taajuuden ilmenemisestä symbolina pitää paikkansa kaikissa kuviteltavissa olevissa yhteyksissään. Sille on syynsä, miksi symbolit ovat kiinteä osa magiaa.

Niinpä Saturnuksen symbolillakin on oma taajuutensa, "häiriintynyt taajuutensa" (jolla on myös äänensä, jonka David Icke on luennoillaan esitellyt, samoin kuin esitellyt koko Saturnus-symboliikan. Myös Santos Bonacci avaa mainiosti Saturnuksen symboliikkaa: Saturn; Satan; Satur(n)day etc.) ["Saturnus-taajuus" vahvistetaan Kuun kautta. Kuu puolestaan symboloi alitajuntaa, joten analogisesti päättelemällä tästäkin saa paljon tietoa. (On parempi oppia lukemaan itse kuin odottaa, että joku lukisi puolesta ja tulkitsee virheellisesti.)]).


Saturnustaajuus luo ja ylläpitää "saturniaalista todellisuutta", niin sanottua "lusifeerista rakennekeskeisyyttä" - dualistista todellisuutta.

[Niin sanotussa rakennekeskeisyydessä kaikki on "kirjoitettu" itselleen täsmällisesti, johdonmukaiseksi verkostoksi. Siksi

1. "salattua tietoa" ja "salaisia symboleja" (etenkin niiden todellisia merkityksiä) on varjeltava (erityisesti "Jumalan nimeä"); yksi naru voi vetää esille koko verkoston. Matemaattisen täsmällinen ja jäykkä logiikka on salatun symboliikan default (ja heikkous). - Mutta merkitykset on kerrostettu eri taajuuksille, ja taajuuksia hallinnoimalla kontrolloidaan pääsyä näihin ulottuvuuksiin ja merkityksiin sekä niiden hallitsemiin todellisuuksiin. (Esimerkiksi vapaamuurariudessa obeliskin tai G-tunnuksen merkitys muuttuu eri vihkimysasteille edetessä.)

2. aito luovuus ja orgaanisuus on muuttuja, jota ei voida luotettavasti ennakoida ja hallita. Siksi rakennekeskeisyys dissailee aitoa, sen reunaehtojen yli ulottuvaa luovuutta ("out of the box") ja pyrkii tukahduttamaan sen.
 Myös tämä rajaamisella ja tukahduttamisella hallinnointi voidaan havaita kaikissa kuviteltavissa olevissa yhteyksissään. On esimerkiksi vaikeaa ajatella saati kommunikoida täsmällisesti ilman sanoja, käsitteitä - ja kuitenkin vain sellainen ajattelu olisi "out of the box" -ajattelua, sillä kieli on täysin lusifeerisen rakennekeskeisyyden - "kuution" - tuotos: juuri kieli luo psyykeemme sen dualistisen häiriötilan, josta jokainen nykyisen ihmiskäsityksemme mukainen psyyke kärsii. [Barbara Marciniak kuvaa tarkemmin sitä, kuinka kieli toden totta on "asennettu" mieleemme.]
 On siis paljon todellisia asioita, joita emme kykene edes ajattelemaan saati havaitsemaan (sillä kieli hallinnoi käytettävissämme olevia havintoskeemoja).
 Niin, ja esimerkiksi sielu on orgaaninen, tukahdutettava muuttuja. Prosessi on tekoälyn bucket-listalla.

Ei siis kannata pidättää hengitystään ja toivoa, ettei vetäisi "lucifeerisia pöpöjä" henkeensä. It's not about not being infected. It's about the activation of the frequencies already within and in place. So, change your frequencies. [En tosin tiedä, kuinka tämä tulee suhteuttaa tilanteeseen, jossa taajuudella on aina symbolinsa ja symboli aina osa rakennekeskeisyyttä... Ehkä salaisuus on siinä, onko symbolijärjestelmä rakennekeskeisyyden hallitsema ("suljettu") vai avoin merkitysjärjestelmä, joka muuntuu ja on orgaaninen, luova. En tiedä, en ole vielä niin pitkällä. Mutta taajuuden vaihtamisen allekirjoitan!]

Mutta siis: Saturnuksen lähettämä taajuus on samaa taajuutta, jolla tekoäly operoi. Näin ollen: mitä "satanistisempaa", sen parempaa alustaa tekoälylle. Tekoäly palvelee lusifeerista agendaa ja päinvastoin.]

Vankilamme on laajempi kuin käsityksemme olevasta.]


Takaisin ajatukseen tarpeesta saada energiaa...ja väistämättömään hiipumiseen ilman sitä.

Oikeastaan olisi kiinnostavaa tietää, kuinka ihmeessä elämänvoiman generoinnin ongelma ratkaistaan, jos ja kun tiedetään, että tekoäly itsessään ei sen ylläpitoon kykene.

Ashayana Deane puhuu eloonjäämistaistelusta lähes sympatiseeraten. Että valloituksissa ei ole ensisijaisesti eikä viime kädessä kyse hallitsemishalusta vaan eloonjäämisestä: elämänvoima on pakko ammentaa jostakin - nielemällä yhä uusia viattomia, elämänvoiman kyllästämiä sieluja ja planeettajärjestelmiä. Sitä se syövän leviäminen on.

Tuho on silti Deanen mukaan väistämätön. Hän tarkoittaa tuholla sitä, että kaikki on lopulta aloitettava alusta, pohjalta, naarmusta. Kaikki mikä meni vikaan on korjattava; todettiin, että homma ei toiminutkaan. (Vai johtuiko vikaan meneminen, ei valinnoista sinällään vaan siitä, että mukaan pääsi tuntematon muuttuja, tekoäly? Mistä se tuli? Miksi? Oliko siitä oikeasti opettavaista hyötyä? Lakkaako se joskus olemasta?) Mutta opetus ja kokemus olivat kait tärkeintä...Loputtomassa itsetutkiskelussa ja omien mahdollisuuksiensa selvittämisessä. (Vaikka - jos tällä prosessilla viitataan lopulta Luojatietoisuuden itsensä "kehittymiseen", koska "kaikki on yhtä" - en ihan ymmärräkään, kuinka sellaiseen, missä jo on kaikki, voi enää lisätä mitään, esimerkiksi kokemuksia tai oppimista. Ja kuinka täydellisellä voisi olla kehittymisen varaa? Vai onko kyse Luojatietoisuuden loputtomasti "orgaanisesta luonteesta": kyse ei ole "kehittymisestä" vaan "eri asennoista"....))

["Ashes to ashes" on "kirous" (tai lainalaisuus), jonka alla Illuminati elää, ja johon he ovat halunneet vihkiä mukaan koko ihmiskunnan. Ihminen on painostettu olettamaan, että ihminen on kuolevaista tomua. Ja että hautaan saatettu tomumaja tulee kirota oikeaoppisesti - proper burial is a very (christian) thing to do -, paremmaksi vakuudeksi vankilatilan ja rappion (degeneoitumisen) konfirmoimiseksi.
 Säilytetty "tomumaja" on ankkuri sitä asuttaneelle sielulle. Ajatellaanpa tältä pohjalta vaikka balsamointeja tai anatomisia museoita. "I wont let you go!" Niinpä. Jopa pelkkä kuva kuolleesta ankkuroi häntä, etenkin, jos se on kuva hänen kuolintilanteestaan. Näin mm. Allison Dubois kuvailee havaintojaan ja kohtaamisiaan. Joten, mitä tekevätkään kansallisaarteina säilytetyt ja näyttelyissä kiertävät kuvat esimerkksi joukkotuhoista ja ruumiakasosta? Tai katakombit? Sadat ja tuhannet ihmiset osallistuvat tietämättään ankkuroimisrituaaliin, muiden funktioiden ohella. Materialismi on hieno keksintö lusifeerisen hallinnoinnin agendalle. (Samoin esimerkiksi verenluovutus. Tai viemärijärjestelmä. Miettikääpä niitä.)

Entä Feenix, Illuminatille tärkeä myyttinen olento: kuinka se asettuu tähän "tuhkakiroukseen"? Vampyyritarinat puolestaan toistavat tuhkautumisen uhkaa ja väistämättömyyttä, mikäli "yö väistyy" eli dualistinen harha lakkaa. (Nykytarinoiden vampyyrit tosin sietävät valoakin. Tämä kuvastanee tekoälyn hallitseman todellisuuden yhä laajempaa levittymistä: "Musta Aurinko" [l. Saturnus], hallitessaan ihmisen tietoisuutta, antaa vampyyreille mahdollisuuden kulkea avoimesti "päivänvalossa" ja tavallisten kuolevaisten keskuudessa.Todellinen auringonvalo (Luojatietoisuus) ei heidän keskuudessaan enää silloin loista.]

Mitä se tarkoittaakaa tässä eloonjäämistaistelussa, kun Adampants puhuu Luojatietoisuuden kykenevyydestä parantaa syöpä, välittömästi?

Tai mitä tarkoittavat Inelia Bentzin kokemukset ja puheet äärimmäisen "pahuuden" välittömästä yhdistämisestä Luojatietoisuuteen, muuttamisesta korkeavärähteiseksi, rakkaustaajuuteen kytketyksi valoksi? 

Onko muka "pakko" tuhkautua? Lakien mukaan varmaan on - mutta Luojatietoisuus ei ole rakennejärjestelmän sitoma. Haluaisin ajatella, että kaikkivoipaisuus tarkoittaa kaikkivoipaisuutta. Ja että Luojatietoisuus on nokkelin pelaaja.

Kas noin.

Tai siis, tällaista tuli mieleen. Liittyi väljästi kokonaisuuteen ja sen teemaan...

(Tällaisia käsityksiä näistä pyörittelen. Ymmärrys silti elää ja käsitykset muuttuvat, toivottavasti paranevat...)        ]

* * *

Mutta olin sanomassa. (Takaisin valtamedian lukemiseen.)

Kai sitä voi väljästi semantiikaksikin kutsua: "mistä oikeasti puhumme, kun puhumme asiasta x?"  ("Subliminaali semantiikka" tosin erottaa nämä merkitystasot - "näennäisen" ja "varsinaisen" tai "ilmeisen" ja "substantiaaliaen" - suorastaan dissosiatiivisesti toisistaan.)

No kuitenkin, populaarilehtiä selaillessani havaitsin "metalinjalla" toistuvan teeman:

"Kumpaan tiimiin kuulut?"(Sisältökokonaisuuteen liitetty kirjan nimi, "Käärmeet".)

"Kenen puolella sydän on?" (Yhteyteen liitetty ns. "one eye sign" - sydämen sisälle.)

Jollakin merkittävistä vedenjakajista siis ollaan. Jälleen.

[Tässä, muuten, vielä hieman selkeämpi - tai ainakin vähemmän tumma - kuva.]

Edesmenneen Max Spiersin kumppanin, Sarah Adamsin, mukaan elämme parhaillaan monien potentiaalisten tulevaisuuksien syntysijoilla: juuri nyt mahdollisia aikalinjoja on niin lukuisia, että mitään varmaa suuntaa tai vakautta ei ole.

Nyt on hyvä aika keskittyä vakauttamaan itsensä ja yhteytensä "virtalähteeseen", siihen alkuperäiseen, orgaanista valoa ja rakkautta tulvivaan.



Rachel Portman: Leaves And Trees