Familiar spirit

Agnes Obel on ihana. Familiar.

(Olen luupannut kappaletta viikkoja, kuukausia.)

Kaipaan taas löytää kirjan - tarinan - josta ei pääse yli, sellaisen, joka jää mieleen niin, että rakentuu lähes paralleelitodellisuus. Sellaisen kuin...esimerkiksi Merenneitojen laulu (by Lisa Carey). Tai Donna Tarttin tai Emily Bronten esikoiset. Tai Nicole Blackmanin runot.

Sellainen tarina kävisi elokuvanakin. Tai sarjana. Kunhan on maaginen tarina. Sellainen tarina jolla on maailmansa. Kulttitarinoiksi niitä kait sanotaan. (Kaikilla tarinoilla ei ole maailmaa. Maailma edellyttää moniulotteisuuden.)

Jotkut tarinat elävät tuulissa ja leijuvat ilmassa, viriävät tunnelmista ja imeytyvät vanhojen rakennusten seiniin. Sellaisia kaikuja voi kuunnella sulkemalla silmänsä tai painamalla kätensä yötä vasten pelkkä ikkunaruutu välissä. Ehkä lumoavat kirjat, elokuvat ja musiikki ovatkin - semioottisesti ajateltuna - pelkkä merkitsijä merkittyineen (symboli), joka viittaa tarkoitteeseen (olkoonpa tarkoite laadultaan epistemologinen tai ontologinen). Ja tuo Tarkoite on se juttu. "En etsi tarkoitusta, etsin tarkoitetta." (Haha!)

(Tämä kuulostaa aivan terveydelle haitalliselta addiktiolta... Lumoutuminen - tarinoista, taiteesta ja tunnelmistakin - on eräs sokerihumalan muoto. Candyland by Cocorosie.)

* * *

Päivät, viikot, kuukaudet ovat kuluneet nopeasti. Nykyisen työni tehtäväkuvaus ja vastuut kuulostavat paperilla virallisesti kuvattuina hurjilta. Onneksi sain lähestyä kaikkea jokapäiväisyyden ja inhimillisyyden kautta; idealismi ja pönötys olisivat pelästyttäneet minut. (En olisi uskonut, etteivät saappaani ole liian suuret.)

Kesä, tahmean lämmin ja makealta lemuava, on täällä taas.

...Ja kaikki ne onnelliset hetket kun olen näitä tuoksuja haistellut. Hajumuisti mystisine assosiaatioineen on mahtava hienous. Aistien muisti ylipäätään on. Koko niiden verkosto on ihmeellinen järjestelmä. (Onnellisia hetkiä kannattaa kutsua luokseen aikojenkin takaa, asuvathan ne muutenkin aika-tila -ulottuvuuden tavoittamattomissa - minkä vuoksi niitä ei pitäisi nimittää "hetkiksi" tai "tiloiksi"... Entä "oloiksi"? Joka tapauksessa, ne asuvat kaikessa luovassa ja orgaanisessa, esimerkiksi tuoksuissa. :) )

(Kysymys ajattomuudesta - tai paremminkin aika-tila -ulottuvuuden, niin sanotun "kolmannen ulottuvuuden" takaisesta - kiehtoo minua juuri nyt ehkä eniten.)

Ajatelmia kirjoituksiksi aseteltuina luvassa, taas jossain vaiheessa.